Juna oli paljon parempi, kuin olin odottanut. Pehmeät penkit, paljon jalkatilaa, vaunussa ei saanut polttaa ja penkit oli mitoitettu väljiksi. Olin odottanut puupenkkejä, täyteen ahdetussa vaunussa, jossa kulkevat myöt kotieläimet ja tupakoidaan. Luokkia indonesiassa on kolme: economy, business ja executive, eli 3., 2. ja 1. luokka, tässä junassa alin luokka oli business ja matkustin siinä. Olin lukenut, että matka pohjoisrannikolta etelään on todella hieno, sillä juna menee vuoriston läpi. Olivathan maisemat ihan hienot, mutteivat mitenkään niin erityisiä.
Perillä Yogyakartalla oltiin kolmen jälkeen, matkaan meni 8 tuntia ja juna oli ajoissa, mikä oli suomalaiselle todella hieno elämys. Rautatieaseman lähellä on turistikeskittymä, jossa tapasin hyvin pian matkatoimistohäslärin, joka ehdotti huonetta jossain nätin näköisessä paikassa, kysyin paljonko ja hän vastasi 110k, sanoin sen olevan liikaa ja hän lähti viemään minua eteenpäin. Suuntani olisi jokatapauksessa ollut tämä joten lähdin miehen perään. Pian hän näytti Andan Losmenin, josta sainkin todella hyvän huoneen 40k:lla, hinnat olivat esillä, joten en tiedä saiko äijä palkkion, mutta ainakin hän muisti mainostaa matkatoimistoaan, jota ajattelinkin käyttää tarvittaessa, tämä on oikein miellyttävää markkinointia.
Huone on todella paljon parempi, kuin edellinen Jakartassa, siihen huoneesen ei olisi mahtunut kunnolla edes tuo parisänky. Huoneessa on myös oma pesuhuone.
Seuraavana päivänä lähdin katselemaan kaupunkia, päämääränä Kraton, eli sulttanien vanha palatsi. Yogyakarta on miellyttävämpi, kuin Jakarta, mutta todella turistisoitunut ja hello mistereitä, jotka myyvät ties mitä riittää. Kuitenkin ihan hymyillen, eikä häirintä ole verrattavissa Kambodzan vastaavaan turistikaupunkiin Siem Reappiin, mikä on edelleen hirvein. Pian tapasin Sutardin, joka aloitti sanomalla, että on opiskelija, eikä yritä myydä mitään, vaan vain jutella ystävänä ja parantaa enganninkielen taitoaan, hän vaikutti vilpittömältä, joten jatkoin matkaani hänen kanssaan. Menimmekin yhdessä Kratoniin (vajaa 20k yhteensä), jossa näimme heti tanssiesityksen.
Esityksen jälkeen Sutardi näki tanssijat poseeraamassa kameroille ja yhteiskuvissa turistien kanssa, joten minäkin päätin hankkia tällaisen kuvan.
Sutardi esitteli paikkaa ja tästä kuvasta hän kertoi, että nainen on sulttaanin tytär ja koska mies on alempiarvoinen, tulee hänen kantaa nainen alttarille, tasa-arvoiset parit kävelevät alttarille yhdessä.
Tämä maalaus näytti siltä, kuin mies olisi tuijottanut vaikka meni mihin tahansa huoneessa, ihan hienosti tehty. Maalausta sanottiinkin 3D tauluksi.
Kratonin jälkeen menimme katsomaan paikallisia maalauksia ja varjoteatterinukkeja, tämä voisi olla hyvä viimeinen kohde, sen verran hienolta näyttivät, mutta nyt en osta mitään.
Tässä ollaan Water castlessa, Sutardi pyysi laittamaan hänen aurinkolasinsa päähäni kuvaa varten. Sutardi on viimeistä vuotta yliopistossa, jossa hän opiskelee elokuvaa ja englantia, tällä hetkellä hän tekee lopputyötä, joka on video jostain bändistä, aiemmin hän on näytellyt
tässä elokuvassa, ylhäällä oikeanpuoleinen mies. Selostus lyhyesti: keskellä oleva tyttö käyttää huumeita, Sutardin esittämä ystävä yrittää auttaa häntä ja vasemmanpuolein mies on tytön diileri.
