Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Poikkeuksellinen kotiinpaluu

16.3. kymmenen jälkeen illalla olin jo menossa nukkumaan, kun sain ystävältäni Espanjasta viestin, että Suomen hallitus aikoo pitää parin tunnin päästä tiedotustilaisuuden koronaan liittyen. Viestitin takaisin, että taidan mennä nukkumaan. Aloin olla korviani myöten täynnä koronaa. Onhan sen leviämistä seurattu koko kevät ja tehty riskianalyysiä, minne kannattaa mennä.

Nyt ollaan Japanissa ja paluulentokin on hankittu. Ei tarvi enää, kuin seurailla Japanin uutisia. Pääministeri Ape ei vaikuta hysteeriseltä, vaan on mielestäni tehnyt järkeviä toimia pitkin kevättä. Epidemia-alueilta tuleminen on estetty tai ihmiset on määrätty karanteeniin. Euroopan tilanne vaikuttaa pahemmalta. Tuskinpa Suomi kuitenkaan rajoja pistää kiinni, todennäköisesti rajoittavat matkailua epidemia-alueilta ja kieltävät isommat kokoontumiset.

Ei kuitenkaan tullut uni, joten päätin katsoa tiedotustilaisuuden, jossa Sanna Marin julisti poikkeustilan ja ilmoitti, että rajat suljetaan niin pian, kuin mahdollista. Ensijärkytyksen jälkeen oli aika toimia. Minnakin oli kevytunisena herännyt katsomaan lähetystä, joten hallituksemme oli päätösvaltainen.

Tilanne oli se, että jos nyt ei lähdetä Suomeen, sinne ei välttämättä pääse ennen kesää. 2.4. lentomme tuskin lähtee lentoon.

Jos oltaisiin ravintola-alalla tai vaikka hotelliduunareita. Oltaisiin varmaankin lennetty Malesiaan ja vuokrattu jostain halvasta maasta asunto muutamaksi kuukaudeksi. Japaniin ei ollut vara jäädä. Tämä vaihtoehto houkutti nytkin. Euroopassa oli alkamassa hullut kuukaudet, toivottavasti ei vuodet.

Olemme kuitenkin aloilla, joihin tämä ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä vaikuta, pidämme töistämme ja meitä odotetaan töihin. Päätettiin siis palata Suomeen. Sinänsä koominen tilanne, että ollaan kuukausia vältelty koronaa ja nyt lennetään mahdollisimman nopeasti epidemian keskelle, kun Aasiassa tilanne alkaa helpottaa.

Huhtikuun lentoa ei edes yritetty muuttaa, se olisi ollut paljon hankalampaa ja hitaampaa, kuin uuden lennon ostaminen. Asiakaspalvelut ovat jumissa, rajaa ei ole vielä suljettu, eikä Aeroflot ole tekemässä lennon perumisesta päätöstä lähipäivinä. Lento tultaisiin kuitenkin todennäköisesti perumaan. Jos ei niin tappiota tulisi tonni, mutta riski oli aika pieni. Ollaan tähän mennessä saatu rahat takaisin vain Peach lentoyhtiöltä Taiwan-Japani lennosta. AirAsian ja Supersaverin palautukset ovat edelleen matkalla...

Ostin uudet lennot yhden jälkeen yöllä. Lentoyhtiö pysyi samana ja lentojen hintakin oli sama, karvan päälle tonnin. Tokio-Moskova-Helsinki 18.3. 13.20-20.20.

17.3. Matkustaisimme Tokioon. Päädyimme junaan. Vain vähän kalliimpaa ja hitaampaa, kuin lentäminen, mutta paljon mukavampaa.

Kovin paljoa ei tullut nukuttua, mutta aamiainen oli runsas, olimmehan ostaneet kolmeksi aamuksi sapuskaa. Kysyin onko kahdesta yöstä mahdollisuutta saada pientä hyvitystä. Ei ollut, mikä oli ymmärrettävää. Japanin turistibisnes tulee olemaan kriisissä, kuten se on kaikkialla muuallakin maailmassa. Olympialaisia ei ole vielä peruttu, mutta todennäköisyys perumiselle on suuri. Tämä olisi katastrofi. Voikohan olympialaisia siirtää, en muista niin tapahtuneen.

