El Fuerte

Tässä minä ja se vaarassa ollut kissa. Minnan riippumatto saavutti suuren suosion. Yhtenä aamuna löydettiin jenkkiläinen hippityttö nukkumasta siitä ja toisena iltana kun oltiin jo nukkumassa, kuultiin, että joku kömpi makuupussin kanssa siihen. Torstaina aktivisoiduttiin riippumatoista, vaikka kolibreja pystyi bongailemaan niistäkin ja lähdettiin taksilla (40b) katsomaan mystistä El Fuertea (50b/hlö).

Tästä paikasta on paljon arvailuja, mutta paljoa varmaa ei voida sanoa, sillä paikka on ennen inkoja tehty ja tuolta ajalta on hyvin vähän tietoa. Yleisimmin hyväksytty arvaus on, että paikka on pyhäkkö, jonkinlainen palvontapaikka.

Tässä inkojen asumuksen raunioita, inkojen raunioita löytyi ympäriltä enemmänkin. Paikkasta löytyi myös espanjalaisten raunioita, selkeästi suosittu paikka.

Täältä oli kieltämättä komeat maisemat nykyiseen kansallispuistoon päin.

Päätettiin kävellä takaisin Samaipataan 9km. Kuvassa näkyy vähän huonosti, mutta täälläkin viljellään pengertämällä, kuten Filippiinien ylängöillä.

Nätisti näkyy eri kerrostumat seinämässä.

Samaipataan päästyämme päätimme palkita itsemme herkuilla ja reissun ensimmäisellä Cuba Librellä. Selkeästi suosittu juoma, tätä saa myös 3l pulloissa. Tämän jälkeen ostettiin 135b bussiliput Sucreen seuraavalle illalle.

Perjantaina pakattuamme lähdettiin katsomaan eläinten pelastuspaikkaa parin kilometrin päähän.

Ensimmäiset laamat! Pian näiden jälkeen löydettiin eläintenpelastuspaikka.

Joka pyörii vapaaehtoisten voimin, rastat vaikuttivat olevan lähes pääsyvaatimus. Tässä yksi paikan vapaista apinoista.

Kilppareita oli paljon. Eläimet on tuotu tänne entisinä lemmikkeinä tai loukkaantuneina.

Villisika esittelee purukalustoaan.

Ja bambi lipoo huuliaan, taisi olla ruokinta-aika lähellä, sen verran innokkaasti eläimet tulivat luoksemme.

Laamat olivat tulleet portinraosta eläintarhan puolelle. Minnaa vähän jännittää nuoren laaman lähestyminen, "eikö nää syle?

Palattuamme keskustaan löysin torilta uuden ruokapaikan, aivan loistavat lihapotut, lihaa enemmän, kuin pottuja ja annos erittäin iso, selvisin kuitenkin (30b).

Minnalle löydettiin lopulta hyvä vegepaikka. Minä otin yrttiteen, jossa oli kukkia. Makeuttamiseen oli intiaanisokeria ja vielä vähemmän prosessoitua sokeritahnaa.

Iltaseitsemältä mentiin tienvarteen odottamaan kyytiä, lopulta bussi tuli kahdeksalta. Bussi pysähtyi koko 12 tunnin aikana vain kaksi kertaa. Ensin ruokatauolle ja keskellä yötä vessatauolle. Tai ei paikassa mitään vessoja ollut, vaan ihmiset kuseksivat minne sattuu keskellä kylää, alue haisi virtsalle. Naiset menivät jonnekkin kauemmas, mutta Minna päätti vielä tässä vaiheessa reissua pidättää perille asti. Tuli nukuttua ihan hyvin vaikka tuntui, että suurin osa matkasta mentiin huonokuntoisella soratiellä, tämä selittää myös matka-ajan, sillä kartalla Samaipatasta ei ole hirveä matka Sucreen.