Sulttaanin uima-altailla. Noiden tummien pilvien takana on Merapi, Indonesian aktiivisin tulivuori, jolle harkitsin hieman kiipeämistä, mutta kun keli on jatkuvasti näin pilvinen ja reitti on varmasti yhtä liejua päätin jättää väliin. Voin kuitenkin sanoa nähneeni Merapin, sillä aiemmin jossain vanhassa rauniossa, näin hieman nousevaa rinnettä molemmin puolin, ennen kuin vuori katosi pilvien taakse.
Matkalla eläinmarkkinoille pysähdyttiin mehulle, minulle mangoa ja kaverille Avokadoa (10k).
Markkinoilla oli kaikenlaista elukkaa myynnissä, lähinnä lintuja, mutta esimerkiksi tässä on lepakko, joka auttaa johonkin vaivaan, kun keittää lepakon ja juo liemen, lepakkoa ei syödä. Gekot auttavat kuulemma diapetekseen syötynä.
Värjättyjä tipuja, menevät kuulemma näin paremmin kaupaksi, varsinkin lapsille. Sanoin, etten hirveästi pidä siitä, että eläimä pidetään häkeissä, sillä ne kuuluvat luontoon, ystäväni nyökytteli ja kertoi, että, kun hän oli tuonut tänne jonkun hollantilaisen, tämä oli lähtenyt paikasta itkien.
Tämä kaveri on se joka syö ja ulostaa tiettyjä kahvipapuja ja käsittelee ne näin erittäin kalliiksi kahviksi, jonka nimea en nyt muista.
Täällä ei ole kukkotappeluja, vaan laulukilpailuja, jotka pidetään tällä aukealla.
Tässä edelliskerran voittaja. Balilla kukko olisi joutunut tappelemaan, silla siella jarjestetaan kukkotappeluja (Hinduja), koraani varmaankin kieltaa tappelut, kun niita ei taalla ole.
Paikallinen tapa on yrittää osua silmät sidottuna noiden puiden väliin. Sutardi ei ole osunut vaikka on yrittänyt kahdesti, kuten ei osunut myöskään hänen saksalainen ystävänsäkään, jonka yrityksestä näin videon ja sain idean omasta...
Sovin tapaavani Sutardin huomenna, mennäksemme Prambananiin. Olen maksanut hänen pääsymaksunsa ja tarjonnut juomat ja ruoan. Mutta hän ei ole halunnut missään vaiheessa rahaa, joten hyvä, että päätin uskoa häneen, vaikka useimmiten tällaisissa paikoissa kynnykseni luottaa/tutustua paikallisiin on korkea. Kävin vielä matkalla takaisin ostoskeskuksessa, jossa ihmettelin taas Indonesian korkeita vaatehintoja, shortseista yleisesti 30 euroa. Muutamaa mallia löysin kuitenkin 100k hintaan, mutta koot loppuivat 36:teen, kun tarvisin vähintään 38, joskus ois kätevää olla pienempi...
Demokratian kunniaksi ajoin ensimmäistä kertaa tälle reissulle parran ja lähdin tepastelemaan kohti etelää ja Suomen suurlähetystöä. Alkumatkasta oli vähän rikkaamman väen omakotitaloja.
Sitten alkoi näkyä näitä pilvenpiirtäjiä. Pian tämän sillan jälkeen hyppäsin bussiin ja ajelin sillä loppumatkan.
Bussipysäkillä pysähdyin syömään tähän pyörän tarakalla liikkuvaan ravintolaan (10k).
The Ritz Carlton hotelli. Näytti ihan hienolta ja kun kävelin ohi näin, että ovella oli melkoiset turvatarkastukset autoille.
Suomen suurlähetystö sijaitsi pilvenpiirtäjän 9 kerroksessa, samassa rakennuksessa oli myös Ruotsin, Norjan ja Tanskan edustustot. Päästyäni oikeaan kerrokseen vartija saattoi minut erilliseen tilaan johon oli järjestetty äänestys. Kuala Lumpurissa sai viime vuonna vaalikahvit, täällä ei. Äänestettyäni Suomen tasavallan seuraavaa presidenttiä lähdin takaisin päin.