Kotimatka alkoi kymmenen tuntia sen jälkeen, kun olimme kuulleet rajojen sulkemisesta.

Yksityinen pikajuna Beppu-Kokura 30€/aikuinen. Japanissa kannattaa etsiä näitä junayhteyksiä hyperdia.comista.

Tämän lähemmäs sakuraa ei Japanissa päästy. Tuo 219 maksanut oli ihan hyvä. Halvemmassa oli limapalloja, eikä se maistunut lainkaan kahvilta.


Superexpress asemalla ehdittiin nähdä muutama luotijuna ennen omamme lähtöä.

Kokurasta Tokioon on 1100 kilometriä ja matka kesti vajaat viisi tuntia (188€/aikuinen). Alkumatkasta näkyi taajamia, jotka rakentuivat japanilaisen näköisistä omakotitaloista. Minna sanoi, että tuollaiseen kaupunkiin hän olisi halunnut. Fukuoka ja Beppu olivat modernimman näköisiä. Jos tänne vielä tullaan, niin auton vuokraaminen voi olla houkutteleva vaihtoehto.

Rinkat mahtuivat hattuhyllylle, mutta ikkunat olivat harmittavan pienet. Junassa luettiin uutisista, että Venäjä on sulkenut rajansa, mutta tämä ei onneksi koske transitmatkustajia. Lennostamme saapui check in ilmoitus sähköpostiin.

Hiroshima. Kuten kaikki varmasti tietävät jenkit testasivat täällä uutta pommia 6.8.1945, joten yli 75 vuotta vanhoja rakennuksia ei ole. Asemilla väki vaihtui ja mitä lähemmäksi Tokiota saavuttiin sitä pidemmiltä ja bisnesorientoituneemmilta paikalliset alkoivat näyttää.

Fuji.

Tokion keskustaa ei junasta näkynyt. Tokio on jollain systeemillä laskettuna maailman suurin kaupunki. Luotijunan kyydissäkin se tuntui laajalta. Tokioon ei jääty vaan jatkettiin heti matkaa junalla Naritaan. Lentomme lähtisi päivällä ja oli jo alkuilta, joten oli helpoin yöpyä lähelle lentokenttää. Tokiota ei ehtisi näkemään.

Kunnollinen sushi oli vielä syömättä ja vauvan kitinäaika alkoi olla lähellä. Pysähdyttiinkin Naritan rautatieaseman lähellä olevaan sushipaikkaan rinkkojen kanssa.

30 euroa. Parhaat sushit jotka olen syönyt. Ero hyviin suomalaisiin tai taiwanilaisiin ei kuitenkaan ole suuri. Näiden jälkeen voin suositella vielä lämpimämmin järvenpään cittarin susheja, vaikka ne nyt jäivätkin kakkoseksi.

Minulle on opetettu, että pussia ei saa laittaa päähän, mutta ehkä sekään ei ole niin mustavalkoista.

Kurssi on 120 ja noiden hintojen päälle tulee verot. 23 sentin levyinen pizza maksaa siis noin 18 euroa. Ei ole halpa tämä maa.

Hyvän aamiaisen jälkeen käveltiin viereiselle rautatieasemalle ja pyyhkäistiin kymmenessä minuutissa lentokentälle, jossa ei ollut ruuhkaa.

Lentokentän infopisteellä eurooppalaisen näköinen tyttö itki vuolaasti japanilaiselle virkailijalle. Syy taisi selvitä, kun päästiin check iniin. Virkailija päivitteli, että Ranska ei päästä maahan enää edes muita eurooppalaisia. Kerroin hallituksemme ottavan käyttöön saman käytännön keskiyöllä.

Liitot punnitaan kriiseissä. Tuntuu uskomattomalta, että vapaata liikkuvuutta ylistävä EU-maa kieltää kauttakulun toiseen EU-maahan toiselta EU-kansalaiselta silmää räpäyttämättä, kun maahan iskee kriisi. Itseasiassa Schengen-maa... Järjestelmä on tehokas, jos siihen luotetaan. EU ei ole onnistunut minkään kriisin yhteydessä lisäämään luottamusta järjestelmään. Turvatarkastukseen kävellessä tuli mieleen, että ehkä koko systeemi kannattaisi valaa uudelleen perustuksia myöten, edellisellä kerralla taisi unohtua vesi.

Boeing 777-300ER:llä Eurooppaan.

