Dominikaaniseen tasavaltaan

 Lentoni lähti New Jerseystä kahdeksalta aamulla, joten herätä piti jo neljältä. Liikaa ei tullut nukuttua. Metrolla Penn asemalle ja sieltä junalla Newarkiin. Lähtöselvityksessä oli melkoinen kaaos, pitkiä jonoja joka puolella. Löysin kuitenkin lähtöselvitysautomaatin ja sain siitä tulostettua rinkalleni tarran ja tulostettua boarding passin. Laite kyllä hälytti, mutta vain sen takia, että virkailijan piti käydä tarkistamassa, että minulla on QR koodi, jonka sai täytettyään kaavakkeen Dominikaanisen immigration sivuilla. Dominikaaninen ei vaadi mitään rokotuksia tai testejä. Lähtiessä nainen huokaisi, että Dominikaanisessa on varmasti ihanaa. Jono matkatavaroiden luovutukseen ei ollut pitkä. Sitten ei muuta, kuin turvatarkastusjonoon. 

Hetken siinä oltuani tajusin, ettei aulassa itseasiassa ollut pitkiä jonoja joka puolella, vaan yksi todella pitkä jono turvatarkastukseen. Jono kiemurteli moneen kertaan pitkää hallia päästä päähän. Onneksi olin ajoissa liikenteessä. Yksi mies tuli kysymään voiko hän liittyä seuraani, hän ei löydä jonon päätä. Kerroin, että kyllä se löytyy ja osoitin suunnan. Kun lopulta pääsin rullaportaiden luo, jotka veisivät yläkertaan, melkein tuuletin. Mutta onni oli liian aikaista, yläkerrassa oli melkein yhtä pitkä kiemurteleva jono. No siitäkin selvisin, eikä tarvinnut liian kauan odotella portilla lennon lähtöä.

Sinne jää New York ja Newark. Kiva oli käydä, kiva oli lähteä. 

Bahamat yms eivät osuneet reitille, joten ikkunasta näkyi Long Islandin jälkeen vain merta, kunnes vajaan neljän tunnin päästä oli aika laskeutua Puerto Plataan. Oltiin jo melkein maassa, kun kapteeni veti koneen ylös. En ollut ainoa, joka ihmetteli, että mitä nyt tapahtuu. Kohta kapteeni kuulutti, että Puerto Platassa on sellaiset sääolot, että tehdään kierros ja yritetään uudestaan. Toisella yrityksellä onnistui ja kaikki taputtivat, enpä muista, että olisi ennen sattunut moista. Kentällä tihuutti vähän vettä. 

30 päivän leima napsahti passiin immigrationissa ja seuraavaksi suuntasin automaatille, josta sai nostettua 20 000 pesoa (330€ kuluineen), mikä näyttäisi olevan maksiminosto. Seuraavaksi miettimään kyytiä Sosualle, jossa olin päättänyt viettää hieman rantalomaa. Olin lukenut, että Sosua on paras sukellus- ja snorklauspaikka pohjois-rannikolla. 

Taksikuskeilla oli kiinteä hinta 25$/1400p Sosualle, mikä tuntui hieman korkealta hinnalta 7 kilometrin matkalle. Olin lukenut, ettei juuri neuvottelun varaa ole, varsinkaan jos ei puhu espanjaa, mutta päätie on kävelymatkan päässä ja sieltä saa kyydin paljon halvemmalla. Käytin tätä seikkaa hyväkseni (olin aika väsynyt, eikä kävely oikeasti olisi maistunut) ja pian hinta olikin 500 pesoa, eli 8€. Tinkimiseni perustui lähinnä selitykseen, että ellei hinta laske, kävelen tien varteen ja maksan kyydistä satasen.

Majoituksen ensimmäisiksi 5 yöksi olin varannut Las Palmerasista, joka oli kohtuuhintainen (33€/yö) ja lähellä rantaa, mikä oli tärkeää, jotta pääsen helposti snorklaamaan.

Johtaja sanoi, että minulla kävi tuuri, sillä kaikki normaalit huoneet ovat täynnä, joten hän pistää minut sviittiin.

Altaalle oli huoneesta lyhyt matka.

