Manuel Antonio National Park

Manuel Antonion kansallispuistoon pääsi puolessa tunnissa bussilla. Perillä ostettiin 15$ liput ja marssittiin portista sisään.

Tällainen ryhmäkiertokävely olisi kustantanut 25$/hlö. Oppaat vaikuttivat olevan todella hyviä bongailemaan eläimiä, koitettiin vähän tähyillä ohikävellessä katseiden suuntaan, muttei nähty juuri koskaan mitään. Tuo kaukoputki saattoi olla erittäin tärkeässä osassa. Yhdessä paikassa Minna ehti nähdä laiskiaisen, minä näin samassa paikassa vain liskon.

Polut olivat erittäin hyviä ja puisto hyvin pieni, joten päätetiin kävellä jokainen reitti läpi. Viidakko suojasi mukavasti auringolta.

Näitä kavereita näkyi paljon.

Ainut sammakkobongaus.

Ravut olivat matojen jälkeen toiseksi yleisimpiä otuksia.

White-headed capuchin

Mantled howler

Hidden Cove Beach. Tästä ei saanut edemmäs mennä, vaikkakin yksi pariskunta näytti rannalla olevan.

Gamelas rannalla oli paljon näitä Ctenosaura similisejä. Täällä näitä kutsutaan Jesus Christ liskoiksi, sillä pystyvät maailman nopeimpina liskoina juoksemaan vedenkin päällä.

Manuel Antonio rantaa terrorisoivat nämä pesukarkujengit, jotka näyttivät rekrytoivan jopa pieniä pentuja.

Tämä jo varttuneempi rosvo nauttii anastamaansa banaania.

Tämän vajaan 10 kilometrin lenkin jälkeen mekin palasimme

Manuel Antonio rannalle

Makoilemaan pariksi tunniksi. Krokotiilien mahdollisesta läsnäolosta huolimatta kävin pulahtamassa. Ranta syveni todella nopeasti, joten ranta oli erittäin viihtyisä. Snorklata olisi voinut kivisillä reuna-alueilla, mutta meillä ei ollut välineitä mukana.

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa bussilla Puntarenasiin, joka on kilometrejä pitkä mielenkiintoisen näköinen kapea niemi. Täällä vaihdettiin kuitenkin vain Liberian bussiin.

Kun Liberia alkoi lähestyä maisema muuttui. Alue on Costa Rican kuivimpia ja sen kyllä näki. Pari tulivuortakin nähtiin bussin ikkunasta. Täällä lähellä on myös Costa Rican kuuluisin Arenal tulivuori, joka tuli kuuluisaksi lähes jatkuvasti pulppuavasta laavastaan. Tämä toiminta kuitenkin loppui harmikseni neljä vuotta sitten.

Liberia ei ollut kummoinen paikka, joten päätettiin jatkaa yhden yön jälkeen Nicaraguaan. Läppärimme näyttö oli hajonnut lopullisesti, joten vaihdettiin sen verran suunnitelmia, ettei mennäkkään etelän turistirannoille, vaan jatketaan historialliseen Granadan kaupunkiin, josta pitäisi löytyä paremmin uusi näyttö ja korjaaja.

Costa Rican puolella rajaa piti maksaa 7 dollarin maastalähtövero ja Nicaraguan puolella 13 dollaria. Törkeää rahastusta sanotaan me. Nicaraguaan saatiin 90 päivän leima. Rajalta lähti Managuaan "chicken bus" eli uudelleen maalattu jenkkikoulubussi. Tällä päästiin lähelle Granadaa johonkin risteykseen, josta uudella chickenbussilla perille asti. Nicaragua vaikuttaa mielenkiintoiselta maalta, mutta rahoistaan saa olla tarkka. Minna osti naposteltavaa Rivasin pysähdyksellä ja mummeli sanoi tuovansa kohta vaihtorahan, muttei koskaan tuonut. Lisäksi toisella matkalla minä maksoin meidät ja sain takaisin sen verran, että laskin matkan maksaneen 30c yhteensä, mukanamme ollut saksalainen nainen maksoi 10c setelillä joka näytti riittäneen, suurin summa hintataulussa oli 9c... Onneksi menetykset eivät ole isoja, alhaisen hintatason vuoksi. Maa on Haitin jälkeen Latinalaisen-Amerikan toiseksi köyhin valtio.

