Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

maanantai 29. syyskuuta 2014

Tango

Lauantaina juhlittiin Minnan syntymäpäivää. Argentiinalaiset kakut olivat herkullinen yllätys. Maku oli hyvä ja kakku kostea, ulkomailla olen tottunut maistelemaan aika surkeita tuotoksia.

Kumpikaan meistä ei ollut koskaan ennen nähnyt hevospooloa livenä, joten lähdettiin taas kohti Palermoa. Matkalla nähtiin tämä puettu puu.

Matsia oli ihan jännä seurata, vaikka kyllä tuo semisti menee eläinrääkkäyksen puolelle. Tuskin tuo pallo pehmeä on ja sitä lyödään aika lujaa, välillä päin hevostakin. Lisäksi törmäykset ja mailan huitaisut. Säännöistä tajuttiin sen varran, että pallo pitää saada vastustajan tolppien väliin. Välillä pelaajat vaihtoivat hevosta, ilmeisesti vauhkoontumisen takia. Koko 1,5 tunnin matsi katsottiin. La Quinta voitti Miramarin 8-7. Lopusta tuli jännä, kun Miramar nousi monen maalin takamatkalta melkein tasoihin. Sisäänpääsy oli ilmainen.

Vanhat hevoskärryt katsomon alla.

Tällä alueella harrastettiin tällaisia riviomakotitaloja.

Metrossa on usein soittajia, tämä on paras tähän asti, mikä ihmeen soitin tuo on?

Olin varannut Minnalle lahjaksi illallisen intiimistä tangoshowsta. Alkudrinkit saatuamme siirryimme tähän show/ruokailutilaan. Isäntinä oli nuori mies ja nainen, jotka tarjoilivat. Lisäksemme syömässä oli vain yksi naispari, luultavimmin äiti ja tytär. Ruoka oli loistavaa ja pääsin maistamaan suussasulavan herkullista argentinalaista pihviä. Kun show oli alkamassa paikkaan saapui myös toinen pariskunta ja yksi nainen vauvansa kanssa.

Show alkoi minulle nauramisella. Mies tuli cowboy asussa esittämään argenttiinalaista gaucho tanssia, lopetti ja pyysi minua nousemaan ylös, istui sitten paikalleni ja bändi jatkoi soittamista, cowboy näytti, että tanssihan. Minä levittelin ymmälläni käsiäni hetken, enkä todellakaan ollut saanut tarpeeksi montaa lasia punkkua, että alkaisin edes yrittämään. Toimin kai kuten pitikin ja mies jatkoi hetken päästä tanssia.

Tämän jälkeen käytiin läpi tangon historiaa, viekkaiden naisten ja köyhien tanssista koko kansan suosikiksi, tietenkin tanssien. Välillä oli lyhyitä välispiikkejä englanniksi.

Show oli upea ja tanssijat mielettömän taitavia. Shown jälkeen pidettiin lyhyt tanssikurssi, jonka aikana saatiin askelet menemään jopa oikein, pidin tästä enemmän kuin esimerkiksi salsasta. Miehen perusaskeleet ovat yllättävän helpot, miehen tehtävä onkin kuulemma vain antaa naiselle mahdollisuus loistaa. Opetuksen jälkeen kiitettiin upeasta illasta ja ajeltiin taksilla Palermosta takaisin San Telmoon (100p).

Jatkoille mentiin hotellimme vieressä olevalle plaza Dorregolle. Pian musiikki vei meidät sisään ja jäätiin kuuntelemaan tätä paikallisen naisen mukaan uudenlaista argenttiinalaista musiikkia, tango oli hänen mielestä menneisyyttä. Aika normi kitaraballaadeja mun mielestä, hyviä toki. Laskussa yllätti muutaman kympin esiintyjälisä, joka oli ilmeisesti normaalia, sillä se veloitettiin seuraavassakin paikassa, johon jatkettiin, kun täällä lopetettiin soitanta.

