maanantai 5. joulukuuta 2011

Uusi reissu (päivitetty)



4.1. Lennän Helsingistä Tukholmaan (Norwegian 9.05-9.00) ja sieltä Pekingin kautta Bangkokiin (Air China 4.1. 18.25 - 5.1. 18.05)

7.1. Bangkokista Kuala Lumpuriin (Air Asia 15.50-19.00) tapaamaan Siinaa ja Vesaa, jotka päättävät oman lomansa tänne.

9.1. Kuala Lumpurista Jakartalle (KLM 17.10-18.10) ja aloitan Indonesian seikkailun. Jakartalla olen pari päivää. 11.1. on ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä ulkomailla, joten se päivä menee varmaankin äänestysseikkailuun yhdessä maailman sekavimmista miljoonakaupungeista suurlähetystöä etsien.

12.1. Ajelen näillä näkymin junalla Yogyakartalle ja menneisyyteen, Angkoriin ja Baganiin verrattaviin raunioihin ja historiaan.



Yogyakartalta matka jatkuu Surabayaan, josta pitäisi päästä reilussa vuorokaudessa laivalla Makassariin. Surabayan eteläpuolella on Bromo, jota suunnittelin jo viime talvella, mutta jossa ei tullut käytyä, myöhästyttyäni lennolta.



Makassarissa en varmaankaan ole kauaa, vaan jatkan matkaa pikaisesti Tana Torajan alueelle, jossa on tarkoitus tutustua Torajan omaperäiseen kulttuuriin.

Tana Torajasta siirryn Togian saarille, josta pitäisi löytyä uskomaton vedenalainen maailma ja paratiisisaaria, joilla voi mennä pidempikin tovi. Täällä minulla on vakaa tarkoitus käydä vihdoinkin sukelluskurssi.





Togian saarilta lähden kaakkois-Sulawesille, jos on aikaa ja kiinnostusta. Tästä alueesta ei ole kovin paljoa tietoa, mutta Munan saarella sijaitseva Rahan kaupunki kuulostaa hyvältä päämäärältä...

Wakatobin kansallispuisto (Tukangbesi saaret) on alueen tärkein nähtävyys, joten siellä olisi tiedossa taas paratiisisaareilua.



Tämän jälkeen ajattelin vielä legendaarisia maustesaaria Sulawesiltä itään, mutta eipä ole aikaa. Taisin jo viime reissulla kirjoitella, että kaikkien mielenkiintoisten paikkojen näkemiseen menisi Indonesiassa ainakin vuosi ja tämän jälkeen keksisi lisää... Nyt olen Suunnitellut viettäväni Indonesiassa 3kk, jos vain saan säädettyä jatkon 2kk viisumiin, jonka taidan hankkia etukäteen Helsingistä.



Komodon saarella elävät maailman suurimmat liskot, joten se kiinnostaisi kovasti, tätä kautta voisikin jatkaa pikavisiitille Balille, sillä sieltä pääsee Bangkokiin, josta lennän 21.4 (Air China 01.00 - 06.30). Pekingiin ja lopetan reissun 3 viikon Kiinan vierailuun, joka pitää sisällään Kiinan muurin ja Terrakotta-armeijan.



16.5. (Air China 13.50-17.20) Olen takaisin Tukholmassa.

Loppuvuosi

Tänä vuonna en lähde reissuun, vaan vietän mm. Jeesuksen syntymäjuhlan Suomessa.


Tai no kirkossa tuskin tulee käytyä, vaan syötyä hyvin ja vietettyä aikaa perheen kanssa, aivan kuten jo muinaiset suomalaiset viettäessään joulua paljon ennen piispa Henrikkiä tai ketään muutakaan ainoan oikean uskonnon levittäjää, joiden jälkeen perinteisiä pakanajuhlia hieman muuteltiin sivistyneeseen kristittyyn tyyliin.

Itseasiassa olen jo yhden kinkun paistanut ja syönytkin, edellisestä olikin ehtinyt kulua jo 46 kuukautta...

maanantai 28. marraskuuta 2011

Kesä Suomessa

Kauaa en ehtinyt Suomessa olla, kun lähdin jo käymään Tallinnassa, kilpailusta voitetulla viikonloppureissulla.


Lieneekö tämä neuvo enää ajankohtainen...


