Feridhoolla pötköteltiin snorklailun lisäksi 9 päivää rannalla ja rutiiniksi muodostuivat iltapäiväkahvit Mohdin kanssa. Hän on yksi kolmesta Asaa Viewin omistajasta. Suurimman osan ajasta olimme ainoat asiakkaat. Tämä ei Mohdia huolettanut, aivan normaalia, että alussa on hiljaisempaa. Rauhassamme käväisi yksi kolmihenkinen perhe Venäjältä parin yön verran ja viimeisenä yönä majatalo oli lähes täynnä. Samana päivänä saapui 6 poliisia ja yksi venäläinen pariskunta. Poliisit olivat venekoulutushommissa. Kokoaikaista poliisia saarella ei ole. Läheiseltä Maalhossilta saadaan partio paikalle 5 minuutissa.
Poliisin soittamista taisi jokunen kyläläinen harkitakin. Saarella oli 3 ukrainalaisen pariskunnan porukka joka oli aiheuttanut paheksuntaa. He juopotelivat avoimesti rannalla ja turistiravintolassa. Asia olisi kuulemma ollut ok, jos olisivat juopotelleet piilossa, autiosaarella tai hotellin sisällä. Nyt kylällä kaikki puhuivat asiasta, mikä nyt ei ollut suuri ihme. Pienessä kylässä jutut liikkuvat nopeasti. Iltapäivällä Mohd saattoi aloittaa kahvikeskustelun sanoin "söitte eilen ravintolassa valomassia, oliko hyvää?"
Feridhoolla ei olla kovin jyrkkämielisen uskovaisia, toisin kuin läheisellä Himadhoolla. Siellä aseistetut islamistit ottivat vallan käsiinsä kymmenen vuotta sitten, vaatien mm. kaikille naisille koko kasvot peittävää burkhaa. Nykyään silläkin saarella on rauhallista. Ehkä turhautuneimmat ovat lähteneet Syyriaan perustamaan islamilaista ihannevaltiota. IS:in riveihin malediivilaisia lähti suhteellisesti ottaen paljon.
Saaren koulu.
Olemme nähneet jokaisella saarella tällaisen ikivanhan puun.
Täällä ruska on ympärivuotinen ilmiö.
Vanha moskeija,
jonka vierestä lähti polku bikinirannalle.
Bikinirannalle pääsi myös satamarannan kautta. Mitään kylttejä ei ollut, mutta Mohd kertoi bikinirannan alkavan tämän viimeisen autiotalon jälkeen. Myös muilla rannoilla bikinien käyttö oli kuulemma ok. Autiotaloja saarella on paljon. Feridhoolta käydään paljon resorteissa töissä, kalastajia ei ole montaa. Tämä harmitti etelästä kotoisin olevaa Mohdia, sillä tonnikalaa on huonosti saatavilla, kyläläiset tyytyvät onkimaan riutan kaloja.
Ensimmäisenä päivänä yritettiin etsiä paikkoja riippumatoille. Kun hyvää paikkaa ei löytynyt, aurinkotuolit saivat kelvata.
Kolme majataloa ovat sopineet keskenään, että kenen tahansa vieraat voivat käyttää kenen tahansa tuoleja. Kantona kaskessa on ollut italialaisten omistama majatalo (Villa Rosa), joka ei tykkää yhteistyöstä, kuin silloin, kun tarvii itse apua. Heidän aurinkotuolinsa ovat siis vain heidän vierailleen. Italialaiset eivät tietenkään paperilla omista majataloa, sillä omistajan täytyy olla malediivilainen.
Meille oli toisen majatalon italialaisesta vieraasta hieman harmia. Vanha rouva tuli italiaksi ja vain italiaksi vaatimaan aurinkotuolejamme itselleen (muita oli vapaana), selittäen, että ne olivat Feridhoo innin tuoleja. Kun yhteistä kieltä ei ollut ja rouva aika rasittava, soitin italiantaitoiselle Mohdille. Hän tulikin pian paikalle Innin miehen kanssa ja selvitti tilanteen. Anteeksipyyntöä emme kuitenkaan saaneet, mutta rouva jätti meidät loppuajaksi rauhaan ja keskittyi ottamaan ystävänsä kanssa yläosattomissa aurinkoa (laitonta Malediiveilla).
Ranta oli todella kaunis. Täällä vietimmekin suuren osan ajasta. Ranta syveni nopeasti vyötärösyvyyteen, joten uiminen oli helpompaa, kuin aiemmilla saarilla.
