Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

perjantai 27. helmikuuta 2009

Udon Thani

Pistetaanpa kuvapaivitys, koska olen elellyt aika arkisesti. Huomenna siirryn Laosin puolelle.


Rahat alkaa loppua, mutta onneksi luonnosta loytyy ruokaa...


Kaveri toi hampurilaisen kun olin sairaana joulukuussa, vahan parempia kuin Suomessa, mutta eipa oo kayny mielessa, etta menisin ite ostamaan.


Khon Kaen


Kaytiin eilen yhdella.


Grillattua kalaa ja maksaa, sticky riisia, nuudeleita, jotain yrtteja ja papaya salaattia. (80b)

torstai 19. helmikuuta 2009

Khon Kaen

Rajanylitys ei tuottanut ongelmia, vaan käytössä oli ilmeisesti 48 tunnin sääntö (Tämän verran voi ylittää). Savannakhetiin jatkettiin ruotsalaisten kanssa (3 takimmaista China beachin kuvassa) epämiellyttävällä 7 tunnin bussikyydillä. Bussista eivät menneet vaihteet päälle puolessa välissä ja aloinkin jo harmitella, että kuinka pitkä matka tästä tulee, sillä vaihdelaatikkoa ei korjata hetkessä. Muutaman pysähdyksen jälkeen matka kuitenkin jatkui, joten ilmeisesti kyseessä oli kytkin. Savannakhetiin päästyämme kävimme syömässä ja päätimme mennä hierontaan (35 000k/h). Hieronnan jälkeen lähdimme etsimään majapaikkaa, joka osottautui yllättävän vaikeaksi kymmenen aikaan illalla, lopulta löysimme paikan missä oli kaksi kahden hengen huonetta ja majoituimme sinne. Aamulla ruotsalaiset jatkoivat Vang Viengiin, jota olin suositellut, sillä kaverit aikoivat bailata koko 8 kuukauden matkansa. Minä vietin päivän Savannakhetissa ja tulin tänne Khon Khaeniin eilen. Tänään kävin ostamassa 2gb mp-3 soittimen (800b) ja kameran (Nikon coolpix L18 4490b). Kamera on saman merkkinen kuin vanha kamerani, mutta parempi ja uudempaa mallia, joten olen tyytyväinen ostokseen, lisäksi siinä on maailman laajuinen takuu. Lisäksi mukaan tuli hyvä suoja, joten näytönkin pitäisi pysyä ehjänä. Olen aina pitänyt helteestä, mutta tämän hetkinen 38 astetta alkaa jo riittämään...


Etsin lähes tunnin pesulaa, luovutettuani ja lähdettyäni kävelemään majapaikalle, löysin yhden paikan, tyytyväisenä käännyin seuraavalle kujalle ja näin tämän kadun. (Täynnä pesuloita)



Savannakhet on Laosin toiseksi suurin kaupunki (kuva pääkadulta)

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Hue

Pistetäänpä ensin vähän jännittävämmät uutiset. Tänään ei mene busseja Laosiin ja yksi matkatoimisto väitti, että raja on kiinni sunnuntain takia, kun taas toinen sanoi, että se on auki, mutta sinne ei mene busseja. Päätin jäädä tänne, enkä lähteä etsimään jotain mielenkiintoisempaa kyytiä. Huomiselle aamulle on jo bussilippu valmiina ja toivottavasti selviän normaalilla muutaman dollarin sakolla, eikä rajaviranomaisella ole huono päivä.

Monet majapaikat mainostavat, että heidän kotinsa on sinun kotisi, muuta Hoen paikka oli ensimmäinen joka todella tuntui tältä. Hoen perhe oli todella ystävällinen ja luottavainen perhe. Normaalisti kun täällä ottaa huoneen pitää antaa passi pantiksi, Hoe ei tätä tehnyt ja aina kun söi tai joi jotain, piti vain merkitä kirjaan mitä otti. Yhtenä iltana istuttiin vähän myöhemmin ravintolassa ja kun Hoen veli lähti nukkumaan hän vain huikkasi, että pistäkää ovi lukkoon lähtiessä. Muutenkin tunnelma oli todella hyvä. Jokaisena iltana lähdimme illallisen jälkeen noin puolen porukan kanssa rannalle ja sytytimme nuotion. Yhtenä iltana Hoe organisoi tämän ja silloin kaikki olivat rannalla. Samana yönä mentiin itävaltalaisten kanssa uimaan. Vedessa oli vihreänä loistavaa blanktonia ja kun nosti katensä vedestä se loisti hetken vihreänä. Mulla ei ole sanoja kuvailla sitä tunnetta, kun kellui blanktonin keskellä ja katseli täydenkuun tekemää valokeilaa meressä.


