Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

maanantai 24. tammikuuta 2011

Hanoi

Edellisen päivityksen kirjoittamisen jälkeen lähdin etsimään Bucket baaria, jossa olin kuullut China beachiltä tuttujen aussien nykyään työskentelevän. Kävelin ristiinrastiin ja koitin kysellä hostellista ja taksikuskeilta missä tämä paikka sijaitsee, mutta kukaan ei tiennyt, todennäköisesti koska paikka on avattu vasta viikko sitten. Päätinkin ottaa pari neuvoa antavaa olutkojussa, 5kD lasillinen, ehkäpä maailman halvinta olutta. Täällä sainkin idean lähteä katsomaan järven pohjoispuolelta, jossa en ollut vielä käynyt, tämä osoittautuikin vielä enemmän turistisoituneeksi paikaksi, kuin länsipuoli ja lopulta myös baari löytyi, oikein rentoa ja riehakasta Aussimenoa, jonain päivänä on pakko päästä käymään Ausseissa, sen verran hyvää porukkaa sieltä näyttää tulevan.

Seuraava päivä meni leffojen parissa. The Town saa multa enemmän tähtiä, kuin Knight and day. Sunnuntaina taas kävelin ympäriinsä, Hanoi alkoi tuntua hieman pettymykseltä, länsimaisempi mitä olin ajatellut ja ei vain tuntunut iskevän, voi johtua kylmyydestäkin, päivällä on ehkä +15. Jotkut sanovat, että he ovat syntyneet väärän sukupuolen ruumiseen, musta tuntuu, että olen syntynyt väärään ilmastoon, viihdyn tropiikissa niin paljon paremmin. Toisaalta, jos olisin syntynyt tropiikkiin, en todennäköisesti olisi syntynyt maailman rikkaimpien joukkoon, enkä olisi välttämättä niin vapaa tekemään mitä haluan, joten pitää olla tyytyväinen ja niin olenkin.

Tänään suunnistin etelään hostellilta saamani kartan ulkopuolelle, päämääränä löytää leffateatteri ja nähdä Jolien uusin The Tourist. Löysinkin pieniä katuja ilman turisteja ja paljon parempaa menoa, kuin reilun kilometrin säteeltä järvestä. Aloin jopa pitää Hanoista, auringonkin näin ensimmäistä kertaa viikkoon. Käveltyäni muutaman tunnin ympäriinsä päätin ottaa mototaksin ostoskeskukselle, sillä sitä en ollut löytänyt, vaikkakin paljon muuta mielenkiintoista, alunperinkin toki ostoskeskus oli vain päämäärä jossain ja matka paljon tärkeämpi, moto kustansi 20kD, sillä matka ei ollut pitkä. Näytöstä jouduin odottamaan vain puoli tuntia, leffa oli hyvä (70kD) ja leffateatteri moderni. Ostoskeskukselta otin kompassisuunnan pohjoiseen ja löysinkin pian kartalle.

Näin tämän Rolls Roycen, taisi olla ensimmäinen kerta, on kyllä komea auto ja pysäytti tässä ympäristössä.

Alunperin oli tarkoitus maistaa koiraa, mutten ollut sitä löytänyt ja kahvilla istuskellessa päätinkin jättää sen etsinnän ja lähteä syömään jotain tutumpaa, heti kahvilasta 5 merin päässä oli kuitenkin useampikin paikka joka tarjoili koiraa, niin se vain on, jos jotain etsii, niin sitä ei löydä... Päätin vaihtaa takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan ja istahdin alas.

Tilasin pari grillitikkua ja sain myös keitettyä koiraa ja koiramakkaraa. Ihan hyvää, mutta kissa oli parempaa, koira muistutti maultaan jonkin verran nautaa. Yksi pullo olutta ja koira kustansi 80kD.

Koiraa se kuitenkin varmasti oli.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Hanoi

Hanoissa oltiin aamulla ja suurinpiirtein ensimmäinen asia minkä ikkunasta näin, oli pöytä täynnä paistettuja/keitettyjä koiria. Täällä emme kuitenkaan vielä pysähtyneet, joten lähempi tarkastelu jäi tekemättä. Bussi pysähtyi jonnekkin ja hetken katseltuani, päädyin jakamaan taksin nuoren saksalaisen pariskunnan kanssa, hekin olivat matkalla järveä ympäröivään turistikeskittymään. Olin jo edellisenä päivänä soittanut Green Hanoi backpackers hostelliin ja varmistanut, että heillä on vuode minulle. Soittaminen ei olisi taaskaan ollut tarpeen, sillä alueella on paljon "Hanoi backpacker hostelleja", vain etuliite on eri (Central/Green), todennäköisesti syntyneet aidon Hanoi backpackers hostelliin imussa, nämä uudet hostellit tarjoavat dormipaikkoja 5$ hintaan, sisältäen aamiaisen ja illalla oluen. Hanoin hotellihuoneet ovat kalliimpia, kuin muualla Vietnamissa.

