Kanlaon tulivuori

Mt. Kanlaon on Nergosin korkein vuori. Viimeksi se purkautui 1996 ja edellisen kerran näytti elonmerkkejä syyskuussa, mutta hälytystaso pidettiin nollassa. Tämän vuoren takia oikeastaan tulin Negrosille.
http://en.wikipedia.org/wiki/Kanlaon

Saavuttuani Canlaon kaupunkiin, kyselin motokuskeilta halpaa hotellia ja sain kyydin 20 pesolla F&C guets houseen. Hotelli on melko uusi ja sain hyvän huoneen 300 pesolla. Motokuski kyseli tarvinko kyytiä myös turistitoimistolle, jossa kaikkien kansallispuistoon aikovien tulee rekisteröityä. Respan tyttö kertoi kysyessäni, että matkaa on ehkä minuutti kävellen, joten päätin kävellä.

Turistitoimistossa kyselin vaihtoehdoista ja päädyin 2 päivän ja yhden yön retkeen, toimiston nainen myös kertoi, että olin maksanut hyvän hinnan motokuskille, paikallisille hinta on toki 10p, mutta turisteilta kysytään usein 100-150p. Nainen soitti oppaalle, joka tulisi hotellilleni pian. Kun opas saapui sovimme, että maksan hänelle 1000p, kuskille joka vie lähtöpisteelle ja hakee seuraavana päivänä 500p ja makuupussin ja teltan vuokrasta 500p. Oppaan hinta kuulosti hyvältä, mutta kuskinpalkkio ja vuokrat kalliilta, päättelin kuitenkin, että samaan osoitteeseen rahat ovat menossa, joten 2000p kuulosti hyvältä. Seuraavaksi lähdimme ostamaan ruoat ja minulle vettä, opas piti ruokkia reissussa ja hän toimi kokkina. 500p kauppareissuun, jonka jälkeen menimme vielä kierrätykeskukseen ja ostimme tuulipuvun housut 130p:lla minulle. Vaatetta kannatti kuulemma ottaa, sillä huipulla lämpötila saattaa joskus tippua nollaan. Illalla kävin etsimässä myös sukkia, kaikki uudet olivat liian pieniä, joten päädyin taas kierrätyskeskukseen, josta sain 35 pesolla hyvät villasukat.

5.45 opas tuli motokuskin kanssa ja aloitimme retken, tie oli aivan hirveässä kunnossa ja kun kuski sammutti moton toistamiseen, päätti opas hypätä ohjaimiin, hänellä näyttikin olevan enemmän kokemusta ja pääsimme aloituspisteeseen. Myöhemmin kuulin, että opas toimii myös motokuskina ja moto oli itseasiassa hänen ja vuokralla tälle toiselle, kun hän ei itse aja. Viimeksi opas oli tehnyt oppaan hommia joulukuussa, turisteja on vähän ja toimisto jakaa hommat tasaisesti yli 30 oppaalle. Opas toimi myös jonkinlaisissa poliisin järjestyksenpitojoukoissa, hän ei kuitenkaan ollut poliisi vaan jotain sinne päin, alempaa tasoa. Näistä hommista tienaa 3000+ pesoa kuussa, mutta joka toinen päivä on vapaa, joten voi tehdä myös muita hommia, lisäksi homma on helppoa, kunhan ei ole rähisiöitä.


Matka vanhan kraaterin huipulle kesti n.5 tuntia liukasta polkua pitkin. Mutta kuten kuvasta näkee, kyllä kannatti. Uusi kraateri näkyy suoraan edessä, sinne piti kävellä vielä 2 tuntia lisää tuolta vasemman kautta.


Vanhan kraaterin huipulla pidimme lounastauon ja minä ihailin maisemia tunnin verran, opas näpytteli tekstiviestejä ruoan jälkeen, filippiinot lähettelevät kuulemma eniten tekstiviestejä maailmassa.


Kraaterin huipulle on pystytetty tämä risti niiden kahden turistin muistoksi, jotka eivät välittäneet siitä, että vuorelle kiipeäminen oli kielletty aktiivisuuden vuoksi, vaan lähtivät omin päin ja ilmeisesti kovassa sumussa kävelivät suoraan tämän kraaterireunan yli.


