Pariisin katakombit

Katakombit ovat vanhoja kalkkikivikaivosluolia, joista louhittiin rakennusmateriaalia Pariisin rakentamiseen. 1700-luvulla hautausmaat alkoivat täyttyä ja muuttua terveysriskeiksi, joten luita alettiin siirtää katakombeihin. Tätä jatkui myös 1800-luvulla. Luurankoja katakombeissa on arviolta 6 miljoonaa ja ne täyttävät katakombeista 0,12 prosenttia. Tunneleita on 300 kilometria ja niissä vierailu on nykyään kiellettyä sakon uhalla, lukuunottamatta sitä pientä osuutta, jolle saavuin torstaina 18.5.2017 9.45.

Portit aukesivat kymmeneltä ja sisälle pääsin 10.50.

1809 Lois-Etienne-Francois Héricart de Thuryn johdolla luita kasattiin monumentaalisiksi rakennelmiksi ja turismi luolissa alkoi. Täällä vierailivat 1800-luvulla mm Itävallan keisari Frans I ja Napoleon.

Luolaa tukevia pilareita. Laillinen turistikierros on hyvin pieni osa luolastoa, jonka suljetuista osista on löydetty salakapakoita ja jopa elokuvateatteri. Pariisista löytyy todellinen alamaailma, johon en kuitenkaan tällä reissulla lähtenyt tutustumaan.

Suurilla merellisillä fossiileilla muistuteltiin täälläkin alueen olleen joskus merenpohjaa. Onkohan maapallolla aluetta, joka ei olisi vanhaa merenpohjaa tai josta olisi mahdotonta löytää merellisiä fossiileja?

Portti luiden alueelle.

Luita oli valtavasti. Vaaleatukkainen nainen oli todennäköisesti jenkki. Sen verran äänekkäästi ja usein toistuivat sanat amazing ja bucketlist. Muutoin oli melko hiljaista, mitä nyt opiskelijaryhmille opettajat selittivät historiaa. Yhtä suomalaista ryhmää kuuntelin hetken. Täällä ei hieman yllättäen ollut jatkuvia muistutuksia hautapaikasta ja kehotuksia kunnioittavaan käytökseen.

Söpöä.

Joissain kylteissä kerrottiin mistä ja milloin luita oli siirretty.

Ja joissain oli elämänviisauksia.

alttareita

Mainitsinko jo, että luita oli valtavasti.

Erilaisia takaraivoja.

Päätyyköhän oma kalloni jonain päivänä johonkin taideteokseen?

Notre-Dame de Paris

Ranskalainen keittiö on kuuluisa, joten kävin aina lounasaikaan syömässä vähintään kaksi ruokalajia. Hinnat olivat yleisesti 10 eurosta 20 euroon. Tässä ravintolassa 12€/2 ruokalajia ja 14€ kolme.

Alkupaloiksi Salade De Gésiers, eli kanan kivipiirasalaatti. Aivan uskomattoman hyvää.

Pääruoaksi pihviä bearnaise kastikkeella. Vähän ylikypsää, mutta maistui tämäkin, olisi pitänyt tilata raaempana, eikä mennä tarjoilijan ehdottamalla mediumilla.

Jälkiruoaksi juustokakkua.

Lisää hienoja rakennuksia.

Notre Dameen pääsi lyhyen jonotuksen jälkeen ilmaiseksi sisään, olihan kyseessä kirkko.

Ei pärjännyt Sacré-Coeurille sisätiloiltaan, mutta hieno oli tämäkin.

Pyhä kankkunen?

Notre Damin kuuluisiin torneihin piti jonottaa tunti ja maksaa kympin sisäänpääsymaksu.

Mutta kyllä kannatti, näkymät hienojen patsaiden vierestä olivat upeat.

Selfietikut kielletty! Tornien näköalatasanne oli suojattu verkolla, jossa oli pieniä aukkoja kuvaamisen helpottamiseksi.

Yksi Notre Damen kelloista. Ei näkynyt Quasimodoa, kelloa vartijoi ja ehkä soitti nuori nainen.

Notre Damen jälkeen kävin vielä vilkaisemassa 22 metriä korkeaa vapaudenpatsaan kopiota, joka on vain muutaman vuoden alkuperäistä nuorempi. Sen lahjoittivat yhdysvaltalaiset ranskalaisille vallankumouksen satavuotispäivänä 1889.

Suomi-Kanada

Ennen peliä oli tarkoitus käydä katsomassa kuuluisat katakombit, mutta jono oli erittäin pitkä keskipäivällä, eikä huvittanut jonottaa 2-3 tuntia. Pariisi on kaunis ja viihtyisä kaupunki, mutta jos ei tykkää jonottaa, ei kannata kierrellä ilman kunnollista suunnitelmaa kuuluisimpia turistikohteita. Tänne saa reiluun tuplahintaan (27€) onlinelipun, jolla pääsee ennakkoon varattuna ajankohtana jonon ohi. Tänne ei käy Pariisin museokortti, mutta sillä pääsee monien muiden jonojen ohi (48€/2pv, 62€/4pv, 74€/6pv).

Komeiden rakennusten katselu ei maksa mitään, joten jatkoin keskustaan.

Josta löytyi tällainenkin paikka. Ranneke kisojen ajaksi kustansi 20€, joten en käynyt vilkaisemassa miltä paikka näytti sisältä, hallin ympärillä oleva tunnelma riitti.

Lisää Egyptiteemaa. En tainnut nähdä yhdessäkään suihkulähteessä vettä.

Notre Dame, jossa päätin vierailla myöhemmin.

Komea oli ainakin ulkopuolelta

Tällaisia sushiravintoloja, joiden edustalla mopot odottivat tilauksia, näkyi useita.

Sveitsi-Tsekki ei ollutkaan leijonien jatkon kannalta niin kiinnostava, kuin olin aiemmin ajatellut. Melkein skippasinkin matsin, kun oli niin kaunis hellepäivä. Peli olikin hieman unelias, vaikka molemmilla oli hyvät kannustusjoukot mukana. Sveitsi voitti 3-1.

Ennen Suomen peliä otin pari siemausta punaviiniä edellisen pelin etkoilta tuttujen herrojen kanssa. Kaupan edessä ollut roskis oli ainoa vapaa pöytä.

Aurinko kuitenkin houkutteli pois hämärältä kujalta, joten siirryin pian läheiseen puistoon, jossa seurana oli mm nämä harvinaisen tyylikkäät herrasmiehet.

Järkkäritkin vetivät päähänsä Moimobiilin jakamat hanskat.

Nyt kaatuu kanada!

Ei kaatunut... Olihan peli viihdyttävä, mutta pettymyksen se tuottaa, kun oma suosikki on selkeesti huonompi.

Tuttuja tyyppejä. Muita bongauksia olivat Amanda Harkimo tupakkikaupan jonossa, Saku Koivu ja Jarmo Kekäläinen, jotka kävelivät ravintolan ohi, jossa olin Sveitsipeliä vähemmän riehakkailla jatkoilla. Yksi pöydästämme kävi nappaamassa Sakun kanssa kaverikuvan.