Toisessa baarissa esiintyi jenkkirokkari joka myöskin veti hyvin, täällä tyhjennettiin 1,5 litran sangriakannu (120p), jonka jälkeen oli aika mennä nukkumaan.

Seuraavana päivänä nukuttiin puoli kolmeen, joka ensin harmitti. Mutta todettuamme, että päivän oli satanut ei myöhään nukkuminen harmittanut, vaikka hotellimme viereen oli avattu isot sunnuntaimarkkinat. Tangoa ei nähty ohikulkiessamme, vaikka esityksiä piti päivän mittaan olla.

Kojuissa oli kaikkea mitä torilla yleensäkin on ja lisäksi paljon antiikkia. Ruokapaikaksi valittiin pizzeeria, jossa yritettiin tilata kahta pizzaa. Mies ei kuitenkaan ottanut tilaustamme vastaan, vaan kertoi, että pizzat ovat niin isoja, ettemme jaksaisi syödä kahta, vaan on parempi ottaa yksi puoliksi. En ottanut haastetta vastaan vaan tilattiin yksi pizza puoliksi (117p).

Pizza oli kieltämättä iso ja hyvä, kiviuunissa paistettu, ei toki Oulun känkkyjä voittanut. Jälkiruoaksi hain palan herkullista täytekakkua 20 pesolla.

Illalla plaza Dorregolta oli purettu kojut pois ja aukiolla tanssittiin muunmuassa tangoa. Vaikka askeleet ovatkin eilisen illan ansiosta hallussa, päätettiin pysyä katsojan roolissa. Toisella puolella aukiota meni tietä pitkin ohi jonkinlainen sambakulkue, jossa tanssittiin ja rummutettiin kovaa, luultiin ensin mielenosoitukseksi.

1€=19p

lauantai 27. syyskuuta 2014

Palermo

Ensimmäisenä päivänä päätettiin tutustua paremman väen Palermoon, jonne päästiin kätevästi metrolla, kerran piti vaihtaa ja aamuruuhkassa oli vähän ahdasta (5p/hlö). Kuva on Plaza Italialta, jossa oli pari koditonta nukkumassa.

Aamiainen syötiin jo San Telmossa, yhteensä 70 pesoa. Paikka oli viihtyisä ja sapuskatkin ihan ok.

Koirankakkapusseja. koiria täällä on paljon ja heti ensimmäisenä iltana meinasin liukastua koirankakkaan, joita voisivat koiran ulkoiluttajat siivota hieman ahkerammin...

Toisaalta ulkoiluttaminen on ulkoistettu tällaisille kavereille, joten ei tuossa taida keräilemään ehtiä. Näitä massaulkoiluttajia näkyy paljon, varsinkin Palermossa.


Botanicopuiston kaktuksia.

Supermarketista ois voinu ostaa aivoja. Harmi, että hotellin keittiö on heikosti varusteltu. Dollarin merkillä tarkoitetaan pesoja, us$ merkintä tarkoittaa jenkkitaaloja.

Minna ja lelukauppa.

Eva Peron ja hänen museonsa (40p/hlö) oli varsinainen syy tulla Palermoon. Tämä nainen kiipesi köyhästä perheestä vallan huipulle ja kuoli nuorena. Kiistelty hahmo, monet ovat varmaankin katsoneet Evita elokuvan, jossa Evitaa esitti Madonna.

Evitassa oli kaksi puolta. Rietas näyttelijätär

Ja hyväntekijä, joka puollusti köyhien, varsinkin naisten ja lasten asemaa.


Eva Peron piti kovaa ääntä miehensä puolesta, kun tämä joutui nousevana poliitikkona/armeijan miehenä vankilaan ja sai lopulta kansanliikkeen voimin hänet vapaaksi ja Argentiinan presidentiksi. Valtaa kesti Evan kuolemaan asti (1952) ja vielä pari vuotta pitempäänkin. Evan ruumiin otti haltuun uusi juntta Peronien kuoltua ja piilotti sen Italiaan. Varmaankin yrittäen tuhota muiston ja näin vähentää vastarinnan voimaa, voimakas nainen koettiin kuolleenakin uhaksi. Vasta 1970-luvun lopulla Evan ruumis nostettiin toisen naisen haudasta Milanosta, palautettiin Buenos Airesiin ja haudattiin Recoletan hautausmaalle.

