Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

maanantai 18. toukokuuta 2015

Caye Caulkerille

Tobacco Cayellä oloaikana tuntui enemmän ja enemmän, että vietetään loppureissu täällä. Tavattiin kuitenkin itävaltalainen pariskunta, jotka kertoivat, että Caye Caulkerilla voisi takuuvarmasti nähdä merihevosia. Merihevoset ovat jo pitkään olleet Minnan unelmissa, joten kahdeksan Tobacco Caye yön jälkeen otettiin vene mantereelle. Suomella oli puolierämatsi Tsekkiä vastaan, joten jäätiin yhdeksi yöksi Dangrigaan, jotta nähdään matsi.

Huone otettiin Central hotellista (50B$), jossa oli wifin lisäksi kaapeli-tv. Telkusta näkyi saapuessamme Kanadan ja V-Venäjän matsi, mutta Suomen pelin aikana tärkeämpää oli näyttää autojen huutokauppaa. Piti siis tyytyä taas striimiin, joka ei ollut juurikaan parempi, kuin saarella, loppu missattiin täysin ja pettymys oli suuri. Oltiin jo valmiiksi kyselty nettiyhteyksistä Caye Caulkerilla ja oltiin kuultu, että saarelta löytyy jopa sporttibaari. Nyt pitää keksiä loppureissulle muuta tekemistä, kuin jääkiekon katsominen...

Syömässä käytiin kiinalaisessa. Taitaa kokilla olla liian kauan viimeisimmästä Kiinanreissusta, jos tämä on kiinalainen sweet and sour fish (15B$). Hyvää toki oli.

Aamulla hypättiin Belize Cityn bussiin (12B$/hlö). Satuttiin express bussiin, jossa piti olla jopa wifi, mutta se ei kuitenkaan toiminut.

Harvinaisen hieno tölli nähtiin matkanvarrella.

Brittiläistä intialaista Belizessä. Satamassa iski pieni kulttuurishokki, ihmiset huusivat ja kauppasivat kaikkea. Tuli olo, että tahtoo pois, mutta näin käy usein, kun on ollut hiljaisemmassa paikassa ja saapuu turistialueelle. Hetken päästä osaa kuitenkin laittaa oikean vaihteen silmään ja nauttia lomasta.

Caye Caulkerille päästiin vajaassa tunnissa (20B$/hlö) vastaavalla veneellä, kuin kuvassa on. Käveltyämme hetken, todettiin, että paikka on turistirysä, mutta miellyttävä sellainen. Kukaan ei revi hihasta baariin/ravintolaan/matkamuistomyymälän.

Kulkuneuvoksi täällä olisi golfkärrytakseja, mutta saari on pieni, joten käveltiin Sandy Lanelle, jota vanhempi kanadalainen nainen suositteli meille Tobacco Caylla.

Paikka oli oikein kiva, joten jäätiin tuonne oranssin talon vasempaan alakulmaan. Rose oli suositellut viereisen talon yläkerrassa olevaa huonetta, mutta se oli kanadalaisen jälkeen remontissa. Huoneessamme on oma vessa ja hintaa vain 35B$, joten hinta/laatusuhde on beliziläisittäin oikein hyvä.

Lisää lomailusta myöhemmin.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Pinnanalainen Tobacco Caye

Saatuamme rinkat huoneeseen lähdettiin heti snorklaamaan. Paikka vaikutti erittäin lupaavalta, vähintäänkin Xcalakin tasoa, mutta koska Tobacco caye on osa valliriuttaa, ei tarvi kuin hypätä veteen ja alkaa katsella ympärille. Paras snorklauspaikka oli kuulemma kanavan eteläisellä puolella, jossa riutta jatkuu. Riutta näkyi Tobaccon etelärannalta, joten päätin uida sinne. Vedestä tyrskyjä ei kuitenkaan isojen aaltojen takia näkynyt, joten uituani tovin päätin kääntyä takaisin, merkittyäni gps-pisteen missä olin. Matkalla takaisin näin pohjassa hain ja kilpikonnan, syvyyttä oli n.30 metriä, joten kuvan ottaminen oli turhaa. Päästyäni rantaan katsoin missä olin ollut ja totesin uineeni liiaksi itään.

Sanottuani nähneeni hain, tutut paikalliset sanoivat, että se saattoi hyvinkin olla bull shark, niitä on kanavassa. Jos sellaisen näkee pitää olla varovainen. Kysyin mitä tämä tarkoittaa ja he kertoivat, että pitää vain olla liikkumatta ja toivoa parasta. Myöhemmin juttelin ruotsalaisen sukellusresortin omistajan kanssa ja hän sanoi, että pohjassa nähty hai on lähes aina nurse shark. Bull sharkit uivat lähempänä pintaa ja etsivät isompia saaliita. Kanavassa on heidän havaintojensa perusteella kaksi bull sharkkia, iso ja pieni. Niiden ei kuitenkaan pitäisi olla vaarallisia, sillä näkyvyys on hyvä ja hait eivät metsästä ihmisiä. Joskus agressiiviset bull sharkit saattavat huonossa näkyvyydessä, esimerkiksi joissa, luulla ihmistä hylkeeksi tai vastaavaksi ja hyökätä.