Käytyäni suihkussa ja syötyäni nuudelikeiton lähdin tervehtimään kylän päälikköä, tai ainakin entistä.

Ho Chi Minhin mausoleumi löytyi vaivatta, mutta tulin väärästä suunnasta (pohjoisesta), joten jouduin kiertämään ison nurmialueen, jolle ei saanut mennä. Kamerat ja laukut piti jättää säilöön ja kulkea metallinpaljastimen läpi ennen kuin pääsin jonoon hieman ennen 11, joka on sulkemisaika. Jonoon piti asettua pareittain ja kun pieni ryhmä oli kasassa vartija päästi liikkeelle. Olin australialaisen naisen kanssa ensimmäisenä jonossa ja lähellä mausoleumia valkoiseen juhlapukuun pukeutunut sotilas tervehti sotilaallisesti (nyökkäsin takaisin) ja asettui vierelleni näyttämään tietä. Kuljimme punaista mattoa mausoleumin sisälle, valkopukuisia sotilaista seisoi ryhdikkäästi molemmin puolin käytävää vahdissa, koko matkalla, ehkä 5 metrin välein. Todella juhlallinen ja vakavan oloinen paikka, ymmärrettävästä syystä. Ho Chi Minh makasi keskellä mausoleumia lasikuutiossa ja käytävä kiersi hänet, pysähtyä ei saanut, mutta tietenkin hidastimme vauhtia, mies näytti hyvin samalta, kuin kuvissa, oikein hyvin säilynyt. Ulos paastyamme sanoin vierustoverilleni seuraavaksi Lenin. Mutta jos Ylen uutisiin on uskominen, en taida ehtia, ellen tana vuonna mene.

Ho Chi Minh museo suljettiin lounastauon ajaksi, joten lähdin kävelemään Temple of Literaturelle.


Ihan hieno temppeli, alkaa ehkä kuitenkin olla jo hieman temppeliähkyä ilmassa. Jälkimmäisessä kuvassa Chu Van An (1292-1370), vietnamilaisen kolutuksen tärkein mies.

Temppeliltä palasin HCM museolle, jossa kerrottiin kommunistisen liikkeen historiasta ja varsinkin sen taistelusta ranskalaisia vastaan. Paljon julisteita, kuvia ja johtajien, varsinkin Minhin lausahduksia.



Ylimmässä kerroksessa oli paljon symbolista taidetta, todella upea paikka.

Matkalla takaisin keskustaan näin tämän selvittelyn, skootteri oli aika pahasti hajalla.

Seuraavana päivänä oli vuorossa naisten museo, jossa kerrottiin vietnamilaisen naisen elämästä nykypäivänä, kuten myös kerrottiin heidän osallistumisestaan sotiin "kun kansakunta on vaarassa, myös naisten on taisteltava".

Ylimmässä kerroksessa kerrottiin ihmiskaupan uhreista. Tässä muutama surullinen tarina.


Ennen "Hanoi Hiltonia" oli lounaan aika.

Herkullinen ateria, jossa oli pariakin eri kastiketta. Tilasin tämän tyylillä samaa mitä hänellä ja olin hieman yllättynyt, kun tämä vietnamilainen maksoi saman 30kD, kuin minä. Täällä olen tainnut nähdä jopa kolmen kerroksen hinnoittelua. Nuudelipaikassa, minulta pyydettiin 25kD, mutta englanniksi puhuvalta aasialaiselta mieheltä veloitettiin 20kD, vietnamilaiset maksavat todennäköisesti vielä vähemmän.

Hoa Lon oli alunperin ranskalaisten vankila, johon teljettiin museon mukaan poliittisia vietnamilaisia vankeja.


Toinen vankilan kahdesta giljontiinista ja sillä irrotettuja päitä. Nähdessäni tuon vekottimen kylmät väreet kulkivat koko kehon läpi, pelottava vekotin.

Hanoi Hilton nimen antoivat jenkkivangit, jotka jäivät kiinni amerikan sodassa ja tuotiin tänne säilöön, kuvassa John McCain lentäjänpuku. Tästä ajasta kerrottiin lähinnä kuinka hyvin vankeja kohdeltiin ja kuinka iloisia he olivat.