Seuraava kohteemme oli luontevasti Recoletan upea hautausmaa, jonne on haudattu Buenos Airesin rikkaat ja mahtavat.




Haudat olivat todella komeita ja osaan näki sisälle, harmi, että kovin montaa tunnettua Argentinalaista ei tiedetty.

Eva Peronin hauta sentään löydettiin.

Hautausmaalta jatkettiin kohti Floridakatua, rahaa oli hyvä saada lisää, kun kerran täällä päin oltiin. Noi kadunvarsimainostolpat on komeita.

Matkalta löydettiin mies, joka lankkasi kenkäni kiiltäviksi 20 peson hintaan + vitonen tippiä.

Floridakadulla nähtiin tuttu rahanvaihtaja ja vaihdettiin lisää pesoja, nyt pitäis pärjätä jonkin aikaa. Floridakadulle ei ilman asiaa kannata tulla, täynnä merkkiliikkeitä, kaupustelijoita ja rahanvaihtajia, perus turistikatu.

Plaza de Mayolla. Etualalla mielenosoitus, jossa muistutetaan vuoden 1983 sodasta brittejä vastaan (Malvinasin/Falklandin sota), ilmeisesti veteraaneja ei olla kohdeltu tarpeeksi hyvin. Taustalla Casa de Gobierno, josta Evakin piti kuuluisat puheensa.

Santo Domingo.

Jalkapöytäni tuli kipeäksi jo lentokoneessa ja ei tämä käveleskely hirveästi auta... Hoidoksi ostettin Voltarenia tuubi 55 pesolla, toivottavasti auttaa eikä tarvi hotellipotilaaksi heittäytyä.

1€=19p

torstai 25. syyskuuta 2014

Amerikkaan

Aamulla kirjauduttiin aamiaisen jälkeen ulos hostellista ja käveltiin rautatieasemalle. Raideongelma oltiin saatu korjattua ja päästiin junalla suoraan lentokentälle. Lentokentällä check in automaatin kanssa oli hieman ongelmia, sillä meillä ei ollut jenkkilään osoitetta. Lopulta kone sylkäisi mene tiskille lapun. Tiskillä mitään ongelmia ei ollut ja rinkat selvitettiin Buenos Airesiin asti. Portilla piti olla 1,5 tuntia ennen koneen lähtöä, sillä kaikki joutuivat pieneen kuulusteluun. Mistä olet tulossa, miksi olet menossa jne. Yksi mies oli turvatarkastuksessa vähän hankalana, protestoiden poisti johtoja laukusta (kaikki piuhat piti ottaa pois laukusta, kuten elektroniset laitteetkin) ja kieltäytyi vartalon läpivalaisusta. Hänkin kuitenkin pääsi koneeseen kopeloinnin jälkeen.

Deltan mätöt. Minna oli päättänyt olla tilaamatta vegesafkaa etukäteen, liian monen pettymyksen takia. Yleensä lentoyhtiöt tekevät vain yhden erikoisruoan, jos mahdollista, tämän takia vegeä tilannut saa samaa erikoisruokaa, kuin esimerkiksi gluteeniton. Minna olikin iloisesti yllättynyt, kun vegepasta oli tämän kanaaterian kanssa vaihtoehtona.

Tupakointi erittäin ankarasti kielletty!

Mutta vieressä töhkis?

USA! Lähes kymmenen tunnin lento Atlantaan meni rennosti punaviiniä nauttien ja leffoja katsellen, hieman myös torkahdin.