Yksi nurse shark nähtiin saarenkin lähellä.

Seuraavana päivänä lähdin koittamaan uudestaan kanavan toiselle puolelle. Tällä kertaa otin heti rannasta kompassisuunnan ja riutan vieressä ankkurissa ollut katamaraani auttoi myös oikeaan suuntaan. Osuinkin riutan itäpuolelle vajaan kilomerin uinnin jälkeen. Virta oli yllättävän kova kanavan reunalla, joten uin nopeasti läntiselle puolelle suojaan.

Paikka oli tavallaan pettymys. Koralleja tai kaloja ei ollut enempää, kuin saaren reunoilla. Paikka oli toki hyvä, mutta ei ehkä uintimatkan arvoinen.

Uiskentelin vajaat pari tuntia ympäriinsä ja bongasin taas pari eagle raytä,

muutaman ison string rayn


Ja paljon muitakin kaloja.

Kaveri nukkumassa.

Riutta ja Tobacco Caye taustalla.

Paluumatkalla näin pohjassa lion fishin ja sukelsin katsomaan. Kaunis kala ja tavallaan käy sääliksi, että nämä pyritään hävittämään. Lion fish on ainoa kala, jota saaren läheisyydessä saa metsästää atraimella.

Seuraavana päivänä käytiin saaren pohjoispuolella katsomassa olisiko siellä jotain hienoja paikkoja.

Alueella oli paljon piikkipalloja, mutta ei yhtä hienoa, kuin eteläpuolella. Iso mustekala, joka piileskeli korallin alla teki tästäkin retkestä hyvän (ei kuvassa).

Tavallista enemmän esillä ollut hummeri.

Kotilo.

Punavalkoinen pikkurapu

Kivikala, joka on yleensä oudoin otus, mutta nyt tämä palkinto meni kuitenkin...

Tälle kaverille. En ole koskaan nähnyt vastaavaa, Jos joku osaa nimetä, niin olen kiitollinen.

Iso stringray toisesta kuvakulmasta. Näitä näkyi aina kun meni snorklaamaan.

Eagle raytä näkyi melkein yhtä usein.

Pieni värikkäämpi string ray.

Nämä olivat yleisiä pohjassa makoilijoita.

Yhtenä päivänä ostettiin muutaman tunnin manateeretki paikalliselta kalastajalta (50B$/hlö). Manateeja löydettiinkin muutama läheisellä mangroveelaguunilla. Ajettiin veneellä kavereiden lähelle ja juuri, kun kolme kävi komeasti pinnassa mentiin varovasti veteen, jos vaikka nähtäsiin näitä vesinisäkkäitä pinnan alla. Näkyvyys oli kuitenkin erittäin heikko, joten olisi kannattanut mielummin pysyä veneessä. Untireissullamme vain kadotimme manateet, myöhemmin kuultiin, että laguunissa on myös krokotiileja...

Paluumatkalla pysähdyttiin kanaalin toisella puolella, joten Minnakin pääsi snorklaamaan täällä. Pysähdyksen kohokohta oli kuvassa oleva kilpikonna, joka näyttää oudolta. Siinä on ilmeisesti jotain vikaa tai se on leatherback, joita en ole koskaan ennen nähnyt.

Hampaitaan esittelevä barracuda.

Tarpooneja näkyi lähes aina saaren eteläpuolella, ilmeisesti sama yli viidenkymmenen lauma. Yleisesti olivat pienempiä, kuin Xcalakissa näkemäni, mutta lauman suurin erottui selkeästi muista ja mittaa oli varmasti yli 2 metriä. Kunnollista kuvaa en tästä jättiläisestä saanut, sillä se ei koskaan tullut lähelle.

Toiseksi viimeisenä iltana vuokrasin Marine Stationilta vedenalaisen lampun (5$) ja lähdin yösnorklaukselle. Aluksi ei näkynyt paljoakaan kiinnostavaa, ainoastaan punaisia mulkosilmäkaloja, jotka päivällä ovat piiloissaan. Sitten näin pari squidia ja jäin katselemaan niitä. Säikähdin melkoisesti, kun toinen syösyi minua kohti. Uin pois ja tämän jälkeen varoin squideja. Toiselle laiturille päästyäni huomasin, että valo oli houkutellut melkoisen parven pikkukaloja ympärilleni. Squidit mitä ilmeisimmin syöksyivät syömään parvestani, eikä niillä ollut mitään minua vastaan. Nousin laiturille hetkeksi, jotta parvi leviäisi ja jatkoin pienen tauon jälkeen. Paluumatkalla katkarapuja näkyi melkoinen määrä ja reissun kruunasi melko pieni mustekala, joka ui lyhyen matkan, oli paikoillaan ja jatkoi taas matkaa. Kameraa en ottanut mukaan aikaisempien huonojen yösukellus kokemuksien takia, valoteho ei riitä pienessä kamerassa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että otusten osalta tämä oli paras snorklauspaikka koskaan, mutta Karibian korallit eivät pärjää Aasian vastaaville. Veikkaan, että hurrikaanit pitävät riutan ylimmät osat melko harmaana.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Maanpäällinen Tobacco Caye

Tobacco Caye ei ole iso paikka, vain kaksi hehtaaria. Pyörittiin kuitenkin hetki ympyrää, kunnes löydettiin majapaikka.