Koneessa oli taas tilaa. Me saimme perhepaikan ja koppaakin oltiin tuomassa, mutta sitten lentoemäntä huomasi, että vauva on jo liian vanha siihen. Aeroflot mainostaa olevansa 4 tähden lentoyhtiö ja kaikki oli kieltämättä viimeisen päälle. Vauvakin sai puuhapussin. Pehmokirja eläimistä, pehmopalapeli ja pieni paketti kosteuspyhkeitä.

Ruoka oli yllättävän japanilaista susheineen.

Moskovassa vaihto meni mukavasti ja Suomen kone lähti ajallaan. Se oli lähes täynnä. Komista tulossa ollut mies sanoi oman koneensa olleen lähes tyhjä, kun se yleensä on aina täys. Kuulimme myös, että venäjällä ei ole koronaa, koska se niputetaan keuhkokuumeeksi.

Arvailimme muiden matkaajien kanssa minkälainen vastaanotto meillä on Suomessa. Kenelläkään ei ollut asiasta varmaa käsitystä. Ehkä ketään ei ole vastassa, ehkä meidät ohjataan valtiolliseen karanteeniin?

Vastaus oli, että lentokentällä ei näkynyt korona millään tavalla. Minna näki käsidesin, minä en muista sitäkään. Olin aluksi iloinen. Voisimme sittenkin ehtiä tunnin päästä Tikkurilasta lähtevään junaan. Olimme päättäneeet matkustaa kotiin junalla, sillä emme olleet tulossa epidemia-alueelta, vaan juuri saapuneet sellaiselle.

Sitten iski pelottava ajatus. Aasian rajoilla (maiden ja alueiden) oli koko kevään ajan kyselty mistä ollaan tulossa ja missä ollaan oltu, asiaa oli tiedusteltu välillä jopa hotelleissa ja kuumetta oli mitattu ärsyttävän paljon, varsinkin Taiwanissa. Nyt meidän passejamme ei selattu, meiltä ei kysytty mitään, meiltä ei mitattu kuumetta. Tänne on siis voinut ja voi marssia pahimmilta epidemia alueilta kuumeisena, eikä ketään kiinnosta. Vaikka samaan aikaan Suomea ollaan tämän taudin takia ajamassa vuosituhannen pahimpaan lamaan ja ihmisiltä viedään perusoikeuksia, ensimmäistä kertaa sotien jälkeen.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Beppuun

Fukuokan linnasta on vain rauniot jäljellä. Keskustornista aukesi hieno maisema.

Täällä on varmasti satumaisen kaunista, kun kirsikkapuut alkavat kukkia. Silmut näkyvät jo. Jos kelit ovat suotuisat ehdimme nähdä ainakin kukinnan alun, ehkä jopa full boomin.

Aitoja kimonoja.

Tove Jansson edustettuna kirjakaupassa. Täällä englanninkieliset pokkaritkin maksoivat parikymmentä euroa, joten mitään ei ostettu. Löydettiin kuitenkin myös valtava käytettyjen kirjojen kirjakauppa Book Off. Englanninkielisten kirjojen valikoima oli melko pieni, mutta Minna löysi D.H.Lawrencen Women In Loven seitsemällä eurolla.

Hakatan matkakeskus.

Junalippu Beppuun olisi maksanut 50€/aikuinen ja matka-aika olisi ollut kaksi tuntia. Kuulosti kalliilta.

Olin lukenut Japan passista, mutta se on kätevä lähinnä, jos aikoo nähdä suuren osan maata lyhyessä ajassa. Emme ole nopean matkailun ystäviä, vauvan kanssa vielä vähemmän. Kaikki on muuttunut sen verran hitaammaksi, että käydään siinä matkan varrella katselemassa paikkoja ja jatketaan sitten matkaa - matkailu ei ole enää lainkaan houkutteleva vaihtoehto, tavaraakin on liikaa. Kun vauvasta tulee lapsi, tällainen matkailu voi olla hyvinkin hauskaa taas.

Olin lukenut Seishun 18 lipusta. Rahallisesti se kuulosti houkuttelevalta. Viiden vuorokauden lippu maksaisi 100€. Päivien ei tarvi olla peräkkäisiä ja samaa lippua voi käyttää useampi henkilö. Eli meidän Beppumatkamme olisi maksanut vain 40€. Lippua voi kuitenkin käyttää vain paikallisjunissa. Fukuoka-Beppu väli olisi kestänyt neljä tuntia ja kahdesti olisi pitänyt vaihtaa.

