Cape Coastin orjalinna

Cape Coastin linna on ehkäpä kuuluisin ja parhaiten säilynyt orjalinna tällä rannikolla, muitakin hyvin säilyneitä on useita ja raunioita vielä enemmän. Tälle paikalle rakensivat ensimmäisen tukikohdan ruotsalaiset 1650, myöhemmin täällä ovat toimineet isäntinä myös tanskalaiset, hollantilaiset ja englantilaiset. Linna toimi Kultarannikon hallintopaikkana aina siihen saakka, kun pääkaupunki siirrettiin Accraan. Vielä itsenäistymisenkin jälkeen Ghanan hallitus on istunut Osun orjalinnassa Accrassa, aina vuoteen 2009 saakka, jolloin rakennettiin uusi hallintorakennus.

Sisäänpääsymaksu oli melko korkea 20c + kamerasta 20c, mutta opiskelijakorttia vilauttamalla saattoi saada 6 cedin alennuksen. Opastettu kierros kuului hintaan ja oli juuri alkanut, joten liityin seuraan.

Ensimmäisenä mentiin miesorjien säilytyspaikkaan.

Tällaisessa tilassa säilytettiin jopa 200 orjaa (seison takaseinällä), lattia oli aikoinaan ulosteen, veren ja lian peitossa. Säilytysaika ennen laivaan astumista oli 2 viikkoa - 3 kuukautta, jos selvisi hengissä. Miesorjien säilytysosastoon mahtui yhteensä 1000 orjaa.

Luukkuja, joista vahdittiin orjien kulkua käytävällä kohti ovea josta ei ollut paluuta. Täällä on tehty paljon muutostöitä, joten tuokin käytävä on nykyään umpeen muurattu.

Naisorjien säilytyspaikka. Orjamiehet ja naiset eivät olleet missään kosketuksissa, mutta linnassa olevat valkoiset raiskasivat (tai ottivat käyttöönsä jalkavaimoksi tai joksikin) naisorjia sen verran paljon, että jotkut tulivat raskaaksi ja pääsivät sellistä pois synnyttämään. Näiden liittojen ansiosta brittisukunimiä löytyy paljon varsinkin rannikolta.

Door of No Return. Tai paikka, jolla tuo yhden ihmisen mentävä kolo aikoinaan oli, myöhemmin ovea on suurennettu, muun käytön vuoksi. Toisella puolella lukee nykyään Door of Return, tämä kyltti laitettiin oven yläpuolelle sen jälkeen, kun kaksi täältä lähtenyttä orjaa palasi seremoniallisesti tätä ovea käyttäen, toinen oli New Yorkista ja toinen Jamaicalta.

Oven takaa löytyy nykyään paljon kalastajia. Suurilla laivoilla ei tietenkään päässyt aikoinaankaan rantaan, vaan orjat kuljetettiin pienillä veneillä valtamerialuksille.

Vähän sisäpihaa.

Pihalla on neljä hautaa. Yksi kuuluu linnan kuvernöörin vaimolle, joka kuoli 2 viikkoa sen jälkeen kun oli tullut tänne. Tarinan mukaan tappaja oli kuvernöörin paikallinen tyttöystävä, joka ei pitänyt tulijasta. Yleensä kuvernöörien vaimot pysyivät Euroopassa, eivätkä edes vierailleet täällä.

Kuvernööreistä puheen ollen.

Tässä oli virkaatekevän makuuhuone.

Ja tässä työhuone. Komeat näkymät merelle ja rantaan.

Linnasta on suora näköyhteys kahteen muuhunkin linnaan, joihin kommunikoitiin peilien, lippujen ja valojen avulla, kahdesta kopista jotka oli rakennettu nimenomaan tätä tarkoitusta varten

Linnasta oli hyvät näkymät myös kaupungille.

Ja rannalle. Tuollaisella tykillä pystyy oppaan mukaan ampumaan 1000 metrin päähän.

Obamatkin ovat käyneet täällä. Pariskunta jota arvostetaan paljon Afrikassa, koska ovat mustina päässeet niin korkealle Yhdysvalloissa. Muistelen Vakkurin arvioineen kirjassaan, että Obama ei olisi kyennyt nousemaan minkään saharan eteläpuolisen Afrikan valtion presidentiksi, koska on aivan liian valkoinen.

Paikka muistutti moneen kertaan, että ei enää koskaan. Kuitenkin joidenkin laskelmien mukaan orjia on nyt enemmän, kuin koskaan, toki maailman väkilukukin on kasvanut viimeisen vuosisadan aikana räjähdysmäisesti. TÄÄLTÄ voi hankkia lisää tietoa nykypäivän orjuudesta.