Hellyyttävä liikennemerkki, väkisinkin hiljentää. Aamulla kävin ajelemassa pyöräilijöiden suosiman Barham river roadin, ennen paluuta GOR:lle. Kaunista maalaismaisemaa ja todella jykeviä puita.
Maits restillä jalkauduin ja kävelin kilometrin mittaisen rengasreitin. Huikean vehreää, kuin K-Aasiassa, mutta kuitenkin todella erilaista. Kyltit kertoivat, että kasvusto on yli 100 miljoonaa vuotta vanhaa ja dinosaurukset ovat vaeltaneet samantyyppisessä ympäristössä.
Myös K-Aasiasta tuttuja onttoja puita näkyi. Tämä on loispuu, joka on kasvanut toisen puun ympärille. Uhriksi joutunut puu on lopulta kuollut ja lahonnut pois.
Viidakkokävelyn jälkeen jatkoin Great Otway kansallispuistoon, jonka läpi ajoin kahteen kertaan, mutta skippasin maksullisen eteläkärjen. Täällä näin ensimmäisen kengurun sitten golfkentän. Kuvan kaveri oli toinen. Ensimmäinen odotti puun vieressä ja kun hidastin vauhtia se loikki tien yli.
Paljon säväyttävämmän luontokokemuksen sain kansallispuiston jälkeen. Iso sarvipäinen peura juoksi vasemmalta oikealle tien yli, aivan edestäni. Vauhti oli sellainen, että jos olisin osunut paikalle sekuntiakaan myöhemmin olisi törmäys ollut taattu, ei tuollaiseen ehdi reagoida. Tai tokihan tein äkkijarrutuksen niin, että hätävilkut alkoivat vilkkua, mutta ei siitä olisi ollut mitään apua. Onneksi en törmännyt ja onneksi en vuokrannut sitä pienintä ja halvinta autoa, mietin mielessäni.
Seuraava pysähdys oli Great Ocean Road Wildlife parkissa. Päädyin juomaan vain kahvit takkatulen ääressä. Täällä olisi ollut dingoja, mutta ei ollut fiilistä nähdä vangittuja eläimiä, kun onnellisesti vapaita oli niin paljon tarjolla.
Parkkipaikan ohi viiletti vauhdikas kenguru
12 apostolin vierailukeskuksessa oli paksu opus vaarallisista australialaisista eläimistä.
Kissa mainittu.
Komee oli 12 apostolin paikka. Ylhäällä pörräsi helikopteri, paikka on niin kuuluisa, että täällä tehdään jopa helikopterilentoja Grand Canyonin tapaan. Rakenteilla oli myös valtava näköalatasanne.
Vähän matkan päästä löytyi London bridge. Tällaisia kivimuodostelmia oli enemmänkin, mutta minä pysähdyin vain näille kahdelle.
Jatkettuani matkaa näin tien varressa kävelevän mielenkiintoisen eläimen. Pysäytin auton, kun vain voin ja kävelin takaisin päin reilut sata metriä. Ensin en huomannut mitään, mutta paluumatkalla näin puskassa liikettä.
Nokkasiili ei minusta perustanut, vaan käpertyi syvälle pusikkoon, otin kuvan ja lähdin pelottelemasta pientä. Ensimmäinen muniva nisäkäs, jonka olen nähnyt.
Ennen pimeää pysähdyin vielä Tower Hill State Game Reserveen. Tämä ei varsinaisesti enää kuulunut Great Ocean roadiin, mutta oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.
Jo parkkipaikan vieressä näin ensimmäisen koalan.
Ja suljetun vierailukeskuksen vieressä käyskenteli lauma emuja.
Koalia näkyi paljon, kun lähdin kävelemään pienen lenkin.
Myös muutaman kengurun näin. Olivat tätä lukuunottamatta hyvin arkoja.
Vahva tunne, että turistit ovat ruokkineet emuja, sen verran innokkaasti nämä pyörivät auton ympärillä, palattuani parkkipaikalle.
Majoituksen olin varannut Port Fairyn pikkukaupungista. Star of the West motellin baaritiskillä ei ollut mitään tietoa Bookingin kautta tekemästäni varauksesta.
Sain kuitenkin tämän mukavan huoneen 17 eurolla. Olin varannut dormisängyn, joten tämä oli erittäin iloinen yllätys. Ei paikassa tainnut dormia ollakkaan, varmaan joku kämmi datapuolen kaverilta.
Drive in viinakauppa. Hiljainen pikkukaupunki oli varsin viehättävä, vaikka lähes kaikki putiikit ja ravintolat olivat kiinni, eikä juuri ketään näkynyt missään.
Aamulla lähdin jatkamaan rantatietä kohti lounasta. Törmäsin heti alkuun surffikisoihin, jotka päätin ohittaa. Nopea googletus kertoi, että oli isojen kisojen ensimmäinen päivä ja valtavalla parkkialueella ei ollut ainakaan aamupäivällä kummoista pöhinää.
Great Ocean Road Chocolaterie & Ice Creamery. Ihan ok jos olisin mennyt Aasia odotuksilla sisään. Nyt ollaan kuitenkin niin länsimaisessa maassa, että odotin Fazerin tai Valion tasoisia tuotteita ja petyin.
Rantoja riitti. Täältä löytyi iso ryhmä surffauskoululaisia ja kalastaja. Mitenhän ihmeessä syötin saa riittävän kauas?
Joku ottaa lokaatiosta kaiken irti. Arvostan. Täällä näkee muutenkin melko hulppeita ranta-asumuksia.
Tätä väliä sanotaan Great Ocean Roadin komeimmaksi ja maisemia oli upea ihastella ajaessakin, mutta välillä oli pakko painaa vähän enemmän kaasua ja nauttia myös vauhdin huumasta erittäin mutkaisella tiellä.
