Semana Santa

Semana Santa eli pääsiäinen on selkeästi suurin juhla koko Latinalaisessa Amerikassa. Mekin oltiin palmusunnuntaina valmiina katedraalilla, jotta nähtäisiin Jeesus ratsastamassa aasilla. Ihmisillä oli paljon palmunlehtiä mukana. Saarna tuntui kuitenkin kestävän ja kestävän, joten käytiin välillä kävelemässä muualla ja kun palattiin katedraalille ihmisiä valui ulos ja menot olivat ohi. Tiesin, että kulkueen piti olla sunnuntaiaamuna, mutta ilmeisesti sitä ei ollut katedraalilla, vaan jossain muussa kirkossa tai sitten se oli ennen kirkonmenoja. Jotta jatkossa ei missattaisi juhlallisuuksia hankin ohjelman, jossa näkyy kolmentoista kirkon pääsiäisohjelmat. Eihän tästä lappusesta suomalainen oikein mitään ymmärtänyt, joten piti myös vähän opiskella netin ääressä. Reissussa parasta on muista kulttuureista oppiminen ja nyt katolilaiset pääsiäismenot ovat joten kuten tiedossa.

Tämä suuri kulkue pääsi kuitenkin keskiviikkona yllättämään. Hyvin harras oli meno, seurattiin hieman mutta mukaan ei menty.

Tässä taas törmättiin ilmeisesti kirkon päämieheen katedraalin edessä. Saarna oli juuri loppunut ja juhlakulkue kulki viereiseen rakennukseen.

Ihmisten lähdettyä katedraalista käytiin tutkimassa sitä vähän tarkemmin ja löydettiin Ruben Darion hauta alttarin vierestä. Tämä Nicaraguan tärkein runoilija kuoli vain 49 vuoden iässä lähes sata vuotta sitten, mutta jätti suuren perinnön.

Pitkäperjantai on pääsiäisen tärkein päivä, joten mekin päätettiin herätä aikaisin ja seurata ristintie seremonia. "Kotikirkkomme" La Mercedin seremonia alkoi jo neljältä yöllä, joten päätettiin mennä lähellä olleeseen Parroquia el Calvaron kirkkoon, jonka vastaava seremonia alkoi vasta viideltä.

Kirkko oli kauniisti koristeltu ja paikalla oli muutamakymmenen ihmistä.

Kaikille jaettiin kynttilä ja tietolappunen sisääntullessa. Vartin yli viisi pidettiin pieni saarna tai esipuhe, jonka jälkeen neljä miestä käveli jeesuspatsaan luokse ja lähti kantamaan sitä. Seuraamaan lähteneet ihmiset sytyttivät kynttilät, kuten mekin.

Matka kulki pitkin lähikatua aamun sarastaessa. Kaksi torvimiestä oli edellä antamassa lyhyellä soitannalla merkin, että kulkue saapuu. Myös yksi poliisi kulki kulkueen edellä varmistamassa, ettei liikenne haitannut.

Pysähdyttiin yhteensä neljäntoista talon eteen, joille oli kannettu pöytä pihalle patsasta varten ja talon väki oli odottamassa. Pysähdyksillä pyydettiin ymmärryksemme mukaan anteeksi Jeesuksen ristiinaulitsemista. Reilun tunnin kestäneen kierroksen jälkeen palattiin kirkolle ja ristintie oli tämän kirkon osalta ohi. Tämä oli ainoa ristintie, jolle itse osallistuttiin, mutta päivällä nähtiin useita muita.

Tässä ilmeisesti San Franciscon kulkue. Päivällä nämä kulkueet olivat huomattavasti suositumpia ja keski-ikäkin oli matalampi.

Sutiavan kirkossa ei ollut patsasta vaan miehet kantoivat suurta puista ristiä.

Kun kerran täällä Subtiavassa oltiin, päätettiin käydä katsomassa tätä el Tamarindon puuta, johon espanjalaiset valloittajat hirttivät seremonioitta kaupungin päällikön näyttääkseen, että hän on heikko. Sittemmin puusta tuli alkuperäiskansojen taistelun symboli. Puulla käyminen sopi päivän teemaan, olivathan kyläläiset laittaneet puun eteen plakaatin, jossa sanotaan, että "tässä on hänen ristinsä, joka on valomme". Tämä alkuperäiskansan pääkaupunki on nykyään virallisesti osa Leonia, mutta niille jotka asuvat täällä se on edelleen oma kylänsä.

Enkelikujia näkyi paljon, sitä mihin seremoniaan ne kuuluivat emme tiedä.

Illalla pidettiin Jeesuksen hautajaiset. Ensin pappi tai ilmeisesti joku ylempi piti saarnan.

Tämän jälkeen Jeesus otettiin alas ristiltä ja asetettiin arkkuun.

Tästä kameramiesarmeijasta, joka ryntäsi "ruumiin" luokse olisi voinut luulla, että kyseessä on oikeasti Jeesus eikä nukke.

Seremonia päättyi kulkueeseen, joka lähti kulkemaan kohti länttä. Me lähdettiin syömään, olihan paasto lähes päättynyt.

Täältä saa parhaita hampurilaisia koskaan. Sämpylänpuolikkaat voidellaan majoneesilla, reilusti mausteita, jotka paistetaan sipulin kera, kasviksia, kinkkua ja runsas pihvi, hmmm... (55c).

Juhlittiin silti sushin merkeissä. Todella maistuvia olivat nämäkin ja miellyttävä käydä välillä syömässä hienosti.

Lauantaina ei ollut kulkueita, mutta tämä katunäytelmä nähtiin. Näytelmässä esitettiin Jeesuksen tie tuomiosta ristille. Vähän jännitti, että meinaako ne ristiinnaulita kaverin oikeasti, sen verran kovan litsarin tämä Jeesus sai kuulusteluissa. Ei kuitenkaan ja ei raippakaan näyttänyt oikealta.

Sunnuntaiaamuna herättiin taas aikaisin ja mentiin katedraalille kuudeksi. Vuorossa oli viimeinen näytelmä, jossa Jeesus tapaa jälleen Marian.

Katedraalin toisesta sivusta lähti liikkeelle Jeesus

Ja toisesta Maria.

Näiden kahden kohdattua puiston takana jo valmiiksi iloinen soitanta vaihtui When the saints go marchingiksi ja pyhimykset jatkoivat yhdessä takaisin katerdraalille, tämä oli selkeästi iloisin seremonia. Tähän päättyi meidän pääsiäisenviettomme. Enpä ole ennen kristillisemmin viettänyt.


El Salvadorin numeromme: +50370922466