24

5.00 Herätyskello soi, ensimmäinen bussi menee 6.00, mutta päätän painaa torkkua.

6.15 Nousen ylös, pikainen suihku, kamat kasaan ja ulos. On varhainen aamu, joten ihmisiä on vähän liikkeellä, enkä näe kyytiä missään, joten lähden kävelemään itään. Minulla on vuorokausi aikaa päästä Kuala Lumpurin lentokentälle.

6.40 Pysäytän pienen songthaewn, jonka kuski pyytää ensin 100b, tarjoan 50b, hän alentaa tarjouksen 60 bahtiin, jonka hyväksyn.

6.50 Linja-autoasemalla. Busseja ei kuulemma mene rajalle, mutta minibusseja kyllä. Istun odottamaan.

7.00 Badang Besarin laiturille ilmestyy minibussi, kyski kysyy menenkö rajalle, vastaan kyllä ja hän kysyy lippua. Sanon, että minulla ei ole, hän katselee hieman ympärilleen (lipunmyyjää) ja sanoo, että hyppää kyytiin. Kysyn paljonko ja saan vastaukseksi 50b. Juttelen malesialaisen naisen kanssa minibussissa ja hän kertoo, että huomenna koulut aukeavat ja kaikki alkaa taas pyöriä normaalisti (kiinalainen uusivuosi), ei kuulosta hyvältä minun kannaltani.

7.50 Rajalla kävelen hakemaan Thaimaan poistumisleiman. Saatuani sen lähden kävelemään kohti Malesiaa. Kaistoja on ainoastaan moottoriajoneuvoille, joten päätän, että muistuitan eniten skootteria ja asetun tähän jonoon ja saan maahantuloleiman ilman mitään kummempaa.

8.20 Kävelen eteenpäin ja jotkin kuskit huutelevat jostain kaukaa, en välitä heistä, vaan kävelen automaatille ja nostan 600 ringgittiä.

8.25 Kysyn bussiaseman sijaintia kaupasta, myyjä ei oikein ymmärrä ja pyytää tyttönsä paikalle, tämä näyttää, että tien toisella puolella, jatka siihen suuntaan.

8.30 Vilkaisen tien toisella olevalle pienelle tielle, josko sieltä löytyisi jotain viitteitä bussiasemasta. Umpikuja, mutta käännyttyäni takaisin koira alkaa haukkua, näyttää hampaitaan ja lähtee tulemaan kohti muutaman metrin päästä, käännän rintamasuunnan koiraan, joka auttaa hieman ja koira hidastaa vauhtia, toinenkin koira kömpii esiin ja alkaa haukkua. Nappaan 1,5 litran vesipullon repusta ja nostan sen ilmaan, koirat lähtevät perääntymään ja minä pääsen jatkamaan matkaa.

8.40 Saavun ruokapaikkaan ja kysyn bussiasemaa, he kysyvät minne ja vastaan Kangariin, joka on seuraava kaupunki. He sanovat, että ei ole bussiasemaa, mutta istu odottamaan, busseja menee tunnin välein tästä ohi. Tilaan Rotin kananmunalla ja sipulilla, curryn ja kahvin (3r).

9.05 Viereiseen pöytään saapuu pariskunta, joista nainen osaa englantia. Jutellaan hetki ja hän sanoo, että takseja on tuolla, sanon meneväni bussilla ja hän kertoo, että bussiasema on takaisin päin ja vasemmalle (toiselle puolelle tietä). Kiitän ja lähden kävelemään tähän suuntaan, keskellä tietä olevaa koroketta pitkin, jotta voin pysäyttää bussin, jos se tulee vastaan (Vas. puol. liikenne). Hetken kuluttua näen bussin pysähtyneenä ja lähden sitä kohti. Bussin ikkunassa lukee Kangar, joten hyppään kyytiin (4,2r). Kierrämme kansallispuiston kautta ja päätän mitata kuumeen sillä jokapaikkaa kolottaa, edellisenä iltana kolotti myös hieman, mutta ei ollut kuumetta, nyt sitä on 38. En ole paljoa sairaana, joten melko huonoa tuuria sairastua juuri nyt. Päätän kuitenkin jatkaa matkaa ja jos kuume edelleen nousee, niin sitten pysähdyn.

