Sain töistä vapaaksi vuoden toisen viikon, joten jonnekkin pois Suomesta oli päästävä. Aikaa oli vähän, joten seikkailemaan ei ehtisi. Pienen hetken harkitsin Sri Lankan ja Egyptin välillä, mutta ei aika olisi Sri Lankaan riittänyt. Päätinkin ostaa sukellusristeilyn, jollaiseen ei aiempien reissujen budjeteilla ole ollut oikein mahdollisuutta.
"Egypt liveaboard" googletuksella löysin Emperordiversin, jonka valikoimasta aikatauluun sopi Reefs & Wrecks. Pääsisin näkemään mm. SS Thistlegormin, jolle en Dahabin reissulla päässyt. Hintakin oli varsin kohtuullinen seitsemän päivän reissulle 549€ + 150€ varusteista + 120€ Nitrox kurssista. Varusteiden hintaan eivät kuuluneet pakolliset
SMB ja sukelluslamppu. SMB:n kävin ostamassa Oulun sukellusliikkeestä samaan hintaan, kuin vuokraaminen olisi maksanut (30€) ja kelvollisen sukelluslampun löysin huuto.netistä 15 eurolla (vuokraaminen 42€).
Kuuden sukelluspäivän aikana olisi mahdollista tehdä vähintään 21 sukellusta, joten nitroxkurssi tuntui järkevältä lisältä, varsinkin kun yleensä lisämaksullinen nitrox kuului reissun hintaan. Nitrox sukellus tarkoittaa happirikastetulla ilmalla sukeltamista. Enemmän happea = vähemmän typpeä = pidemmät sukellusajat ja lyhyemmät pinnallaoloajat. Typen kertyminen vereen on suurin sukellusaikoja rajoittava tekijä ja samalla suurin riskitekijä.
Lennot varasin Finnairilta Oulu-Helsinki-Oulu reilulla satasella ja Turkish Airlinesilta Helsinki-Istanbul-Hurghada-Istanbul-Helsinki (347€).
Erittäin ystävällinen nainen Helsingin check inissä tiedusteli paikkatoiveeni, joten pääsin Helsinki-Istanbul välillä varauloskäynnin kohdalle, jalkatilaa oli vähintäänkin riittävästi.
Tarjoilu oli erittäin hyvä, kuten Turkkilaisella on tapana. Leffoissa taas ei ollut edes englanninkielisiä tekstejä ja kuulokkeista kuului huonosti, joten mitään liian monimutkaista ei voinut katsoa, päädyin yksin marssissa leffaan, joka oli oikein viihdyttävä. Muutamaa tuntia ja paria rakilasia myöhemmin laskeuduimme Istanbuliin. Olin tahallaan venyttänyt välilaskun 6 tunnin pituiseksi, jotta pystyisin käymään Istanbulissa. Ulkona kuitenkin satoi vettä, joten päädyin hengailemaan lentokentällä.
Kolmen jälkeen yöllä olin vihdoin Hurghadassa. Olin katsonut valmiiksi, että 50 egyptin puntaa (6€) on sopiva hinta lentokentältä keskustaan. Arvottuamme porukalla missä ihmeessä on Bob Marley hostel, josta olin varannut 2 yötä (10€/yö) taksikuski käski seurata, en kuitenkaan lähtenyt autoon, ennen hinnan sopimista. Kuski ehdotti 200 puntaa ja minä 40 puntaa, neuvotteluyhteytemme katkesi minun ehdotukseeni. Istahdin odottamaan ja viittä minuuttia myöhemmin, kun suurin osa matkustajista oli häipynyt näin kuinka tuttu taksikuski käveli asiakkaan kanssa taksille. Nostin kättä ja hän huitoi minut luokseen ja käski hypätä kyytiin, hinta on sopiva, mutta älä jauha siitä sen enempää nyt.
Heitettyämme toisen asiakkaan läheiselle hotellille alettiin etsiä minun hostelliani. Osoitteella ei löytynyt, mutta hoksasin, että varauksessa on paikan puhelinnumero. Kuski soitti ja muutaman edestakas ajelun jälkeen löysimme hostellin, annoin kuskille sovitun 40 punnan sijaan 60 puntaa. Hostellin ystävälliset miehet kysyivät joisinko teetä, tästä kuitenkin kieltäydyin, sillä kello oli jo viisi aamuyöllä, vettä voisin ostaa, jos heillä on. Mies kertoi, että ei ole, mutta kioski on auki, hän lähtee näyttämään ja ostaa samalla aamiaistarvikkeet minulle. Kerroin herääväni paljon aamiaisajan jälkeen, varmaankin kahdentoista maissa, tämä ei kuulemma haitannut, joten sovimme aamiaisajaksi kello yksi päivällä.