Jenkkilän immigrationin jonoista on tullut kuultua paljon tarinoita, mutta meillä ei ollut jonoa juuri lainkaan. Pari blondia, jotka flirttailivat ja jäivät vaihtamaan numeroita passivirkailijoiden kanssa viivästyttivät hieman, mutta tätä oli hauska seurata. Meillekin sattui ihan mukava virkailija ja parin kysymyksen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa.

Atlantassa oli tietenkin pakko maistaa aitoa jenkkimättöä 12$, triplajuustopekonihampurilainen oli lähes pelkkää pihviä ja ranskalaisetkin normaalia parempia. Sen huomion tein lentokentällä, että ravintoloissa tai kaupoissa ei ollut yhtään valkoista töissä. Jenkkiaksentti oli mukavan kuuloista. Nimeni jouduin täälläkin tavaamaan tilatessani ruokaa, mutta se huudettiin melko oikeaoppisesti. Täällä oli kätevä tankata dollareita, joten nostettiin molemmat vararahastoksi muutama satanen. Lentokentällä vaihdettiin myös muutama sana amerikansuomalaisen naisen kanssa, joka oli menossa Suomeen äitiään moikkaamaan.

Muutaman tunnin lentokentällä pyörimisen jälkeen päästiin seuraavalle lennolle. Tässä vaiheessa alettiin olla jo aika väsyneitä ja koneeseen päästyämme nukahdettiin. Sen verran käytiin hereillä, että illallinen syötiin, mutta suurin osa tästä yli kymmenen tunnin lennosta meni nukkuessa, Pantanalista katsoin pari dokkaria.

Siinä se vihdoin näkyy, Argentiina. Buenos Airesin imigrationissa jono oli pitkä, mutta itse leimojen lyöminen oli nopeasti ohi, virkailija ihasteli ja kehui passissani olevia eläinten kuvia. Imigrationin jälkeen haettiin rinkat, läpivalaistiin ne ja alettiin säätää kyytiä kaupunkiin. 90 pesolla/hlö saatiin jaettu minibussikyyti, mutta kun pesoja ei ollut, jouduttiin maksamaan virallista 12 peson kurssiakin huonommalla kurssilla ja yhden lipun hinnaksi tuli 8 euroa. Tällä kyydillä päästiin keskustaan ja käveltiin Carly hotelliin San Telmoon. Varauksemme löytyi ja mukava nainen antoi meille huoneen, maksukin onnistui myöhemmin, kunhan olemme saaneet rahaa vaihdetuksi. Minna alkoi olla mielissään, kun oli jo parikin asiaa saanut hoidettua espanjallaan.

Kattokorkeutta riittää ja muutenkin oikein mukava huone. Hinta oli vielä arvoitus, tai kyllähän me se pesoina tiedettiin 1260 pesoa/6 yötä, mutta virallisella kurssilla se on 105€ ja bluedollarkurssilla 63€. Lähdettiin kohti Floridakatua ja rahanvaihtajia. Rehellisen näköisen kanssa päädyttiin kauppoihin ja vaihdettiin nettikahvilassa 19 pesoa eurolla kurssilla, mihin oltiin hyvin tyytyväisiä. "Virallinen" bluedollarkurssi on 20,2 pesoa eurolla. Melkoisella vauhdilla menee kurssi alaspäin vaikka valtio kuinka yrittää suitsia devalvaatiota virallisella kiinteällä kurssilla (12 pesoa/€), kesällä katsoin kurssia ja silloin tämä epävirallinen kurssi oli 16.

Samalla reissulla hommattiin paikallinen sim (15p), joten meille voi soitella numeroon +54 911 234 24750. Telealea suosittelen. Kello on täällä kuusi tuntia vähemmän, kuin Suomessa.

Mikä toi toinen pönttö on?

Amsterdam

Ensimmäisenä aamuna syötiin hostellin aamiainen (2,5€) ja lähdettiin kaupungille. Yö 18 hengen dormissa meni hyvin, vaikka alkuyöstä olikin ramppaamista. Alakerrassa oli vain hostellin asiakkaille tarkoitettu baari, jossa ei tullut käytyä, kuin aamiaisella.

