Kameliretki

En jaksanut ihan vain loikoilla sukeltelun jälkeen, joten lähdin kamelisafarille (250Ep). Mukana oli myös aussiskottipariskunta. Ensin ajeltiin tunnin verran autiomaahan, jossa kamelit odottivat. 20 minuutin ratsastamisen jälkeen noustiin kameleiden selästä ja laskeuduttiin

Tähän kanjoniin.

Ihan kiva, muistaakseni valkoinen kanjoni oli nimeltään, ainakin näyttää siltä.

Oppaanamme olleen pojan koira ei päässyt laskeutumaan kanjoniin, joten se seurasi jossain ylhäällä ja kävi näyttäytymässä aina välillä. Tässä se oli hetken mielissään, kun pääsi luoksemme, mutta ei uskaltanut taaskaan seurata jyrkkää alamäkeä.

Kanjonikävely päättyi tälle keitaalle.

Ihan semmosta kuvitelmien vesilammikkoa ei löytynyt.

Täällä suojassa syötiin lounas ja oleskeltiin muutama tunti. Tylsää ei kuitenkaan tullut, sillä löysimme paljon juteltavaa matkailusta, politiikasta, skotlannin itsenäistymisestä ja formuloista.

Kiipesin myös tälle nyppylälle, jonka kivimuodostelmasta tuli mieleen taivashautajaiset. Poika kertoi myöhemmin, että tämä on jonkun miehen oleilupaikka.

Lähdössä liikkeelle. Aussinaisen kameli piti aina välillä outoa ääntä. He olivat kahden päivän reissulla ja kun myöhemmin törmäsimme, he kertoivat, että tämä ääntely oli loppunut, kun tiemme olivat eronneet, ilmeisesti minun kamelissani oli ollut jotain kiinnostavaa/vihastuttavaa.

Taas puolisen tuntia ratsastusta, saavuttiin tälle paikalle ja kiivettiin ylös. Kamelini oli mukana, mutta kävelin silti itse.

Ylhäällä pääsin taas ratsastamaan.

Olimme tulleet katsomaan kalliossa olevaa vanhaa kirjoitusta, täältä minä ratsastin autotielle ja pariskunta palasi kameleidensa luokse.

Myös kamelia voi kutittaa. Autotieltä palasin Dahabiin taksilla, oikein leppoisa reissu.

Yhtenä iltana testasin halpaa egyptiläistä rommia (25 Ep), ei ollut hääviä, mutta kolan kanssa ok. Nauratti teksti pullon kyljessä: "Especially for all-inclusive hotels". Illalla tapasin myös tämän retkeltä tutun pariskunnan ja otettiin pari olutta. Matkalla hotellille näin jotain erikoista, baarin jossa oli ihmisiä. Kuulemma suurin osa oli Dahabissa asuvia, hetken juttelin miehen kanssa, joka oli ollut tekemässä sukellusdokumenttia ja palaamassa seuraavana päivänä takaisin Turkkiin.

Kun kameleilla oli ratsastettu päätin kokeilla toista suosittua turistiaktiviteettia, mönkiällä ajelua. 100Ep oli hinta parin tunnin ajelulle ja minulla kävi tuuri, muita ei ilmestynyt määräaikaan mennessä, joten lähdin oppaan kanssa kahdestaan.

Turistin holhoamisesta sain makua, kun olin laittanut kypärän päähän ja valmiina lähtöön:

-Miksi otit huivin pois naaman edestä?

-En tarvi sitä ainakaan vielä.

-Kyllä se on hyvä olla, mies sanoo ja sitoo huivin suuni eteen.

-Aurinkolasit päähän.

-Ei nyt.

-Miksi?

-En tarvi niitä ainakaan vielä.

-Miksi?

- Ne on aika tummat, olen mielummin ilman.

-Aavikolla sitten.

-Juu juu...

Aavikolle päästyämme opas lähti menemään ihan mukavaa vauhtia, kunnes törmäsimme toiseen porukkaan ja jumituimme hetkeksi hiekkapölyyn heidän takanaan, nyt aurinkolasit olivat tarpeen. Päästiin kuitenkin ohi ja tauolla he osoittautuivat italialaisiksi. Tauolta lähdettiin melkein samaan aikaan. Oppaani lähti jostain syystä jatkamaan normaalia letkaköröttelyvauhtia, mutta muutaman jalla jalla huudon ja käden pyörittelyn jälkeen hän lisäsi vauhtia moottoripyörällään sen verran, että 70km/h rajoitetulla mönkiällä ei meinannut pysyä perässä. Mutkaiselle sora"tielle" vauhtia oli sen verran, että oli hauskaa.

