sunnuntai 23. elokuuta 2015

Paluu Suomeen

Pitkä paluumatka alkoi aamun ensimmäisellä lautalla mantereelle. Terminaalissa oli aikaa, joten käytiin syömässä intialaista ja

Pistettiin pennit jonoon. Ylimääräiseen limppariin taisivat riittää ruoan lisäksi.

Taksin lentokentälle sai kojusta, jota ei voinut olla huomaamatta, hinta oli kaikille sama 25$. Kuski höpötteli paljon matkalla ja esitteli kaupunkiaan, tippi jätettiin kuitenkin antamatta, sillä hinta oli mielestämme jo tarpeeksi kova ilmankin. Kuski oli tästä hieman hämillään ja jälkeen päin mietitytti, että ehkä se olisi kuulunut asiaan.

Koneemme Amerikan Yhdysvaltoihin. Minnalle ilmoitettiin check inissä, että hän joutuu erityisturvatarkastukseen. Mitä tämä tarkoitti ei tiedetty vasta, kuin boardingin aikaan, kun Minna ja kaksi muuta naista pyydettiin tarkempaan tutkimukseen, jossa käytiin läpi kassin sisältö ja tehtiin pintapuolinen ruumiintarkastus, ei sen kummempaa.

Atlantassa mentiin ensin ulkomaalaisten ESTA-jonoon, mutta parin mutkan kautta päädyttiinkin (pidempään) jenkkijonoon, sillä olimme jo käyneet Atlantassa ESTA:mme kanssa.

Jonotettuamme pääsimme automaateille, joissa piti antaa tietonsa ja kuvansa, minusta jäi arkistoihin näin komea otos.

Atlanta-Amsterdam oli paluumatkamme pisin lento, mutta leffoja oli riittävästi ja punaviinitarjoilu toimi. Kyseinen viini oli erittäin hyvää, suosittelen.

Amsterdamissa oli aikaa monta tuntia, joten ajeltiin metrolla keskustaan syömään Falafeliä ja kebabbia. Saa nähdä milloin seuraavan kerran saan aitoa kebabbia. Oulusta ei käsittääkseni saa tällä hetkellä, kuin jauhelihaversiota, jota ei kebabiksi saisi mielestäni kutsua.

Lakuja! Paljon lakuja!

Jälkiruoksi vielä aito haring. Hetki piti etsiä tiskiä mistä näitä sai vielä myöhään iltapäivällä.

Amterdamista oli lyhyt iltalento köpikseen, jossa vietettiin yö. Minna oli fiksusti ostanut torkkupeitteen Amsterdamista, joten hän sai nukuttua makoiset unet. Minun unenlahjani ovat heikommat ja oli kylmä, joten tuli valvottua lähes koko yö.

Aamulla tutkailin aamiaismahdollisuuksia, mutta kallista oli. Kuvassa halvin aamiainen.

Päätettiin odottaa lentokone-evästä ja Helsingin Alepaa. Lentokonemätöt tuunailin tällä oivallisella chilisoosilla, jonka hankin Belizestä.

Helsingissä meitä oli vastassa Suomen cheerleading maajoukkue. Komeita torneja rakentelivat matkustajien iloksi, olivat varmaan itsekkin matkalla joihinkin kisoihin. Helsinki-Vantaan turvatarkastaja löysi jotain epäilyttävää repustani. Liian pitkän ruuvimeisselin, joka oli kulkenut kenenkään kyselemättä Amerikan ja Euroopan läpi, muttei läpäissyt Suomen seulaa. Onneksi ei enää tarvinnut läppäriä aukoa.

Oulu ja Liminganlahti, jossa pitää ehdottomasti tänä kesänä käydä. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten ole paikassa vielä koskaan vieraillut. Taitaa olla liian lähellä...

Oulun lentokentällä oli vastassa tuttuja naamoja ja aitoa känkkyä.

Tähän päätty tämä reissukertomus, kiitokset kuluneesta kaudesta.

Caye Caulker

Reissun viimeiset päivitykset muutaman kuukauden viiveellä...

