Matkalla Mandalayhin

Viimeisena iltana Yangonissa istuskelin muitten majatalon asukkaiden kanssa pihalla. Puhuttiin lahinna matkakokemuksista, mutta keskustelu polveili itsekkaista syista munkkeina olevien kautta lahetyssaarnaajoihin. Kambodzalainen nainen, joka oli tullut samana paivana Myanmariin hollantilaisen miehensa kanssa, kertoi ettei ymmarra kristittyjen tapoja. Papit tulevat ja yrittavat vakisin tyrkyttaa omaa uskontoaan, eivatka hyvaksy muita uskomuksia. Kysyin tulevatko he auttamaan, mutta jos haluaa apua taytyy ottaa vastaan myos raamattu? Nainen sanoi, etta juuri tallaista apu on koyhien parissa, apua saa kunhan ottaa vastaan myos uskonnon. Lisaksi kristityiksi kaantyneet ovat alkaneet vierastaa muita uskontoja. Kaikki projektit joihin liittyy kirkon ulkomaanapu tulevat jatkossakin pysymaan boikottilistallani.

Ennen ensimmaista reissua mietin mita vastaan kun ihmiset kysyvat uskonnostani, tiesin etta paikallisten voi olla vaikea ymmartaa, etta jollain ei ole uskontoa. Nain se on myos ollut, lahes joka kerta he ovat luetelleet tietamansa uskonnot ja mina olen yrittanyt selittaa, etta Suomessa osalla ihmisista ei ole uskontoa. Aina he ovat kuitenkin hyvaksyneet asian, tosin hyvin mietteliaina. Kertaakaan en ole halunnut valehdella, en myoskaan silloin, kun Thaimaassa australialainen moottoripyorajengilaisen nakoinen bodari meni kesken jutustelun vakavaksi ja kysyi olenhan kunnon kristitty, hanelle kuitenkin riitti etten ollut muslimi ja ilta jatkui rauhallisesti.

Tama kirjoitus syntyi passin kopion taakse bussissa, kun kyllastyin katsomaan paikallista lavakomediaa, jota oli mahdotonta tajuta kielitaidottomana. Alkumatkasta naytettiin vuorotellen lansimainen musiikkivideo ja sen peraan paikallinen coveri, mm. Celin Dionin Titanic tunnusmusiikki ja siita tehty paikallinen versio, jossa laulaja seisoi valilla laivan kannella. Tata oli hauska katsella.

Yhdentoista aikoihin pysahdyimme poliisin tarkastuspisteelle, josta suurin osa paikallisista meni lapi vain henkilokorttia vilauttaen, minut ainoana lansimaalaisena ja pari ilmeisesti paikallista, joilla oli muutama virallisen nakoinen A4 lappu kaskettiin koppiin sisalle. Paikallisilta kysyttiin muutama kysymys ja toinen sai kuittauksen paperiinsa. Minun tietoni otettiin ylos ja kysyttiin mihin olen menossa, taman jalkeen matka jatkui. Pian saavuttiin uuteen paakaupunkiin, joka kiilsi uutuuttaan. Muutama iso hotelli, upean nakoinen jalokivimuseo ja uusia asuintaloja. Jokaisella kadulla oli valot ja liikenneympyrat oli koristeltu istutuksin. Mandalayhin saavuttiin jo vahan jalkeen viisi. Asemalla nain Royal guest housen kylttia pitavan miehen, joka kertoi, etta heilta loytyy 4-7 dollarin huoneita ja kyyti maksaisi 3000k. Tama kuulosti hyvalta diililta, eika huvittanut alkaa tekemaan vertailua aamuviidelta, joten hyppasin skootterin kyytiin. Otin 5$ huoneen, joka on itseasiassa 2 hengen huone. Ikkunasta avautuu myos jonkinlainen nakyma. Katolta nakee Mandalay maelle, jonne on tarkoitus pyorailla huomenna.


Sokeriruokosta puristetaan mehut tuoppiin ja tarjoillaan sitruunan kera.


Yangon


Mitahan tama kuivaa leipaa syova kissa sanoisi, jos sille kertoisi suomalaisista hienohelmoista, joille kelpaa vain tietty kallis merkki...


(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää maassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Sähköposti kuitenkin kulkee.)