Minna keräili lasinsirujen lisäksi rannalta kauniita korallinpalasia.
Paikallisten ravintolasta ostettuja nököjä. Sisälsivät kalaa purkista ja valomassia, eli kuivattua tonnikalaa. Minä tykkäsin, mukavan tulistakin.
Nököt oli hyvä huuhdella alas Malediiveilla tuotetulla Coca Colalla. Thulusdhoon tehdas on maailman ainoa, joka tekee Coca Colaa merivedestä. Poistavat tietenkin suolan sun muun ensin, joten ainakaan me emme huomanneet makueroa.
Myös jäätelöitä kului jokunen. Kaksi saaren kolmesta kaupasta myi näitä.
Kun tässä ruoasta on päästy alkuun, niin kerrotaan saaren kahdesta ravintolastakin. Mohdi kehui kuvan ravintolaa, joten kokeilimme ensin sitä.
Kaksi kuvan annosta, mehuilla ja kahveilla kustansi 30$. Aloimme jo miettiä riittävätköhän dollarimme, jos toisenkin ravintolan hinnat ovat tätä luokkaa. Ruoka oli ihan ok, mutta hinnat eivät olleet mieluisat. Ravintolassa ei myöskään ollut mitään hienoa, joka oikeuttaisi kolminkertaiset hinnat normaaliin Malediivien hintatasoon verrattuna.
Onneksi toinen ravintola osoittautui paikallisten paikaksi (hinnat Rufiyoina). Täällä kaksi ruoka-annosta, sitruunamehut ja kahvit kustansivat alle kymmenen dollaria. Telkusta näytettiin useimmiten intialaisia elokuvia. Kerran seurasimme suorana lähetyksenä, kuinka jalkapallon MM-pokaali saapui Coca Colan sponsoroimalla kiertueella Maleen. Paikalliset joivat yleensä ravintolakahvilassa vain kahvia, syövät kuulemma kotona vaimon murkinoita.
Valomas oli se minkä kanssa vuorottelin paistettua riisiä, paistettua nuudelia ja kotthua. Kerran kokeilin myös kanaa, kolmas vaihtoehto olisi ollut nauta, myös kasvisvaihtoehto oli mahdollinen. Nasi gorengiin ja bami gorengiin kuului vähän kaikkea proteiininlähdettä.
Tältä näyttivät majapaikkamme aamiaiset. Vaihtelun vuoksi maistoimme myös continentaalia, mutta muuten pitäydyimme herkullisessa malediiviläisessä.
Asaa Viewin ranta. Hyvä snorklaukseen, mutta muuten ei tullut vietettyä täällä aikaa. Yhtenä päivänä Mohd tuli koputtamaan ovellemme, rannassa on manta. Kiiruhtaessamme kohti rantaa aloin toivoa, ettei siellä ole mantaa. Ranta tuntui liian matala niin suurelle eläimelle, joten ainut vaihtoehto on rantaan ajautunut kuollut. Kyseessä olivatkin aivan rannassa pärskineet kotkarauskut, paljon parempi. Mohdi kertoi, että täällä niitä kutsutaan pieniksi mantoiksi.
Resortissa työskennellessään Mohd oli hypännyt veteen epäonnekseen juuri rauskun päälle. Hätääntynyt eläin oli lävistänyt hänen jalkapöytänsä piikillä, joka oli jäänyt jalkaan kiinni. Oli tarvittu 8 miestä pitelemään kiinni, kun yksi työnsi piikin läpi. Kipu oli ollut myrkystä johtuen hirvittävä koko kehossa.
Näitä viisikymmenvuotista itsenäisyyttä juhlistavia maalauksia oli paljon myös Rasdhoolla.
Tämä on liian pieni syötäväksi. Isommat hedelmät kelpaavat ihmisravinnoksi. Mohd ei osannut kertoa englanninkielistä nimeä puulle. Näyttää durianille?
Kookospähkinä maistui, edellisestä taisikin olla jo vuosi.
Venttiili rännissä? Syy on siinä, että katto toimii vedenkerääjänä. Kun varastot ovat täynnä, johdetaan vesi muualle.
Pieniä kuuroja tuli parina päivänä ja yhtenä päivänä satoi pitkin päivää. Lähinnä aurinkoista oli siis täälläkin.
Moottoripyörä 200 metriä pitkällä saarella? Miksipä ei, myydäänhän Suomessakin avoautoja.