1€=30c (Nicaraguan Cordoba)

PS. Nicaraguan numero on +505 883 585 23 Sim-kortti maksoi vain 50c ja taisi sisältää saman verran krediittiä.

Uvita

Aloitetaanpa kertomalla tästä hienosta maasta nimeltä Costa Rica. Costa Rica tarkoittaa rikasta rannikkoa, mutta itseasiassa se oli espanjalaisten köyhimpiä alueita, eikä joutunut taistelemaan irtautuakseen emämaastaan Meksikon sodan yhteydessä. Myös itsenäistyminen onnistui rauhallisesti Keski-Amerikan liittovaltion hajotessa hitaasti osiin. 1940-luvun lopulla täällä oli lyhyt, mutta verinen sisällissota, jonka jälkeen maa luopui armeijasta, lähes ainoana valtiona maailmassa. Costa Rican lisäksi ainoastaan euroopan minivaltioilla ja tyynenmeren saarivaltioilla ei ole armeijaa.

Costa Rica on nykyään Keski-Amerikan rikkain valtio ja se on suojellut pinta-alastaan eniten maailmassa. Rannikon läheltä merestä on löydetty öljyä, mutta se on päätetty jättää hyödyntämättä ympäristön suojelemiseksi. Valtaosan energiasta maa tuottaa puhtaasti ja sen kunniahimoinen tavoite on olla hiilineutraali maa vuoteen 2021 mennessä.

Kaiken tämän ylistyksen jälkeen pitäisi kai sanoa jotain negatiivista, mutta sellaista ei ole tullut vastaan, joten siirrytään kertomaan Uvitasta.

Uvitaan tultiin lähinnä sen takia, että täällä pitäisi juuri nyt olla paljon ryhävalaita. Jo bussissa poika jonka kanssa juteltiin, kertoi kuitenkin, että kausi on jo loppunut ja suurin osa valaista on siirtynyt pohjoiseen. Tucan hotellille päästyämme kysyin asiasta paikan omistajalta ja hän sanoi samaa. Valaat ovat pohjoisessa, mutta valasretkillä voi nytkin nähdä valaita, mutta se ei ole jokapäiväistä, päätettiin jättää 65$ reissu tekemättä. Kysyin missä päin pohjoista on paras kausi nyt menossa, olemmehan menossa siihen suuntaan. Alaskassa ei ollut se vastaus, jonka halusin kuulla.

Hostelli oli melko täynnä. Me olisimme saaneet heti ensimmäiseksi yöksi privahuoneen, mutta seuraavana päivänä olisi pitänyt vaihtaa toiseen ja kolmantena dormiin. Päätettiin mennä suoraan tähän 4 hengen dormiin (12$/hlö).

Paikka oli erittäin viihtyisä ja omistaja huolehti jatkuvasti, että kaikilla on hyvä olla. Tavattiin hostellissa pari kanadalaista pariskuntaa, joiden kanssa tuli istuttua pitkään iltaa.

Costa Ricassa sapuskat maksavat 5 dollarista ylöspäin, joten nyt oli hyvä aika kokkailla hostellin keittiössä pastaa, josta Minna on jo jonkinaikaa puhunut. Peruspesto purkista ei ollut niin hyvää, kuin tämä tomaatti-juusto-pesto.

Aivan mahtavan Super Bowlin jälkeisenä päivänä päätettiin lähteä vesiputoukselle rentoutumaan. Costa Ricassa kaikki maksaa, tämänkin näkemisestä piti pulittaa 1kc. Vesiputouksen olisi voinut laskea alas, mutta tyydyin vilvoittavaan uiskenteluun.

Lehdenleikkaajamuurahaiset töissä.

Tarkennus ei ihan osunut, mutta pakko Costa Ricasta on olla ainakin yksi lintukuva.

