Makassarin lähellä kylässä

Makassarissa tuli vielä snorklailtua ja makoiltua hieman riippumatossa. Perjantai oli vielä melko hiljainen, mutta lauantaina paikkaan saapui busseilla ja omilla ajoneuvoilla paljon paikallisia viettämään viikonloppua. Sunnuntaina lähdin kohti Makassaria, tarkoituksena olla yötä Makassarissa, ostaa toiset shortsit ja jatkaa aamulla Rantepaohon. Maksaessani 3 lisäyötä annoin paikanpitäjälle 200k (60k/yö), pian hän tuli takaisin ja antoi takaisin 80k, tarkistin nopeasti, että olin laskenut oikein, sillä ei tähän suuntaan yleensä tapahdu virheitä. Olin laskenut oikein ja sanoin tästä miehelle, hieman keskustelua ilmeisesti vaimon siskon kanssa ja ynnäilyä, jonka jälkeen hän otti hymyillen 60k takaisin. Alkaa tuntua, että Sulawesilla todella matikantaidot ovat hieman heikot. Juttelin miehen kanssa odotellessani kyytiä, jonka hän oli hommannut ja kävi ilmi, että hän on kotoisin Torajalta. Vaimo on täältä, joten sen takia he asuvat Birassa.

Toyota Kijangin kyydissä tutustuin pariskuntaan, jotka olivat tulossa etelässä olevalta saarelta. Pariskunta oli lähes samanikäisiä, kuin minä ja Minna. Autossa oli myös keski-ikäinen nainen, joka ihmetteli kovasti jalkojeni karvoitusta ja kysyi, olenko muutenkin karvainen. Täällä ei päde suomalainen sanonta, miehet on karvasia, naiset ja poikaset ei.

Pariskunta kutsui minut kotiinsa yöksi, kun kerroin, että aion viettää yön Makassarissa, kerroin olevani otettu kutsusta ja tulen mielelläni, sillä he vaikuttivat oikein mukavilta ihmisiltä. Puolessa välissä pysähdyimme tauolle ja pariskunta tarjosi minulle paikallista erikoisuutta, eli jonkinlaista vahvaa lehmän sisäelinkeittoa (nimi oli kai coto Makassar) ja riisiä, oikein hyvää ja taitavasti maustettua.

Komia F1-bussi taukopaikalla.

Juttelimme lisää autossa ja selvisi, että mies on rahtilaivan ohjaaja ja seilannut Nigeriassa ja Japanissa asti, seuraava reissu on todennäköisesti tiedossa helmikuussa. Nainen on käynyt yliopiston ja on valtion palveluksessa. Nyt kylläkin enemmän kotona, sillä hän odottaa pariskunnan toista lasta, naimisissa he ovat olleet kaksi vuotta ja rakentavat pikkuhiljaa taloaan.

Jäimme pois n. tuntia ennen Makassaria ja Sam (mies) hommasi mopokyydit, joilla jatkoimme heidän talolleen. Minulle näytettiin oma huone isossa talossa, joka on oikein hyvin asumiskelpoinen, mutta edelleen kesken, pariskunta rakentaa taloa sitä mukaa, kun saa rahaa, täällä rakentaminen on huomattavasti helpompaa ja joustavampaa, kuin Suomessa (lähemmäs 200 neliön kokoinen korkea talo maksaa n. 20 000 euroa). Syötyämme Nurur (nainen) ehdotti, että jäisin pariksi yöksi, jotta he voivat näyttää paikkoja seuraavana päivänä, minulla ei ole mihinkään kiire, joten jäin mielelläni tarkistettuani, että tämä varmasti sopii pariskunnalle. Iltapäivällä kävimme Samin kanssa paikallisten tapojen mukaisesti vierailulla kylän päälikön luona. Juttelimme hieman Samin toimiessa tulkkina ja suurimman osan ajasta he keskustelivat keskenään, päälikkö piti jalkapallosta ja kysyi suomalaisista tähtipelaajista, kerroin Litmasesta ja Hyypiästä, joita hän ei tiennyt. Jalkapallokeskustelun jälkeen hän sanoi tietävänsä Martti Ahtisaaren, josta olin otettu. Keskustelun jälkeen sain muodollisen luvan jäädä kylään. Tämän jälkeen kävimme Samin kanssa skootterilla Makassarissa ostamassa minulle shortsit, tarpeeksi isot löytyivätkin pienen etsinnän jälkeen (100k).

Illalla monet kyläläiset kävivät tervehtimässä ja katsomassa minua, olin kuulemma ensimmäinen turisti koskaan tässä pienessä kylässä. Yhteisö oli hyvin tiivis ja lähes kaikki olivat sukua keskenään, tätä ei pidä ymmärtää huonolla tavalla, puoliso haetaan muista kylistä.