Hoe esittelee vanhaa vieraskirjaa, joita on kertynyt 15 vuoden aikana 23. Saa nähdä montako tulee vielä sillä rannalle rakennetaan kovaa vauhtia hotelleja ja voi olla, että parin vuoden sisällä maat lunastetaan ja paikalle rakennetaan iso hotelli. Toisaalta Hoe voi aina siirtää paikkansa muualle ja travellerit seuraavat, sen verran legendaarinen äijä on kyseessä.

PS. Kavin illalisella. Lautasellinen kotiloita, vihanneksia, dippi ja nuudelikeitto 40kd. Ystävällinen myyjä alkoi kaivaa kotiloiden sisusta mulle valmiiksi esiin, mutta näytin, että haluan tehdä sen itse, aivan kuten paikalliset. Todellista herkkua aivan kuten lounaaksi syömäni simpukkakeitto 10kd. Tämän jälkeen kävin vielä juomassa lasillisen olutta 5kd.

PS2. Äsken soitettiin ja joku äijä kyseli passia, koitin kysyä mikä on ongelma, mutten tajunnut mitä hän kysyy ja hän lopetti puhelun. Ajattelin jo, että nyt joku on ajatellut kokeilla bisneksen tekoa. Kohta ovelle koputettiin ja äijä kyseli passia, kysyin onko hän tästä hotellista ja saatuani myöntävän vastauksen pyysin miehen alakertaan, jotta varmistun asiasta. Miehen mentyä tiskin taakse sanoin, että heillä on passini. Mies oli ihmeissään ja selasi passit läpi. Tilanne olikin vain sekaannus, koska he olivat merkinneet passiin, että olen huoneessa 202, jota he ensin tarjosivat, mutta jossa oli pari henkilökunnan tyttöä nukkumassa ja näin sain huoneen 204.

perjantai 13. helmikuuta 2009

China Beach, Danang

Tulinkin Hoi Anista suoraan tanne, silla tajusin, etta oli jo keskiviikko ja mun leima vanhenee sunnuntaina. Tanaan lahdinkin kaupunkiin hankkimaan viisumia, seka ostamaan kameraa ja mp-3 soitinta. Kaupunki oli todella mukavan oloinen miljoonakaupunki. Vietinkin koko paivan vain kavelleen ympari kaupunkia. Asioiden hoito ei kyllakaan mennyt hyvin. Viisumi maksoi saman 60$, kuin Hoi Anissa ja kasittelyssa olisi mennyt viikko. Halvin kamera maksoi 3 miljoonaa ja sopivaa mp-3 soitintakaan ei loytynyt. Sainkin kuningasajatuksen lahtea Khon Kaeniin shoppailemaan, silla Thaimaassa elektroniikka on halvempaa ja valikoimat ovat parempia. Thaimaasta on tarkoitus tulla takaisin tanne ja lentaa lopulta Hanoista Bangkokiin. Ei mun suunnitelmat oo kylla tahankaan mennessa pitaneet, mutta on silti mukava olla jonkinlainen suunnitelma.

Oli tarkoitus laittaa tama paivitys tanne jo eilen, mutta matka pysahtyi heti oven ulkopuolella, koska Hoe, pari ruotsalaisista ja englantilainen mies pelasivat pokeria ravintolassa (NLHE kateispeli, Buy in 200k Blinds 5k/10k). Peli loppui puoli tuntia myohemmin silla mulla oli miljoona edessa ja muilta loppuivat rahat.


China Beach. Mittaa vaivaiset 30km...


Hoen paikassa jossa majoitun on yhteinen illallinen joka ilta, loistava idea silla nain tutustuu helposti muihin paikassa oleviin. Jaatiinkin juomaan olutta ruotsalaisten ja itavaltalaisen tyton kanssa. Parin oluen jalkeen ruotsalaiset paattivat, etta olut ei ole riittavan vahvaa ja haettiin muutama rommipullo laheisesta kaupasta (20kd kpl). Hoe toi meille jaita vaikka ostettiin pullot muualta, eika veloittanut mitaan, muutenkin loistava mies. Ilta jatkui myohemmin rannalla nuotion aaressa.