Majoituksen tavallista parempi taso oli loistava asia, sillä huoneessa ja aurinkotuolissa tuli vietettyä parin ensimmäisen päivän jälkeen suurin osa ajasta. Minulle nimittäin nousi lämpö, päätä särki, vatsa meni löysäksi ja lihaksia särki. Aikalailla vastaavat oireet, kuin Indonesiassa sairastetussa Denguessa, mutta huomattavasti lievemmät. Hyttysiä ja dengueta täällä on ja olen tietääkseni sairastanut vasta yhden denguen. Niitähän on yhteensä neljä ja jokaisen voi sairastaa kerran elämässään. Covid-testiä en lähtenyt tekemään. Mutta päätin, etten lähde jatkamaan, ennen kahta oireetonta päivää. Lisäöitä sain 30 eurolla. 

Mamajuana. Dominikaanisen perinteinen, suurin piirtein kaiken parantava kaarna- ja yrttijuoma. Kolumbuksen myötä juoman reseptiin tuli mukaan alkoholi. 

Sosuasta laajemmin seuraavassa päivityksessä.

Madison Square Garden

10000 dollarin vihjepalkkio tuomioon johtavasta vihjeestä poliisiammunnassa. Kuinka paljon niitä oikein ammutaan?

Viimeisenä päivänä tuuli ja oli pari astetta pakkasta. Hyvä ajoitus. Suunnitelmissa oli vielä yksi NHL peli. Sitä ennen lähdin käppäilemään Etelä-Manhattanille.

Aika hieno ostari. World Trade Center. Vieressä oli 9/11 muistomerkit ja museo. Harkitsin museoon menoa, mutta ennakkoliput myytiin loppuun jahkaillessani jonon pituuden ja muiden suunnitelmien kanssa.

Milloinhan Alkoon tulee uskollisuusohjelma?

Legendaarinen Madison Square Garden, Minulla oli illaksi lippu Oilersin ja Rangersin peliin (73€). Rangers oli poikavuosien suosikkini, nykyään kaikenlainen fanittaminen on jäänyt vähemmälle, mutta jos suosikki pitää sanoa, niin edelleen se on Rangers.

Mutta peliin oli vielä pari tuntia ja ulkona tosi kylmä.

Suuntasin siis pienen harhailun jälkeen sinne minne oli menossa paljon Rangers paitaisia. 

Hallin vieressä olevaan Irkkupubiin. Tiskin takana ollut aito irlantilainen Baariliisa kertoi käyneensä Suomessa, epäröityään hetken, että eikö Lapland olekin Suomessa ja kehui talven kauneutta. Oli tavannut "oikean" joulupukinkin. Enpä ennen ole ajatellutkaan, että suuri osa Lapin turisteista saattaa tulla nimenomaan Lappiin eikä Suomeen.

Parin happy hour 5$ Budweiserin jälkeen oli aika siirtyä hallille. Rokotustodistus piti esitellä taas, kuten oli pitänyt esitellä pubin ovella ja jopa Burger Kingissä. NFL pelissä sitä ei kysytty, johtunee siitä, että kyseessä oli ulkoilmatapahtuma. EU:n rokotustodistus on kelvannut, joskus kysellään henkkareita, joskus ei. Olikos se nyt Islandersin peli, jossa sisään olisi päässyt vaikka hostellin kuitilla, sen verran ylimalkainen oli A4:sen vilkaisu. Varmaan samasta syystä, kuin aikoinaan Glastonburyssa vain taputeltiin rinkkaa, vaikka netissä varoiteltiin tarkasta tavaroiden syynäyksestä. Ei moiseen ole resursseja.

Hallin käytäviä kävellessä tuli todella olo, että nyt ollaan historiallisessa paikassa. Paljon valokuvia ja muistoesineitä.

Minä kävin fanishopista ostamassa lippalakin. Tämä oli tärkeä juttu, sillä muistan vieläkin sen harmituksen, kun minulta varastettiin (aito) New York Rangersin lippalakki yläasteella. Nyt pari vuotta myöhemmin sain uuden, taatusti aidon.

Istumapaikkani oli täällä aika ylhäällä kulmassa. Käsinojat olivat puuta, tämä toi lisäfiilistä, muutenkin upeassa hallissa. 