Ostettuani ison tonkan vettä (4Ep), painoin pään tyynyyn ja nukahdin aamurukouskutsujen soidessa.
Päivällä sain sovitun aamiaisen, omeletti, leipää, mehua ja teetä.
Huoneessa oli telkkarikin alkeellisella töpselillä, en testannut toimivuutta.
Olin sopinut sukellusfirman kanssa noudon seitsemäksi, joten päivällä oli hyvin aikaa hieman shoppailla ja katsella Hurghadan keskustaa.
Kahvitauolla.
Paikallinen Ikea...
Perinteinen egyptiläinen lounas, jonka nimeä en muista. Tais maksaa 5Ep torilla ja oli hyvää. Kävin myös turistitorilla, jossa suurin osa kauppiaista oli yllättävän rauhallisia, ainoastaan pari takertujaa löytyi, joiden kanssa meinasi mennä hermot. Suomea osattiin sen verran, että terve terve ja mitä kuuluu osattiin sanoa. Harmittelivat, kun suomalaiset eivät enää käy ja kielitaito huononee. Muutenkin ikävöitiin aikaa, jolloin Hurghada oli täynnä eurooppalaisia turisteja, nykyään harvoista turisteista suurin osa on venäläisiä, joista ei oikein pidetä.
Kuuden jälkeen palasin hostellille, pakkasin ja menin respaan odottelemaan. Kahdeksan jälkeen aloin jo epäillä tuleekohan kyyti, mutta aika kului rattoisasti minulle aamupalan kokanneen miehen kanssa, joka oli perhettä, muttei varsinaisesti töissä. Miehellä oli pullo brandya, josta riitti minullekkin. Puhuttiin avoimesti monista asioista, joten kysyin islamista ja alkoholista. Mies vastasi, että taivas kuuluu jumalalle ja maa ihmisille, jokainen tehköön maanpäällä mitä tykkää. Brandyn loputtua ehdotin hakevani meille oluet, mies ehdotti että eikö toinen pullo brandyä olisi parempi, tämä sopi minulle. Mies lähetti respassa varsinaisesti töissä olevan miehen hakemaan pullon (40Ep), sillä minua kauppiaat vosivat ylilaskuttaa.
Yhdeksän kymmenen välillä aloin olla varma, että kyytini ei enää tulisi. Mies sai samoihin aikoihin tiedon terrori-iskusta Hurghadassa. Aluksi ei ollut tietoa iskun laajuudesta, tiedettiin vain, että jossain hotellissa muutaman kilometrin päässä oli isketty. Mies ilmoitti, että minulla ei ole hätää, hän kyllä hoitelisi kaikki hyökkääjät. En minä pelännytkään, sillä olin pienessä hostellissa sivukujalla. Miehen ystävät soittelivat Luxorista tarvitaanko Hurghadan terroristijahtiin apuja, egyptiläiset varsinkin turistialueilla vihaavat terroristeja. Tässä vaiheessa oltiin saatu tietää, että hyökkääjät olivat iskeneet puukoilla Bella Vista hotelliin, turisteja ei ollut kuollut ja ainakin yksi terroristi oli jo lynkattu. Mies ilmoittikin ettei kannattanut tulla, tilanne alkoi olla jo ohi. (Myöhemmin veneellä kuulin, että isku oli itseasiassa ollut ryöstö ja turistit olivat haavoittuneet poliisien tulitettua ryöstäjiä.)
Miehen tilattua vielä iltapalaa päätin lähteä satamaan taksilla, kello oli jo lähemmäs puolen yön. Kiirettä ei ollut, sillä tiesin veneen lähtevän vasta aamulla, turvallisinta oli kuitenkin mennä veneelle hyvissä ajoin. Taksilla (20Ep) pääsin satamaan, mutta siellä veneen etsintä osoittautui haastavaksi, porttivahdit eivät tienneet mitään, mutta erään taksikuskin avustuksella kuulin, että Asmaa on sataman toisella puolella. Pienen huijausyrityksen jälkeen päätin aloittaa etsinnän laituri kerrallaan ja pian eteeni osuikin tämä näky.
Vahti herätti sukellustiimiin kuuluvan Katerinan, joka otti passini, antoi hytin ja sanoi, että käydään paperit sun muut läpi aamulla.
Vene ei ollut täynnä, joten sain oman hytin.