Danang

tiistai 10. helmikuuta 2009

Hoi An

Hoi An on Unescon maailmanperintökohteeksi valittu vanha kaupunki, jossa ei sinänsä ole erityisiä nähtävyyksiä, vaan koko kaupunki on nähtävyys. Tänne ei ollut alunperin tarkoitus tulla, mutta tapasin Nha Trangissa hyvän porukan, joten tuli seurattua heitä tänne. Kaupunki on todella kaunis ja toissapäivänä löydettiin todella hieno clubi, joka on juuri sellainen uima-allas/palmu/rantapaikka jota etsittiin toisten aussien kanssa Nha Trangissa. Paikka on muutaman kilometrin päässä kaupungista ja me löydettiinkin se sattumalta, kun yksi baari meni kiinni ja heillä oli ilmainen kuljetus tähän rantapaikkaaan. Eilen tapahtui outo luonnonilmiö, taivaalta tuli vettä. Piti muistella milloin on satanut viimeksi ja se taisi olla Khon Kaenissa. Lähes jokainen joka tulee Hoi Aniin teettää vaatteita. Nähtyäni Stevenin takin aloin harkita, että teetän sellaisen itsellenikin Danangissa ja ehkä pari paitaa. Eilis illalta on ikäviä uutisia, sillä kamera sai osuman ja näyttö hajosi, pitää yrittää korjauttaa se tai ostaa uusi. Harmittelin jo ostaessa, että kamerassa ei ole vanhanaaikaista tähtäintä, joten nyt sillä on lähes mahdoton ottaa kuvia. Viisumi asiaa kävin kysymässä eilen ja ensimmäinen paikka kertoi, että Hoi Anin poliisi ei voi auttaa vaan minun on mentävä Danangiin. Toisessa paikassa kerrottiin, että tarvin vain normaalin viisumin jatkon, joka maksaa 30$. Laitoin kuitenkin miehen tarkistamaan asian, eikä se ollutkaan niin yksinkertaista, kuin hän luuli. 60$ saisin kuukauden viisumin heiltä, mutta koska olen menossa pian Danangiin, kysyn asiaa suoraan sieltä. Jos hinta on sielläkin 60$, teen luultavasti pikavisiitin Laosin puolelle ja hankin näin uudet 2 viikkoa. Huomenna lähden Quảng Ngãihin, jonka lähellä on My Lai. Museoitu kylä, jossa jenkit tappoivat lähes jokaisen kyläläisen.


Kuva Nha Trangista. Oli tarkoitus testata tuota veneen perässä laskuvarjolla juttua, mutta se jäi lopulta tekemättä.


Kuva ravintolan terassilta.


Illallisella Australialais/Irlantilais/Skottilais/Englantilais/Belgialaisseurueen kanssa. Hauskaa sinänsä, että kaikki ovat lähteneet reissuun alunperin yksin.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Hoi An

Saavuin muutama tunti sitten tänne, elämäni pisimmällä bussikyydillä. Matkan piti kestää 12 tuntia, mutta se kestikin 17. Ainakin pariksi tunniksi jouduttiin pysähtymään ruuhkaan, kun edessä oli ilmeisesti tapahtunut paha onnettomuus, loput 3 tuntia voi kai pistää Aasialaisen aikataulukulttuurin piikkin. Onneksin olin ottanut nukkumabussin, joten nukkuessa aika meni nopeammin, sänky ei tosin ollut kuin alle 180 senttiä pitkä ja todella kapea, joten sai siinä hetken hakea asentoa. Nha Trangissa ei tapahtunut sen kummempaa, rannalla löhöilyä ja hieman juhlimista. Säihkähdin hieman, kun olin uimassa. Aallot ovat isoja ja kun kelluin pää rantaan päin, en huomannut olevani jo miltei rannassa. Olin juuri aallon päällä, kun se murtui, imaisi minut sisäänsä, pyöräytti ympäri ja heitti olkapää edellä hiekkaan. Ylös päästyäni, seuraava aalto heitti mut taas mahalleen. Ihan miellyttävä ensikokemus isoista aalloista.

Hommasin Vietnamin liittymän, jonka numero on +0841213669006. Nyt ei lehtimyyjätkään herättele keskellä yötä...

tiistai 3. helmikuuta 2009

Nha Trang


6km pitka ranta.

