Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

torstai 17. toukokuuta 2018

Bahrainin GP:n kisakylä

Aamulla katukuva ei näyttänyt kovin arabimaiselta. Kauppojen ikkunoissa mainostettiin etiopialaisia ja filippiiniläisiä ruoka-aineksia ja suurin osa ravintoloista oli intialaisia.

Päädyinkin myöhäiselle aamiaiselle 7€ maksaneeseen kiinalaiseen buffettiin, jossa tarjolla oli jopa possua.

Oli perjantaikeskipäivä, joten kaduilla oli hiljaista. Rukoilemaan menijöitä lukuunottamatta. Olin selvittänyt, että reilun kilometrin päässä hotellistani on Downtown Rotana hotelli, jonka luota lähtee ilmaisia kuljetuksia radalle.

Rotanan ympäristö oli mielenkiintoinen. Viiden tähden hotellin vieressä oli moskeija, johon läheskään kaikki halukkaat eivät olleet mahtuneet, vaan edusta oli täynnä rukoilijoita. Moskeijan vieressä taas oli Texas chicken ja KFC. Kyytejä oli ilmoitettu menevän 45 minuutin välein, mutta todellisuudessa niitä meni tiheämmin.

Samalle reitille osuivat Sheraton ja Intercontinental Regency. Tämä Bahrain World Trade Center on maailman ensimmäinen pilvenpiirtäjä, jonka arkkitehtuuri sisältää tuulivoimaloita. Tiesittekö, että Suomessa kohistujen infraäänien suurin aiheuttaja on meri. Kun tämä tulee yleiseen tietoon ja merenrantatonttejen arvo romahtaa, on aika ostaa...

Sisäänkäynnillä ei ollut ruuhkaa, kuten ei ollut muinakaan päivinä. Ainakaan kun saapui paikalle keskipäivällä.

Alue vaikutti erittäin viihtyisältä, perinteisten lekottelupaikkojen lisäksi,

tarjolla oli myös riippumattoja! Vapaata en ensimmäisenä päivänä löytänyt.

Ferraripaitaa tai lippistä kävin katsomassa, mutta hinnat olivat turhan korkeat. Paikallisen valuutan voi kertoa kahdella niin saa eurohinnan. Halvin t-paita oli siis 40€.




Olutteltat ja humalaiset kisaturistit puuttuivat täysin kuvasta. Sen sijaan lapset oli otettu hienosti huomioon. Tarjolla oli paljon esityksiä ja ilmainen iso sisäleikkipuisto.

Poliisit esittelemässä autoaan.


Myös isommille oli ilmaisia huvituksia tarjolla (tai siis lipun hintaan kuuluvia). Jonot olivat kuitenkin sen verran pitkiä, etten viitsinyt kokeilla näitä. Radan tapahtumat kiinnostivat liikaa. Niistä seuraavalla kerralla, ettei tästä tule 50 kuvan päivitykstä :)

Renkaanvaihtopiste.

F1-auton ajoasennossa formulapelin kokeileminen kiinnosti sen verran, että menin kohtuullisen pitkään jonoon. Hetken odoteltuani, kojulta meni kuitenkin sähköt, joten tämä jäi tällä kertaa testaamati.

Täältä olisi voinut ostaa itsestään 3d tulostetun kokovartaloselfien. Hinta tais olla lähempänä satasta.

Santanan esiintymisajasta sain ristiriitaista tietoa. Päätin, että oikea aika oli GP2 aika-ajojen jälkeen, jottei tarvi skipata niitä.

Ruokakojuja oli paljon ja valikoima oli kattava. Brittiruokaa, sushia, libanonilaista, burgereita, pizzaa...

Loppuun pari autoa, joita oli tietenkin esillä. Tässä Alfa Romeo 4C. Hintalappu 80 000€.



Tässä taas Mercedes-Benzin AMG-GT C:stä tämän vuoden malli. Ilman arvonlisäveroa ja lisävarusteita 135 000€.

Kisakylä vaikutti kaikkineen erittäin viihtyisältä ja toimivalta. Arabeille lapset ovat kaikki kaikessa ja heidät oli huomioitu paremmin, kuin missään muussa kaikenikäisten tapahtumassa, jossa olen ollut.