Myös itse tunnelma oli tähän mennessä nähdyistä (NHL) peleistä paras. Lets go Rangersia pääsi huutamaan moneen kertaan. Se varmasti vaikuttaa, että Rangers on NHL:n yksi kärkijoukkueista ja näytti tälläkin kertaa murskaavan oilersin. Vieressäni oli aito edmontonilainen Oilers fani, jonka vieraspeli turnee ei ollut sujunut kovin voitokkaissa merkeissä. Noista pikkunäytöistä pystyi halutessaan seurata tätä peliä tai 

vaikka maanantai-illan futismatsia. Mikä on aika iso juttu jenkeissä, sillä maanantaisin pelataan vain yksi ottelu, parhaaseen katseluaikaan. Suurin osa peleistä pelataan sunnuntaisin, mutta lisäksi torstaisin ja maanantaisin pelataan yhdet ottelut. Tällä kaudella on ollut poikkeusjärjestelyjä, mutta noin niinkuin perinteisesti. Yksi hieno asia NFL:ssä on pelien vähyys. Runkosarjassa pelataan vain 17 ottelua per joukkue ja playoffit pelataan kerrasta poikki menetelmällä. Eikä playoffeihin pääse 32 joukkueesta, kuin 14. Jokaisella runkosarjaottelulla on siis valtava merkitys playoffeihin pääsyn ja kotiedun saamisen vuoksi. Konferenssien ykkösien ei tarvi myöskään pelata ensimmäisellä pleijarikierroksella, joten ne pelaavat enimmillään 3 playoff peliä, jos päätyvät Super Bowliin. 

Erätauolla pikkujunnut pelasivat pikapelin, varmasti hieno kokemus. Käytävällä samoillessa huomasin, että hallin hissit olivat Koneen valmistamia. Hyvä Suomi!

Pelissä kävi kuten odottaa saattoi, Rangers murskasi Oilersin. 

Tampa Bay Buccaneers - New York Jets

New York Jetsin ja Tampa Bay Buccanersin matsi oli yksi tärkeimmistä syistä tulla New Yorkiin. Vielä on mahdollista nähdä kaikkien aikojen paras, Tom Brady pelaamassa. Eikä kyse ole menneen ajan tähdestä, vaan 44-vuotias pelinrakentaja pelaa ehkä paremmin, kuin koskaan.

New Jerseyssä sijaitsevan stadionin viereen pääsee kätevästi junalla. Kulkuyhteydet toimivat, mikä on tärkeää. Täällä pelaa Jetsin lisäksi alueen toinen joukkue Giants, joten pelkästään jalkapalloon liittyviä tapahtumia täällä järjestetään joka toinen viikonloppu. Stadionilla on 82500 istuinta.

En tiedä johtuuko Jetsin heikosta menestyksestä, covidista vai yleisestä kulttuurista, mutta tailgating ei ollut edes verrattavissa Baltimoreen, jossa koko stadionin ympäristö oli yhtä isoa festivaalia.

Stadionilla väkeä sen sijaan riitti, seiskarivin lipusta olin pulittanut 150€ jo Suomessa. Satasella olisi päässyt yläkatsomoon, mutta kun kerran oli mahdollisuus alas, päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Yleensä tämän tason paikat ovat huomattavasti kalliimpia.

Koko stadion kohahti, kun Brady asteli harjoittelemaan, kertoo miehen suosiosta. Jetsin puolet nuorempi Wilson ei aiheuttanut kohahduksia.

Väkeä oli hyvin paikalla, vaikka ei stadion aivan täys ollut.

Jets aloitti pirteästi ja tylsän pelin uhka alkoi karista. Jets oli voittanut kaksi edellistä peliä, mutta rämpinyt jo vuosia ja tänäkin vuonna playoff mahdollisuudet menivät jo varhaisessa vaiheessa kautta. Bucs on sensijaan edellisen vuoden mestari ja tämänkin kauden yksi vahvimmista joukkueista, joka on jo varmistanut playoff paikan, mutta taistelee edelleen paremmasta asemasta niissä.

Tauoilla oli monenlaista viihdykettä, Simba camista

Cheerleadereihin. Cheerleaderit ovat ammattilaisia, mutteivat isoja tähtiä. Yksi naisista sattui samaan vaunuun paluumatkalla.

Potkujoukkue treenaamassa.

Brady miettii

Gronkki valmiina

Ja taas mennään eteenpäin. 

Alku oli hieman haastava Bucsille ja puoliajalle mentiin Jetsin johdossa. En tiedä sitten paljonko vaikutti ongelmapelaaja Antonio Brown. Brownin ja valmennuksen välit kärjistyivät niin pahasti, että kesken pelin nähtii jotain lähes ennenkuulumatonta. Brown riisui varusteensa ja heitteli ne katsomoon. Mies kulki myös minun editseni, mutta oli siinä vaiheessa jo luopunut kaikesta muusta paitsi housuistaan. Melkoiset loparit. Mies on kaikista ongelmistaan huolimatta pelannut jo pitkän uran. Saa nähdä uskaltaako hänet vielä joku palkata. Pelin jälkeen Bucs ilmoitti vapauttavansa Brownin sopimuksesta.