Juhannuksena tuli käveltyä hiilillä


ja pulikoitua koskessa.


Juhannuksen jälkeen sodittiin. (Paintball)

Rakkaan kanssa ollaan reissattu etelässä ja pohjoisessa.
Kittilä oli pohjoisin paikka, tässä ollaan komialla pysäkillä Sodankylässä.


Poroja Unarissa


Idea hyvä, mutta nuotio liian pieni. Kahvit saatiin keitettyä, kun vanha tuoli korvattiin ritilällä.


Lapinreissulla tuli käytyä hiidenkirnuilla, löytyy niitä nähtävyyksiä Suomestakin.


Etelän reissulla löytyi Soinista kuninkaan kivi, jolle myös Ruotsin kuningas on joskus ehkä istahtanut...


Erikoista sapuskaa olen ennenkin esitellyt, tässä nahkiaisia. Ihan syötäviä, mutteivat herkullisia.


Ilmakitaran MM-kisoissa


Qstock oli kesän ainoa festari jolla kävin, kuvassa Barbe-Q-Barbies


Petri Nygård


Michael Monroe


Apulanta. Tätä katsellessa tuli jotenkin haikea olo, mieleen tuli enemmän muistoja, kuin että festaria edelleen eläisi samoin, kuin nuorempana...
Hauskaa on kuitenkin edelleen.


Pelle Miljoona ja Chisu numerobaarissa. Legendaarinen Sielun veljet vuorossa joulukuussa (Teatria).


Oululaista kainalopalloa


Google-auto
 
Taianomainen hetki ex-autoni kanssa (on ollut tylsääkin...)


Niinpä...

Tänä aamuna, kun rakas nousi, minä käänsin onnellisena kylkeä ja mietin, että onneksi minun ei tarvi nousta... Pari sekuntia myöhemmin silmäni rävähtivät auki, TARVIIPAS! On maanantai ja pitää mennä töihin, alan olla loman tarpeessa...

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Oulu

Reissun päättymisestä on jo yli 2kk, joten ehkäpä on aika pistää kolmas talvi pakettiin.

Istanbulissa ystäväni saattoivat minut metroasemalle ja kieltämättä tuli haikea olo, kun laskeuduin liukuportaita alas, toivottavasti tapaamme vielä joskus. Metrolla pääsi kätevästi suoraan kentälle ja aikaakin oli sen verran, että lähdin tax-freehin ostoksille, päädyin ostamaan kaksi pulloa Arakkia. Tai no enhän minä niitä saanut ostettua, sillä myyjä opasti, etten voi ostaa vielä täältä mitään, sillä minulla on vaihto Riikassa, aina oppii uutta...

Riikassa satoi vettä ja ilma oli viileä, mutta nyt sain tuliaispullon ostettua, vanhasta itäblokin maasta mukaan tarttui tietenkin Standardi vodkaa. Täällä tunsin itseni tyhmäksi puolestaan luulemalla, että kun kerran Viro on euromaa, niin tietenkin myös Latvia on, ei ollut, mutta eurot kävivät silti. Riikasta lensin Turkuun, jossa joitakin matkustajia jäi pois ja muutama tuli tilalle ja jatkoimme nopean pysähdyksen jälkeen Ouluun. Turussakin satoi vettä, mutta Ouluun oli kiva tulla, kun aurinko vielä hieman paistoi. Siina ja Mutteri olivat vastassa, vaikka parkkeeraaminen oli tuottanutkin ongelmia... Ensimmäinen ateriani Suomessa oli aito ja oikea Kaijon kipsan rullakebab.

Siinä missä AirAsia luottaa naiskauneuteen, norjalaiset pitävät parrakkaasta miehestä, joka on kuollut sata vuotta sitten, makunsa kullakin.

Kun tulin aikoinani ensimmäiseltä reissulta, kotiinpaluu ei tuntunut hyvältä, lähinnä ahdisti, että täällä taas. Vaikka toki ystäviä ja perhettä oli kiva nähdä. Toiselta reissulta paluu taas oli upea, olin aivan fiiliksissä, kun kuulin taas suomea ja olin Suomessa. Nyt fiilis oli taas eri, tai oikeastaan ero tulee siinä, ettei tuntunut erikoiselta, reissufiilis ja hyvätuulisuus pysyi samana ja Suomi tuntui paremminkin vaiheelta elämässä, kuin paluulta johonkin.