Toisella taukopaikalla ihailtiin Dahabin laguunia mäen päältä. Yleisellä tiellä saa kuulemma oppaan kanssa ajaa mönkiällä kortitta. Moottoripyörää kyselin päivävuokralle, mutta sen ajamiseen tarvii moottoripyöräkortin.

Kolmannella taukopaikalla kiipesin nyppylän päälle, josta ei kuitenkaan ollut niin hyviä maisemia, kuin olin toivonut.

Tässä ollaan viimeisellä stopilla laguunilla. Hauska reissu tämäkin, kun sai lähes itse määrätä vauhdin, normaalilla letkaretkellä olisi todennäköisesti ollut tylsää.

Blue Hole

Viimeisenä Dahabsukelluspäivänä matkattiin alueen kuuluisimmalle sukelluspaikalle, Blue Holelle. Mukana Mustafa (instructor) ja tuttu kairolainen pariskunta. Ensimmäiselle sukellukselle, eli Bells to Blue Hole mentiin Mustafan kanssa kahdestaan. Kairolainen on mukana seuraavalla sukelluksella. Kameleiden takana oleva Blue Hole on 130 metriä syvä pystysuora luola.

Tätä sanotaan myös sukeltajien hautausmaaksi. Sen jälkeen, kun kirjaa on alettu pitämään, täällä on kuollut 30 sukeltajaa, todellisuudessa luku on ainakin kaksi kertaa suurempi. Legenda kertoo, että paikan on kironnut tänne hukuttautunut tyttö, joka pakeni pakkoavioliittoa kuolemaan. Todellisuudessa hukkuneet ovat ottaneet isoja riskejä. Blue Hole on yhteydessä avomereen 52 metrin syvyydessä olevalla 26 metriä pitkällä tunnelilla. Tämän sukellusreitin tekeminen on kiellettyä ja hullua tavallisilla sukellusvälineillä. Syvyyden lisäksi reitistä tekee vaarallisen se, että tunneli on hankalassa kulmassa ja näin ollen haastava löytää, myös virtaus on avomereltä tunneliin. Moni on tämän kuitenkin tehnyt, jotkut eivät ole koskaan enää tulleet pintaan. Sääntöjen mukaan Blue Holella sukeltaminen on hyvin turvallista.

Mustafa sanoi, että Bells nimi tulee siitä, että sukeltajat kolistelevat tankkia luolan seinämiin. Aluksi siis syöksyttiin pää edellä melkein 30 metriin.

Oikaistiin luolan läpi ja aloitettiin seinämäsukellus.

Seinämää pitkin valuminen oli mukavaa vaihtelua, lisäksi mielessä pyöri, että delfiinejä on nähty tällä alueella.

Tämä Trumpetfish liittyi seuraamme Blue Holelle asti, varsinkin Mustafasta tykkäsi kovasti, yleensä nämä ovat säikympiä. Jos uskoisin henkiin...

Kysyin Mustafalta ja tuo pallukka simpukan sisällä on tosiaan silmä.

Mustafa löysi pienen moreenan

Katseltuani kaveria hetken se lähti syvemmälle.

Putsaajakala, kaksi näistä putsaili Mustafan suuta. Yleensä siis syövät isojen kalojen pinnalta jotain.

Juttu, joka vetäytyy lähestyttäessä.

Blue Holeen siirryttiin vajaan 10 metrin syvyydessä.

Seinämät olivat korallien peitossa, ulkopuoli oli mielenkiintoisempi.

Keskellä Holea oli vapaasukeltajien köysiä, todella syvälle menevät.

Tämä painoi vauhdilla ohitsemme.

Mukava sukellus (32m/40min)

Myös tauolla näkyi vapaasukeltajia, tässä vissiin joku hengityksenpidätysharjoitus menossa, aika urheilullisilta näyttivät, vaatii ilmeisesti hyvää fysiikkaa. Jollain oli iso kahden jalan räpylä.

Toiselle sukellukselle lähdettiin siis kairolaisen kanssa. Ylitettiin Blue Hole ja lähdettiin tällä kertaa oikealle puolelle seinämää pitkin. Hetken sukellettuamme oli hämmentävä hetki. Kairolainen meni Mustafan luokse ja alkoi jonkinlainen vääntö, mietin onko kairolainen tullut hulluksi vai onko hänellä ongelma. Hetken päästä jatkoivat kuitenkin normaalisti. Pinnalle päästyämme kysyin mitä ihmettä tämä oli, kuulemma vain kavereiden välistä pelleilyä...