Ring? Eikun Flight Crewn puoliaikashow alkamassa.

Kuulin kesken pelin pidetyissä juhlallisuuksissa, että tuo "missi"nauhaa kantava cheerleader on valittu Super Bowliin. Nauhassa luki kyllä Pro Bowl. Ehkä hän pääsee molempiin, tai sitten kuulin väärin. 

Katsomossa näkyi melkoisia hahmoja.

3rd DOWN! MAKE NOISE! Kun vastustaja hyökkää yleisö pyrkii pitämään niin kovaa meteliä kuin mahdollista, jotta pelaajien erittäin tärkeä keskinäinen kommunikointi vaikeutuisi, lähinnä ratkaisevilla kolmansilla tai neljänsillä yrityksillä. Täällä vierasjoukkueella ei ollut hirveän vaikeaa.

Pitkään näytti, että Jets vie voiton, mutta niin vain Brady ja kumppanit väänsivät itselleen voiton 15 sekuntia ennen loppua tehdyllä touchdownilla.
 

Manhattan

 Kehutaanpa ihan ensiksi majoitus, eli Central Park West Hostel.

Huone oli varmaankin Manhattanin halvin. 44€/yö, jaetussa kahden hengen huoneessa. Kämppikseksi sain sveitsiläisen miehen joka saapui samana päivänä kuin minä ja majoittui päivän pidempään, eli täyden viikon. Nuori mies oli ollut Hondurasissa vapaahtoistöissä ja palaamassa Sveitsiin. Ensimmäisenä yönä huoneessa oli todella kylmä, seuraavana päivä todella kuuma ja sen jälkeen ok. 

Jaetun kylpyhuoneen katosta valui vettä, ilmeisesti yläpuolellakin oli suihku. Myös käytävän lattiat olivat kuopilla ja joustivat. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen majoitukseen. Sen jälkeen, kun muutamien kylmien suihkujen jälkeen tajusin, että suihkusta tulee lämmintä vettä, kun avaa hanan täysin auki ja odottaa hetken.

Majapaikka oli melkein keskuspuiston vieressä ja matkalla sinne bongasin aidon Banksyn.

Luonnontieteellisessä olisi ollut mielenkiintoista käydä, mutta jono oli luotaantyöntävän pitkä. Samasta syystä skippasin myöhemmin 9/11 museon. Museon edessä oli rokotusbussi ja testausteltta, joita näkyi katukuvassa todella paljon, varsinkin testaustelttoja. Monessa paikassa mainostettiin, että rokotus voidaan tulla tekemään vaikka kotiisi ilmaiseksi, eikä immigration statusta tarkisteta. 

Keskuspuistossa oli ihan kiva käyskennellä ja siellä olisi voinut jopa luistella. Lammet eivät olleet jäässä, mutta heikoista jäistä varoittavat kyltit oli jo asennettu. Eläimistönä oli suurimmaksi osaksi oravia ja kanadanhanhia.

Lounaaksi Philly Cheese Steak (9$)

Time Squariin en ihastunut, mutta sekin on nyt nähty. Kovasti valotauluja.

YK:n vierailukeskus oli ikäväkseni suljettu.

Paloautoja ja muita hälytysajoneuvoja näki usein pillit päällä. Onhan tämä aika iso kylä.

Tarpeeseen tulleita ilmaisia penkkejä. Varsinkin ensimmäisenä päivänä tuli käveltyä jalat kipeiksi. Lämmintä oli mukavat 5-10 astetta. 

Metroa tuli käytettyä melko paljon. Viikkokortti (33$) olisi lopulta tullut edullisemmaksi, mutta maksoin aina erikseen jokaisesta kyydistä 2,75$. 

Rottia näkyi kiskoilla aika paljon ja iltaisin niitä vipelsi myös kaduilla. 

Vapaudenpatsasta lähdin katsomaan Staten saaren ilmaisella lautalla, joka kulkee patsaan ohi. 

Minä valitsin halvimman tavan, helikopterikyyti olisi ollut se kallein vaihtoehto.