Bukoba

 

Kaupunki oli melko pieni eikä erityisemmin iskenyt. Ei sillä, että kaupungissa olisi ollut mitään vikaa, se ei vain sytyttänyt. Paitsi tuo katedraali, se oli upea. Sisälle en päässyt, vihainen vartija huitoi pois, varsinkin kun kysyin, että sopiiko ottaa kuva porttien sisäpuolelta.

Kenialainen Tuskeri on panostanut valtavasti markkoinointiin. Näitä kylttejä on näkynyt joka pitäjässä. Tusker olutta en ole nähnyt myytävän missään.

Bensan hintaa ei ole tullut vielä kerrottua. 2000 shillinkiä on 0.71 euroa. Xe.com kurssilla. 

Punaisen ristin paikallistoimisto. Sisältä kuului kovaa yksinpuhetta.

Vesi oli täälläkin korkealla. Muistan Douglasin maininneen, että edellinen sadekausi oli ollut todella kova ja siksi Manyarankin vesi oli korkealla.

Synkkää vaikka oli keskipäivä. Yhtenä päivänä satoi todella rankasti, ollaanhan keskellä uutta sadekautta. Kuva on otettu huoneen parvekkeelta. salamoi ja sähköt katkeilivat.

Hei tyypit? Kenen piti tuoda pallo? 

Kalaa söin täälläkin. Erittäin hyvää, niin grillattuna, kuin paahdettunakin. 

Kävelyretkellä kaupungin laitamilla löysin heinäsirkkoja. Parasta olutsnäkiä. 4 euroa rasia.

Kuulostaa hyvältä keksinnöltä. Hotelliani vastapäätä oli kuntokeskus, jossa punttisali ja sauna maksoi yhteensä 4 euroa. Laitteet olivat Suomesta tuttuja technogymin vekottimia, joten tutuilla laitteilla treenaamaan pääsi nopeasti. Salilla oli ainakin yksi personaltraineri ja sitten toinen josta en ole varma oliko hän töissä vai asiakas. Ainakin hän ilmoitti minulle, että treenataanpa yhdessä. Kolme kertaa kymmenen sarjani olivat hänen mielestään aivan liian lyhyitä ja yksi 3X10 per lihasryhmä oli aivan liian vähän. Koitin ottaa vähän kevyemmin, sillä edellisestä salikerrasta oli puolitoista kuukautta. Silti parin päivän päästä varsinkin hauikseni olivat aivan jumissa.

Sauna oli hyvä, noin niinkuin sähkösaunaksi. Vastaava voisi löytyä Suomestakin. Lämpöä seitsemänkymmentä astetta. Saunamestari kävi välillä tarkistamassa lämpötilan ja kysymässä, että onhan kaikki hyvin. Oli mukava ottaa parit löylyt. Ekalla kerralla olin yksin ja toisella kerralla paikallisten äijien kanssa. Löylyä heittivät melko varovasti. Saunassa ei oltu alasti, vaan pyyhe vyötäisillä. Täältä löytyi myös höyryhuone, jossa olin vain lyhyen hetken. Mittarin mukaan siellä oli lämmintä vain neljäkymmentä ja haisi todella ummehtuneelle. 

Olin päättänyt jatkaa seuraavaksi Kigomaan, sinne menee täältä kolme bussia viikossa. Reitti kulkee lähellä Burundin rajaa. Tuo maa on ollut viime vuosikymmenellä hieman epävakaa, joten päätin googletella ja törmäsin tähän uutiseen.  Kymmenen vuotta vanha juttu, mutta aiheutti toimenpiteitä. Oman hotellini johtajaa en löytänyt sillä hetkellä, joten kävelin naapuriin, jossa mainostettiin turisti-infoa. Kysyin reitin turvallisuudesta ja mies vakuutti, että reitti on turvallinen. Ennen oli ongelmia, muttei enää. Vuosia sitten kaikki tiet täältä etelään olivat erittäin vaarallisia. Matkankin pitäisi kestää vain kahdeksan tuntia. Bussiasemalla sanottiin samaa, kun ostin kymmenen euron lipun. Matka alkoi kuudelta aamulla.