9.50 Saavumme Kangariin ja katselen ympärilleni bussiasemalla, joka näyttää kyllä enemmän paikallisbussiasemalta. Pian mies tuleekin kysymään minne menen ja kerrottuani, että Kuala Lumpuriin, hän näyttää 200m päässä olevaa tietä ja sanoo, että jatka sitä vasemmalle, kunnes ylität sillan ja näet korkean rakennuksen oikealla, sieltä löytyy linja-autoasema. Hän kysyy mistä olen kotoisin ja sanottuani suomesta hän sanoo "mitä kuuluu" ja jotain muuta jota en enää muista, hauska kaveri.

10.05 Saavun bussiasemalle ja kyselen hieman ja saan kuulla, että bussit Kuala Lumpuriin ovat täynnä. Kysyn milloin menee bussi seuraavaan kaupunkiin, eli Alor Setariin. Minulle kerrotaan, että 11.30, kiroan mielessäni ja sanon, että siihen on liian pitkä aika kyselen muualta ja bussikuski nyökkää. Varmistan muutamalta luukulta, että bussit KL:ään ovat täynnä, myös Ipohiin. Seuraava bussi todella menee vasta 11.30

10.15 Tajuan, että aikavyöhyke on vaihtunut ja kello on jo 11.15, menen ostamaan lippua Alor Setariin, mutta lipunmyyjä näyttää punaista bussia joka on juuri lähdössä, hyppään tähän ja lähdemme parin minuutin päästä liikkeelle (5,3r).

12.05 Alamme madella todella hitaasti ruuhkassa ja pysähtelemme välillä.

12.30 Saavumme Alor Setariin. Uusia ja moderneja suuria liikehuoneistoita, moskeijoita, sun muita rakennuksia, kaunis kaupunki.

Kamera oli repussa, joten kesti hetken kaivaa se esiin :)

12.40 Saavumme bussiasemalle ja katsellessani väkijoukkoa, tajuan että tämähän on pysähdyspaikka niille, jotka menevät Langawiin, olisi kannattanut jatkaa suoraan Butterworthiin, jonne oli bussi. Oletukseni osoittautuu todeksi, sillä mihinkään muualle ei ole busseja, kuin Butterworthiin ja pitkät jonot ihmisiä näihin busseihin. Päätän asettua myös jonoon ja ostan lipun (9,8r).

13.10 Olen jo jonossa kolmantena, mutta päätän mitata kuumeen, sillä minua pyörryttää hieman. Mittari näyttää 38,7. Game Over. Lahjoitan lippuni lippuluukulla olevalle miehelle ja lähden etsimään nettiä, jotta voin tarkistaa, onko Eurooppalaisella täällä sopimussairaaloita. Ei ole totean pienessä motellissa, jonka omistaja antoi minun käyttää Wi-Fiä.

Lähden etsimään taksia ja kerrottuani mihin olen menossa, taksikopin mies pysäytää taksin, joka on ilmeisesti menossa jonkun muun luokse ja ohjaa minut kyytiin, kuski kysyy mihin sairaalaan ja vastaan ei väliä, kuhan se on hyvä, mutta ei mitään ökyhintaista klinikkaa. Tämän jälkeen hän kysyy private or public, vastaan private ja hän nyökyttelee päätään ja sanoo, että veloittaa minulta 10r, sanon kiitos.

Sairaalassa en ensin tiedä oikein mihin mennä, mutta pian se selviää, vakuutuspaperini eivät kiinnosta virkailijaa. Täytän sisäänkirjautumispaperit ja istun huoneen 16 eteen, kuten minulle on sanottu, tohtori tulee 15.30, puoli tuntia odottelua siis. Käytän tämän ajan soittamalla Eurooppalaiseen ja varmistan, että vakuutukseni on voimassa, kyllä on toukokuun alkuun saakka. Pian minulta tulee joku sairaalan nainen kysymään miksi istun täällä, sanon, että minut käskettiin tänne. Hän sanoo, että ei tänne, vaan huoneeseen 11, johon siirrynkin naisen pahoitellessa väärinymmärrystä.