Hoang Van Thu matkalla teloitettavaksi 24.5.1944. Hänen viimeiset sanansa ranskalaiselle tuomarille olivat: " I need not say any thing more. In the life and death struggle between us, those who have lost country and you the thieves, the sacrifice of people like us is inevitable. We only know that finally we win!"

torstai 20. tammikuuta 2011

Hue

Nerokas viritelma, joita nakee taalla paljon ja jotka ovat tarpeellisia, auringon nain viimeksi DMZ retkien ensimmaisena paivana. Suomessa moisesta tulisi varmaankin syyte torkeasta liikenteen vaarantamisesta (ikkuna ajovalon kohdalla sadeviitassa). China beachilla monet kehuivat vietnamilaisia kuskeja, silla he eivat olleet nahneet yhtaan onnettomuuksia, mina olin ihmeissaan silla niin pari vuotta sitten, kuin nytkin olen nahnyt niita melkein paivittain, taalla Huessa ikavimman. Menin katsomaan miksi vakijoukko oli keraantynyt tienvarteen ja poliisi ohjasi liikennetta. Keskella tieta makasi selallaan nuori tytto taysin liikkumatta, pyora vierellaan ja vanhempi mies skootterin paalla kasvot veressa, pian paikalle ajoi taksi ja tytto nostettiin kyytiin.


Tiger fighting arena. Taalla on kayty keisarilliseen aikaan norsujen ja tiikereiden valisia taisteluja, tai oikeastaan surmattu tiikereita, silla norsu voitti aina. Tama johtui siita, etta norsut edustivat keisaria ja tiikerit vastavoimia, joten norsuja laitettiin lisaa peliin tai tiikerit huumattiin, jotta voitto varmistui. Norsut tulivat kehaan keisarin aition alta ja tiikerit vastapuolelta, tuo ensimmaisen kuvan isompi aukko on isoja valkoisia tiikereita varten, opas kertoi. Minulla ei ollut omaaopasta, mutta samaan aikaan paikalla oli turistiryhma, jonka ansiosta paasin sisallekkin, normaalisti portti on suljettu ja he sulkivat sen lahtiessaan. Itse tulin paikalle cyclolla. Opas sanoi, etta edelleen Hanoista loytyy ravintola, joka tarjoilee tiikeria, toki miljoonien dongien hintaan, mutta silti, melko sairasta kun tietaa kuinka uhanalainen elain on kyseessa.

Paluumatkalla sain tasta ravintolasta hyvaa kalakeittoa ystavalliselta tytolta, joka ei ilmeisesti kaksoishinnoitellut, silla hintaa keitolle tuli vain 7kD.

Tama oli ensimmainen silta, josta paasi Citadelin puolelle, mutta koska tuo tie ei ollut kuin mopon levyinen, niin ei sita kehdannut tukkia. Levea autotie oli vasta rakenteilla.

Sillan vieressa kulki kuitenkin tama rakennelma, jonka tulkitsin kavelytieksi. Hyvin paasi, vaikka toisessa paassa sillanrakentajat vahan ihmettelivat minua.

Citadelin muuri.

Ilmeisesti vanha ja rapistunut temppeli, jota kaytetaan nykyaan kutupaikkana, silla alttarin takana oleva suojainen paikka oli taynna kaytettyja kortsuja ja niiden kuoria.

Seuraavana paivana nukuin pommiin ja ostin paikan Hanoin makuubussiin. Hotellin tytto sanoi ensin hinnaksi 250kD, mutta kun olin aamiaisen jalkeen ostamassa lippua, han kertoi hinnan olevankin 280kD uudenvuoden takia. Sanoin, etta tiedan paikan, joka aloittaa tuon hinnoittelun vasta perjantaina, jolloin tytto sanoi kysyvansa uudestaan, soitto oli yllattavan lyhyt (tuskin edes soitti) ja hinta oli sittenkin normaali 250kD. Taman jalkeen lahdin kohti Citadelia, jonka olin saastanyt viimeiselle paivalle, aikaa oli kylla harmittavan vahan, silla kello oli jo kaksi ja bussi lahtisi viidelta.

Aika lahjakkasti pieleen kirjoitettu nimi... Jouduin maksamaan 3,5 paivaa, silla kirjauduin ulos vasta yhdelta.

Tankkeja, tuo etummainen oli nimetty taistelukentan kuninkaaksi, en kylla kutsuisi silla nimella telaketjuille asennettua puollustuskyvytonta tykkia. Tykkimiehet voi vapaasti olla erimielta.

Keisarin kielletyn kaupungin portti.



Kuvia kielletysta kaupungista. Sade haittasi ihailua, mutta ihan komia kartano on keisarilla ollut.

Taman hairiintyneesti paikallaan heiluvan norsun voi vuokrata ratsastusretkelle keisarillisissa hepeneissa, 150kD/15min.

Havainnollinen katujuliste valistaa milloin lapsi pitaa vieda laakariin.

makuubussissa paasin takimmaisille paikoille, jossa saa jalat suoriksi, todellista luksusta. Molemmilla puolilla oli venalainen pariskunta, sinansa harvinaista, silla harvoin tapaan venalaisia reppureissaajia.

