Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

lauantai 3. helmikuuta 2018

Myanmariin

Melkein unohtui ottaa selfie viimeisen saaren kanssa. Pitkä matka alkoi 8.40 kahdella yhteensä 6 tunnin venematkalla.

Ukulhasissa vaihdettiin isompaan veneeseen.

Juuri ennenkuin jouduimme tuohon vesisateeseen nähtiin parvi delffiinejä, joista yksi teki hienon hypyn.

Vesisateen takia oltiin siis osa matkasta sisätiloissa. Ei läheskään yhtä mukavaa, kuin katolla. Moottorin äänikin kuului ikävästi.

Male. Näillämain kun katsoi vasemmalle näki rahtilaivoja, edessä oli Male, oikealla savuavia jätekasoja ja hieman takaoikealla kallis resortti (Giraavaru).

Malen korkein rakennus ja tsunamimuistomerkki. Vuoden 2004 Tsunami ei iskenyt tänne kaiken tuhovana murska-aaltona, vaan vesi nousi hetkeksi upottaen käytännössä koko valtion. Tuhot olivat tietenkin valtavat ja 82 ihmistä kuoli.

Male tuntui jopa ruuhkaisemmalta, kuin viimeksi.

Malen ehdottomasti paras puoli ovat ravintolat. Niitä on paljon ja ruoka hyvää.

Ruokailun jälkeen tuotiin tällainen lautanen. Hetken mietin mitä pitäisi tehdä, jonka jälkeen kääräisin noita lastuja lehden sisään, maustoin hieman ja heitin poskeen. Melko maukasta, mutta poski tuli kipeäksi.

Mustangi on usein statussymboli, mutta täällä se on vain ja ainostaan sitä...

Käytiin lentokentällä siinä toivossa, että olisimme voineet kirjata rinkamme 6 tuntia ennen koneen lähtöä lennolle. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, joten jätimme ne 6$/rinkka maksavaan säilytykseen ja lähdettiin takaisin kaupunkiin. Infotiskillä huomasin naisten läpinäkyvän pörssin, jossa oli ainakin nippu sadan dollarin seteleitä. Annoin pörssin infomiehelle, joka jätti sen näkösälle lasikopin sisään. Toivottavasti omistaja ei ehtinyt häipyä liian kauas.

Kalatori oli iltapäivästä melko hiljainen.

Malen suurin moskeija ja islamkeskus.

Vuoden 1988 hyökkäyksen muistomerkki. Kuukausi sen jälkeen, kun Gayoomin tuli valituksi kolmatta kertaa presidentiksi ilman vastaehdokkaita Malediiviläinen liikemies yritti vallankaappausta 90 sri lankalaisen palkkasoturin avulla. Kaappaus eteni aluksi hyvin, mutta armeijan päämaja jäi valtaamatta ja Gayoom vangitsematta. Intian lähetettyä Gayoomin avuksi 1600 laskuvarjosotilasta kaappausyritys loppui nopeasti.

Malen uimaranta. Taustalla Malen ja lentokenttäsaaren lähitulevaisuudessa yhdistävä silta. Sillan kyljessä julistettiin Malediivien ja Kiinan ikuista ystävyyttä. Siltaurakoitsijan kansallisuudesta ei liene epäilystä.

Ensimmäinen lentomme operoija oli China southern airlines. Check Inissä meni yli tunti, kone lähti puoli tuntia myöhässä ja vain toiselle käytävälle jaettiin kuulokkeet. Ei siis hirveästi hyvää sanottavaa. Paitsi, että perille päästiin ja tarjosivat sämpylät. Ainoana vaihtoehtona oli kanasämpylä, söin siis Minnankin ja siinä oli mielestäni kinkkua...

Colomboon päästyämme hyökättiin internetmasiinalle. Ennakkoäänet olivat tulleet vajaa tunti sitten. Onnittelut Sauli.

Colombon transittiski oli hupaisa. Äiti ja poika parivaljakko oli myöhästynyt jatkolennolta, joten he vaativat ruokaa ja sviittiä Sri Lankan airlinesilta. Huonetta pyrittiin järjestämään. Nainen ramppasi asiakaspalvelijalta toiselle ja häiritsi muiden palvelemista, samalla pyrkien keräämään sympatiaa muilta jonossa olijoilta. Tiskin takana naista palvellut nainen oli rautainen ammattilainen, hymyssä suin jaksoi ottaa kakkaa niskaan.

Reilun 7 tunnin odottamisen jälkeen pääsimme seuraavalle lennolle Kuala Lumpuriin. Lentoyhtiönä tällä kertaa Sri Lankan Airlines.

Ei näytä herkulliselle, mutta maistui mukavan tuliselle.

Jos kaikki odottaisivat vähän kauempana hihnasta omaa laukkuaan, niin kaikilla olisi helpompaa... Onneksi hihnan vieressä pojottajia oli melko väljästi.

Seuraava lentomme Yangoniin lähti KLIA2:selta. Sinne pääsi helposti KLIA:lta junalla. Yhdellä lipulla oli hintaa 2r (0,5€) ja lippuautomaatti hyväksyi kortin, joten rahaa ei onneksi tarvinnut käydä vaihtamassa.

Air Asian check inissä ihmeteltiin rinkastani töröttävää keppiä ja kysyttiin mikä se on? Kerroin kepin olevan kamelinohjastuskeppi. Nainen kysyi viereisestä tiskiltä jotain, joka sisälsi sanan kamelinohjastuskeppi ja ilmoitti sen jälkeen, että kirjaa rinkan helposti särkyväksi urheiluvälineeksi. Ilmoitin, että tämä sopii vallan mainioisti.

Kentällä oli sen verran aikaa, että ehdittiin käydä maistamassa malesialaista ruokaa. Oli hyvää, Minna kehui annostansa jopa reissun parhaaksi.

Tuli jotenkin nostalginen olo, kun katseli AirAsian koneita. Onhan siitä kulunut jo lähes 5 vuotta, kun on oltu viimeksi Kaakkois-Aasiassa.

Lento meni taas hyvin ja Yangonin lentokentällä saimme automaatista 300 000 kyattia 10 000k seteleinä (197,36€). Ero on melkoinen viime kertaan verrattuna (2009). Silloin maahan piti saapua kovaa valuutta rahavyö täynnä ja laittoman rahanvaihtajan kanssa asioinnin jälkeen taskut pullottivat, sillä suurin seteli oli 1000k.

Olimme varanneet Yangonin läheltä Thanlyinista hotellin (23€/yö), sillä kylän Pagodalla on juuri nyt isot festarit. Reilun tunnin taksimatka kustansi 20000k (13€).

Näkymä parevekkeeltamme. Huone oli samaa tasoa Malediivien huoneiden kanssa, kevyt laskeutuminen Malediivien luksuksesta. Uni maittoi, olimmehan olleet reissun päällä yhteensä 34 tuntia.

2 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Hauska lautasmalli. Kyllä esillepano ja väri vaikuttaa! Onko reitti Myanmarissa ihan uusi, vai mahtuuko mukaan nostalgiakohteita.

Tuukka kirjoitti...

Thanlyin, Yangon ja Mawlamyine. Yangonissa olen aiemmin käväissyt, tuli luettua vanhoja päivityksiä, josko jotain vertailua voisi tehdä :)