Borneolle

 Meillä oli 10 tunnin vaihto Kuala Lumpurissa, joten lentokentältä ei lähdetty mihinkään vaan nukuttiin kapselihotellissa yö ja syötiin lentokentällä aamiainen.

Borneo. Maailman kolmanneksi suurin saari, jonka läpitunkematonta viidakkoa ihminen ei ole (vielä) kesyttänyt. Meidän kohteemme oli Kuching. Oltiin varattu airbnb 8 päiväksi, mutta ensimmäiset pari päivää jouduttiin kiinalaisen uudenvuoden takia olemaan city inn hotellissa.

Rantabulevardi

Vastarannalla näkyi komea hallintorakennus

Itälaidalta löytyi leikkipuisto

Perinteinen jokivene. Näillä pystyi tekemään kiertoajeluja 

Tai ylittää joki (0,25€/hlö.

Fort Margherita. 

Linnoituksen oli rakennuttanut tutkimusmatkailija James Brooke ja nimennyt vaimonsa, ei suosikkipizzansa mukaan. 

Tämä tutkimusmatkailija saapui 1839 romahtamassa olevaan Brunein sulttaanikuntaan ja auttoi sulttania tukahduttamaan kapinat ja lyömään merirosvot. Sulttaani luovutti kiitollisuudessaan tai pakosta Jamesille nykyisen Kuchingin alueen, jota hän laajensi myöhemmin ja perusti Sarawakin, jota hänen lähisukulaisensa hallitsivat hänen jälkeensä aina toiseen maailmansotaan saakka. Sarawak on edelleen Malesian autonominen osavaltio ja rajalla lyödään Sarawakin leima passiin.

Olette varmaankin kuulleet Borneon pääkallonmetsästäjistä? Nimi juontuu paikallisesta tavasta savustella sodassa tapettujen vihollisten päät.

Ja asettaa ne voitonmerkiksi taloihin. Heimosotia ei tiettävästi alueella enää käydä, eikä päitä savustella.

Näkymä rantabulevardille päin.

Ilotulituksien, papattien, koristeiden yms lisäksi uudenvuoden (kestää 15 päivää) juhliminen näkyy jopa colatölkeissä. 

Sateella oli hyvä viettää aikaa ostareissa.

Tämä lohikäärmetanssi oli niin äänekäs, että väistyimme sivuovesta pihalle ja vaihdoimme kohdetta.

Aivan parasta on pomppulinna

Ostarilla maisteltiin korealaista, mielenkiintoista ja minun mielestäni myös erittäin hyvää. Yläpuolella Kimchi ja alapuolella Bibimbad, joka oli raadin mielestä parempi, mutta korean matkaa ei alettu suunnitella.

Uudenvuodenkuusia

Onhan kyseessä kosteahko maa, mutta ehkä Fazer voi taata, että tehtaalla ei ole suklaanvalmistuksen yhteydessä käsitelty alkoholia?

City Innissä oli parasta alakerran intialainen. Tällä lähti päivä tosi kivasti käyntiin, rotit, kastikkeet, lassit, kaikki erinomaista.

Kahden yön jälkeen päästiin vuokraamaamme kolmioon, joka sijaitsi Ariva gatewayn yhteydessä n.60€/yö.

Kylppäreitä oli kaksi, tässä masterbedroomin yhteydessä olleessa oli Inkan rakastama kylpyamme. Kelpasi ottaa vaahtokylpyjä näissä näkymissä. 

Kaiken kruunasi katolta löytyvä uima-allas.

Banda Aceh

 

Olalasta lähtiessä satoi ja moottoripyörätaksilla ei päässyt perille asti. Inka sai kuitenkin kyydin ihan Olalan parkkipaikalta asti. Matkalla satoi ihan kaatamalla ja kuski vinkkasi, että kannattaa ottaa auto Banda Acehissa. Oltiin mietitty ihan samaa...

Sateen takia laivamatka meni vähän tyljästi sisätiloista. Kuunneltiin musiikkia, syötiin tiikerikakkua ja juotiin mehua ja kahvia.

