Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Towers of Silence

Sunnuntaina olivat pääsiäisen kunniaksi vuorossa kuolleiden tornit, tai korppikotkien buffet, ihan miten vaan. Buffetista tuli mieleen, että missasin aamulla buffetin 10 minuutilla, mutta sain silti aamiaisen, kun nätisti pyysin, oikein hyvä hotelli.

Ensin piti hommata kyyti, hotelli järjestää kyllä retkiäkin, mutta ne tuntuivat kalliilta ja kohteiden määrän ja rajallisen ajan takia ne tuntuivat aika kiireisiltä. Ensimmäinen taksikuski jonka pysäytin ei osannut englantia ja ajattelin, että sinne ja takaisin, tunti odottelua, paljonko maksaa? On vaikea selittää käsimerkein, kun on täällä englantia osaaviakin, joten näytin kuskille, että etsin toisen kuskin, hän kuitenkin huitoi minut takaisin ja alkoi soittaa, hetken päästä hän antoi puhelimen minulle ja toisessa päässä oli hyvää englantia puhuva mies, jolle selitin asiani ja hän ymmärsi heti, hinta oli 9kT, sanoin, että kuulostaa kalliilta, voin maksaa 6kT, mies pyysi antamaan kuskille, hän kysyy, kuski nyökkäsi ja lähdettiin matkaan, jota oli 5-10km.


Towers of silence on paikka jonne Zarathustralaiset veivät kuolleet korppikotkien ja muiden haaskalintujen syötäväksi, sillä he eivät hyväksyneet hautaamista tai ruumiin polttamista. Tornit eivät kuitenkaan ole olleet käytössä enää n. 50 vuoteen.


Komia paikka kaikenkaikkiaan, taustalla Yazd.


Myös toisessa suunnassa olleet vuoret näyttivät hienoilta, kauempana oli myös lumisia huippuja.


King of the world!


Toiselta tornilta näkyi Yazdin uuteen kaupunginosaan, ei oo nätti.


Toisen tornin varsinainen ruumiiden jättöpaikka.


Lähtiessäni näin kuinka nuoret alkoivat lennättää isoa leijaa.


Vaikka olin jo lähes myöhässä, uteliaisuus käski kömpiä sisään oikeanpuoleisessa tuulitornissa näkyvästä aukosta.


Paikka oli pimeä, enkä nähnyt mitään kuilun reunalta, joten salama päälle ja kuva, tyhjältä näyttää...


Päästyäni takaisin keskustaan täytin jälleen kerran vesipullon tällaisella juomapisteellä, joita on ympäri kaupunkia.


Iltapäivällä lähdin hortoilemaan pitkin vanhaa kaupunkia näitä vanhoja teitä pitkin ja nälän tultua asfalttiteitä, joiden varrella kaikki kaupat ovat, tuli syötyä pari isoa hampurilaista. Se täällä on ikävän paljon Suomen kaltaista, että katuruokaa ei ole, vaihtoehtona ovat siis hintavammat hotelliravintolat tai pikaruoka, erilaisia täytettyjä patonkeja on tullut syötyä paljon, olin kuullut, että täällä kyllästyy kebabbiin, mutta ainakin tässä kaupungissa sitä on lähes mahdotonta löytää, en tiedä mistä johtuu, kaikki kebabpaikat mitkä olen löytänyt ovat olleet suljettuja, tai kebabjytkyä ei ole ollut kebabinpaistosysteemissä.

Jatketaanpa vielä tähän, ettei tarvi aloittaa seuraavaa päivitystä avautumisella. Heräsin ajoissa aamiaiselle ja paikka oli melko täynnä, kävellessäni hakemaan kahvia, näin kuinka kahvinkeittimestä valuu kahvia levylle ja keski-ikäinen turisti kaatelee kannusta itselleen ja kaverilleen, ystävällinen mies kääntyi minun puoleeni ja kysyi otanko minä, sanoin, että laita se pannu mielummin takaisin tuohon valuvaan keittimeen, oho oho... No minä jäin odottamaan, että kahvi tippuu, kun paikalle tulee toinen keski-ikäinen mies, vilkaisee keitintä, toteaa, että tippuu vielä, pari sekuntia odotusta ja päätös, ei jaksa odottaa, kannu irti ja taas kahvi tippuu levylle ja pöydälle, sanon, että eikö olisi voinut odottaa muutaman minuutin, ei reaktiota, hotellin työntekijäkin huomauttaa ohi mennessään ja ilmeiseti kiroaa persiaksi. Odotan, että kahvi tippuu ja kaadan itselleni kupillisen melko laihaa kahvia, uskomatonta käytöstä, mitä en ole koskaan nähnyt nuorten reppureissaajien keskuudessa ja aina kuulee, että nuorilla ei ole käytöstapoja. Seuraavan kerran, kun menen hakemaan lisää ruokaa näen taas yhden keski-ikäisen miehen tarttumassa kahvipannuun vaikka se selvästi edelleen tippuu, sanon, että odota hetki, se ei ole vielä valmista, oho niinpä näkyy ja mies menee odottamaan, haukankatse kahvipannussa, tässä vaiheessa tulee mieleen, että ehkä kahvinkeitin on liian nykyaikainen ja tekninen laite vanhemmalle väestölle, tai sitten he ovat tottuneet tippalukkoon ja sopeutuminen uuteen ei ole helppoa vanhemmalla iällä.


Offtopic

1€=1600T

(Päivitti Siina, koska Blogger ja myös Facebook on estetty paikan päällä. Kommentit on edelleen hyvin tervetulleita, Tuukka saa ne sähköpostitse ja vastailee Siinan kautta.)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Nythän mulle löyty siisti ja ekologinen hautaustapa, nyt vaan lapset miettimään, miten toi toimii Suomessa. -mutteri