Seuraavana päivänä lähdettiin rannalle hostellin ilmaisella kyydillä. Playa Uvita on hyvin pitkä ja näin matalanveden aikaan myös hyvin leveä.

Minna löysi kivan palmupuun.

Rannan ykkösnähtävyys on tämä valaanhäntäniemi. Ilmakuvissa näyttää vielä paremmalta.

Kolme yötä tuntui riittävältä ajalta Uvitassa, joten lähdettiin jatkamaan matkaa. Olin lukenut opaskirjasta, että San Josessa kannattaa viettää muutama päivä, kun sen kautta kaikki kuitenkin joutuvat menemään. Tämä innoitti kulkemaan rannikkoa pitkin Liberiaan välttäen San Josen. Olin ajatellut, että vaihdamme bussia Queposissa ja yövymme Puntarenasissa, mutta luettuani, että sieltä voi olla vaikea löytää asumusta tähän aikaan vuodesta, päätettiin olla yötä heti Queposissa.

Hotel Sanchezista bussiaseman läheltä saatiin 10kc:lla huone jaetulla kylpyhuoneella, oikein hyvä diili. Huomasin lisäksi, että täällä on Costa Rican yksi suosituimmista kansallispuistoista, joten päätettiin jäädä kahdeksi yöksi.

Casado con carne en salsa (2,3kc). Hyvin Costa Ricalainen sapuska ja erittäin hyvän makuinenkin.

1€ = 617 colon = 0,617kc
Myös dollarit käyvät erittäin yleisesti, isoissa kaupoissa kassakoneet ilmoittavat hinnat molempina valuuttoina.

Panama City

Aamulla ajeltiin metrolla (0,35$/hlö) bussiasemalle ja ostettiin Davidin yöbussiin liput (18,5$/hlö). Bussiasemalta olisi mennyt bussi myös kanavalle, mutta vasta tunnin päästä, joten otettiin taksi (6$). Kanavan museon/näköalapaikan pääsymaksu oli noussut 15 dollariin, mutta päätettiin kuitenkin mennä, kun täällä kerran ollaan.

Näköalapaikka oli ensin vähän pettymys. Laivat pitää nostaa ja laskea tässä oikeaan korkeuteen, joten valtavat laivat eivät liu ohi peräperään, kuten Suezissa. Lisäksi täällä oli ärsyttävä kuuluttaja joka höpötti nonstoppina, lähinnä turhanpäiväistä ketkä ovat USA:sta huutakaa! Ketkä ovat Costa Ricasta, huutakaa! Hölötystä. Välillä tuli jotain infoa laivoista, kuten, että kuvissa näkyvä laiva joutuu maksamaan 100 000 dollaria kanavan käytöstä. Hinta määräytyy mm. painon mukaan ja kallein lasku on tullut Norwegian Pearl risteilijälle (376 000$) ja halvimmalla on päässyt Richard Halliburton (0,36$), joka ui kanavan läpi.

Näköalapaikan jälkeen mentiin katsomaan vajaan puolen tunnin video kanavasta. Tämä oli kiinnostavaa ja sen jälkeen katsoi kanavaakin eri silmillä ja arvosti sitä enemmän. Kanavan rakentaminen on ollut valtava urakka, kuten myös meneillään oleva leventäminen. Kanavan rakennustyöt aloittivat ranskalaiset 1880, mutta he jättivät hommat kesken. Vuosikymmen myöhemmin tulivat jenkit ja he saivat kanavan rakennettua 1914. Jenkit pitivät kanavaa täysin halluussaan vuoteen 1977 saakka, jolloin allekirjoitettiin yhteishallintasopimus USA:n ja Panaman välille. Täysin Panaman omistukeen kanava siirtyi 31.12.1999. Vuonna 2006 pidettiin kansanäänestys, jossa kanavaa päätettiin leventää, eli tehdä uusia sulkuja, jotta suuremmat alukset pääsevät kanavasta läpi. Työn pitäisi olla valmis tämän vuoden lopussa. Täällä ei varmaankaan iloittu viime vuoden lopulla tulleesta uutisesta, että Nicaraguaankin rakennetaan kanava, josta tulee varmasti hankala kilpailija kiinalaisomistuksessa. Nicaragua oli jo 1800-luvulla kanavanrakentajien mielessä, mutta kanava päätettiin rakentaa tänne Keski-Amerikan ohuimpaan kohtaan. Kanava on vain 82 kilometriä pitkä.

