New York Jetsin ja Tampa Bay Buccanersin matsi oli yksi tärkeimmistä syistä tulla New Yorkiin. Vielä on mahdollista nähdä kaikkien aikojen paras, Tom Brady pelaamassa. Eikä kyse ole menneen ajan tähdestä, vaan 44-vuotias pelinrakentaja pelaa ehkä paremmin, kuin koskaan.
New Jerseyssä sijaitsevan stadionin viereen pääsee kätevästi junalla. Kulkuyhteydet toimivat, mikä on tärkeää. Täällä pelaa Jetsin lisäksi alueen toinen joukkue Giants, joten pelkästään jalkapalloon liittyviä tapahtumia täällä järjestetään joka toinen viikonloppu. Stadionilla on 82500 istuinta.
En tiedä johtuuko Jetsin heikosta menestyksestä, covidista vai yleisestä kulttuurista, mutta tailgating ei ollut edes verrattavissa Baltimoreen, jossa koko stadionin ympäristö oli yhtä isoa festivaalia.
Stadionilla väkeä sen sijaan riitti, seiskarivin lipusta olin pulittanut 150€ jo Suomessa. Satasella olisi päässyt yläkatsomoon, mutta kun kerran oli mahdollisuus alas, päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Yleensä tämän tason paikat ovat huomattavasti kalliimpia.
Koko stadion kohahti, kun Brady asteli harjoittelemaan, kertoo miehen suosiosta. Jetsin puolet nuorempi Wilson ei aiheuttanut kohahduksia.
Väkeä oli hyvin paikalla, vaikka ei stadion aivan täys ollut.
Jets aloitti pirteästi ja tylsän pelin uhka alkoi karista. Jets oli voittanut kaksi edellistä peliä, mutta rämpinyt jo vuosia ja tänäkin vuonna playoff mahdollisuudet menivät jo varhaisessa vaiheessa kautta. Bucs on sensijaan edellisen vuoden mestari ja tämänkin kauden yksi vahvimmista joukkueista, joka on jo varmistanut playoff paikan, mutta taistelee edelleen paremmasta asemasta niissä.
Tauoilla oli monenlaista viihdykettä, Simba camista
Cheerleadereihin. Cheerleaderit ovat ammattilaisia, mutteivat isoja tähtiä. Yksi naisista sattui samaan vaunuun paluumatkalla.
Potkujoukkue treenaamassa.
Brady miettii
Gronkki valmiina
Ja taas mennään eteenpäin.
Alku oli hieman haastava Bucsille ja puoliajalle mentiin Jetsin johdossa. En tiedä sitten paljonko vaikutti ongelmapelaaja Antonio Brown. Brownin ja valmennuksen välit kärjistyivät niin pahasti, että kesken pelin nähtii jotain lähes ennenkuulumatonta. Brown riisui varusteensa ja heitteli ne katsomoon. Mies kulki myös minun editseni, mutta oli siinä vaiheessa jo luopunut kaikesta muusta paitsi housuistaan. Melkoiset loparit. Mies on kaikista ongelmistaan huolimatta pelannut jo pitkän uran. Saa nähdä uskaltaako hänet vielä joku palkata. Pelin jälkeen Bucs ilmoitti vapauttavansa Brownin sopimuksesta.
Ring? Eikun Flight Crewn puoliaikashow alkamassa.
Kuulin kesken pelin pidetyissä juhlallisuuksissa, että tuo "missi"nauhaa kantava cheerleader on valittu Super Bowliin. Nauhassa luki kyllä Pro Bowl. Ehkä hän pääsee molempiin, tai sitten kuulin väärin.
Katsomossa näkyi melkoisia hahmoja.
3rd DOWN! MAKE NOISE! Kun vastustaja hyökkää yleisö pyrkii pitämään niin kovaa meteliä kuin mahdollista, jotta pelaajien erittäin tärkeä keskinäinen kommunikointi vaikeutuisi, lähinnä ratkaisevilla kolmansilla tai neljänsillä yrityksillä. Täällä vierasjoukkueella ei ollut hirveän vaikeaa.
Pitkään näytti, että Jets vie voiton, mutta niin vain Brady ja kumppanit väänsivät itselleen voiton 15 sekuntia ennen loppua tehdyllä touchdownilla.
Olin vähän jännittänyt miten käy suunnittelemilleni änäripeleille, niitä kun on peruttu valtavasti lähiaikoina. Se etten ostanut lippuja ajoissa säästi noin kolmanneksen lippujen hinnasta. Tähän ensimmäiseen Islandersin ja Buffalon väliseen olisi pelipäivänä päässyt piippuhyllylle reilulla parillakympillä, mutta päätin sijoittaa 55€ alakatsomon lippuun. Ticketmasterilla on täällä hieno systeemi. Lipun tai ilmeisesti myös kausikortin ostaneet voivat myydä lippunsa pois ilmeisesti valitsemallaan hinnalla luotettavasti Ticketmasterissa, joka saa mukavan komission palvelusta.