Ensimmäisenä päivänä vähän kartoitettiin retkimahdollisuuksia. Sukeltaminen oli kamalan kallista. Lähisukellukset kustansivat 125US$/2 tankkia ja Blue Holen reissusta olisi saanut maksaa 300 US$. Snorklausreissut olivat myöskin kalliita (4-5 tuntia 120B$/hlö), joten nekin päätettiin jättää väliin, olimmehan snorklailleet juuri aivan upeassa paikassa. Lisäksi retket eivät oikein toimineet luonnon ehdoilla. Retkellä pysähdytään mm. shark/stringraypointilla, jossa syötetään kesyjä haita ja rauskuja, toinen viidestä pysähdyksestä olisi ollut kesyjen tarpoonien syöttämistä.

Tässä oli saaren paras uimaranta, saaren pohjoispäässä.

Tässä viereinen Lizard bar Splitillä. Uitiin tuonne toiselle puolelle etsimään merihevosia. Virta oli keskipäivällä kova, joten pienten otusten etsiminen oli haastavaa, lisäksi krokotiilimahdollisuus sai meidät palaamaan pian takaisin. Suoraan ei pystynyt uimaan, vaan piti taistella virtaa vastaa, ettei mennyt laiturista ohi. Minnan pahin virtauskokemus, enää ei mene liplattavaan veteen.

Splitillä kannattikin keskittyä näihin erittäin herkullisiin kookosmojitoihin (15B$) tai edullisempiin rommikoliin (5B$).

Tuukka was here.

Päivällä väkeä oli paljon liikkeellä, mutta illalla oli melko hiljaista.

Tässä ensimmäinen päivällinen yhden hotellin ravintolassa. Hyvää oli, mutta seuraavana päivänä sai ravata pitkästä aikaa vessassa. Vanha totuus pätee siis täälläkin, turisteille voi syöttää vähän vanhentunuttakin, eivät he täällä kuitenkaan kauaa ole...

Tämä buffet oli loistava, varsinkin grillikylki, jota ei ikävä kyllä tainnut riittää kaikille ja santsikierroksella lähes kaikki muukin oli loppu. Aikakäsite oli tässä paikassa hyvin afrikkalainen. Buffetin piti alkaa kuudelta, mutta se alkoikin vasta kahdeksalta.

Merihevosjahtia jatkoin saaremme länsirannalla. Sykkiviä meduusoja ja tarpooneja kummempaa en kuitenkaan nähnyt. Myöhemmin saatiin vinkki laiturista, jolta voi nähdä merihevosen, jos käy tuuri. Mentiinkin laiturille ja löydettiin

Tämä! Merihevonen piti hännällään kiinni vanhasta köydestä ja ui välillä muutaman sentin (ei ollut mikään vauhtihirmu). Varsinkin Minna oli mielissään. Kuva on kännykkäkameralla laiturilta otettu.

500-korttipelimestaruus Keski-Amerikan osalta saatiin ratkaistua vasta viimeisenä iltapäivänä. Minna oli pitkään johdossa, jopa viidellä pisteellä, mutta viimeisten päivien aikana käänsin tilanteen. El Salvadorissa paikalliset ostelivat halpoja pokaaleja ihan vai koristeiksi, ikävä ettei täältä löytynyt mitään vastaavaa, Cuscosta ostetun mitalin seuraksi.

Caye Caulker oli kiva lomapaikka ja nimenomaan isolla lomabudjetilla täällä viihtyisi vielä paremmin. Me ei raaskittu täysin heittäytyä reissunlopetuslomalle, mutta silti täällä meni noin 50USD/päivä/hlö. Loppureissu on muutenkin mennyt reilusti yli budjetin. Hieman yllättäen Costa Rica taisi olla viimeinen maa, jossa pysyttiin molemmat 25€/pv budjetissa. Vaikka Keski-Amerikka on hinnakkaampi, kuin aiemmat kohteeni, budjetin ylitys selittyy myös kovalla vauhdilla ja turistikohteisiin keskittymisellä.