Perillä ei satanut enää niin paljoa, mutta otettiin silti taksi keskustan majapaikkaamme. Alunperin oli tarkoitus olla Olalassa ihan lentopäivään saakka. Meidän mökit oli kuitenkin varattu jo paljon aiemmin viimeiseksi yöksi (kiinalainen uusivuosi), joten kun jouduttiin vaihtamaan majoitusta, niin vaihdettiin Bandaan saakka.

Tsunamin tuomasta sähkölaivasta oli tullut iso turistikohde, sitten viime näkemän. Inka vei voiton monien paikallisten mielestä ja monessa kuvassa poseerasikin paikallisten kanssa. Minä sain julkkiksien turvamieskokemuksen. Yhteiskuviin suostuttiin, mutta pari kolme oli Inkan mielestä riittävästi yhdessä paikkaa ja ohjasin tähden eteenpäin. Moni koitti pyytää poistuessa, että eikö hänkin voisi ottaa tytön kanssa kuvan ja välillä oli vaikea ymmärtää, että jos Inka sanoo ei niin turha minulta on anella.

Riskejä ei otettu.

Kannelta oli edelleen vaikuttavaa katsella, kun merta ei edes näkynyt. Vedenpaisumuksen määrää on  vaikea ymmärtää.

Nämä on todella kova juttu. Ei olla vielä opittu noin taitaviksi, vaikka pallot on toki hankittu.

Löydettiin Funland sattumalta. Olalan nainen kysyi Inkalta mikä oli parasta Wehillä kun lähdettiin. Vastaus oli jäätelö. Täällä taisi olla tämä.

Komea moskeja, jonka koko ei kuvasta oikein välity.

Banda Acehia voisi kuvailla ääriuskonnolliseksi kaupungiksi

Uusi tsunamimuseo oli todella vaikuttava ulkoapäin

Mutta sisältä se oli vähän vaisu, tuntui keskeneräiseltä.

Ahtisaari oli isosti esillä rauhan huoneessa.

Punavalkoisin siivin eteenpäin.

Iboih 2

 

Apinat oli ensin tosi siistejä, mutta sittemmin on lentänyt espressot pitkin portaita ja monesti on tungettu parvekkeelle, vaikkei me ruokaa olla sinne haalittu. Isoin lauman apinoista tuijotti mua ikävästi, kun oltiin Inkan kans Minnan parvekkeella. Näytin luutaa ja ilmoitin, että voi suksia kuuseen. No tämä näytti siltä, että ottaa haasteen heti vastaan ja hyppää parvekkeelle. Minä ja Inka paettiin sisälle. Hetken päästä tuo pienempi kiipesi kaiteelle, otin kuvan ja häädin pois. Isointa alfaa voin väistää, mutta joku raja on pidettävä.

Myös dronen meinasin menettää apinalle. Kuvauttuani tämän videon parvekkeelta laitoin dronen takanani olevalle pöydälle ja aloin katsoa otosta. Kuulin pienen äänen ja vilkaisin. Apina oli jo käsi dronella, mutta päästi irti ja pakeni viidakkoon. Se oli lähellä.

Myös kotiranta oli mukava paikka snorklailla. Parhaat spotit löytyivät pohjoisesta muutaman sadan metrin päästä, rannan viimeisten mökkien paikkeilla.

Broadclub cuttlefish. Upeasti vaihteli väriä, kun yritti piiloutua ja häipyi sen jälkeen. Ei tykännyt tuijottelusta.

Nemoja oli monenlaisia

Banded coral shrimp ja blue spotted ribbontail ray. Tais olla puhdistussessio käynnissä.

Joko oon maininnu, että täällä on paljon mureenoita?

Maanpäälläkin oli kaunista

Todella upeita perhosia oli paljon. Tämä toukka oli takertunut pompulaani. Hyvä, että huomasin ennen tukan sitomista.. Jätin pompulan pihalle ja seuraavana päivänä toukka oli kadonnut.