Aamiaista pysähdyspaikalta. Suolaista jotain ja energiajuomaa kahvin korvikkeeksi. 

Bussimme ei ollut uusinta uutta. Tällä kertaa ei pysähdelty puskiin, mutta joillain asemilla pysähdyttiin sen aikaa, että saattoi käydä vessassa. Kuskille ilmoitin aina käväiseväni, etten vain jää kyydistä. 

Maisema oli kumpareisempaa kuin aiemmin. Paljon mielenkiintoisia kyliä. Ennen yhtä kylää pysähdyttiin puoleksi tunniksi autojonoon. Kuulin, että pääministeri oli käymässä ja meidän pitää odottaa. Burundin läheisyydestä kertoivat useat pakolaisleirien kyltit. Yhden IOM:n teltan näin. Käsittääkseni burundilaiset pakolaiset ovat vähitellen palaamaan päin.

Lounastikkuja eurolla.

Todellisuudessa matka kesti 14 tuntia. Viimeiset 4 tuntia eivät olleet rennoimmasta päästä, sillä alkoi sataa. Ikkuna vuoti vähän, muttei tämä haitannut. Enemmän harmitti maisemien menetys, ikkuna oli tummennettu. Kohta katosta alkoi tippaista vettä, pölystä ruskeaksi värjäytynyttä. Olin tyhjällä takapenkillä, joten vaihdoin keskipaikalle. Tänne olin tullut sillä oikealla paikallani en olisi nähnyt ulos. Takarivi ei ole töyssyisellä tiellä suosittu. Perä hyppii niin, että pomppasin itsekkin monta kertaa kunnolla ilmaan. Kun viereiselle penkille lorotti katosta ruskeaa vettä, olin tyytyväinen, että olin vaihtanut suoraan keskelle. Ainoa paikka täällä perällä, jossa pysyi kuivana. Katto näytti vuotavan vähän kaikkialta. Repesin nauruun, kun hattuhyllyltä loiskahti kunnolla vettä, se ei näemmä vuotanut. Niin nauroivat paikallisetkin. Yksi mies selitti kaverilleen nauraen jotain ja osoitteli minua, ymmärsin vain sanat musunku eli valkoinen ja Tansania. This is Africa. Olin yllättävän kuiva, kun lopulta saavuttiin Kigomaan. Sade oli loppunut, joten pääsin mopolla Jakobsenin rannalle. On muuten loistavaa vatsalihastreeniä matkustella iso rinkka selässä mopon kyydissä.

Victoria

 

Victoria-aluksen palaset valmistettiin 1959 Glasgowssa. Osat kuljetettiin Mombasan kautta Kisumuun, jossa alus koottiin ja laskettiin vesille 1960. Alus liikennöi Victoria järvellä Kenian lipun alla vuoteen 1977, jolloin se myytiin Tansanialle. Laiva liikennöi vuoteen 2014 saakka Mwanzan, Bukoban ja Kampalan välillä. Tuolloin katsottiin olevan laajan peruskorjauksen aika. Laivan kunnossa alkoi olla vakavia ongelmia. Tiedä mitä se sitten täällä takoittaa. Toinen Mwanzan ja Bukoban välillä liikennöinyt Bukoba alus upposi 1996. Aluksen matkustajakapasiteetti oli 430 matkustajaa. Onnettomuudessa kuolleiden virallinen määrä oli 894. Mukana Al-Qaidan egyptiläinen kakkosmies Ubaidah Benjamin Mkapa. 

Viime syksynä Victoria palasi liikennöimään Mwanzan ja Bukoban välille. New Victoria nimellä.

Laiva lähti puoli kymmeneltä ja yhdeksän tunnin matka ykkösluokassa kustansi seitsemäntoista euroa. Olin valinnut ykkösluokan turvallisuus ja mukavuustekijöiden takia. Kansipaikan olisi saanut reilulla vitosella.

Tutkiessani alusta löysin tämän tyylikkään baarin. Heti tuli fiilis, että nyt kuuluu tilata lasi viskiä. Tansaniassa ei ole tainnut koskaan olla keskustelua, että saako baarissa tilata tuplan tai triplan. Täällä myytiin ainoastaan pulloja. Niin paljon ei viskiä tehnyt mieli, joten otin oluen. Baari alkoi täyttyä melko pian tuloni jälkeen. Tänne tuli myös eurooppalainen pariskunta. Sanaakaan ei vaihdettu, minä lähdin olueni jälkeen nukkumaan. 