Päädyimme lopulta bussiin. 2,5 tuntia ja 25€/aikuinen. Hinta on kohtuullinen, ei tarvi vaihtaa, eikä olla jatkossa sidoksissa Seishun 18 lippuun. Jossain välissä täytyy silti ajella junalla. Onhan Japanin huikea junaverkosto maailmankuulu. Junat lähtevät ja saapuvat minuutilleen aikataulun mukaan, vaikka samalta laiturilta voi helposti lähteä junia alle kymmenen minuutin välein, siis koko ajan.

Bussissa lähes kaikki muut matkustajat olivat nuoria. Heitä näkyi paljon myös Fukuokan katukuvassa. Koulut on suljettu ja kevät on kaunis.

Matkalla näkyi paljon lumisia huippuja. Metsät olivat jotenkin erilaisia ja jännän näköisiä, teki mieli patikoimaan.

Olin varannut huoneen Onsenyado Hamayu Nagista. 95€/3 yötä, oma pesuhuone ja ennen kaikkea perinteinen japanilainen huone! Todella jännää.

Näkymä ikkunasta

Futonit eli ohuet patjat löytyivät kaapista, jossa niitä säilytetään päivällä. Huone on päivällä selkeästi olohuone ja yöllä selkeästi makuuhuone. Minna ehdotti, että meidänkin koti voitaisiin sisustaa samoin. Kaikki roju olisi piilossa ja kaikkialla olisi vain selkeää tilaa.

Tuo täyttöputki ilmassa on hauska idea. Muuten löytyi perus etu- ja takasuihkut ja istuimen lämmitin, pönttö myös alkaa lorista kun siihen istuu, peittäen näin suolentoiminnan aiheuttamat äänet. Muita toimintoja emme ole vielä nähneet. Paitsi itseasiassa joissain pöntöissä kansi on auennut automaattisesti, kun vessaan on astunut ja sen on voinut laskea napista.

Jotta suoli toimisi, täytyy syödä. Hotellista löytyi ihan hyvin varusteltu keittiö, johon haimme muutamaksi päiväksi aamiaistarvikkeet.

Hotellin oma onsen. Beppu on yksi Japanin kuuluisimmista onsen kaupungeista, joten täällä kuumia lähteitä löytyy jopa hotelleista. Kylmänä päivänä koko kaupunki höyryää.

En ole mikään suuri paljujen ystävä, joten hotellin yhteiskylpyamme ei kiehtonut. Tutkin netistä mikä onsen voisi olla kulttuurillisempi kokemus ja päätin lähteä seuraavana päivänä Takegawara Onseniin. Historiallinen paikka, joka on kylvettänyt ihmisiä jo 140 vuotta. Kävin iltakauppareissulla vilkaisemassa, että onhan paikka auki. Oli auki.

Kuuleeko nykyaika? Jännää, että Japanissa on toimivia kolikkopuhelimia, oli niitä kyllä Taiwanissakin.

Beppu festareiden kannettava juttu.

Beppu tower

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Fukuoka

Ensimmäiset mietteet Japanista. Kylmä, kallis ja tosi paljon japanilaisia. Lisäksi odotin huippumodernia maata, mutta tämä ennakkoluulo osoittautui vääräksi. Ollaan Japanin seitsemänneksi suurimmaksi kaupungissa,



mutta metroista lähtien kaikki on vähän retroa. Tulee Eurooppa mieleen. Näin ne ennakkoluulot korjautuu, kun näkee maailmaa. Mielikuvani ovat varmaankin jäänne nuoruuden uutisista, jolloin tämä oli kaikin puolin tulevaisuuden maa, mutta nykyään monet muut Aasian kaupungit ovat menneet ohi ja lujaa.

Silti on erittäin mielenkiintoista olla pitkästä aikaa täysin uudessa maassa. Taiwan kuitenkin muistutti enemmän Kiinaa, kuin Fukuoka Eurooppaa. Taiwania voin kyllä suositella. Monet sanovat Sri Lankaa kevytversioksi Intiasta. Yhtä lailla voisi sanoa, että Taiwan on kevytversio Kiinasta ja sitä myötä vähän tylsempi, mutta huomattavasti helpompi matkakohde.