Yleensä muslimeilla ei ole paljoa koiria, mutta tällä laumalla oli selkeä tarkoitus. Pitävät viidakon villisiat pois kylästä.

Viikonloppuisin päärannalla riitti väkeä.

Yhtenä lauantaina sinne rakennettiin lava. Menin katsomaan ja pöytääni siirtyi melko pian tapahtuman järjestäjiä ja kylän kulttuurijohtajakin. Vaikka täällä on suhteellisen paljon turisteja, muita ei ollut juhliin eksynyt. Esitys oli mielenkiintoinen. Ennen sitä oli harras uskonnollinen tilaisuus ja kulttuurijohtaja vähän tökkäsi minua, että olisi suotavaa avata kämmenet ylöspäin. Mikä jottei. Minulla oli seuraavana aamuna sukellus, joten lähdin kympiltä pois, enkä tiedä kauanko juhlat jatkuivat.

Päärannalta pitää vielä laittaa jokunen kuva illallispaikasta.

Inka tuli kysymään muutaman kerran mitä tyttö sanoi? En minä tiedä... Puhu vaikka suomea takaisin, oli isällinen neuvo ja pian oltiinkin ylimpiä ystävyksiä.

Juhla-ateriaksi valittiin 20€ Trevally ja kaikki kolme saatiin mahat täyteen. Ehkä liiankin täyteen.

Tässä sweetlips toiselta aterialta.

Täällä puhutaan ajasta ennen tsunamia ja sen jälkeen. Nykyään evakuointireitit on hyvin merkitty. Seuraavalla kerralla lisää tuosta aallosta. 

Viimeiset sukellukset Wehillä

Rubiah tirta diversille paluun ensimmäinen sukellus oli yösukellus. Tehtiin se Munin kanssa Rubiahin laiturin luota. Katsoin aluksi, että hei mulla on vain 180 baria pullossa, mutta Mun sanoi, ettei me mennä syvälle, riittää helposti. Niinhän se myös riitti, tunnin jälkeen pullossa oli vielä 80 baria jäljellä. On tullut tehtyä niin paljon syvempiä sukelluksia, että oon unohtunut, kuinka paljon vähemmän ilmaa kuluu kymmenessä metrissä.

Kameraa en ottanut mukaan, sillä se ottaa melko heikkoja kuvia pimeässä. Nähtiin esimerkiksi paljon banded coral shrimpsejä, cuttlefish, forskals pleurobrach, lionfishejä ja moreenoita. 

Sukellus kulki vedenalaisen puiston läpi, jonne tehdään varmaankin myös kokeilusukelluksia. En tiennyt tätä etukäteen joten oli siisti yllätys, kun vastaan tuli kotkapatsas, kiikkuja, vessanpönttöjä, pöytäryhmä yms..

Viimeiselle sukellusreissulle lähdettiin taas Munin ja venekuskin kanssa kolmestaan. Ensimmäinen kohde oli Shark Plateau, joka ei näy veden päälle ja meri oli tyrskyinen, joten sovittiin, että tehdään negatiivinen entry ja tullaan heti ylös ja vaihdetaan paikkaa, jos ei olla oikeassa paikassa.

Osuttiin oikeaan. Heti näki, että tämäkin paikka oli upea.

Melko pian näkyi isoja black tippejä. Olivat arkoja, mutta yhden kohtuullisen kuvan sain.

Giant sweetlipsejä

En ole ihan varma, mutta tämä saattoi olla ensimmäinen devil ray, jonka olen nähnyt. Kierteli lähistöllä hyvän tovin.

Moreenoita oli taas paljon, tämä oli isoin, jonka Wehillä näin. 29,8m/41min

Toinen sukellus oli Arus Balehille 25,5m/55min.

Alkusukellus oli peruskaunista ja loppusukellus macroiltiin. Swollen Phyllidia.

Taitaa olla sama, mutta erivärisenä.

Etsi mustekala. 

Nemoihin on hyvä lopettaa sukelluspäivitykset Wehiltä. Yksi parhaista paikoista, jossa olen koskaan ollut.