Mieleeni tuli, että bussilinja jolla olin tullut menee Jakartan eläintarhalle. Aikomukseni ei ollut vierailla täällä, mutta nyt se tuntui hyvältä idealta, olin aiemmin lukenut ettei paikan pitäisi olla juuri korkeasaarta pahempi (4k).
Ensin söin kuitenkin lounaaksi
Nuudelikanaa (10k)
Komodo Dragon
Kenguru
Jännähampainen sika, näitä elää vain Sulawesillä ja sielläkin ne ovat harvinaisia.
Aitaukset eivät olleet järin isoja ja alkoikin vähän harmittaa koko paikkaan tulo, paikallisetkaan käytös ei ollut parhaasta päästä. Eläimiä syötettiin ties millä.
Virtahepoaitauksessa oltiin kalalla
Komodoaitauksen väliin kiivettiin ottamaan lähikuvia, kun miehet kiipesivät aidalle näin kuinka nopeita elukoita nuo ovat vaikkeivat yleensä kovin lujaa liikukkaan, säntäsivät melko vauhdilla aitauksen reunalle, varmaankin ruokaa odottamaan.
Eläintarhan sisällä oli kuitenkin toinen eläintarha (6k), joka vaikutti paljon paremmalta, varsinkin Gorillojen (etualalla) ja Orankien isojen aitausten ansiosta.
Gorilloita oli aitauksessa kaksi, enpä ole ennen moisia nähnyt, satuin vieläpä paikalle ruokinta-aikaan.
Muutaman kerran poseerasin koululaisten kuvissa.
Onko toi ahminut "hieman" liikaa?
Palattuani eläintarhalta alkoi sataa lujasti, onneksi olen ottanut tavaksi kantaa sateenvarjoa aina mukana.
Lähellä Jaksania pysähdyin syömään. Simpukat kuulostivat hyviltä ja maistuivat hyviltä mutta... Laitoin nukkumaan aikaisin ja heräsin kymmeneltä siihen, että maha oli turvonnut ja sitä väänsi, pian olinkin jo vessassa ja samaa jatkui koko yön, sängyssä pyörimistä ja välillä vessareissuja. Vessaan menomatkalla piti aina punnita kumpi pää on kiireellisempi, ei ollut kivaa. Seuraavana aamuna minulla oli junamatka ostettuna ja aina vessasta palatessani ja olon parannuttua olin menossa tuohon junaan, mutta taas hetken päästä pidin sitä hulluna ajatuksena. Teinkin lopulta päätöksen, että jätän menemättä ja tervehdyn ensin. Lämpöäkin oli ensi mittaamalla 37 ja sen jälkeen oli sen verran kylmä, että päätin mitata uudestaan, ravistaessani mittaria pidin siitä liian heikosti kiinni ja se lensi vahingossa seinään ja hajosi pirstaleiksi... perjantai 13... Joskus viiden aikoihin nukahdin ja herätessäni kymmeneltä olo oli ihan kohtuullinen, mitä nyt heikotti, joten vähän kaduin päätöstäni jäädä.
Päivä meni rauhallisesti ottaen, surffasin netissä ja kävin katsomassa,
Rennyn uusimman 5 days of warin (30k), oikein hyvä leffa. Paluumatkalla kävin parturissa (30k) ja olon ollessa edelleen ihan ok, heikotusta lukuun ottamatta, päätin lähteä hakemaan uuden lipun seuraavalle aamulle. Näköjään viikonloppuna hinnat kohoavat, sillä nyt samalla junalipulla oli hintaa 165k.
PS. Tuo ensimmäinen kuva on lähetystöltä saamastani pinssistä.
Kuala Lumpurissa näytti olevan paljon suomalaisia, Siinan ja Vesan lisäksi näin viisi, näinkin lyhyellä ajalla, enkä edes pyörinyt paljoa ChinaTownissa. Lisäksi Jakartan passijonossa oli edelläni suomalainen pariskunta vauvansa kanssa. Kuulin keskustelun, että kumpi laitetaan matkan syyksi other vai Pisnes, joten eivät tainneet olla lomailijoita.