Gill´s Coven yläkerrasta.

Huone ei ollut kummoinen, mutta saatiin hyvä 225 B$ diili pelkästä huoneesta viideksi päiväksi. Yleensä asuminen sisältää kolme ateriaa (80B$/hlö), mutta me maksettiin erikseen 10B$/hlö aamiaisesta ja 15B$ päivällisestä.

Riippumattoilu oli snorklauksen ohella ykkösajanviettotapa.

Välillä siirsin riippumattoni rantaan, löydettyäni paikan, jossa kookospähkinöitä ei ollut yläpuolella. Täällä ei ole tapana käydä poimimassa kookospähkinöitä, vaan ne tippuvat, kun tippuvat aiheuttaen saaren suurimman vaaratekijän.

Näkymä riippumatosta. Rantaan saapumassa kotilon keräilijä. Kotiloita poimitaan täällä valtavasti, saaren rannat ovat täynnä kuoria. Ei ilmeisesti aivan saaren vierestä, sillä alue on rauhoitettu.

Tässä aallonmurtaja, joka on tehty kotilon kuorista. Kalastaja perkaa saalistaan ja on houkutellut paikalle kymmenen jätti stringraytä, joita näkyi rannan tuntumassa usein. Erittäin vaikuttavia varsinkin aluksi, mutta näihinkin monstereihin tottui.

Lähes koko aika saatiin olla kahdestaan yläkerrassa. Saari oli muutenkin hiljainen, lukuunottamatta aikaa, jolloin Caye Caulkerista retkiä tekevä katamaraani oli laiturissa. Yleensä nämä turistit majoittuivat teltoissa, mutta kerran mukavuutta hakeneet kolme tyyppiä valtasivat huoneet vierestämme.

Saaren ainoa kauppa ja baari. Toinenkin baari löytyi ruotsalaisomisteisesta sukellusresortista saaren eteläpäässä. Käytettiin heidän laituria useimmiten, kun menimme snorklaamaan. Divemasteri kertoi, että sukellukset maksaisivat 125USD/ kaksi sukellusta, mikä oli minulle liikaa, sillä snorkailu oli erinomaista, siitä kuitenkin lisää vasta seuraavassa päivityksessä, kun saan vedenalaisen kameran kuvat tietokoneelle.

Belizen kuuluisa Blue Hole.

Juomavettä saatiin 20 litran kierrätettävissä tonkissa (10B$/kpl). Paikalliset puhuvat tavallaan englantia myös keskenään, mutta murre on erittäin vaikeasti ymmärrettävää. Tuli mieleen kertoa tässä välissä, tuon vesifirman nimen takia (sweet water).

Päätin vaihtaa hiustyylin paikalliseksi. Kivuliasta hommaa, mutta lettien pitäisi olla niin tiukat, että kestävät kuukauden (10B$).

Äitienpäivänä saatiin kutsu juhliin, joita vietettiin saaren vanhimman äidin luona (88-vuotias). Ruoka oli erinomaista ja väki mukavaa, tunnettiin toki suurin osa jo ennalta. Meidät istutettiin kuuniapöytään, jossa istui lisäksemme saaren vanhin äiti ja englantilainen mies, joka oli purjeveneellään käymässä saarella. Mies asuu Guatemalassa ja Englannista hän lähti 21-vuotiaana, eli arviolta 40 vuotta sitten. Aluksi hän reissasi Keski-Amerikassa muutaman vuoden, jonka jälkeen perusti erilaisia yrityksiä ja viettää nyt eläkepäiviä, nauttien Guatemalan vuoristoista ja purjehtimisesta karibialla, huonomminkin voisi elämänsä viettää. Englannissa mies käy edellen n. viiden vuoden välein moikkaamassa sukulaisiaan, pitäisi kuulemma käydä useammin, sillä hänen äitinsä on jo 89-vuotias.

Kuvia ruuista ei ole, sillä kännyköiden akut olivat tyhjät (sähköä on 18-22). Pistetään siis pari normaalia päivälliskuvaa

Tässä kotiloa.


Ja tässä hummeria. Nämä, kuten suurimman osan äitienpäiväateriasta kokkasi Margaret, joka on pitänyt meistä erittäin hyvää huolta.

Mitäs vielä.

Tässä saaren varsinainen nuotiopaikka, jossa ei nähty kertaakaan tulia, roskia sen sijaan poltettiin lähes joka päivä jossain päin.

Melkein unohtui mainita, että täällä on wifi. Salasanan sai tuosta keltaisesta kopista ja se kustansi 5B$/laite koko täällä oloajaksi. Ollaan siis pystytty seuraamaan leijonien otteita melko pahasti pätkivällä striimillä.

Singnaali yltää juuri ja juuri parvekkeellemme. Välillä paremmin, välillä huonommin...

Seuraavassa päivityksessä vedenalaisesta maailmasta.