Perillä Bukobassa. Katsellessani laituriin kiinnittymistä näin kuinka valkoisen pariskunnan mies sääti kovasti laivan henkilökunnan kanssa. Laiturilla törmäsin pariskunnan naiseen, joka itkien selitti poliiseille jotain. Kysin, että onko kaikki hyvin? No ei ollut. He olivat unohtaneet pikkurepun baariin. Siellä oli tietenkin passit, luottokortit, rahat, kaikki... Nyt sitä ei tietenkään enää löydy mistään. Satamasta ei päässyt ulos ilman passeja ja virkavalta oli jo ottanut pariskunnasta kopin. Kysyin silti, voinko auttaa jotenkin, en voinut. Todella huono paikka kadottaa omaisuus. Lähetystöistä katsottuna ei juuri kauempana voisi olla. 

Tietenkään tätä en heille sanonut, mutta ehkä hölmöin tapa on säilyttää reissussa tärkeintä omaisuutta yhdessä ja samassa paikassa. Vieläpä pikkurepussa, joka on todella helppo varastaa. 

Minä otin mopotaksin new banana nimiselle hotellille, josta pitäisi löytyä halpa huone. En kuitenkaan löytänyt hotellista ketään, joten jatkoin matkaa. Päädyin lopulta Victorious Perchiin.

Huone aamiaisella kustansi yli tuplat bananaan verrattuna, mutta täällä ainakin oli väkeä paikalla. 20 euroa aamiaisella.

Tyypillinen aamiainen sisämaassa. Otin tällä kertaa vähän kaikkea kuvan takia. Kanabanaanikeittoa, lätty, uppopaistettuja vihanneksia, munkin tapainen, hedelmiä, spagettia, keitetty muna, instant kahvia ja mehua. Lisäksi keittiöstä pystyi tilaamaan munia haluamallaan tavallaan. 

Mwanza

Aloitetaan näkymällä huoneen parvekkeelta. 

Mwanza Tampereen ystävyyskaupunki ja Tansanian toiseksi suurin kaupunki 1,12 miljoonalla asukkaalla. Ero Dar Es Salaamiin on iso ja sen kyllä huomaa. Täällä on pikkukaupungin tuntua, eikä häsläreitä ole lainkaan. Jonkin verran kerjäläisiä, varsinkin sinnikkäitä katulapsia. 

Mwanza elää suurelta osin kalastuksesta. Kala-alukset nostavat suuria määriä niilinahventa Victoriajärvestä. Nyttemmin niilinahvensaaliit ovat vähentyneet selkeän liikakalastuksen vuoksi, mikä ei ole huono asia. Niilinahven on tänne istutettu vieraslaji, joka on ajanut Afrikan suurimman järven ekologisen katastrofin partaalle. Suuri kala jolla ei ole ihmisen lisäksi muita luontaisia vihollisia on syrjäyttänyt ja syönyt suuren osan muista kaloista, osa lajeista on kadonnut täysin.

Teollisen mittakaavan kuivatusta.

Mwalonin torilla oli kalan lisäksi paljon muutakin myynnissä.

Kalasatama ja sen lähistö oli täynnä marabuita. 

Langalla tähysti haukkoja. Niitäkin näkyi kaupungissa paljon.

Lähes kaikki niilinahvenet menevät vientiin, paikalliset syövät tilapiaa. Ahvenensukuinen kala tämäkin, mutta kuuluu alueen luontoon. Näitä tuli syötyä monta. Todella hyviä ja hintaa neljästä kahdeksaan euroon per kala. Roasted eli kuvan mukaan valmistettu oli paras.

Ananas on ilmeisimmin sesongissa. Ainakin sitä myytiin paljon. Vajaa viisikymmentä senttiä kappale.