Vanha kraateri, edelliset kuvat on otettu tuolta korkeimmasta kohdasta.


Kuva uuden kraaterin syvyyteen, reunalla haisi rikki ja paikka oli todella vaikuttava, voi vain kuvitella miltä tämä paikka näyttää silloin kun vuori purkautuu.


On the edge.


Matkalla uudelta kraaterilta alas, leiripaikka sijaitsi tuossa vanhan kraaterin reunalla.



Komeat näkymät leiristä. Opas kertoi, että olin onnekas, sillä jotkut saattavat olla 3 päivääkin täällä ja kokoajan vuori on pilvien peitossa ja näkyvyys 10 metrin luokkaa. Nyt näitä maisemia kelpasi ihailla, ehkä hienoin paikka missä olen koskaan ollut tai ainakin hienoin paikka missä olen koskaan yöpynyt. Yöllä todellakin tuli kylmä, lämmintä oli vajaa 10 astetta ja kostea tuuli lisäsi purevuutta. Ellei lasketa kylmiä suihkuja, nyt oli ensimmäinen kerta koko reissun aikana, kun oli kylymä.


Kävelin katselemassa pilven peittämää ympäristöä, kun huomasin pienen sateenkaaren seuraavan pääni ympärillä, tälle ilmiölle ei ole mitään muuta selitystä, kuin että meitsi on pyhimys. (opaskin näytii olevan, sillä hän sanoi näkevänsä, että valoilmiö seuraa häntä.)


Laavan tekemiä uomia.


Matkalla alas pysähdyimme kuivuneella joella, jossa opas näytti nämä kasvot.




Riisipellon kyntöä.

Matka alas kesti n. 4 tuntia paljon kuivempaa ja helpompaa polkua pitkin, joka lähti leiripaikasta suoraan alaspäin. Tätä reittiä käyttävät molempiin suuntiin ne jotka piipahtavat vain päivän reissun vuorella.

San Carlos

Lentokoneessa minut oli laitettu vastuulliselle paikalle, varauloskäynnin ovelle, jalkotilaa oli mukavasti. Neljältä yöllä olin Cebussa ja aloin miettiä mihin suuntaan lähden. Puolen tunnin miettimistauon jälkeen päätin suunnata Negros saarelle. Tässä vaiheessa taksin hintakin oli tippunut 400 pesosta 200 pesoon, en tiedä paljonko mittaritaksi olisi maksanut mutta tämä puoleen hintaan tarjous kuulosti kohtuulliselta, matkaa oli autolla puolisen tuntia ilman ruuhkaa. Linja-autoasemalla hyppäsin bussiin joka meni Toledoon (70p). Cebu näytti melkoiselta slummilta, paljon hökkeliä ja graffiitteja joka paikassa. Toledossa ehdin juuri sopivasti aamun ensimmäiseen lautaan, jonka ilmastoidussa turistiluokassa torkuin koko 1,5 tunnin matkan (190p). San Carloksessa piti ensimmäisenä etsiä pankkiautomaatti, sillä lentokentän automaatti ei toiminut ja olin vaihtanut vain jäljellä olleet 30S$ paikalliseksi rahaksi, huonohkolla 30 kurssilla. Singaporessa meni 60S$.

Automaattijonossa paikallinen nainen kysyi mistä olen kotoisin, vastattuani Suomesta hän innostui ja sanoi miehensä olevan Suomesta, hän tekstasikin miehelle, joka tuli samantien tervehtimään maanmiestä, olin ensimmäinen suomalainen johon hän oli törmännyt täällä kahden vuoden aikana. Kävimme oluella ja etsimme minulle halvan 250p huoneen. Mies sanoi, että olisi mielellään tarjonnut minulle yösijan, mutta nyt heillä on remontti menossa ja vaimon sukulaisia on talo täynnä. Hän kutsui minut kuitenkin käymään 10km päässä sijaitevalle talolleen. Istuskelimme talolla ja kävimme kiertelemässä pikkukylässä ja sen lähialueilla. Paikasta tuli Isaan mieleen, aika alkeellista asutusta ja uteliaita paikallisia. Erittäin mielenkiintoisen päivän jälkeen ajelin bussilla takaisin kaupunkiin ja menin nukkumaan.