Yhdysvalloissa kansallislaulu kuunnellaan seisten, eikä lakkeja näy kenenkään päässä.
Kesken pelin esiteltiin myös päivän veteraani, joka oli palvellut Irakissa. Tälle en nähnyt tarvetta tehdä kunniaa, nousemalla seisomaan ja hurraamalla hurjasti, kuten muut tekivän. Veteraanien kunnioitus on todella korkealla tasolla Yhdysvalloissa, mikä tekee tietenkin hyvää koneiston värväystoiminnalle.
Peli oli ihan viihdyttävä, vaikkei kumpikaan joukkue nosta erityisemmin sykettä.
Olut ja chicken tenders, taisivat maksaa yhteensä noin 25$
Kotijoukkue voitti ja sain kuulla moneen kertaan yes yes yes maalihuudot. Tuo Potvinpaitainen mies oli vähintäänkin kannattajalegenda, häneltä käytiin pyytämässä jopa nimmari. Kyltin toisella puolella lukee Ledecky best owner in sport.
Tämä upouusi halli on aika kaukana Manhattanilta ja tänne pääsi kätevästi junalla. Pois ei päässyt kuitenkaan samalta asemalta, jonne olin tullut ja jonne oli jonkinverran kävelymatkaa. En ollut ainoa joka oli tehnyt saman virheen ja sain asemalta neuvon seurata paria miestä, jolle aseman henkilökunta oli juuri antanut ohjeet" "Hallin vieressä on toinen asema, jos siellä on vielä juna, sillä Jamaicalle ja jos ei ole, bussilla Queens villageen." Reitti ei ollut aivan virallinen, mutta bussiaseman läpi kulkien ja parin aidan siirtäen päästiin laiturille, jolla juna vielä oli. Muut olivat olleet sen verran fiksuja, että olivat ostaneet edestakaisen matkan, mutta minä en. Junasta en uskaltanut enää poistua, joten aloin kaivaa internetin (1,5GB telian reissupaketti 25€) syövereistä, että eikö muka nykyaikana voi ostaa lippua netistä, vaikka kaikki näyttivät suosivan automaatteja. Samalla toivoen, että tyhmä turisti selitys kelpaa tai tarkastusmaksu on kohtuullinen. No lipun pystyi, kuin pystyikin ostamaan MTA:n appilla ja ehdin tehdä rekisteröitymiset yms ennen konnarin saapumista.
Seuraavana päivänä, eli uudenvuodenaattona oli seuraava peli Jerseyn puolella. Hetken jo harkitsin skippaavani päiväpelin, mutta Puljujärvi ja McDavid vetivät hallille, myös se vaikutti, että lippu maksoi vain 33€.
Vaikka matsi oli toisessa osavaltiossa, tällee hallille pääsi paljon nopeammin. Olin kylläkin katsonut aseman nimen väärin, joten hetki piti kävellä Newark Broad asemalta.
Olin ajoissa liikenteessä, joten tämä ei haitannut. Näin samalla Manhattanin jälkeen pikkukaupungin tuntuista Newarkia.
Keskustassa sijaitsevan hallin pihalla oli komea patsas. Punapaitaa oli kovasti liikenteessä. Se, että todella monet pukeutuvat pelipaitaan, on mielestäni hienoa kulttuuria.
Uusivuosi näkyi isosti.
Monen muun ohella menin katsomaan lämmittelyä. Koskinen ei ollut tässä pelissä maalissa, mutta lämmitteli toki muiden mukana.
Alkuvenyttelyt.Tällä kertaa vastassa oli kanadalainen joukkue, joten 15-vuotias tyttö esitti kaksi kansallislaulua. Yleisö auttoi hienosti.
Opetusvideo.
Paikkani oli tällä kertaa yläkatsomossa, josta näki hyvin ja pelin kokonaiskuvan seuraaminen oli itseasiassa paljon helpompaa, kuin alhaalta. Edellisessä pelissä vastapäädyn tilanteita tuli seurattua aika pitkälti näytöltä, mutta toisaalta oli hienoa nähdä lähemmän päädyn kikat todella läheltä. Molemmissa on puolensa. Devils ratkaisi jatkoajalla. Kannatti tulla.