Suomessa vastaaviin tapahtumiin olennaisesti kuuluvaa alkoholia olisi käsittääkseni ollut saatavilla VIP teltassa, jonne koko viikonlopun sisäänpääsylippu olisi kustantanut n. 100€.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Bahrainiin

Lentoni lähti yhden aikaan päivällä, joten päädyin ottamaan taksin kentälle. 20€ on paljon Intiassa, mutta ei niin suuri raha Bahrainissa, eikä varsinkaan Pohjois-Euroopassa, jonne olin pian vääjäämättä päätymässä. Vaihtoehtona olisi ollut kaksi paljon halvempaa, mutta hikisempää bussimatkaa, joille olisi pitänyt varata hyvin aikaa ja lähteä liikenteeseen aamuvarhain. Taksilla matka-aikaa oli vain 1,5 tuntia, joten aamu-uinnille ja rauhalliselle aamiaiselle jäi kivasti aikaa.

Taksimatka kulki Margaon, eli Goan toiseksi suurimman kaupungin läpi. Vaikutti ihan kivalta pikkukaupungilta (87650 ihmistä) ja töötin ääntä kuuli todella vähän. Sanoinkin tästä kuskille ja hän kertoi, että tööttäily Goalla on yleisesti hyvin vähäistä. Hänkin vihaa naapuriosavaltioissa vieraillessaan jatkuvaa äänisaastetta.

Reppureissaajataidetta ilman reppureissaajahintoja (340€/kpl).

Laskeutuminen Mumbaihin. Intiasta jäi monipuolinen fiilis. Vielä jäi valtavasti hienoja juttuja näkemättä, mutta roskaisuutta, ruuhkaa ja töötin jatkuvaa soitantaa en jää kaipaamaan.

Intian rahaa oli noin kymmenen euroa jäljellä. Kävelin ensin rahanvaihtopisteelle, mutta surkeiden kurssien lisäksi he halusivat 1,5€ vaihtopalkkiota. Päätin tuhlata rahat pikaruokaloissa, jotka olivat yllättävän halpoja. KFC ateria 3€ ja 30cm pitkä subi 5€.

Maha oli takuulla täynnä, kun lentokoneessakin tarjoiltiin ateria. Viiniä ei ollut tarjolla, joten päädyin olueen. Vierustoverini tilasi viskin ja se sai minut miettimään, teinkö oikean valinnan. Kun viski tarjoiltiin intialaiseen tapaan 1 osa viskiä 5 osaa vettä, mietin, että kyllä olut vesiviskin voittaa. Muutamaan kertaan olen aiheuttanut suurta ihmettelyä juodessani viskiä raakana. Intialaisten mielestä viskiä ei missään nimessä pidä juoda raakana, vaan mausteena veden seassa. Kokeilin ja totesin heidän olevan väärässä.

Jo Bahrainin immigrationissa formulat näkyivät vahvasti. Tiimeille ja lehdistölle oli oma jononsa, formulavieraille oma ja sitten muista syistä maahan tulijoille jononsa, arabeille tietenkin omansa. Formulalippua näyttämällä välttyi viisumimaksulta.

Kun olin saanut rinkan selkään ja uuden datasimin puhelimeen (14€/10Gb) oli aika etsiä bussi, jolla pääsisin kaupunkiin. Infopisteessä kerrottiin mistä bussi lähtee. Toisen matkustajat jättäneen bussin vaihdettua ei ajossa kyltin näyttöön, riensin bussin luokse ja kysäisin meneekö busseja enää kaupunkiin? Sain vastaukseksi ei, olihan jo puoliyö.

Olin kuullut taksien olevan erittäin hinnakkaita Bahrainissa, mutta lompakon kevenemistä en ehtinyt kauaa murehtia. Minulle tuli juttelemaan mies, jonka olin ajatellut hoitavan kalliiden hotellejen lentokenttäkuljetuksia. Kerrottuani hänelle, että olen menossa Le Vendomeen, kyytiongelma ratkesi. Kävi ilmi, että hän organisoi formulavieraiden kyydityksiä ja he heittäisivät minut bussilla lähelle hotelliani. Lentoja ei ollut juuri silloin laskeutumassa, joten sain yksityiskuljetuksen.