Filippiinit vaikuttaa hyvin erilaiselta paikalta, kuin maat missä olen tähän mennessä ollut. Espanialaisten siirtomaa-aika näkyy ja maassa on paljon latinofiilistä, kielikin kuulostaa espanjalta ja tapaamani suomalainen sanoi, että kielestä 40% on espanjaa. Lähes kaikki myös puhuvat englantia, paremmin kuin missään muualla tähän mennessä, kun muistetaan, etten todellakaan ole turistikohteessa. Ihmiset ovat yhtä ystävällisiä, puheliaita ja iloisia, kuin muuallakin K-Aasiassa. Tervehtiminen tapahtuu kulmakarvoja nostelemalla, ihan hauska tapa.


Lautta


San Carlosin satama. Merta ja vuoristoja, maa vaikuttaa todella kauniilta.


Kalastusvene. Näillä paikalliset painavat merelle, niin pitkälle ettei heitä edes näy enää. Veneessä on pieni keskimoottori.


Alkoholia ei ilmeisesti veroteta lainkaan. Ostin maistiaisiksi tämän pullon hyvää rommia hintaan 30p. Pullo hyvää paikallista olutta maksaa ravintolassa 25p. Muutenkin hinnat vaikuttavat todella halvoilta. Aamulla kävin syomassa riisiä kasviskastikkeella, jossa oli vähän lihaa hintaan 15p. Päiväkahvi (oikeaa kahvia eikä jauhetta) kolmella munkilla kustansi 12p ja iltamarkkinoilla söin ison aterian, josta olisi varmaankin syönyt 3 paikallista hintaan 55p.


Pankkiin aseet eivät ole tervetulleita, vartijoilta löytyi pumppuhaulikot. Hienon Wi-Fi kahvilankin ovelta löytyy vartija haulikon kanssa.


Asekaupan alennusmyynti. Täällä on kuulemma paljon aseita ja ongelmia ratkotaan pitkälti niillä ja rahalla. Korruptoituneeseen poliisiin ei luoteta. Kuulin tarinan, että jokin aika sitten isä ja poika olivat tapelleet humalassa ja äiti oli soittanut poliisin paikalle. Poika oli ruvennut urputtamaan poliisille, joka ei ollut jaksanut kuunnella vaan oli ampunut pojan siihen paikkaan. Ihmishenki ei ole kovinkaan arvokas.


San Carlos


Näitä kylttejä on täällä paljon, huumehörhöjä en ole nähnyt.


Riksakuski. Kaupungin sisäiset matkat ovat 5p näillä ja moottoripyörätakseilla 8p.

1€ = 65p

Ostin paikallisen Simin numero on +639165492516

Singapore

Viimeinen muisto Malesiasta oli huono. Kuala Lumpurin linja-autoasemalla radiopuhelimen kanssa häärinyt mies sanoi ohjaavansa minut Singaporen bussiin. Rahastajalta varmistin vielä pariin otteeseen, että bussi menee Singaporeen saakka ja sain myöntävän vastauksen. Bussi oli iso V.I.P. joten penkit olivat isot ja jalkotilaa oli runsaasti, jouset vain olivat löystyneet pahasti ja bussi vatkasi aikalailla. Johor Bahrussa bussi sitten pysähtyi ja kaikki tekivät lähtöä. Pari japanilaista oli jo kuskin luona kyselemässsä tilannetta. Minä kysyin onko tämä viimeinen pysäkki ja että ostin lipun Singaporeen. Kuski levitti kätensä ja sanoi ettemme ostaneet lippua häneltä, hän on pelkkä kuljettaja (Memory Express). Ei auttanut muu kuin lähteä etsimään jatkobussia ja toivoa, ettei se maksa yli 3r, sillä sen verran olin jättänyt rinngittejä muistoksi, vähän ikävä alkaa etsiä rahanvaihtajaa tässä vaiheessa. Bussi maksoi 2,5r ja hymyilin jälleen noustessani bussiin.