Uudenvuoden vietto jatkui Gotham Comedy Clubille. Todella hauskoja esiintyjiä. Clubilta lähdin kävelemään kohti Time Squaria, ilman sen kummempia suunnitelmia, vuoden vaihtumiseen oli vielä pari tuntia. Pallon tiputukseen en enää mahtuisi, sen tiesin. Johonkin ravintolaan menin käymään vessassa ja tapasin jonossa meksikolaisia, tai suurimman osan elämästään he olivat jenkeissä asuneet. Kahdella Minnesotalaisella oli oppaana paikallinen ystävä ja he olivat menossa jollekkin klubille, jota kehuivat sen verran paljon, että päätin lähteä mukaan. Lyhyen metromatkan jälkeen saavuttiin salsaklubille, jonne oli 35$ sisäänpääsymaksu. Minun kohdallani lipunmyyjä mietti hetken ja päästi ilmaiseksi sisään. Meksikolaiset pitivät tätä nauraen todella rasistisena, pääsin ilmaiseksi sisään koska olin valkoinen. Minä mietin, että ehkä lipunmyyjä näki päällepäin etten osaa tanssia. Mikä ikävä kyllä piti paikkansa. Yhden yllytetyn yrityksen jälkeen päätin pysyä pois parketilta. Uudet ystäväni, kuten muutkin olivat todella taitavia, hauskaa oli minullakin baarin puolella ja pallon tiputuksen näin isolta screeniltä. Hyvää uuttavuotta!
Kehutaanpa ihan ensiksi majoitus, eli Central Park West Hostel.
Huone oli varmaankin Manhattanin halvin. 44€/yö, jaetussa kahden hengen huoneessa. Kämppikseksi sain sveitsiläisen miehen joka saapui samana päivänä kuin minä ja majoittui päivän pidempään, eli täyden viikon. Nuori mies oli ollut Hondurasissa vapaahtoistöissä ja palaamassa Sveitsiin. Ensimmäisenä yönä huoneessa oli todella kylmä, seuraavana päivä todella kuuma ja sen jälkeen ok.
Jaetun kylpyhuoneen katosta valui vettä, ilmeisesti yläpuolellakin oli suihku. Myös käytävän lattiat olivat kuopilla ja joustivat. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen majoitukseen. Sen jälkeen, kun muutamien kylmien suihkujen jälkeen tajusin, että suihkusta tulee lämmintä vettä, kun avaa hanan täysin auki ja odottaa hetken.
Majapaikka oli melkein keskuspuiston vieressä ja matkalla sinne bongasin aidon Banksyn.
Luonnontieteellisessä olisi ollut mielenkiintoista käydä, mutta jono oli luotaantyöntävän pitkä. Samasta syystä skippasin myöhemmin 9/11 museon. Museon edessä oli rokotusbussi ja testausteltta, joita näkyi katukuvassa todella paljon, varsinkin testaustelttoja. Monessa paikassa mainostettiin, että rokotus voidaan tulla tekemään vaikka kotiisi ilmaiseksi, eikä immigration statusta tarkisteta.
Keskuspuistossa oli ihan kiva käyskennellä ja siellä olisi voinut jopa luistella. Lammet eivät olleet jäässä, mutta heikoista jäistä varoittavat kyltit oli jo asennettu. Eläimistönä oli suurimmaksi osaksi oravia ja kanadanhanhia.
Lounaaksi Philly Cheese Steak (9$)
Time Squariin en ihastunut, mutta sekin on nyt nähty. Kovasti valotauluja.
YK:n vierailukeskus oli ikäväkseni suljettu.
Paloautoja ja muita hälytysajoneuvoja näki usein pillit päällä. Onhan tämä aika iso kylä.
Tarpeeseen tulleita ilmaisia penkkejä. Varsinkin ensimmäisenä päivänä tuli käveltyä jalat kipeiksi. Lämmintä oli mukavat 5-10 astetta.
Metroa tuli käytettyä melko paljon. Viikkokortti (33$) olisi lopulta tullut edullisemmaksi, mutta maksoin aina erikseen jokaisesta kyydistä 2,75$.
Rottia näkyi kiskoilla aika paljon ja iltaisin niitä vipelsi myös kaduilla.
Vapaudenpatsasta lähdin katsomaan Staten saaren ilmaisella lautalla, joka kulkee patsaan ohi.
Minä valitsin halvimman tavan, helikopterikyyti olisi ollut se kallein vaihtoehto.
Aluksi oli ajatuksena lähteä itään. Hyvää jääkiekkoa Pekingissä ja sukeltelua Indonesiassa. Nuo maat pysyivät kuitenkin kiinni, kuten suurelta osin koko Aasia. Oli siis katsottava länteen. Kun Biden ilmoitti avaavansa Yhdysvallat, asia oli selvä, lennän sen kautta Karibialle. Dominikaaninen vaikutti hinta- ja rajoitustasoltaan sopivalta maalta.