KLM:n koneessa näin ensi kertaa tämmösiä henkilökohtaisia viihdekeskuksia, katselin Top Gearia vähän matkaa ja kuuntelin musiikkia. Koko koneen henkilökunta oli yllättäen Alankomaista. Jakartan lentokentällä piti vähän aikaa hakea ja kysyä neuvoa, että löysin automaatin ja ryhdyin 2M maksiminostolla taas miljonääriksi. Lentokentältä kulki bussi paremmalle rautatieasemalle, jossa söin ja ostin simin (15k), joka ei kuitenkaan toiminut. Tämän jälkeen otin mopokyydin Jalan Jaksalle (15k). Matkaa oli vain reilu kilometri, mutta tihuutti vettä ja oli jo myöhä, joten en jaksanut kävellä. Menin suoraan Wisma Delimaan ja otin huoneen 75k:lla, seuraavana päivänä vaihdoin kuitenkin Bloem Steen hostelliin (60k), sillä ensimmäisessä paikassa vessa oli alakerrassa ja yläkerran huoneestani oli ikävä kävellä alas ja olohuoneen läpi aina kun halusi vessaan tai suihkuun, lisäksi tuuletin metelöi ja naapuri päätti pistää puolen yön jälkeen musiikit pauhaamaan, volume kuitenkin meni pienemmälle, kun vähän koputin seinään. Uudessa paikassa ensimmäisenä yönä hyttyset ja ehkä jotkut muutkin purijat vaivasivat. Kävinkin tänään ostamassa jotain raidin tapaista (15k), jolla myrkytin huoneen illalla ja pysyin poissa pari tuntia, lisäksi yöksi on tommonen elektoninen myrkkylappusia lämmittävä hyttysenkarkotin (8k), toivottavasti saan nukkua siis ensi yön ilman pirulaisia.
Jalan Jaksan on vähän kuin Khaosan road, mutta paljon paljon hiljaisempi, ennen oli kuulemma enemmän vilskettä, kun Indonesia oli enemmän turistejen suosiossa, nyt lähinnä hiljainen katu muutamine baareineen, ruokapaikkoineen ja hostelleineen.
Täältä ostin toimivan simin (13k), numero on tuossa oikealla tiedoissa, jos tulee asiaa, Suomen simi ei siis ole käytössä. Tällä liittymällä on kätevä käyttää myös nettiä, kun liittää puhelimen läppäriin, yhteys on ainakin Jakartalla suomalaisen mokkulan tasoa ja tunnin surffailu ilman kummempia latailuja maksaa karkeasti arvioituna 5000 Rp. Saman firman liittymää (Telkomsel) käytin viime vuonna Sumatralla.
Ensimmäinen aamiainen täällä, ei hajuakaan mitä tuossa on papujen, munan ja riisin lisäksi mutta oikein hyvää, veikkaan ettei ollut lihaa (9k).
Kansallismuseolla tuli käytyä (10k), ihan kiva paikka, muttei mene museoiden kärkeen.
Hieno taulu, josta näkyy kuinka paljon eri kansoja Indonesiasta löytyy.
Täällä on paikallisjuna systeemi, mutta ei metroa. Tämä bussisysteemi kuitenkin pyrkii korvaamaan metron, näillä on omat kaistansa ja toimivat vähän kuin metrot asemineen, hintaa matkasta riippumatta aina 3,5k.
Kansallismuseon lisäksi kävin vanhassa ja suuressa Mandirin pankissa, joka on museoitu (ilmainen).
Oli ihan jännä kulkea ympäri suurta pankkia vapaasti, vieläpä kun paikassa ei käytännössä ollut juurikaan muita. Nuket tekivät paikkaan vähän sellaista fiilistä, että aika olisi pysähtynyt.
ChinaTownissa valmistaudutaan jo kovasti ottamaan paukkuen vastaan lohikäärmeenvuosi.
Hyvin palvellut ja palveleva ajoneuvo.