Tämä rausku oli sukelluksen kohokohta.

Noustiin hitaasti lähemmäs pintaa ja kun Mustafa huomasi kairolaisen vaimon snorklaamassa, toi hän tämän hetkeksi sukeltamaan kanssamme vararegulaattorin avulla. Nainen oli tehnyt aiemmin pari introsukellusta.

Palatessamme Blue Holeen näimme näitä biologeja, jotka tutkivat reunamaa.

Aivan lopussa näimme vielä scorpionfishin. Vähän säikähdin vedenalaista taistelua, mutta muuten rento sukellus (25m/48min).

Sukelluksen jälkeen palattiin hotellille. Maksoin toisen puolikkaan sukelluksista, eli 100€ ja luovutin varusteet. Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä Thistlegormille, mutta reissu peruuntui, sillä olin koko Dahabin ainoa, joka oli ilmoittautunut reissulle, toteutuakseen reissu olisi vaatinut 15 osanottajaa. Viime lauantaina oli ollut viimeksi toteutunut reissu ja seuraava yritys on sunnuntaina.

Laitoin sähköpostia edullisemman pään hotelliin Sharmiin (Oonasdive) ja kysyin mitä he tarjoavat, jos yövyn heillä ja sukellan heidän kanssaan, sillä Sharmista tehdään päivittäin näitä sukelluksia. Vastaus oli 36€/B&B/yö, sukellus kustantaa 73€ päivä, sisältää kaksi sukellusta veneestä ja varusteet, 20€ lisähintaan 3. sukellus. Thistlegormille reissu maksaa 145€ varusteineen ja jos tullaan tekemään 3. sukellus, se on 20€ extraa. Tripadvisorilta ja hotels.comista näyttäisi löytyvän huoneita 13 eurosta ylöspäin.

Kun tätä vertaa Dahabin hintoihin 5€/B&B/yö ja Thistlegorm 95€ sisältäen 3. sukellusta, hintaero on niin valtava varsinkin sukelluksien osalta, että päätin pysyä täällä ja toivoa, että sunnuntaina missaan formulat insallah.

Dahab vaikuttaa vielä hiljaisemmalta, kuin aikaisemmin. Ehkä venäläiset on kutsuttu pikaisesti ylimääräisiin kertausharjoituksiin.

Sukelluksien päättymisen kunniaksi kävin syömässä vähän kalliimmin Funny Mummyssa. Mix grill, kera mangomansikkaappelsiinimehun, hyvää oli (90E). Ravintola tarjosi suihkepullon, jolla voi hätistellä kissoja pois, suihkepullon annoin olla rauhassa ja tarjosin puolisokealle kissalle hieman kanaa.

Jos päivähoitomaksut häiritsevät, muuta Dahabiin...

Golden, Moray, Ricks, Canyon ja yösukellus.

Unohtu mainita edellisessä päivityksessä, että oli hyvin lähellä, etten sukeltanut delffiinien kanssa. Toinen pingviiniryhmä lähti jälkeemme Canyonille ja he olivat nähneet kaksi delffiiniä safetystopilla. Olin siis reilun vartin etuajassa...

Kolmannen päivän ensimmäinen sukellus oli Golden blocksilla. Taas autolla paikalle ja Ahmedin kanssa kahdestaan sukeltamaan. Päivän toinen sukellus oli viereisellä Moray gardenilla. Moreenoita siellä ei ole enempää, kuin muuallakaan. Satuttu vain nimeämään näin. Laitetaan kuvat samaan pötköön, kun en ottanut pinnalta jakokuvaa, niin en muista missä vaiheessa vaihtuu sukellus.

Ahmed otti minusta kuvan viuhkakorallin takaa, asetukset olivat jääneet autolle, joten kuvasta ei tullut kovin hyvä, tämän jälkeen hoksasin tämän ja vaihdoin vedenalaiset asetukset päälle. Viuhkan jälkeen sukellettiin pieneen kanjoniin ja sieltä jatkettiin taas pitkin koralliriuttaa.

Tällainen on se edellisessä sukelluspäivityksessä mainittu "merietana".

Manalan ilmastointiputki?

Merimakkara liikenteessä.

Päivä oli ihan kiva, uutta ei näkynyt, mutta sukellukset olivat rentoja. Toisen sukelluksen päätteeksi pelleilin safetystopilla. Ensimmäinen voltti eteenpäin meni hyvin, mutta taaksepäin yrittäessä sain pienen krampin pohkeeseen. 30m/46min ja 20m/53min.