Amsterdamissa on paljon turisteja, osa kulkee tällaisissa oppaan johtamissa laumoissa. Aasialaisten lisäksi nuoria on paljon syntien kaupungissa.

Osa taloista on vinossa. Vaikka talot ovat vierekkäin, niin ilmeisesti molemmissa on ulkoseinä ja ohut laasti välissä.

Ulkoroskiksia ei täällä suosita, vaan jätteet jätetään kadulle. Minna oli huolissaan rottien mahdollisesta hyökkäyksestä.


Tässä unelmien auto.

Autolla ajaminen täällä ei kuitenkaan ole lempihomma kenellekkään, varsinkaan kuoma-autokuskeille. Vähän väliä nähtii tällaisia jumeja, jota piti vähän aikaa veivata, että pääsivät jatkamaan matkaa.

Pyöriä on paljon ja niille on omat kaistat, hortoilevalle turistille nämä ovat paljon vaarallisempia, kuin autot, liikkuvat nimittäin paljon lujempaa.

Kanaalin pyöristä ruoppaus käynnissä.

Anne Frankin museoon oli älytön jono, joka jatkui ainakin yhden kulman taakse. Minnalla oli etukäteen ostettu lippu (9,5€), joten hän pääsi jonon ohi. Minä en ole kirjaa lukenut, joten hommasin lipun Body Worlds näyttelyyn (16€).

Näyttely oli vielä huikeampi, kuin olin odottanut. Näyttelyssä siis opetetaan anatomiaa oikeiden ruumiiden avulla, jotka on balsamoitu, leikelty ja aseteltu haluttuun asentoon. Erittäin mielenkiintoisia hermoratoja, jänteitä ja lihaksia. Kokonaisia ihmisiä ja halkaistuja/auottuja sydämiä, maksoja keuhkoja jne... Hienoin taisi olla seksiä harrastava pariskunta, josta naisen selkä oli avattu ja esimerkiksi miehen penis näkyi naisen sisällä. Tuijottelin näyttelyä 2,5 tuntia, eli kunnes minut ajettiin ulos, kun näyttely suljettiin. Kuvia ei saanut ottaa, mutta googlen kuvahaulla löytyy, läheskään kaikki teokset eivät olleet esillä.

Riippumattokauppa. En vielä ostanut omaa, eiköhän E-Amerikasta moisia löydy...

Kukkatorilla. Paljon paljon tulppaanien sipuleita ja jotain muitakin juttuja.

Kuten hampunsiemeniä ja

Bonsaipuita.

Täältä löytyy hampunsiementen lisäksi, myös poltettavaa tai syötävää hamppua hyvin helposti ja varsinkin ydinkeskustassa kävellessä hamppu haisee lähes jatkuvasti. Coffeshopit eivät saa mainostaa myyvänsä hamppua. Cafe tarkoittaa yleensä baaria ja vain coffeshopit saavat myydä hamppua.

Myös punaisten lyhtyjen alueella käytiin kävelemässä. Olihan se melkoista nähdä (myös) länsimaisia naisia alusvaatteillaan vuokraamassa itseään näyteikkunoissa. Kuvia en ottanut.

Vessoista löytyy seksileluautomaatteja...

Sähköautonlatausparkkipaikka, näitä ei paljon näkynyt, mutta muutamia kuitenkin.

Amsterdamin suurimmalla torilla Albert Cuypilla. Iso ja paljon mielenkiintoisempi, kuin Waterloo Plein, jolla käytiin ensin.


Paikallista herkkua eli Haringia (2,5€). Raakaa silakkaa suolakurkkujen ja sipulin kera. Erittäin herkullista varsinkin tässä kojussa, maistoin myöhemmin myös paikasta jossa myytiin muutakin kalaa ja maku ei ollut yhtä hyvä.

Millastahan olisi asua veneessä keskellä kaupunkia?

The Weigh house.