Bukoba

 

Kaupunki oli melko pieni eikä erityisemmin iskenyt. Ei sillä, että kaupungissa olisi ollut mitään vikaa, se ei vain sytyttänyt. Paitsi tuo katedraali, se oli upea. Sisälle en päässyt, vihainen vartija huitoi pois, varsinkin kun kysyin, että sopiiko ottaa kuva porttien sisäpuolelta.

Kenialainen Tuskeri on panostanut valtavasti markkoinointiin. Näitä kylttejä on näkynyt joka pitäjässä. Tusker olutta en ole nähnyt myytävän missään.

Bensan hintaa ei ole tullut vielä kerrottua. 2000 shillinkiä on 0.71 euroa. Xe.com kurssilla. 

Punaisen ristin paikallistoimisto. Sisältä kuului kovaa yksinpuhetta.

Vesi oli täälläkin korkealla. Muistan Douglasin maininneen, että edellinen sadekausi oli ollut todella kova ja siksi Manyarankin vesi oli korkealla.

Synkkää vaikka oli keskipäivä. Yhtenä päivänä satoi todella rankasti, ollaanhan keskellä uutta sadekautta. Kuva on otettu huoneen parvekkeelta. salamoi ja sähköt katkeilivat.

Hei tyypit? Kenen piti tuoda pallo? 

Kalaa söin täälläkin. Erittäin hyvää, niin grillattuna, kuin paahdettunakin. 

Kävelyretkellä kaupungin laitamilla löysin heinäsirkkoja. Parasta olutsnäkiä. 4 euroa rasia.

Kuulostaa hyvältä keksinnöltä. Hotelliani vastapäätä oli kuntokeskus, jossa punttisali ja sauna maksoi yhteensä 4 euroa. Laitteet olivat Suomesta tuttuja technogymin vekottimia, joten tutuilla laitteilla treenaamaan pääsi nopeasti. Salilla oli ainakin yksi personaltraineri ja sitten toinen josta en ole varma oliko hän töissä vai asiakas. Ainakin hän ilmoitti minulle, että treenataanpa yhdessä. Kolme kertaa kymmenen sarjani olivat hänen mielestään aivan liian lyhyitä ja yksi 3X10 per lihasryhmä oli aivan liian vähän. Koitin ottaa vähän kevyemmin, sillä edellisestä salikerrasta oli puolitoista kuukautta. Silti parin päivän päästä varsinkin hauikseni olivat aivan jumissa.

Sauna oli hyvä, noin niinkuin sähkösaunaksi. Vastaava voisi löytyä Suomestakin. Lämpöä seitsemänkymmentä astetta. Saunamestari kävi välillä tarkistamassa lämpötilan ja kysymässä, että onhan kaikki hyvin. Oli mukava ottaa parit löylyt. Ekalla kerralla olin yksin ja toisella kerralla paikallisten äijien kanssa. Löylyä heittivät melko varovasti. Saunassa ei oltu alasti, vaan pyyhe vyötäisillä. Täältä löytyi myös höyryhuone, jossa olin vain lyhyen hetken. Mittarin mukaan siellä oli lämmintä vain neljäkymmentä ja haisi todella ummehtuneelle. 

Olin päättänyt jatkaa seuraavaksi Kigomaan, sinne menee täältä kolme bussia viikossa. Reitti kulkee lähellä Burundin rajaa. Tuo maa on ollut viime vuosikymmenellä hieman epävakaa, joten päätin googletella ja törmäsin tähän uutiseen.  Kymmenen vuotta vanha juttu, mutta aiheutti toimenpiteitä. Oman hotellini johtajaa en löytänyt sillä hetkellä, joten kävelin naapuriin, jossa mainostettiin turisti-infoa. Kysyin reitin turvallisuudesta ja mies vakuutti, että reitti on turvallinen. Ennen oli ongelmia, muttei enää. Vuosia sitten kaikki tiet täältä etelään olivat erittäin vaarallisia. Matkankin pitäisi kestää vain kahdeksan tuntia. Bussiasemalla sanottiin samaa, kun ostin kymmenen euron lipun. Matka alkoi kuudelta aamulla.

Aamiaista pysähdyspaikalta. Suolaista jotain ja energiajuomaa kahvin korvikkeeksi. 

Bussimme ei ollut uusinta uutta. Tällä kertaa ei pysähdelty puskiin, mutta joillain asemilla pysähdyttiin sen aikaa, että saattoi käydä vessassa. Kuskille ilmoitin aina käväiseväni, etten vain jää kyydistä. 

Maisema oli kumpareisempaa kuin aiemmin. Paljon mielenkiintoisia kyliä. Ennen yhtä kylää pysähdyttiin puoleksi tunniksi autojonoon. Kuulin, että pääministeri oli käymässä ja meidän pitää odottaa. Burundin läheisyydestä kertoivat useat pakolaisleirien kyltit. Yhden IOM:n teltan näin. Käsittääkseni burundilaiset pakolaiset ovat vähitellen palaamaan päin.

Lounastikkuja eurolla.

Todellisuudessa matka kesti 14 tuntia. Viimeiset 4 tuntia eivät olleet rennoimmasta päästä, sillä alkoi sataa. Ikkuna vuoti vähän, muttei tämä haitannut. Enemmän harmitti maisemien menetys, ikkuna oli tummennettu. Kohta katosta alkoi tippaista vettä, pölystä ruskeaksi värjäytynyttä. Olin tyhjällä takapenkillä, joten vaihdoin keskipaikalle. Tänne olin tullut sillä oikealla paikallani en olisi nähnyt ulos. Takarivi ei ole töyssyisellä tiellä suosittu. Perä hyppii niin, että pomppasin itsekkin monta kertaa kunnolla ilmaan. Kun viereiselle penkille lorotti katosta ruskeaa vettä, olin tyytyväinen, että olin vaihtanut suoraan keskelle. Ainoa paikka täällä perällä, jossa pysyi kuivana. Katto näytti vuotavan vähän kaikkialta. Repesin nauruun, kun hattuhyllyltä loiskahti kunnolla vettä, se ei näemmä vuotanut. Niin nauroivat paikallisetkin. Yksi mies selitti kaverilleen nauraen jotain ja osoitteli minua, ymmärsin vain sanat musunku eli valkoinen ja Tansania. This is Africa. Olin yllättävän kuiva, kun lopulta saavuttiin Kigomaan. Sade oli loppunut, joten pääsin mopolla Jakobsenin rannalle. On muuten loistavaa vatsalihastreeniä matkustella iso rinkka selässä mopon kyydissä.