Hotelli löytyi mapsin avulla erittäin helposti ja huone oli tämän reissun keskitasoa (20€/yö). Bahrain on varsin liberaali arabimaa ja tämä näkyi halvassaa hotellissa. Tummia ja aasialaisia tyttöjä käyskenteli käytävillä. Prostituutio on Bahrainissakin yleisyydestään huolimatta laitonta, joten häirintää ei ollut lainkaan. Toisin kuin esimerkiksi Thaimaassa tai Filippiineillä, jossa olen juossut ladyboyta kirjaimellisesti karkuun.

Torakka ilmestyi jääkaapin takaa huonekaveriksi, mutta onneksi se oli yksinäinen, eikä enää palannut.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Palolem

Parin yön jälkeen pääsin vaihtamaan rantabungalowiin. Näkymä riippumatosta parani melkoisesti.

Parin viikon päästä nämä bungalowit puretaan, sillä niillä ei ole rakennuslupaa. Pysyvien rakennusten rakentaminen rannalle on kiellettyä. Melkoinen urakka purkaa ja rakentaa majat joka vuosi uudelleen. Olinkin kuvitellut, että rantamajat ovat paljon yksinkertaisempia.

Toinen suunta oli täynnä ravintoloiden aurinkotuoleja. Paikka oli rakennettu tyypillisellä turistirantakaavalla. Rantaravintoloja ja aurinkotuoleja. Illalla kaivettiin tietenkin grillit esiin ja niiden eteen kalat näytille.

Näkymä vakkaripaikasta.

Jossa söin yleensä intialaista, tässä aamiainen. Masalakahvi oli mielenkiintoinen ja hyvä uusi juttu. Ruoan taso vaihteli aika paljon, välillä sai hyvää intialaista ja välillä mautonta turistiversiota.

Ravintolassa mainostettiin, että he ovat erikoistuneet pihveihin, joten pitihän sellaistakin maistaa kohtuullisella vitosen hinnalla. Tein tilauksen mediumina ja paksu pihvi oli suurelta osin hyvä, mutta täysin raaka sisältä.

Pitkä ranta soveltui erittäin hyvin uimiseen. Syveni melko nopeasti, mutta virtauksia ei juurikaan ollut. Hengenpelastajat päivystivät torneissaan. En nähnyt, että olisivat joutuneet kertaakaan töihin.

Mitään vesijettejä tai vastaavia ei ollut, mutta kanootteja ja surffilaudan näköisiä lautoja, joiden päällä seistään oli paljon tarjolla. Hinta laudalle tuli kysyttyä (500r/6,5€), mutten sellaista lopulta vuokrannut.

Parin rantapäivän jälkeen alkoi tuntua, että viitisen päivää rannalla on tällä erää riittävästi. Intialaiset kaupungitkaan eivät enää napanneet.

Päätin siis jatkaa matkaa Arabian niemimaalle. Bahrainin F1 GP:hen oli mukavasti lippuja jäljellä vielä samalla viikolla, joten ostin tiketin kisaan (135€) ja Jet Airwaysin lennon Goalta Bahrainiin (180€).

Iltapäivällä auringon laskiessa rannalla alettiin pelata futista ja tietenkin crickettiä.

Lehmiä ei juurikaan näkynyt rannalla, nämä tekivät harvinaisen poikkeuksen.

Auringonlasku omalta partsilta.

Kapeita pikkuteitä pitkin pääsi pääkadulle.

Goalaisia koiranpentuja

Pääkatu oli täynnä turistikojuja.

Parturinkin löysin. Omaa höylää ei tarvi, posket saa sileäksi parilla eurolla.

Sisämaaravintolassa kokeilin Goalaista versiota thalista, hyvää oli tämäkin. Kahdessa lasissa on paikallista feniviinaa. Kookos oli parempi, kuin cashewversio.


Viimeisenä iltana herkuttelin puolikkaan tandoorikanan, ranskalaiset olisi kannattanut vaihtaa leipään hyvällä soossilla.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Goalle

Hotellissani oli jälleen hieno uloskirjautumissääntö. 24 tuntia sisäänkirjautumisesta. Lentoni lähti illalla, joten sain pitää huoneen lähtöön saakka. Lentokentälle ei ollut matkaa, kuin n. 10 kilometriä. Olin arvioinut, että tunti riittää kevyesti matkantekoon, mutta vähän alkoi tuktukissa jännittää, kun olimme päässeet eteenpäin korkeintaan kilometrin ensimmäisen vartin aikana. Loppu meni onneksi vauhdikkaasti, joten olin hyvissä ajoin kentällä.