Tansanian toiseksi suurin stadion. Taustalla näkyy Rock city mall. 2016 avattu ostari on Mwanzan suurin, mutta ainakin toistaiseksi vajaakäytöllä. Hissitkään eivät toimineet. Ostarilta löytyi elokuvateatteri, jossa kävin katsomassa upouuden The little thingsin neljällä eurolla. VIP lippu olisi kustantanut 6 euroa. Ero on vain siinä, että VIP istuu salin takaosassa. Outoa. Leffa oli ihan ok, mutten lähde ylistämään. Ääniraita oli alkuperäinen ja tekstitystä ei ollut.

Vanhempaa talokantaa.

Mielestäni metsästys ilman kallista erityislupaa on kielletty. Kiinni tuo putiikki olikin.

Leimaa? Ehkä ei.

Mutta hiukset kävin solmimassa. Pyydettiin 2 euroa, annoin 4.

Tuollaiset pakettiautot, eli minibussit toimivat kaupungin sisäisessä liikenteessä ja vähän pitemmilläkin matkoilla. Täällä on naurattanut parin bussin peräkuva. Toisessa oli Kim Jong Un ja toisessa Osama Bin Laden. Syy voi olla sama, kuin miksi Afrikasta löytyy Hitlereitä. Uutisista tuttu nimi tai kuva napataan käyttöön ilman sen kummempaa syventymistä henkilöön. Tähän kohtaan kirjasuositus. Kannattaa lukea laiton lapsi, todella hauska ja opettava omaelämänkerta.

Lisko

Vaikka ihmiset roskittavat paljon vähemmän, kuin esimerkiksi monessa maassa Aasiassa, näkyy silti, että tämä on iso kaupunki. Rannat ovat täynnä roskaa ja kaupungin läpi virtaava joki kuljettaa ties minkälaista muovijätettä. Virtaa oli surullista katsoa. Onneksi ne kertakäyttömuovipussit ovat kiellettyjä ja niitä oikeasti käytetään melko vähän.

Kaupungin lempinimi on Rock City. Kuuluisin nähtävyys on tämä Bismarck kivimuodostelma. Suuria kiviä näkyy muutenkin kaikkialla.

Mwanzan rautatieasema siirtomaa-ajalta. Saksalaiset rakensivat Tansanian ensimmäiset rautatiet. He alkoivat rakentaa linjaa myös Mwanzaan, mutta britit saattoivat tuon työn päätökseen ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Junalla en kuitenkaan matkaa jatkanut, vaan parissa edellisessä kuvassa näkyvällä laivalla. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

 

Babati

 Seuraavaksi kohteeksi valitsin Mwanzan. Tansanian toiseksi suurin kaupunki Victoriajärven rannalla. Longidosta menee minibusseja vain Arushaan ja sieltä Mwanzaan bussit lähtevät jo aamukuudelta. Matka kestää yli kaksitoista tuntia. Arushassa halusin vain vaihtaa bussia, joten katsoin kartasta, että Babati niminen keskus on muutaman tunnin päässä Arushasta, Mwanzalle menevän reitin varrella. Loistava välietappi siis. Arushasta menee busseja järvelle myös lyhenpää reittiä Serengetin ja Ngorongoron läpi, mutta tuolla reitillä ulkomaalaisen turistin pitää maksaa sataviisikymmentä dollaria pääsymaksuja.

Minibussin täyttymistä sain odottaa pari tuntia Longidossa. Meru oli tästä kuvakulmasta vielä komeampi, kuin Arushasta. Onkohan tuo joskus ollut huomattavasti korkeampi?

Arushassa ei tarvinnut kauaa odottaa, lähes täysi bussi oli jo lähdössä bussiasemalta.

Tässä ollaan noin kymmenen kilometriä Babatista vessataukopysähdyksellä. Bussi oli juuri pysähtynyt jollain bussiasemalla, mutta olin lukenut, että Babatin asema sijaitsee keskustassa. Näin ei kuitenkaan ollut, joten kun siitä hurautettiin ohi, heitin äkkiä rinkan selkään ja pyysin pysäyttämään. Näemmä asema oli vaihtanut paikkaa sinne kymmenen kilometrin päähän.