Bussissa oli epamiellyttavan vahan jalkatilaa, enka saanut nukuttua kunnolla. Mp-3 soitinkin on hukassa. 9 tunnin jalkeen saavuin tanne ja kuskiarmeijan keskella tunsin, etta pohkeita kiristaa ja kihelmoi. Vilkaisin alaspain ja huomasin, etta jalat ovat pahasti turvoksissa ja nayttavat aivan vauvan potkojaloilta. Tingin kyydin guest houssille, jota vanhempi jenkkipariskunta oli suositellut Saigonissa. Maaranpaassa kysyin voiko kuski vaihtaa 20kD setelin, kuski alkoi vaittaa, etta kyyti maksaa 20kD. Olin kuitenkin nayttanyt selkeasti, etta maksan kyydista 10kD, joten turha tassa vaiheessa on alkaa kiistelemaan hinnasta. Vaidoinkin samantien rahan pienemmaksi guest houssissa ja annoin kuskille 10kD ja tama kaasutti pettyneena pois. Matkalla oli tehty myos pari pysahdysta kalliin nakoisten hotellien edessa, joista kuski saa todennakoisesti palkkion jos tuo heille asiakkaita. Suositellussa paikassa oltiin nukkumassa, joten menin tahan ystavalliseen paikkaan, joka vaihtoi setelin ja otin huoneen. Satelliitti-tv loytyi, mutta mikaan 50 kanavasta ei nayttanyt Super Bowlia. Nha Trang on ihanteellinen paikka muutaman paivan pysahdykselle, rantaan on 200 metria ja vaikka tama on Vietnamin ykkosrantakohde, paikka on todella viihtyisa, eika liiallinen turismi hairitse. Seksiturismia ei nay lainkaan. Eilen kuulin kanadalais/ruotsalaisseurueesta, joka ottaa lomailun jo melkein turhan rankasti, aamusta iltaan kannissa ja nyt porukka on kutistunut kolmeen, silla yksi makaa alkoholimyrkytyksen takia sairaalassa, vauhti ei oo kuitenkaan muilla hidastunut yhtaan. Yksi naista sankareista polki mua vastaan vietnamilaishattu paassa cyclolla, kuski kyydissa. Yoelama on muuten yllattavan hiljaista. Kaytiin eilen tarkistamassa Nha Trangin suosituin clubi australialaispariskunnan kanssa ja se olikin ainoa paikka mista loytyi tanssilattia. Paikka oli kuitenkin vain tavallinen Clubi, eika villi uima-allas/palmu bilekeskus kuten oltiin ymmarretty. Huomenna lahden koko paivaksi veneretkelle, jolloin paasen taas snorklailemaan. Nakyvyys on kuulemma heikoinpanakin aikana 15 metria ja parhainpana aikana kesalla nakee 30 metriin.


Hinta/laatusuhde on todellakin kohdallaan. 9$ ja ilmastointikin loytyy. Oli kylla tarkoitus vaihtaa halvenpaan, kun en maa nain hienoa tarvi, mutta ei oo jaksanut parin dollarin saaston takia.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Ho Chi Minh City

Kirjoitellaanpa pikapaivitys, kun on aikaa tapettavana ja kuumin aika paivasta. Samantien kun lahdettiin PP:sta kaikille jaettiin maahantulokortit ja ne piti tayttaa heti ja passit luovuttaa henkilokunnalle. Joku on ilmeisesti ajatellut, etta rajamuodollisuudet on helpompi hoitaa kootusti. Kuitenkin Kambodzan puolella kaikki komennettiin ulos ja tarkistettiin, etta oikeat ihmiset ovat bussissa, taman jalkeen Vietnamin puolella taas kaikki ulos ja kantamukset selkaan. Sisalla kaikille jaettiin passit ja maahantulokortit takaisin ja jokaisen piti viela menna turvatarkastuksen ja maahantulokontrollin lapi, ennenkuin palattiin bussiin. Thaimaa-Laos rajalla kaikki menivat suoraan itse rajan lapi ja tama oli mun mielesta paljon katevampi ja selkeampi tapa. Mulle oli lyoty odotetusti 2 viikon leima, eika mitaan maastapoistumislippuja kyselty, kuten ulkoministerio pelottelee. Tamahan on virallinen saanto, mutten ole kuullut, etta kenellekkaan tama olisi tuottanut ongelmia. Yhdesta tytosta olen kuullut, jota Finnair ei ollut paastanyt Suomessa koneeseen, koska ei ollut jatkolippua. Multakihan ne Suomessa sen kysy, mutta ei enaa Thaimaan puolella. Vietnamista on peloteltu, etta kuskit ja muut haslarit ovat kamalampia, kuin missaan muualla ja ihmiset eivat ole kovin ystavallisia. Parin tunnin Saigon kokemuksella voin sanoa sen verran, etta kuskit ovat asiallisempia kuin monessa muussa paikassa ja matkatoimistoonkin piti itse kavella kysymaan lippua. Ulkoministerion matkustustiedotteen voisi muuten joskus paivittaa, siella nimittain lukee, etta automaatteja on harvassa, mutta bussista noustessa nain nelja ja mita olen lukenut niin Vietnamista loytyy todella hyvin automaatteja. Kavinkin nostamassa pari miljoonaa, eihan tanne pihtailemaan oo tultu ;) Yhdeksalta illalla lahtee bussi Nha Trangiin, jossa olen samoihin aikoihin aamulla (100 000 dongia).
(1 euro = 22 400 dongia)