Loppuun vielä kuva Jakartan ruuhkasta joka ei ole läheskään niin paha, kuin pelkäsin. Muutenkin kaupunki on ollut positiivinen yllätys, vaikka onkin satanut joka päivä monta tuntia.Odotin jostain syystä Manilan kaltaista pientä turvattomuuden tunnetta, josta ei kuitenkaan ole mitään tietoa, ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja moikkailevat hymyillen. Tämä on Mexico Cityn ja Bangkokin jälkeen maailman saasteisin kaupunki, joten ilmanlaatu on tietenkin heikko, eikä tämä muutenkaan niin hieno ole, että tekisi mieli viihtyä kauemmin. Huomisen äänestämisen jälkeen olenkin varannut junalipun Yogyakartaan perjantaiaamulle. Hintaa oli vain 135k, sillä etsin halvempien junien aseman ja ostin lippuni tällaiseen non-AC junaan, joita ei turisteille suositella, vaan kehotetaan menemään AC-junilla, jotka ovat väljempiä ja tuplasti kallimpia. Asemalla käynti oli varmaankin tästä syystä oikein mukava kokemus, ei häsläreitä ja lipunmyyjätyttö osasi riittävästi englantia.
Malesian maahantulotarkastuksessa näin ensimmäistä kertaa lentokentällä laitteen, jolla tarkastettiin sormenjälkien täsmäävyys, täsmäsi. Lentokoneessa ja kentällä mainostettiin AirAsian ilmaisia simejä, joten kävin kysäisemässä luukulta. Simiin olisi kuitenkin pitänyt ladata 30r, joten jätin hankkimatta näin lyhyellä pysähdyksellä (2 yötä). Sentraliin bussilla ja sentralista Chinatowniin LRT:llä. Kävelin suoraan Bird Nestiin, jossa ei kuitenkaan avattu ovea, vaikka kävin välissä syömässäkin ja yritin uudestaan. Toisella kerralla joku kiinalaisen näköinen nainen kävi vilkaisemassa portaiden yläpäästä, muttei avannut. Päätin tehdä paluun Oasikseen, josta sainkin huoneen 25 ringgitillä.
Illalla törmäsin sattumalta Siinaan ja Vesaan, jotka ovat päättämässä lomaansa Kuala Lumpurissa, olimme jo aiemmin sopineet näkevämme seuraavana päivänä. Kävelimme hieman ympäriinsä, jonka jälkeen näin Siinan ja Vesan luksushuoneen, ikkuna ulos, oma kylpyhuone ja ilmastointi. Hieman eri luokkaa, kuin minun pieni koppini, jossa on sänky, tuuletin, pistorasia (pitää mainita erikseen ei ole aina...) ja ikkuna käytävälle. Kuumuuskin hieman haittasi kopissani, lämpötilasta ei ole tietoa, mutta pesuaineet tuntuivat aamulla lämpimiltä ja pyyhekkin lämmitti "kylmän" suihkun jälkeen. Sovimme näkevämme seuraavana päivänä yhdeltätoista ja menevämme aamiaiselle minun kehumaani intialaiseen.
Intialaiseni oli kuitenkin lopetettu, kuten oli myös viereinen supermarket, josta oli tarkoitus ostaa hieman tarvikkeita. Siina kertoi, että oli nähnyt pelastakaa ChinaTown lappusia, joten ilmeisesti nämä sulkemiset kertovat siitä, että ainakin nämä talot tullaan purkamaan modernin kehityksen edeltä. Toisessa intialaisessa ei ollut Naan leipää, joten päädyimme kiinalaiseen syömään Chicken riceä.
Aamiaisen jälkeen lähdimme Siinan ja Vesan hotellihäslärin ohjeiden mukaan junalla Batuluolille.
Apinoita oli paljon, tämä kaveri hätisteli intialaisen näköistä naista sillä tuloksella, että sai banaanin.
S&V&BC
Kerroin Siinalle, että luolille kuuluu kivuta pysähtymättä, tyttö kipusi urheasti, kuten myös Vesa.
Äiti ja kaksi vauva-apinaa.
Riikinkukkolehmänainen?