En ole ainoa kansainvälinen turisti näillä teillä.
Niin se vain on löytänyt Finlandia tiensä jopa Australialaiseen supermarkettiin. Milloin lie kotoiseen cittariin?
Päivän ykköskohde oli Kennett river ja koalat. Pysäköin auton suositun kioskin lähelle ja lähdin katsomaan mitä ihmiset tuijottelevat paikassa, joka oli google mapsiinkin merkitty koala sleeping treeksi.
Ja siellähän se koala oli. Melko matalalla ja yllättäen hereillä, nukkuu nimittäin 20 tuntia vuorokaudesta. Tätä Australian laiskiaista oli mukava tuijotella tovi.
Komea papukaija yritti hakea huomiota, mutta sai sitä kovin vähän ja lensi pian pois.
Matelijoita löytyy, ainakin opastauluista.
Koalia näin muutaman, mutta kaikki nukkuivat korkealla puissa.
Aluksi polku oli leveä ja nurmikko leikattu, mutta melko pian pääsin kunnon viidakkoseikkailulle.
Iilimadonkin löysin säärestäni. Ei ollut onneksi iskenyt vielä kiinni, sillä sytkäriä ei ollut mukana. Malesian viidakossa opin liekin olevan paras tapa irroittaa nämä verenimiät.
Kun palasin parkkikselle eväspöydän ympäristö oli täynnä kakaduja.
Sade teki tuloaan. Olinkin saanut nauttia todella hyvistä keleistä.
Ensimmäinen pinni Ouluun. Majoitukseksi olin tällä kertaa varannut dormisängyn (30€) YHA Apollo baysta. Keittiö oli hyvin varusteltu, joten aloin kokkaamisesta tykkäävänä ihmisenä jo hieman lämmetä hostelleille. Nyt ei toki ollut aineksia mukana ja roadtripillä kunnon kokkailu vaatisi kylmälaukun, joten grillailin makkaraa ja söin lisukkeena valmissalaattia. Hostellin takapihalla nukkui koala puussa. Sopiva päätös koalapäivälle.
Aamupäivällä kirjauduin ulos hostellista ja lähdin bussilla kohti Blackburnia (AVIS), josta olin varannut citymaasturin 254 eurolla viideksi päiväksi.
Voin kertoa, että vähän jännitti. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna auton ratissa, ensimmäistä kertaa ikinä ratti oikealla ja vasemmanpuoleinen liikenne, pieni darra ja automaattivaihteet pitkästä aikaa. Vasen jalka täysiä jarrulle virheen tein ensimmäisen ja viimeisen kerran vuokraamon pihassa.
Motarille päästyäni oli jo rennompi fiilis.
Nesteytys kuntoon. Kauppatauon jälkeen alkoi tuntua jo aika normaalilta. Äkkiä tähän tottui, liikenne oli onneksi todella rauhallista, vaikka sitä oli melko paljon.
Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli Anglesea golf klubille. En ole alkanut golffata, vaan tulin katsomaan kenguruita. Opastettu kierros golfkärryllä maksoi 9€.
Golfkenttä on täynnä villejä kenguruita, eikä klubi tee mitään pitääkseen niitä täällä. Miksi ne tykkäävät hengata täällä on mysteeri, josta joku yliopisto on tehnyt jopa tutkimusta.Opas oli erittäin osaava ja kertoi esimerkiksi, että kengurut käyttävät häntäänsä kolmantena jalkana, joka videolla näkyy hyvin. Todella hienoja ja erikoisia eläimiä, jotka olivatkin formuloiden lisäksi se toinen syy tulla Australiaan. Kuten täällä talven asuneelle tutulle kirjoitinkin, nyt voi ottaa rennosti, pakolliset nähtävät on nähty. Sarahilta olinkin saanut hyviä vinkkejä Melbournen lähistölle. En ole oikein koskaan suunnitellut tulevani tänne, joten tämä helpotti huomattavasti aussipyrähdyksen suunnittelussa, lyhyellä aikataululla muun reissaamisen ohessa.
Kengurut eivät välitä lainkaan golffareista, eivätkä ne pölli palloja.
Golfkentältä ajelin Torquayhin ja Ingenia Holidays leirintäalueen, josta olin varannut tuon kivan mökin yhdeksi yöksi 70 eurolla. Autoni näkyy mökin edessä. Majoituksien hinnat olivat yleisesti melko kovia ja harkitsin jopa telttailua, mutta näin lyhyellä matkalla ja ilman valmiita varusteita, hylkäsin ajatuksen hyvin nopeasti. Lopulta löysin ihan ok majapaikkakattauksen, kun varasin kaikki etukäteen. Polttoaine on Suomeen verrattuna halpaa, litra bensaa maksaa 1,14€.
Puut olivat täynnä pahaäänisiä kakaduita.
Ennen pimeää ehdin tehdä rannalle mukavan kävelyretken. Torquay on kuuluisa surffauskaupunki ja rantaa riitti.
Rannalla oli paljon näitä outoja ilmarakkula juttuja, jotka olivat varmaankin huuhtoutuneet mereltä.
Täällä taitaa vähän tuulla! Puut olivat aivan kierossa.
Auringonlasku varsinaisella surffausrannalla.
Tupakkia ei juurikaan poltettu formuloissa. Osasyy lienevät hinnat. 1€=1,66AU$. Rööki alkaa olla jo melkoinen luksustuote.
Kokkasin illalliseksi australialaista lammasta ja maistelin tasmanialaista juustoa hyvän australialaisen punaviinin kera. Shiraz vaikuttaa olevan suosituin rypäle.