15.30 pääsen tohtorille, joka vaikuttaa itsevarmalta ja nuorelta. Hän kyselee mikä minua vaivaa, missä olen ollut ja mittaa kuumeen 38,5. Tämän jälkeen siirryn sängylle ja hän kuuntelee keuhkoni ja hieroo vatsaani ja kyselee sattuuko, sanon, että ei satu. Hän palaa pöytänsä luokse ja sanoo, että todennäköisesti se ei ole mitään vakavaa, mutta lähettää minut silti laboratorioon testeihin, jotta dengue sun muut saadaan suljettua pois, hieman odottelua, jonka jälkeen hoitaja tulee ja ottaa minulta pari putkea verta ja antaa kupin virtsanäytettä varten. jo aikaisemmin minulle on sanottu, että testeissä menee 1-2 tuntia (365r), tule odotushuoneeseen tunnin päästä. Luen hieman Harrisin Pompeji kirjaa. Kirja oli hyvin mielenkiintoinen, varsinkin aikaisemmin, kun olin menossa tulivuorialueelle, on niitä tulivuoria onneksi Sumatrallakin, johon olen suunnitellut meneväni Melakasta, sillä ehtiminen koneeseen vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä ja uudet lennot ovat todennäköisesti liian kalliita.

16.40 Minut pyydetään lääkärin huoneeseen, jossa hän selaa labratuloksiani ja sanoo, että ei niissä näy mitään muuta, kuin korkeat tulehdusarvot, jotka todennäköisesti johtuvat viruksesta ja hän sanoo määrääväni minulle antibiotit. Kysyn mitä testattiin ja hänen kerrottuaan (ainakin Dengue), kysyn, että eikö influessaa, hän ei ymmärrä, todennäköisesti ääntämiseni takia ja alan muistella possutaudin tunnusta H....1....N, tässä vaiheessa hän tajuaa mitä tarkoitan ja sanoo, että kuumeen kuuluisi olla korkeampi ja nokkani vuotaa, joten hän sulki sen heti pois. Sanon, että minulla on aamulla lento Kuala Lumpurista, pystynkö matkustamaan ja hän sanoo, että se on sinusta kiinni, pystythän kävelemään. Jonotan lääkkeet, maksan loput laskusta (186,5r) ja istun miettimään mitä teen, olo ei todellakaan ole hirveän hyvä ja päätän jo ottaa taksin motellille, mutta sitten päätän, että eihän se ole kuin istumista, sisuunnun ja otan taksin linja-autoasemalle, taksikuski näyttää hinnaksi 8, haluan varmistaa, että se on 8, eikä 80 ja näytän 10r seteliä, kuski sanoo, että ok, käy tuokin. Mietin, että täytyy minun olla hieman sekava, sillä tingin hinnan juuri ylöspäin.

Bussiasemalla alan miettiä vaihtoehtoja ja motelli alkaa tuntua taas päävaihdoehdolta, sillä vaikka jatkan Butterworthiin, mahdollisuudet löytää bussi ovat häviävän pienet. Paikallinen keski-ikäinen mies tulee juttelemaan ja kerron muun ohessa, että minulla on aamulento Kuala Lumpurista, hän viheltää ja kertoo, että Butterworthissa voi olla vapaita paikkoja, mutta on myös mahdollista, että tänne tulee lisävuoro, sillä KL:iin menijöitä on paljon ilman lippua. Hän sanookin, että mene sinä odottamaan Butterworthin jonoon ja hän käy vähän kyselemässä. Pian hän näyttää minua tulemaan luokseen ja kertoo, että lisävuoro löytyy ja se maksaa 55r (norm. 45r, muutkin olivat maksaneet tämän, sillä hän varmisti asian eräältä naiselta, joka odotteli samaa bussia, kuulemma kalliimpi, koska bussi joutuu palaamaan tyhjänä takaisin) ja pyytää minut lippuluukulle. Kävellessäni hän sanoo, että olisi hyvä jos tippaisin 5 ringgitillä miestä, jolta hän kuuli tästä lisävuorosta, sanon, että tottakai, hän pyysi rahat ja meni lippuluukulle ja osti minulle lipun. Tapahtuma tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta, tärkeää oli, että näin kun lippu ostettiin.