Pari vuotta sitten saatiin Aeroflotilta lahjakortit, minun osuuteni oli 600€ ja päätin käyttää siitä osan New Yorkin lentoon. Tuo lahjakortti onkin yhden satkun lisäksi ainut palautus, jonka olen saanut peruuntuneista lennoista Covid-aikakaudella. Olin alkusyksystä keksinyt ja haudannut New Yorkin idean, sillä silloin +5 astetta tuntui todella kylmältä. Kun Oulussa pakkanen paukkui kahdessakympissä, tuo sama +5 alkoi tuntua lämpimältä.
Säädökset eivät viime hetkillä muuttuneet, kuin sen verran, että päivä lennon ostamisen jälkeen Biden ilmoitti, että Yhdysvallat vaatii negatiivisen testituloksen maksimissaan vuorokausi ennen lentoa. Antigeeni kelpaa, mutta Venäjä taas vaatii PCR:n. Otin yhteyttä pariin testipaikkaan Helsingissä, joissa kummassakin sanottiin, että yleensä PCR tulos tulee vuorokaudessa, mutta tällä hetkellä testataan niin valtavia määriä, että sitä ei voida luvata. En tykkää riskeistä, joten päätin ottaa kaksi testiä ja matkustaa Helsinkiin jo maanantai-iltana.
PCR:n (155€ ja puolen tunnin jono) heti kun saavuin Helsinkiin.
Antigeenin (100€ ja 1,5 tunnin jono) seuraavana päivänä. PCR:n tulos tuli kymmenessä tunnissa ja Antigeeni vajaassa tunnissa. Kummatkin negatiivisia. Minulla on kaksi rokotusta ja kolmannenkin olisin hakenut, mutta sitä en aivan ehtinyt saada. Vaikkakin terveiden keski-ikäisten (kai minut pitää sellaiseksi laskea) kolmannet ja neljännet piikit ovat eettisesti hieman kyseenalaista tilanteessa, jossa kehitysmaiden kaikilla vanhoilla ja sairailla ei ole vielä ensimmäistäkään piikkiä ja rokoitteita on maailmassa rajallisesti. Kakkospiikistä on nyt 4 kuukautta. Toivottavasti statukseni ei muutu reissun aikana täysin rokotetusta rokottamattomaksi. Itse tautia en ole tietääkseni sairastanut vielä kertaakaan.
Tulokset ja vähän muitakin lappusia kävin tulostamassa todella upeassa Oodissa.
Jukalla vietettyjen Kallioöiden jälkeen oli aika lähteä Suomesta
Ilmeisesti koneen jääkäsittelyä. Suomessa pesivät (pesu?)aineen pois, Venäjällä eivät.
Lento Moskovaan on lyhyt, mutta silti tarjoiltiin evästä.
Olin onneksi tulostanut ja täyttänyt valmiiksi USA:n vaatiman koronarokotus/testikaavakkeen, sillä Moskovassa oli melkoinen avopallohärdelli asian ympärillä. Paperinivaskan vastaanottanut nainen kysyi onhan minulla niitä kaksi? No ei sentään. Hän antoi minulle uuden nivaskan, joka pitää täyttää ja luovuttaa jenkeissä. Koneessa huomasin, että nivaska oli venäjäksi, joten kysäisin lentoemänniltä apua. He vähän kummastelivat lappua heikolla englannilla, ei tuollaista jenkeissä tarvita. Kuten ei tarvittukaan. Ei taida kukaan olla täydellisesti kartalla näistä kaiken aikaa muuttuvista vaatimuksista.
Todella kekseliäs unimaski.
Pitkällä lennolla, joka meni Vaasan pohjoispuolelta Suomen yli tarjoiltiin viiniä
ja ihan tavallista lentokoneruokaa kahdella lounaalla. Asiat näyttävät palailevan normaaleiksi. Myöskään maskipolitiikan kanssa ei oltu enää niin tarkkoja, suurin osa käytti, mutta jos maski oli lähinnä leukavaippana, ei asiaan puututtu. Viihteenä katselin pari hyvää venäläistä leffaa. Jenkkileffoissa ei ollut tekstejä ja audion taso oli taas niin heikko, etten saanut kunnolla puheesta selvää.
Grönlantiin saavuttaessa oli selkeää. Todella upeat maisemat.
Elämäni pisin auringonlasku. Lähdettiin auringon laskiessa, käytiin aika pimeässä, jonka jälkeen tuli taas valoisaa ja New Yorkissa oli pimeää. Rajavirkailija ei kysellyt enää mitään lappuja, löi vain leimat, kun kerroin olevani jenkeissä muutaman päivän ja jatkavani Karibialle.