Huoneemme ikkunasta näkyi Canal City ostari.

Nätti suihkulähdeshow ostarin sisällä.

Ramen Stadion ostarin viidennessä kerroksessa. Tämän pitäisi olla hyvä paikka maistaa maailmankuulua Hakata ramenia, josta Fukuoka (Hakata) on kuuluisa.

Ja olihan hyvää. Paras nuudelikeitto jonka olen nauttinut. Luiden annetaan hautua liemessä vähintään vuorokausi ja tämän maistoi, liemi oli todella täyteläinen. Myös kallein nuudelikeitto jonka olen syönyt (8€).

Ensimmäinen sushiateriamme Japanissa, suoraan Family Martin einesosastolta. Maistui ihan sushilta.

Temppelin tatamille saivat mennä vain buddhaan uskovat. Harvinainen kielto, yleensä buddhatemppeleissä ei ole kieltoja, kuten ei ole kirkoissa tai moskeijoissakaan.

Temppelien pihoilla sai kulkea vapaasti.

Ohori park, jonka japanilainen puutarha oli suljettu koronan vuoksi. Myös kaikki museot ovat kiinni samasta syystä. Taiwaniin verrattuna, täällä suhtaudutaan koronaan muutoin paljon rennommin. Väkeä liikkuu kaduilla ja hengityssuojaimia on melko harvoilla. Taiwanissa asia oli toisinpäin, museot olivat auki, mutta kansa oli peloissaan.

Suomen kaupungeissa valitetaan lokeista, täällä varoitellaan haukoista (vai ovatko nuo kotkia?). Melkoisen kookkaita petoja, jotka taistelivat korppien kanssa, joita oli myös paljon. Nostin vauvan välillä syliin, kun haukat liitelivät liian lähellä.

Pari ensimmäistä päivää suunnistettiin hotellin tarjoamalla nettikapulalla. Hieno palvelu, jota en ole nähnyt missään muualla. Tätä olisi voinut käyttää myös wifi-tukiasemana.

Lentokentällä simit maksoivat lähemmäs sata euroa, joten päätin tutustua valikoimaan vähän paremmin. Googlettelun jälkeen löysin tämän edullisemman vaihtoehdon, jota myydään BIC camera kaupoissa. 25 euroa ja voimassaoloaika juuri loppureissun mittainen.

Japaninnörtin datapiste. Täällä tykätään perinteisesti istua lattialla. Tämä on toki sen verran iso kaupunki, että esimerkiksi kaikissa ravintoloissa on ollut vain länsimaisia penkkejä.

Japanissakin on näkynyt unikkokuosia. Ainakin lasten kärryissä ja laukuissa. Sekä täällä Don Quijote tavaratalossa.

Miesten muotia.

Taiwanista löydettiin Finland Bakery, täältä Svenska.

Naureskelin Minnalle, että otetaanpa numero ylös, jos vaikka epidemia iskee päälle ja jäädään jumiin.

Japanissa on enemmän korona tapauksia, kuin Filippiineillä ja Taiwanissa yhteensä. Tällä saarella vain muutama ja joitain kymmeniä Osakan ja Tokion seudulla. Epidemia-alue sijaitsee Hokkaidolla 1500 kilometrin päässä.

Pehmeä?

Eurooppalaiseen tupakointikieltoon on jo niin tottunut, että täällä on todella outoa, että monissa ravintoloissa saa polttaa.

Täällä ei saanut polttaa, mutta raaka kananmuna aiheutti hämmennystä. Keltään ei voinut luntata ja tarjoilija oli kiireinen. Minna veikkaili, ettei kananmuna ainakaan misokeittoon kuulu. Sekoitin sen siis riisin sekaan, hyvin maistui.

Juoma-automaatteja on kaikkialla. Näistä saa myös kuumia juomia. Jellykahvi oli uusi kokemus. Juomaa piti ravistaa erittäin voimakkaasti, että hyytelököntti hajosi.

Japanilainen kuutioauto näyttää hassulta Suomessa. Se on nimittäin suunniteltu aivan toisenlaisiin olosuhteisiin.

Parkkialueilla auton alta nousi tuollainen porras. Varkaudenestolaite vai parkkimaksunvalvoja?

Hyvää viiniä