Loppuun vielä tulevaisuudesta. Olen alkanut viihtyä Suomessa huomattavasti paremmin, kuin aikaisemmin ja olenkin ajatellut lähteä maailmalle vasta marraskuussa tehden lyhimmän reissuni. Sri Lanka, Sumatra ja Sulawesi ovat tällä hetkellä suurimmat kiinnostuksen kohteeni tällä saralla. Tästä reissusta voikin tulla tämän blogin viimeinen, sillä 2012 syksyllä on tarkoitus aloittaa Etelä-Amerikan vallotus, ensimmäistä kertaa ei yksin, vaan yhdessä maailman upeimman naisen kanssa.

ILOISTA HELLEKESÄÄ!

tiistai 31. toukokuuta 2011

Istanbul

Tämä reissu alkoi käytännössä Roomasta, joten se on hyvä päättää Itä-Rooman pääkaupunkiin, Konstantinopoliin.

Istanbulissa kuljettin paljon neljästään. Mehdi ja Shirin olivat olleet täällä aikaisemmin, joten minun ei tarvinnut ottaa mistään mitään selvää, eikä lueskella karttaa. Oikein mukavaa vaihtelua, vaikkakin oli outoa, etten useimmiten tiennyt missä olen.

En ollut lukenut historiaa valmiiksi, yleissivistykseni Turkin osalta on heikko ja alkoi olla ähky, joten päätin ottaa Istanbulin täysin loma-asenteella, joten en tiedä mikä moskeija tämä on, hienoa ja iso se kuitenkin oli.

Istanbul oli muutenkin upea, vanhaa ja kaunista. Menee vähintäänkin Singaporen rinnalle maailman kaunein kaupunki listani kärjessä.

Jostain syystä keskustassa oli tällainen uusi obelisk ja toistakin rakennettiin.

Päätimme lähteä risteilylle ja Mehdin tingattua hinnan kohdilleen, lähdimme Euroopan ja Aasian väliselle Bosporinsalmelle. Istanbulhan on maailman ainoa kaupunki joka sijaitsee kahdella maanosalla. Kannattaa toki muistaa, että Eurooppa on oma maanosansa ainoastaan, koska eurooppalaiset päättivät nämä asiat, muutenhan se olisi osa Aasiaa, kuten Aasiassa ajatellaan nytkin.

Olimme melkein viimeisiä veneessä ja meinasimme jäädä suosiolla alakertaan, mutta vilkaistuani kannelle huomasin keulan olevan tyhjänä.

Varmaankin veneen paras paikka, mutta muut ihmiset pitivät enemmän penkeistä, meidän lisäksemme keulaan tuli kreikkalainen pariskunta ja nainen jonka kansallisuutta en muista. Veneen torvi hieman säikytteli, sillä se oli suoraan takanamme.



Hieman maisemia, jotka olivat upeat, kuten sääkin. Erityisesti pidin rinteistä jotka oli rakennettu täyteen asuntoja.

Nätti pösö satamassa

Satamassa myytiin myös tuoretta paistettua kalaa suoraan veneestä, jäi kuitenkin maistamatta, sillä jono oli pitkä, eikä ollut nälkä.

Sensijaan pysähdyimme myöhemmin syömään aidot rullakebabit. Kebabbia myytiin vähän joka kulmassa. Aina kun käytiin syömässä piti olla tarkkana, että sai maksaa, sillä Mehdi olisi halunnut maksaa aina, kulttuurieroja. Tietenkään ei ole oikein antaa hänen aina maksaa, vaan tarjoilijan tullessa olin usein setelin kanssa valmiina, että maksuvuorot menisivät jokseenkin tasan, sillä olin huono väittelyssä siitä kuka saa maksaa. Myös Shirin kinasteli Mehdin kanssa aina laskun tullessa, tämä kuuluu iranilaiseen kulttuuriin ja sitä kutsutaan Tarofiksi.

Joku komia ja vanha armeijan rakennus.