Neljännen päivän aamuna lähdettiin taas Canyonille Ahmedin kanssa. Samaan paikkaan tuli myös divemasteriksi juuri valmistunut mies ja open wateria suorittava mies. Lähdimme kuitenkin Ahmedin kanssa kahdestaan, toinen ryhmä ei voi mennä yhtä syvälle, OW limitti on 18 metriä ja ehkä heillä oli harjoituksia, hyvä näin.

Sukellus tehtiin tällä kertaa toiseen suuntaan, eli ei menty kanjoniin, korallit olivat taas upeita, Canyon on suosikkini täällä.

Yleensä nämä isot simpukat(?) sulkeutuvat kun niitä lähestyy, tämä pysyi kuitenkin auki niin kauan, että sain hienon kuvan.

Iso stonefish.

Sukelluksen lopussa nähtiin neljä isoa kalmaria pinnan lähellä, tämä oli paras kuva, jonka sain. Sukellus oli loistava. (31m/47min).

Toiselle sukellukselle lähdettiin reilun tunnin tauon jälkeen. Ricks reefiltä Canyonille, kairolaisen piti liittyä seuraamme, mutta hän perui. Puolessa välissä sukellusta alkoi yskittää, ei kovin miellyttävää, mutta nieleskelemällä sain sen loppumaan.

Puolenvälin jälkeen näimme muut. Divemasteriksi valmistunut oli tuonut vaimonsa kädestä pitäen introsukellukselle, nythän hänellä oli oikeudet tähän.

Kanjonilla näimme, kuinka yksi ryhmä meni alas ja kuplat nousivat hienosti. Me ei menty, minulla ei ole omaa sukelluskelloa, mutta luulen, ettei meidän turvarajojen puitteissa kannattanutkaan.

Lopussa törmäsimme näihin idiootteihin, jotka sukelsivat suljetun kierron laitteistolla. Jahtasivat mustekalaa ja sen mentyä piiloon yrittivät tökkiä sitä esiin. Mereneläviä ei saa missään nimessä häiritä näin. Ikävällä tavalla näin ensimmäisen mustekalani. Pinnan alla en mennyt avautumaan, pinnalla olisin asiasta käynyt sanomassa, mutta lähdimme ennen kuin nämä tulivat ylös.

Sukellus oli taas hyvä. Olin maininnut Ahmedille, etten ollut koskaan tehnyt tunnin sukellusta ja se rajapyykki olisi kiva ylittää. Varaa tähän oli, sillä yleensä minulla oli ollut ilmaa jäljellä 60-70 lopussa. Turvaraja on 50 ja aloitetaan kahdellasadalla. Ylös päästyämme Ahmed ilmoitti, että sait tuntisi (20m/60min).

Tämä oli kolmen sukelluksen päivä, sillä olin pyytänyt yösukellusta, 10 sukelluksen paketin lisäksi. Tämä luvattiin tehdä minulle omasta rannasta 20 eurolla, vaikka yleensä minimi on kaksi sukeltajaa ja hintakin vähän enemmän. Kuudelta Ahmed sanoi, että vesi on nyt niin matalalla, että tästä on hankala päästä mereen, autoa voitaisiin käyttää, jos maksan 30Ep ylimääräistä, tämä sopi ja lähdettiin lighthouselle, joka on muutenkin yleisin yösukelluspaikka täällä. Kameran päätin ottaa mukaan, vaikka kädessä oli lamppukin ja yleensä yösukelluksilla käytetään kuvausvaloja.

Heti alussa nähtiin kilppari nukkumassa, salaman otin pois päältä, ainakaan sillä ei saisi hyviä kuvia.

Krokotiilikala.

Iso punainen merietana. Kameran hylkäsin roikkumaan mukana. Hankalaa oli ja kuvista tuli surkeita. Parempi oli vain katsella ja nautiskella. Merielämä oli hyvin erilaista, kuin päivällä. Kaloja, joita olin nähnyt päivällä liikkeellä, löytyi nyt nukkumasta korallien väleistä. Päivällä piileskelleet lionfishit olivat taas liikkeellä, näitä pitikin vähän varoa, muistaakseni aika myrkyllisiä, eivätkä paljon väistyneet. Jotkut kasvit olivat tulleet esiin ja käpristyivät kokoon, kun niitä osoitti lampulla, pari merimakkaran tapaistakin näkyi, jotka menivät äkkiä piiloon, kun niihin osui valo. Muutenkin oli erittäin jännää pimeässä. Vähän oli kylmä, mutta tämän en antanut häiritä. Toisenkin yösukelluksen voisin tehdä, jos sitä tulee joku kyselemään ja jään tänne toiseksi viikoksi (15m/37min).