Bulusan

Donsolista lähdettiin Jeepneyllä Putiaoon. Tuossa risteykseesä ei kauaa oltu, kun jo paikalle saapui Sorsogonin bussi. Sorsogonista jatkettiin taas jeepneyllä Irosiniin.

Bulusaniin menevässä Jeepneyssä oli vain yksi sisäpaikka jäljellä, joten Minna ja vauva ottivat sen ja minä pääsin katolle.

Ihan Blulusaniin asti ei menty, vaan jäätiin Bulusan Crystal Springs resorttiin, josta löytyi uima-allas ja mukava huone 16 eurolla. Ravintola kuitenkin puuttui. Sovittiinkin, että saamme käyttää 60 euron perhehuoneen keittiötä, jos maksamme muutaman euron ylimääräistä. Paikan superystävällinen poika käytti meitä kolmipyöräisellä lähikylän ruokakojulla. Mukaan tarttui vihanneksia, munia ja riisiä. Ostoksia tehdessä tuli mieleen, että Suomessa on kyllä superhalpaa ruokaa. Täällä peruselintarvikkeet maksavat suurin piirtein saman verran, vaikka palkkataso on toiselta planeetalta. Ei ihme, että Suomen maaseutu on tehnyt jo vuosikymmeniä kuolemaa, miten ihmeessä niillä tuottajahinnoilla voi Suomessa elää.

Pihassa oli pilipuu, joten saimme maistaa tuoretta pilipähkinää. Parempaa, kuin kuivattu. Tuo valkoinen hedelmäosakin on syötävää, jos sen keittää. Jälkeenpäin ajateltuna olis voinut kokeilla, meillähän oli keittiö. Nyt hedelmä meni roskiin.

Oltiin valittu majapaikka sen takia, että se sijaitsee sopivan päivämatkan päässä (olemme matkalla Leytelle) ja sieltä voi kävellä Bulusanin järvelle. Resorttimme vieressä oli rakenteilla suuri parkkipaikka, johon autot pitää tulevaisuudessa jättää ja jatkaa kävellen tai sähköbussilla. Nyt kävelymatkaa häiritsivät mopot, jeepneyt, pakettiautot ja bussit. Ei onneksi liian tiheään, joten viidakon ääniäkin sai kuunnella.

Jättiläissaniainen.

Bulusanin järvi. Järvi on jonkin lähteen mukaan maaginen, sillä se on syvä, eikä koskaan kuivu, vaikka sinne ei virtaa yhtään jokea, luullakseni selitys löytyy lähteestä.

Paikka sijaitsee Bulusanin tulivuoren kupeessa, järveltä tulivuori ei näkynyt. Kuva mäeltä majapaikaltamme hieman Irosiniin päin, josta tulivuori olisi näkynyt, jos ei olisi ollut niin pilvistä. Bulusan on Filippiinien neljänneksi aktiivisin tulivuori Mayonin, Taalin ja Kanlaonin jälkeen. Viimeisin pieni purkautuminen on tammikuulta.

Päätettiin ettei parin kilometrin lenkki järven ympäri ole trekkailua. Oppaat on ihan kivoja, mutta rennompaa on olla keskenämme.

Reitti oli paikoin vaativampi, mutta vauva käveli itse noin viidenneksen matkasta.

Luonnon taidetta.

Kaunis kukka.

Jännä mato. Yksi ruskea käärmekin nähtiin.

Riippusiltapolkuja olisi ollut pitkät siivut järven itäpuolella, mutta lautoja puuttui sen verran paljon, ettei menty.

Järven ravintolasta löytyi paikallista suklaata (2€). Tummaa ja vähäsokerista, lähes terveellistä herkkua siis.

Pienet purjeet, pitkät sääret.