Babati oli jopa yllättävän iso paikka. Retkitoimistonkin löysin. Sitä pitänyt mies oli huonossa kunnossa, mutta kertoi retkistä sängystään käsin. Kylävierailulla oli hintaa neljäkymmentä euroa, joten päätin olla menemättä. Mies oli opiskellut Helsingin kauppakorkeassa ja hänellä oli edelleen paljon yhteyksiä Suomeen. 

Täälläkin tapasin mielenkiintoisia ihmisiä ruokapaikassa. Opetushallinnon tarkastajan ja opettajan. Juteltiin kaikenlaista ja tuli puhetta koronastakin. He kertoivat, että ensin Tansaniassa levisi paniikki. Presidentti sai kuitenkin ihmiset rauhoittumaan ja jatkamaan normaalia elämää. Ihmiset käyttävät nykyään tavallista enemmän inkivääriä ja muita rohtoja pysyäkseen terveenä.

Lähellä oli järvi, jota kävin katsomassa. Venemiehet koittivat myydä kanoottiretkeä virtahepoja katsomaan, mutten uskaltanut tälle retkelle lähteä. Miehet kyllä vakuuttivat, että tuntevat virtahevot, eikä vaaraa ole. Kyseessä on kuitenkin Afrikan vaarallisin nisäkäs.

Kala-ateria. Oli pyydetty tuosta järvestä. Erittäin hyvää. Käsin kokonaisen kalan syöminen on helppoa, paikalliseen tapaan. Tuo juoma on paikallista inkivääriolutta, johon olen kovasti tykästynyt.

Tulin järvenrantaan mopolla, mutta kävelin pois. Kylänraitti oli mielenkiintoinen paikallisine asumuksineen. Talojen pihalla ihmiset räpläsivät älypuhelimia. Ne jotka huomasivat minut, tervehtivät iloisesti.

Kirkko, joka oli täynnä ja messu käynnissä.

Katusaarnaajalla riitti uskonpaloa. Tansanialaisista noin kuusikymmentä prosenttia on kristittyjä ja neljäkymmentä prosenttia muslimeja. 

Minulle oli kerrottu, että bussiasemalla pitää olla puoli kahdeksan ja bussi lähtee kahdeksalta. En jotenkin uskonut, sillä bussi lähtisi kuudelta Arushasta. Bussiasemalla olin silti vähän ennen kahdeksaa ja bussi saapui vähän ennen yhdeksää. Bussiaseman liikennettä oli mielenkiintoista seurata. Pahvilla korjattuja bussin ikkunoita ja kanoja katolla, noin niinkuin esimerkiksi. Kaupan oli kaikkea.

Bussi oli hyväkuntoinen ja kymmenen tunnin matka maksoi noin viisitoista euroa. Nettiyhteys oli ihan ok, joten kuuntelin matkalla podcasteja ja katselin hieman paria leffaa bussin telkkareista. Toinen oli kiinalaisten hightecharmeijapropagandaa ja toinen paikalline komedia, jossa kuuluisan näyttelijän kaupunkilaismakuun juntahtava, mutta erittäin puhelias isä saapuu asumaan poikansa luokse. Ihan hauska ja englanniksi tekstitetty.

Matkalla pysähdyttiin monella asemalla. Nälkä ei taatusti tullut. Kerran pysähdyttiin ravintolaan hakemaan lounaat. Pikaiset takeaway annokset mukaan ja matka jatkui. Vessatauot pidettiin keskellä ei mitään puskatyylillä.

Maisema oli melko alavaa. Apinanleipäpuita oli paljon ja muutaman seeprankin näin.

Ensin otin huoneen kalasataman läheltä hotellista nimeltä Mwolekas, sillä alue vaikutti mielenkiintoiselta. Superbowl oli kuitenkin jo käsillä ja tuo hotelli oli turhan rähjäinen, paremman huoneen jääkaappikaan ei toiminut

Keskustassa sijaitsevan Vizanon 15€ huone toimi tarkoitukseen paremmin ja mopotaksilla pääsi kaupungissa mihin vain neljälläkymmenellä eurosentillä. Jääkaappi ja kohtullisen iso telkku, johon sai yhdistettyä läppärin. Tamba Bay voitti ja peli oli vähintäänkin hyvä.