Rajavalvoja halusi nähdä lentolipun pois maasta ja löi tämän jälkeen 90 päivän leiman passiin. Bussin pysähdyttyä selvitin missä olen ja lähdin suunnistamaan vierastalolle, jonka olin löytänyt netistä. Ali´s Nest löytyikin pienen etsinnän jälkeen ja sain dormipaikan 13 dollarilla, joka on todella edullinen hinta Singaporessa. Seuraavana päivänä kävelin ympäri kaupunkia ja kävin upeassa Aasia museossa. Singapore on todella kaunis kaupunki, paljon viheralueita, rakennukset ovat komeita ja kaupunki on todella puhdas. Täällä olisi hyvin voinut viettää pari päivää enemmänkin. Lentokentälle pääsin yhdellä metrolipulla, mutta kolmella junanvaihdolla. Odotushallissa ei ollut pistorasioita, mutta check-inin jälkeen odotushallissa oli läppäreille oma piste josta sai virtaa ja pääsi ilmaiseksi nettiin, myös ilmaiseksi käytettäviä nettipisteitä oli runsaasti, ihan hyvin Budget terminaalilta, kahdella muulla viihtyvyys on kuulemma vielä parempi (mm. Xbokseja).


Taidemuseon edessä


Ferrari. Satoja hevosvoimia, upeat kaarreominaisuudet, todellinen vauhtinautinto. Mutta siinä se seisoo, maailman toiseksi tiheimmin asutetun maan ruuhkassa, pelkkänä koristeena, sääliks käy...






Tyylikäs alikulkukäytävä


Finanssikeskuksen pilvenpiirtäjät


Tuukka formularadalla :)


Tuukka formulakatsomossa :)


Jo muinaisessa Kiinassa oli hevareita...


Pääkallonmetsästäjien kilpiä, mitä enemmän hiuksia, sitä kovempi sotilas.


Huhtamaen valmistama kertakäyttömuki (lounas vajaat 5$)


Miks Duriania syrjitään... (kuva metron sisäänkäynniltä)



(1 € = 2 S$)

Golden Triangle

5 tunnin bussimatka vei toiseen maailmaan. Kiina oli myöntänyt viisumin, mutta hinta oli vähän enemmän, kuin olin luullut. Normaalin 130r:n lisäksi piti maksaa 28r palvelumaksuja (2kk). Golden trianglesta päätin etsiä matkaoppaan Filippiineille. Parista ensimmäisestä kaupasta ne olivat loppuneet (molemmista olisi löytynyt opas suomeen), mutta Petronas tornien välissä olevasta ostoskeskuksesta löytyi sekä Lonely Planetin, että Roughin versiot. Valitsin Roughin, joka oli hieman halvempi, mutta maksoi silti 86r. Tämän jälkeen kävin katsomassa Avataren 3D-version (18r). KL on sen verran kansainvälinen kaupunki, ettei leffassa ollut malaynkielisiä tekstejä, vaan englanninkieliset tarpeen tullen.

Kuala Tahanin viimeisenä iltana tapasin dormissa britin, joka pelaa ammatikseen jenkkifutista ja siirtyy toukokuussa Helsinkiin pelaamaan. Kaikkeen sitä maailmalla törmää.


Patsas Kiinan pankin/lähetystön edestä.


Näkymä lähetystön edestä.


Tulee mieleen zombivirusleffat...


Punalippu heiluu Chinatownissa


Megakaupungeissa parasta on raiteilla liikkumisen helppous.


[x] maksa enemmän [x] Koroille korkoja ja yllättäviä lisämaksuja, jos et pysy aikataulussa [x] ehkä elämäntilanteesi muuttu ja luotoista aiheutuu todella isoja ongelmia elämällesi


Petronastornien välissä oleva ostoskeskus

(Malesiassa meni rahaa 350€)

Bumbun Kumbang

Olin Jerantutissa yötä ja lähdin kohti Kuala Tahania ensimmäisellä aamubussilla. Ylimääräiset rojut kävin viemässä tuttuun vierastaloon ja kymmenen aikoihin pääsin liikkeelle. Reitti kulki ylös alas jyrkkää jokitörmää pitkin ja oli fyysisesti paljon haastavampi, kuin se toinen hankalasti havaittava. Luonto ei ollut aivan yhtä mielenkiintoinen, kuin keskellä viidakkoa kulkenut reitti.


Kaatunut piikkipuu


5km päästä törmäsin alkuperäisasukkaiden pieneen kylään, väki näytti olevan majoissaan ja minä jatkoin matkaa. Vähän matkan päässä törmäsin polulla mieheen joka oli tulossa metsältä puhallusputken kanssa, ihan mielenkiintoinen kohtaaminen.