Ostin Hanoi-Bangkok lentolipun ensi keskiviikoksi 77 eurolla, silla haluan viettaa muutaman paivan Thaimaan saarilla, ennen Indonesiaan lentamista, todennakoisesti Surin saarella, joka on kuulemma Thaimaan paras snorklailussaari, paikka on kylla lahella Phukettia, joten hinnat ovat sen mukaiset, mutta telttamajoitukseen minullakin pitaisi olla varaa. Jos olisi ollut enemman aikaa olisin mennyt bussilla Pohjois-Laosin lapi, mutta koska ei ole aikaa pysahdella, paatin lentaa, silla se ei tule kuin hitusen kalliimmaksi, kuin bussiliput ja Laosin viisumi.

Pian nahdaan Ho-seta!

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Dragon boat tour

Kun tuli haukuttua Dong haissa järjestettyjä retkiä, niin luonnollisesti osallistuin sellaiselle heti Huehen päästyäni. Retki maksoi 4$, sisältäen pienen lounaan. Retki alkoi vähän jälkeen kahdeksan, kun bussi tuli hakemaan hotellilta, joka on muuten Google hotel. Poimittuaan kaikki kyytiin, bussi pysähtyi lähellä jokea olevalle matkatoimistolle, jossa hetki odottelua ja opas ohjasi meidät hienoon veneeseen ja lähdimme matkaan.

Ensimmäinen pysähdys oli pieni garden house (10kD), ei mikää häävi puutarha, varsinkaan näin talvella, kun ei näy kukan kukkaa. Kuva sisältä, naisten pöytä edessä, miehillä oli isompi. Sen takana rahapeleille ja teen juonnille pyhitetty taso.



Toinen stoppi oli Thien Mu Pagoda ja sen temppeli, ihan komia paikka ja jokimaisema.

Temppelin viereisessä talossa oli Thich Quang Ducin auto, jolla hän ajoi Saigoniin kesällä 1963 ja sytytti itsensä palamaan protestiksi hallitusta vastaan, vanha munkki paloi kuoliaaksi, liikauttamatta lihastakaan, melkoista tahdon lujuutta.

Seuraavalla temppelillä näin nämä vanhat vessat, jotka vaativat jo melkoista tarkkuutta.


Keisareiden haudat olivat syy miksi tälle retkelle lähdin ja tämä Minh Mangin oli ensimmäinen, iso ja komea alue, monine rakennuksineen, itse hautamäen portti oli suljettu ja se avataan vain kerran vuodessa, keisarin kuolinpäivänä. Jos oikein tajusin, niin äijällä oli 2000 vaimoa ja 150 lasta. Täällä aikaa oli lähes tunti, joka riitti hyvin.

Hauta-alueen etuportti, jonka kautta on kuljettu vain kerran, eikä porttia ole koskaan sen jälkeen avattu.

Täällä vaihdoimme bussiin.


Toisena oli vuorossa Khai Dinhin hauta, joka oli pienempi, mutta paljon komeampi, aikaa oli ikävä kyllä vain reilut puoli tuntia, riitti näkemiseen, mutta olisin viihtynyt kauemminkin. Tämä keisari oli homo, joten vaimoja oli vain 12.

Keisarin nöyrimmät palvelijat.


Viimeistä edeltävä pysähdys oli suitsuketikkujen tekijöiden kylässä, ihan nättiä. Jännästi kaikki tikuntekijät lopettivat tikkujen valmistuksen, kun nousimme bussiin ja jatkoimme matkaa...

Viimeinen pysähdys oli Tu Ducin hauta, johon olisi pitänyt taas maksaa 55kD, kuten muihinkin hautoihin ja tämä oli kuulemma hyvin samanlainen, kuin Minh Mangin ja meille annettiin vain 40min aikaa, joten päätin jäädä juomaan kahvit, enkä mennyt sisälle.

Jos joskus tänne palaan, niin otan pyörän alle ja tutustun sillä muihinkin pienempiin hautohin ja uudestaan Khai Dinhiin. Olin jo ennen tänne tuloa ajatellut tehdä retken juuri pyörällä, mutta flunssa painaa sen verran, että päätin osallistua tälle valmisretkelle, mikä oli sekin hyvä ja ehdottomasti 80kD arvoinen. Hotellilla olin takaisin neljän jälkeen ja lähdin käymään torilla, jossa söin kevätkääryleitä ja jotain muita pallukoita. Oli tarkoitus ostaa lähtiessä muutama täytetty patonki huoneeseen mässättäväksi, mutta poikettuani supermarkettiin ostamaan nenäliinoja, bongasin juuri uunista tulleita höyryäviä patonkeja ja päätinkin tyytyä pariin itsevalmistettuun... (n.40kD)