Menimme tämän jälkeen kahville, minä myös söin ja juttelimme pitkään Egypti tilasta, muista arabimaista, Thaimaasta ja Malesiasta, tietenkin myös kevyemmistä aiheista, kuten siitä, että hän on ollut ennen mukana backpacker vierastalo bisneksessä, äijä kyllä sopii varmasti siihen hommaan, nykyään hän on osa aikainen bussikuski. Koitin tarjota hänelle 10r kiitokseksi maksaessani kahvejamme ja ruokaani, mutta hän sanoi, että kahvit riittävät hyvin kiitokseksi. Tämän jälkeen hän lähti juttelemaan ystäviensä kanssa, kun olimme matkalla bussiasemalle. Minä istuin penkille bussiasemalla ja aloin kirjoittaa tätä. Tuli unohdettua kuumemittari kainaloon ja kurottaessani jotain se tipahti betonille ja särkyi.

21.00 Kävin kysymässä miltä laiturilta bussi lähtee ja mikä on sen rekisterinumero, kuten uusi ystäväni oli opastanut ja siirryn odottamaan bussia, myös ystäväni on paikalla (anteeksi en muista nimeä, vaikka sen kysyin)

22.00 Ystäväni alkaa olla levoton ja selvittelee missä bussi viipyy. Sanon, että turha stressata, kun ei asiaan voi vaikuttaa.

22.30 Kuulen, että tänään lähes kaikki bussit ovat olleet myöhässä ruuhkien takia. Kiinalainen uusivuosi on virallinen loma-aika Malesiassa ja kaikki lomat loppuvat huomenna. Alan laskea, että tiukille taitaa mennä ja ystäväni myöntää tämän.

23.00 Bussi saapuu, ei kylläkään sama bussi, jonka piti tulla, he ovat joutuneet vaihtamaan bussia. Kiipeän kyytiin. Ystäväni hyvästelee minut, mutta jää pihalle löpisemään muiden miesten kanssa ja välillä tulkitsee lippuja ja ohjaa matkaajia oikeaan suuntaan. Myös minua hän käy välillä morottelemassa bussin sisällä ja kertoo tilanne tietoja, voi olla, että tämä ei ole lopullinen bussi.

23.30 Bussi lähtee liikkeelle. Vilkutan ystävälleni hyvästit. Todella hieno mies ja pitää yrittää joskus auttaa jotakuta toista samalla mitalla.

2.00 Herään hikisenä, minulle määrätty kipulääke on selkeästi auttanut.

3.00 Pysähdymme 30min tauolle.

3.15 Palaan bussille, mutta se ei olekkaan enää samassa paikassa, kävelen koko huoltoaseman ympäri ja totean, että bussi on lähtenyt, kävelen hyvin ahdistuneena ympäriinsä ja huomaan bussin n. 300m päässä tiellä, kävelen sen luokse ja olen hyvin iloinen, sillä se on minun bussini. Bussin on vain ilmeisesti tarvinnut siirtyä muiden edestä pois.

6.00 Saavumme pienelle bussiasemalle Kuala Lumpurissa, joka on pääteasema, minulla on siis 35min aikaa ehtiä lentokentälle. Kävelen taksikuskin luokse ja kysyn, kauanko matka kestää, hän vastaa 1 tunnin, kuten muistelinkin, hän myös sanoo hinnaksi 80r, mutta sillä ei ole enää mitään väliä, kävelen masentuneena bussiasemalle syömään.