Vähän kylän jälkeen polulta pääsi jokivarteen, joka näytti niin hienolta, että pidin lounastauon.


Komeat juuret näillä isoilla puilla


Riippusilta 8km jälkeen


Bumbun Kumbang


Majaan tuli minun lisäkseni kuvan kaksi portugalilaista, englantilainen nainen, e-afrikkalainen mies ja belgialainen mies. Portugalilaiset olivat toista yötä majalla ja olivat tänä päivänä käyneet katsomassa vajaan 10km päässä sijaitsevia luolia, minunkin piti tehdä alunperin juuri samanlainen retki mutta luovuin suunnitelmasta sillä puistonvartiat sanoivat ettei sinne voinut mennä yksin, sillä polkua ei oltu merkitty hyvin (haluavat oppaille töitä). portugalilaisiakin oli varoitettu, mutta he olivat menneet siitä huolimatta ja hyvin olivat löytäneet, oonkohan mää tulossa vanhaks? Eläimiä emme majalla nähneet, mutta yölliset äänet olivat ihan kivat. Kävin yöllä tekemässä pienen kävelyretken viidakkoon otsalampun kanssa, aika jännä/pelottava paikka kaikkine äänineen.


Päätin jo edellisenä päivänä, että yritän sitä toista reittiä takaisin, sillä halusin tietää missä menin vikaan, reitti oli lisäksi mielenkiintoisempi ja fyysisesti helpompi. Myös portugalilaiset olivat menossa samaan suuntaan, joten lähdimme yhdessä yhdeksän aikoihin. Kuva on joenylityspaikasta, minä yritin ensimmäisenä köyttä pitkin, mutta kun rinkka osuin veteen päästin jalat irti ja totesin vettä olevan puoleen reiteen. Tässä tuli pestyä samalla hyttysvoide pois jaloista, joka oli karkottanut lähes kaikki madot edellisenä päivänä, vain yksi kiipesi sääreen kiinni. Portugalilaisille oli kerrottu, että tämä reitti tullaan raivaamaan/merkitsemään paremmin helmikuun ensimmäisellä viikolla, heitä oli myös varoitettu, että yksi turisti ei ollut löytänyt reittiä edellisellä viikolla... Parin kilometrin jälkeen selvisi missä olin kadottanut polun. Aukealla helppokulkuisella alueella, jossa polku ei ollut kovin hyvin näkyvissä olin jatkanut suoraan paikasta, jossa olisi pitänyt kääntyä oikealle ja jatkanut sen jälkeen 500m suoraan. Jouduimme nytkin tarkistelemaan reittiä muutamaan kertaan.


Tere!


Joesta löytyi käärme. Portugalilaiset jatkoivat vesiputouksille, joten lähdin jatkamaan viimeiset 5km takaisin Kuala Tahaniin yksin. 2km ennen kylää näin purontörmällä liikettä 50m päässä. Jokin harmaa koiran kokoinen eläin meni hiljaa puun taakse ja katosi törmän toiselle puolelle. En nähnyt häntää, mutta liike oli kissamaisen sulavaa, eikä kasvusto juurikaan liikkunut, toisin kuin esimerkiksi sikojen rymistellessä. Jäin katsomaan viidakkoon ja päätin kysyä puistonvartioilta eläimestä. Pian tämän jälkeen törmäsin naiseen joka oli hukannut reitin, joten kävelimme yhdessä lopun matkaa. Puistonvartoiden päämajan tiskillä tyttö huikkasi paikalle oppaan, jolle selitin havainnosta. Katselimme seinällä olleita kuvia, jolloin silmäni osui Golden Cattiin, opas sanoi sen olevan juuri saman kokoinen, kuin olin kuvaillut ja onnitteli havainnosta, sillä eläin on todella arka ja liikkuu yleensä vain öisin, havainnot ovat harvinaisia. Jälkeenpäin olen miettinyt miksen nähnyt häntää, muuta se saattoi olla alhaalla kasvuston peitossa. Eikä mulle tuu mieleen mitään muuta eläintä joka se vois olla, lisäksi wikipedia kertoo, että Golden Cat voi olla myös harmaa.