Batussa näkyi paljon intialaisia, joiden pää oli ajeltu kaljuksi ja maalattu kultaisella värillä. Vuoden tärkeimpään juhlaan on enää n. kuukausi, joten en tiedä liittyikö tämä tapa siihen, vai onko se normaalia ympäri vuoden. Juhlan aikaan paikalla on todella paljon väkeä, josta kertoo sekin, että vessa oli varmaankin suurin jossa olen käynyt n.50 koppia ja 15 seisomapaikkaa, ainoastaan miesten puolella.
Vesan kanssa maisteltiin intialaisia juttuja. Siina ei ole tulisen perään, joten hän tutustui malesialaiseen Pepsiin.
Siina hankkimassa Hennatatuointia käteensä.
Tämän jälkeen lähdimme takaisin Sentraliin, jossa bongasin nämä herkut 6,5r/pala ja kokonainen kakku 75r, en maistanut, mutta herkullisilta näyttivät. Sentralilta jatkoimme monoraililla ostoskeskuksiin, joista ei kuitenkaan tullut ostettua mitään, melko ruuhkaista ja tylsää.
Petronasilta jatkoimme Little Indiaan syömään ja shoppailemaan, Siinalle mukaan tarttui pari paitaa, minä ja Vesa ostettiin komiat aurinkolasit (Siinalla oli poikkeava mielipide). Little Indiasta takaisin ChinaTowniin ja Central Markettiin, jossa Siina ja Vesa halusivat välttämättä viedä minut kalojen syötäväksi (5r/10min)
Syykin oli selvä, molemmilla (ja vastapäisen kaupan myyjillä) oli hauskaa, kun iso mies vaikertaa kun pikkukalat kutittivat jalkapohjia. Kun ne oli syöty puhtaaksi kuolleesta solukosta, jalkapöydän ja säärien käsittely ei ollut enää puoliksikaan niin paha. Hyvästeltyäni Siinan ja Vesan painelin nukkumaan ja seuraavana päivänä oli taas lento, tällä kertaa Jakartaan.
Matka alkoi Helsingistä, joka oli ensimmäinen kuudesta pääkaupungista, jossa tulen vierailemaan seuraavan kuuden päivän aikana. Rakas oli kentällä saattelemassa ja otti talvivaatteeni kotiin vietäväksi (Kiitos!). Ensimmäinen lento Tukholmaan sujui hyvin. Edessä oli pitkä odotus, sillä olin Tukholmassa yhdeksän jälkeen ja seuraava lähti vasta kuuden jälkeen. Innostuin luulemaan Buffe-ravintolaa buffetiksi, jossa kuitenkin tarjoiltiin vain annoksia. Päätin kuitenkin jäädä ja ostin jauhelihapihvin perunoilla (90k). Salaatti ja leivät olivat seisovassa pöydässä, joten söin 3 kupillista salaattia ja 7 sämpylää, jotta pärjään Air Chinan tarjoiluihin saakka, budjettireissaaminen oli näin saatu virallisesti aloitettua. Odotteluaika kului mukavasti ravintolan sohvalla Wire-sarjan 4. ja 5. tuotantokauden parissa. Check-inissä annettuani passin, virkailija sanoi jotain ruotsiksi, hiljainen tuijotus ja hän vaihtoi kielen englanniksi, kysyen kauanko olen Thaimaassa ja mihin menen sieltä, lentolippua ei tarvinnut esittää.
Koneen keulassa oli kamera, joten nousua oli mukava seurata ja varsinkin laskua, joka oli valoisaan aikaan. Ruoka oli ihan hyvää ja aika meni lehtiä lukiessa ja pätkissä nukkuen, ruokajuomaksi oli viiniä. Käytävän toisella puolella ruotsalaiset teinit metelöivät jonkin verran ja yksi härnäsi tahallaan lentoemoa haluten/kysyen aina jotain tämän kulkiessa ohi. Pekingissä sain leiman passiini ja läppärin ladattua. Olisin vaihtanut yli jääneet kruunut paikalliseksi valuutaksi, mutta niitä oli vähän ja vaihtopiste olisi ottanut palkkion, joten jätin vaihtamatta. Omaa lentoani etsiessäni huomasin, että ainoa peruttu lento oli Helsinkiin.
