Lingthem

Seuraavana aamuna vähän väsytti, kun kello soi puoli kuudelta. Painoin torkkua ja kello soitti taas kymmenen minuuttia myöhemmin. Meinasin pistää herätyksen pois, mutta päätin kuitenkin kömpiä vähän viileässä ilmassa ikkunalle. Kangchenjunga loisti punaisena. Tämä näky sai unihiekan häipymään, puin äkkiä päälle ja suuntasin läheiselle näköalapaikalle.

Kyllä kannatti! Majapaikkani on tuo lippujen ympäröimä paikka.

Vähän zoomausta

Kangchenjungan huippu. Vuori on pyhä Lepchoille, jotka muutenkin palvovat enemmän luontoa, kuin nykyistä alueen valtauskontoa buddhismia. Vuoren pyhyyttä kunnioittavat myös useimmat vuorikiipeilijät, he eivät etene aivan huipulle asti vaan kääntyvät juuri ennen huippua. Vaikka kuinka zoomailin kiipeilijöitä ei nyt näkynyt. Oli upeaa nähdä tämä huippu näinkin läheltä. Kiipeäminen tuonne on erittäin vaarallista, jopa ammattimaisille vuorikiipeilijöille, joten minä en sitä edes harkinnut. Budjettikin olisi tullut vastaan. Kiipeäminen 8586 metriä korkealle huipulle maksaa vähintään kymmeniä tuhansia euroja.

Kyntövekotin

Hetken etsittyäni paikkaa riippumatolle, päätin ripustaa sen keittiön alapuolelle. Riippumatot eivät ole täällä suosittuja, mutta majapaikan pitäjän tuttu tykästyi siihen heti vähän testattuaan. Sangdupilla onkin suunnitelmana täyttää tämä keittiön alapuoli riippumatoilla. Suosittelin puuvillaisia tänne ja myöhemmin, kun hän saa kasvatettua lähistölle puita, niihin verkkoriippumatot, sillä täällä sataa vähän joka kuussa.

Paikallinen portti.

Vähän maisemaa ja rukouslippuja

Kaikki täällä kasvatettu ruoka on luomua. En tiedä johtuiko tästä vai Sangdupin veljenpojan kokkaustaidoista, mutta ruoka oli erinomaista joka kerta.

Oikealla keittiö ja vasemmalla makuuhuoneet.

Illalla syötiin miedosti savustettua nautaa ja juotiin hirssiviiniä. Kiljultahan tuo maistui, mutta monena iltana sitä tuli siemailtua. Ensimmäisenä iltana täällä oli seurana bengalilainen perhe, mutta sen jälkeen olin ainoa vieras. Yhden aussin piti tulla, mutta hän ensin ilmoitti, että myöhästyy päivällä ja tämän jälkeen perui tulonsa. Sangdupin ikäväksi hän oli tehnyt varauksen ilman takuita matkatoimiston kautta, joten Sangdupille tuli tästä vieraasta vain komissiomaksuja, jotka eivät olleet kovin pienet. Päivää myöhässä ei voinut painaa ei saapunut nappulaa... Tuosta naudasta hauska fakta. Intia taistelee maailman ykköstilasta naudanlihanviejämaana Brasilian kanssa, vaikka lehmä on hinduille pyhä. Nykyinen pääministeri ajoi kovasti naudan viennin totaalikieltoa vähäisempänä ministerinä, muttei ole tehnyt mitään noustuaan pääministeriksi. Nämä taitaa olla niitä kuuluisia lehmänkauppoja.

Yhden illan aikana Sangdupin tuttu veisteli paikallisen veitsen. Terään käytetään kuorma-auton vanhoja lehtijousia, jotka käytetään metallipajalla. Terä upotetaan puuhun kuumentamalla terästä ja lopuksi vuollaan kädensija.

Täällä on iilimatoja. Kun oltiin Sangdupin kanssa matkalla ostamaan maitoa näin, kuinka lehmipoika piteli kovin hankalasti lehmää ja yritti saada iilimatoa pois lehmän sieraimesta. Tarjouduin auttamaan ja apu kelpasi. Lehmipoika heitteli vettä sieraimiin minun pidellessäni lehmää paikoillaan. Avustani huolimatta iilimato jäi sieraimeen.

Koirat joita pyöri homestayin pihalla, eivät varsinaisesti kuullu kenellekkään. Ne ovat kylän koiria, jotka kulkevat vapaina ja saavat ruokaa vähän sieltä sun täältä. Näyttivät nauttivan vapaasta elämästään.