Jo kentän portilla skannattiin matkatavarat ja sain kaivaa rinkkani sisällön tarkistuspisteen pöydälle. Tarkkasilmäinen ruuduntarkkailja kertoi, että rinkassani on pattereita, jotka eivät ole sallittuja ruumassa, vaan minun täytyy siirtää ne käsimatkatavaroihin. Ottavat näemmä melko vakavasti lentoturvallisuusasiat Intiassa. Seuraavaksi tarkistaja halusi nähdä lentolippuni. Olin ottanut ruutukaappauksen varausnumerosta, mutta tämä ei riittänyt, virkailija halusi nähdä lipun jossa on nimeni. Netti ei juuri sillä hetkellä toiminut, joten ehdotin miehelle, että mitä jos kävelen tuohon parin kymmenen metrin päähän check in tiskille ja tulen hetken päästä näyttämään hienoa boarding passia jossa on nimeni. Tämä sopi ja pääsin jatkamaan. Myös varsinaisessa turvatarkastuksessa oltiin tarkkoja, vaikkei metallinpeljastin piipannut, joiduin silti kopeloinnin kohteeksi.

Lennon matkatavarakiintiö oli vain 15 kiloa. Olin koittanut keventää rinkkaani siirtämällä painavia juttuja käsimatkatavaroihin ja hylkäämällä pari juttua, esimerkiksi villapaidan. Rinkka painoi silti 16,5kg mikä ei kuitenkaan ollut mikään ongelma. Check in virkailija ei edes maininnut asiasta.

Lennolla Mumbaihin tarjoiltiin pieni välipala, mutta tapoin Mumbaissa aikaa käymällä burgerilla. Olen ollut lähes lihattomalla jo pari viikkoa. En mitenkään tarkoituksella, mutta paria kertaa lukuunottamatta vegevaihtoehto on ollut houkuttelevin. Päätin siis kokeilla Burger Kingin kolmen euron vegeateriaa.

Huijausta... Ei ollut muutenkaan vegepihvi maistuvainen. Burgerin aion jatkossakin ottaa lihalla, intialaisen sapuskan vegenä.

Ehkäpä... En silti lähtenyt kumoamaan vajaan kympin tuoppeja.

Goan lentokentällä olin kolmen jälkeen yöllä. Ei ollut mitään järkeä lähteä etsimään heti majapaikkaa taksilla, joten otin lentokentän penkillä nokoset. Hyttyset kiusasivat, mutta torkkuminen virkisti hieman. Päivän valjettua aloin suunnitella jatkoa. Taksi Palolemille kustantaisi 20€. Minulla ei ollut kiire, joten päätin mennä junalla.

Vielä ei ollut kuuma, joten reilun parin kilometrin matka rautatieasemalle oli helppo.

Paikallisjunalla pääsi Margaoon, jossa pääsin vaihtamaan pitkän matkan junaan, joka oli juuri sopivasti reilun tunnin myöhässä. Jos juna olisi kulkenut aikataulussa en olisi mitenkään ehtinyt siihen.

Canaconasta piti taas kävellä pari kilsaa rannalle. Junalla Palolemille tulo kustansi 0,5€.

Kävelin suoraan rannalle ja aloin sieltä käsin etsiä majapaikkaa. Nyt alkaa olla hiljainen kausi, joten rantamajoja on tarjolla ja ne ovat kohtuuhintaisia. Ei ole syytä mennä sisämaahan, ellei halua majoittua tiukalla budjetilla.

Muutaman paikan tsekattuani päädyin Rosy Paradise beach hutsiin. Huone oli simppeli, mutta kaikki tarvittava löytyi. Oma kylpyhuone, sähköt ja hyttysverkko.


Terassilla oli riippumatto, josta näkyi meri. Hintaa majalla oli vain 10€. Nuo korkeammat rantamajat olivat täynnä, mutta kuultuani hinnan olevan vain 13€, kerroin haluavani jonotuslistalle, vaikka viihtyi tässäkin.