Peking-Bangkok koneeni Pekingissä.
Matka Bangkokiin meni lähinnä nukkuessa. Fiilis oli hieno, kun koneen täytti trooppisen kostea ja kuuma ilma. Kyllä se on niin, että ihmiselle luonnollinen ilmasto on sellainen, jossa pärjäisi vaikka alasti, mikähän esi-isillä on ollut hätänä, kun on pitänyt vaeltaa lämpimästä maahan, joka on jäässä suurimman osan vuodesta... Bangkokissa junalla keskustaan ja taksilla Khaosanille, jonka sivukujalta otin C.H. GH kakkosesta huoneen 180 bahtilla ja kävin syömässä fried riceä (50b), jossa ei ollut juurikaan vihanneksia ja kanaakin oli lähinnä nimeksi, pienen pettymyksen jälkeen nukkumaan, sillä seuraava päivä oli pyhitetty shoppaamiselle.
Heräsin ennen puolta päivää ja ajelin veneellä (15b) skytrain asemalle, josta pääsin MBK:hon (30b). Olin saanut vihjeen jostain halvemmasta tavaratalosta lähellä, mutten löytänyt tätä paikkaa, joten tyydyin MBK:hon. Ensimmäisenä kävin ostamassa uuden rinkan. Thaimaalainen 65+10 Deutur (1100b). Parin t-paidan (100b/kpl) jälkeen tuli nälkä ja lähdin alakerran food corneriin, josta sain herkkua.
Som Tam, Larb ja sticky riisiä, kyllä oli ikävä. Herkkuannoksen jälkeen olinkin sen verran täynnä, että shoppailu ei maistunut vaan menin sulattelemaan ateriaa Girl with Dragon Tattoo leffaan (140b). Ei mikään mestariteos mutta ihan viihdyttävä, välillä kaipasin suomalaisia tekstejä. Leffan jälkeen vielä hieman shoppailua, tärkeimpänä shortsit (490b) ja laadukkaampia t-paitoja (240b/kpl). Räpylät olisin halunnut, mutten löytäny paikkaa missä niitä myydään, uusintayritys Kuala Lumpurissa. Mittaritaksin saaminen osoittautui mahdottomaksi, joten sovin erään kuskin kanssa 100 bahtin korvauksesta Khaosanille.
Illalla päätin lähteä muutamalle Khaosanille. Istuttuani yhteen kadunvarsibaariin tapasin Manchesterilaisen Bamboon, joka kulki hankalan näköisesti kepillä. toinen jalka oli paketissa, punainen ja turvoksissa, sillä kaveri oli tippunut kookospalmusta Ko Phanganilla, ollessaan pähkinänhakureissulla. Pari suomalaista ystäväänikin on asunut Manchesterissa, joten mainittuani olevani Suomesta, Bamboo kehui suomalaisten olevan kovia juomaan. Itse hän joi nyt vain olutta kalliimpaa limua vahvan lääkityksen vuoksi. Pidin mainetta yllä sen verran, että seuraavana päivänä heräsin puoli kahdeltatoista. Nopea suihku, myöhästynyt uloskirjautuminen, aamiaiseksi fried ricea, Khaosanilta hihaton Chang paita(120b) ja riippumatto (350b) ja pysäyttämään taksia. En muistanut aseman nimeä, jolta juna lentokentälle menee, joten päätin mennä Siamiin. Taksikuskit eivät olleet halukkaita käyttämään mittaria, mutta odottaessani sellaista motohäsläri tuli tarjoamaan kyytiä 400 bahtilla, härski hinta, mutta hänen kartastaan näin oikean aseman nimen ja mittarinkin sain parin yrityksen jälkeen, kuski lauleskeli ja rummutteli iloisesti rattia ajaessaan (72b, annoin 80b). Junalla helposti kentälle, jossa jonotusta, jonotusta ja jonotusta. Tax-freesta ostin litran pullon Finlandia votkaa (550b). Kirjoittelen tätä koneessa, ikkunasta näkyy meri ja ilma on aurinkoinen.