Sunnuntaina hyvän hotelliaamiaisen jälkeen muistin, että jääkiekon MM-kisoissa on viimeinen päivä. Olin ennen välisarjaa lyönyt vedon siitä milloin Suomi tippuu, itse veikkasin puolivälieriä ja kaveri välieriä. Viimeinen tietoni oli, että Suomi pelaa Norjaa vastaan puolivälierissä, joten olin todennäköisesti hävinnyt vedon. Tarkistinkin lähinnä tätä hotellin Wi-Fillä, yllätys oli iso ja hyvä kun luin Suomen pelaavan finaalissa. (vetokin siis tasan)

Hehkutin tätä finaalipaikkaa tietenkin ystävilleni, jotka olivat ainakin aidon näköisesti iloisia minun ja Suomen puolesta. Päivällä kävelimme ympäri kaupunkia. Tärkeintä minulle oli löytää samalla baari joka näyttää matsin, tällainen löytyikin, vaikkakin mainos seinässä kertoi, että illalla näytetään Suomi-Ruotsi pronssipeli.

Olimme päättäneet katsoa pelin porukalla hotellilla, mutta tutkittuani kanavia totesin, ettei peliä näytetä Turkin televisiossa. Lähdimmekin Taksim baarialueelta etsimään urheilubaaria, mutta isoilla screeneillä näytettiin jotain jalkapallopeliä ja yleisön määrästä päättelin, että peli on tärkeä ja päivällä näkemämme paikka on varmaankin ainoa, joka näyttää jääkiekkopelin. Kerroin tästä Mehdille, joka päätti lähteä mukaani, Muhammed ja Shirin jäivät Taksimiin. Mehdi muisti baarin johon ajoimme suoraan taksilla.

Paikka oli hyvin rakennettu urheilubaari. Jokaiselta penkiltä näkyi hyvin useampikin televisio ja baaritiskin takanakin oli televisioita, jottei lisää juomaa hakiessa missaa mitään pelistä. Hetken kuulosteltuani totesin baarin olevan täynnä suomalaisia, vaikka olin odottanut ruotsalaisia olevan enemmän (vain 2-3), ehkä he eivät olleet löytäneet baarille ja olivat yhtä hukassa, kuin ne keltapaidat, joita leijonat nöyryyyytti jäällä. Tunnelmaa voi kehua hyväksi, huutoa ja taputusta riitti ja 5-1 maalin tultua aloitin laulun "Suomi on uusi maailmanmestari, johon suurin osa suomalaisista yhtyi. Myös muutamat norjalaiset kannustivat Suomea, Mehdi sanoi, ettei unohda iltaa koskaan. Pelin ratkettua alkoivat bileet, baari soitti ainakin maammelaulun ja We are the championsin. Juhlimme Mehdin ja muiden suomalaisten kanssa myöhään ja seuraavaksi päiväksi suunniteltu saarireissu jäi tekemättä.

Iltapäivällä lähdimme katsomaan kalasatamaa. Matkalla Mehdi alko innostuneesti selittämään, että kato näitä turkkilaisia, autoissa valot päällä keskellä päivää. Rupes vähän naurattamaan ja kerroin, että Suomessa saa poliisilta sakot, jos ei pidä valoja päällä. Mehdi ja Muhammed olivat molemmat aivan ymmällään, eihän tuossa oo mitään järkeä, valosalla valot päällä...

Mikä tää on?

Komeat näkymät merelle auringonlaskun aikaan.

Loppuun lisää kulttuurieroja. Istuskellessamme aulassa minun ja Shirinin läppärien kanssa, ennestään tuntematon iranilaisnainen (hotelli oli täynnä iranilaisia) tuli kysymään kuin vanha tuttu, voisiko hän tarkistaa sähköpostin läppäriltäni ja jäi tämän jälkeen katselemaan kuviani kanssamme, kuten olimme tehneet ennen hänen tuloaan. Iranilaiset ovat vieraanvaraisia ja myös jakamisen kulttuuri ja yhteisöllisyys ovat huomattavasti paremmalla tolalla, kuin Suomessa. Sillä ainakin minun on vaikea kuvitella sama tilanne Suomessa, luulin itseasiassa, että joku tunsi naisen, niin luontevasti hän tuli tilanteeseen.

Iranissa on myös yleistä, että (suuntautumisesta riippumatta) miehet kävelevät käsi kädessä ja voivat halata vaikkeivat ole humalassa tai pelaa jotain joukkuepeliä.