Seuraavana aamuna tapasin taas kyläläisiä ja muutama poika oli innokas lukemaan indo-englanti fraasikirjaa, mutta aika vähän he lopulta kyselivät vaikka yritin rohkaista. Pikkutyttö, joka osasi hieman englantia opetti minulle kovasti indoa ja makassarin kieltä, ikävä kyllä mieleen ei jäänyt juuri mitään. Tarkoituksemme oli lähteä vuokra-autolla merenrantaan jo aamulla, mutta joku sukulainen oli kuollut ja auto oli vanhemman väen käytössä. Iltapäivällä saimme auton ja lähdimme kohti hotellia, jossa on uima-allas. Matkalla oli mukava katsella maalaismaisemaa ja kyläläisten tuijotuksia, eivät näe länkkäreitä kovin usein.

Hotellin uima-altaalle oli 30k pääsymaksu. Kuulemma kiinalaisten omistama uusi paikka, yö maksaa täällä vajaa 500k. Oli ihan kiva uida pitkästä aikaa makeassa vedessä, kävin toki merenkin puolella leikkimässä aalloilla. Onneksi olin tajunnut ottaa toisen t-paidan mukaan, sillä yksikään mies ei uinut ilman paitaa.

Samin täti ja hänen lapsensa, minä, Nurur ja Sam. Kuskina ja kuvaajana toimi Samin setä.

Paluumatkalla ostimme paistettua kalaa ja pieniä mustekaloja, jotka minä sain pienen vastustelun jälkeen maksettua reiluuden nimissä, tähän mennessä olin syönyt heidän hankkimiaan ruokiaan. Mustekalat olivat todella hyviä, eivätkä lainkaan kumisia, kuten yleensä isommat joita olen syönyt. Sam kertoikin, että nämä pienet ovat paljon parempia, kuin isot.

Illalla Samin serkku joka puhui hyvää englantia, tuli pyytämään minua vieraaksi heidän taloonsa. Paikalla olikin tytön yliopistokavereita, jotka opiskelivat kaikki englantia ja puhuivatkin parempaa englantia, kuin minä. Heiltä kuulin, että Makassarin yliopistossa on tällä hetkellä suomalainen Karoliina opiskelemassa indoa, pyysin kertomaan terveisiä ja opetin muutaman sanan suomea. Juttelimme kaikenlaista, yksi opiskelijoista oli Itäiseltä Sulawesiltä ja hän kertoi, että vaikka on opiskellut täällä jo kolme vuotta, ei hän vieläkään ymmärrä makassarin kieltä, keskenään opiskelijat puhuvat indoa. Minulle kerrottiin, että tuukka tarkoittaa paikallisella kielellä portaita yläkertaan, minna taas on kysymys kuka? Lähes kaikkien suunnitelmana oli mennä naimisiin yliopiston jälkeen, tästä pääsimmekin hieman keskustelemaan kulttuurien välisistä eroista, he kertoivat, että muiden kulttuurien ymmärtämistä opetetaan myös yliopistossa ja pidetään hyvin tärkeänä. Kerroin, että minulla on mukanani antropologian pääsykoekirja ja pyrin todennäköisesti yliopistoon tänä keväänä, jos vain saan luettua (30 sivua tähän mennessä), opiskelijat nauroivat, että sinähähän olet jo antropologi, nauroin takaisin ja sanoin, että harrastuksesta olisikin mielenkiintoista tehdä työ. Kymmenen jälkeen hyvästelin heidät ja palasin Samin ja Nururin talolle ja menin nukkumaan, seuraavana päivänä oli aikainen herätys.

Aamulla Sam veikin minut skootterilla Makassariin ja näytti pete-peten, jolla pääsisin linja-autoasemalle. Tämä vierailu oli ehdottomasti tämän reissun kohokohta tähän mennessä ja jos palaan Makassariin toivon tapaavani pariskunnan uudestaan, sillä tulimme juttuun todella mainiosti.

Pete-petellä pääsin linja-autoasemalle ja ostin lipun Rantepaohon (80k).

Mersulla pääsee... Bussi oli todella hyvä ja jalkatilaa oli paljon.

Ensimmäisellä taukopaikalla merenrannassa

Toisella taukopaikalla jo ylängöillä, maisemat olivat todella komeita.

Ja niistä sai nauttia koko loppumatkan mutkaisella ja kuoppaisella vuoristotiellä. Minun vieressäni ei ollut ketään joten pääsin oikein hyvään asentoon, kun nostin penkin molemmat rahit ylös, oikein mukavaa matkantekoa, vaikka matka oli pitkä (lähes 10 tuntia).