Myös nelikerroksinen museo oli mielenkiintoinen. Kuvassa rakennustöihin osallistuneen ruopparin pienoismalli. Muutaman tunnin tutustumisen jälkeen lähdettiin bussipysäkille ja ajeltiin takaisin kaupunkiin (0,25$/hlö). Julkinen liikenne maksetaan kortilla, joka mekin ostettiin metroasemalta kahdella dollarilla.

Yhtään ei nähty.

Ostoskeskuksen food courtissa tuntuivat olevan kaikki jenkkiketjut edustettuina, joten päätin kokeilla Taco Belliä. Erittäin positiivinen kokemus. Parasta ketjuroskaruokaa jota olen syönyt. Voisivat ehdottomasti korvata muutaman mäkkärin tai vastaavan suomessakin näillä. Annoksessa oli tacoja, maissiranskalaisia ja burrito.

Takaisin vanhaan kaupunkiin käveltiin kaunista rantapuistoa pitkin. UV-tasot näyttivät olevan ok tasolla.

Vanhan kaupungin keskusaukiolla oli eläinten ystävien messut menossa, joten Minna oli tyytyväinen, ettei syönyt ostoskeskuksessa. Panaman vanha kaupunki oli kaunis, muttei yhtä hieno, kuin Cartagena. Yksi päivä oli oikein sopiva aika modernissa suurkaupungissa. Yhdeksän jälkeen mentiin bussiasemalle. Kun ihmisiä alettiin päästää odotusaulasta bussiin, saatiin kuulla, että 0,1$ porttimaksu pitää maksaa jollain kortilla, joka on eri kuin se julkisen liikenteen kortti joka meillä oli. Minna lähti muitten gringojen kanssa pitkään jonoon hankkimaan korttia, mutta saapui pian paikallisen miehen kanssa takaisin. Maksettiin ystävälliselle miehelle käteisellä ja päästiin hänen kortillaan läpi.

Matka meni ihan mukavasti ja Davidissä oltiin viiden aikoihin aamulla. Oli tarkoitus olla täällä yksi yö ja katsoa Super Bowl, mutta auringonnousua odotellessa päätettiinkin jatkaa suoraan Costa Ricaan, kun kerran ollaan näin aikaisin bussiasemalla.

Seuraavana aamuna meidän olisi pitänyt kuitenkin herätä aikaisin, sillä leimamme vanheni 8.25. Raja-asemalla virkailija ihmetteli leimaamme ja näytti sitä kaverillensakin naurahtaen. Vähän jäi fiilis, että ehkä viisumin ylittäminen olisi ollut ok, kun olisi vain selittänyt, että suunnitelmat muuttuivat. Virallisesti suomalainen saa olla täällä muistaakseni 3 kuukautta. Panamasta jäi hyvät fiilikset ja pitempäänki olisi voinut olla. Hinnat eivät olleet juurikaan Kolumbiaa kalliimmat. Se, että virallinen valuutta on Yhdysvaltain dollari sai asiat tuntumaan jopa halvemmilta. Seuraavassa maassa eli Costa Ricassa ei oltu suunniteltu olevamme viikkoa pitempään, hintatason vuoksi. Minna varmisti tämän sanomalla virkailijalle, että ollaan viikko, eikun kaksi ja sai näin kymmenen päivän leiman. Täsmälleen sama kämmi, jonka minä tein Brasiliassa. Kannattaa aina sanoa enemmän, kuin aikoo olla, jotta on aikaa, jos muuttaa suunnitelmia.

Vapaataival va a América!

Syksy ja lähtö lähestyvät taas. Viime vuonna tutustuin Afrikkaan tavallista lyhyemmällä reissulla. Se riitti Afrikasta ainakin nyt vähäksi aikaa, ei tullut fiilistä, että äkkiä takaisin, kuten kävi Kaakkois-Aasian kohdalla.

Seuraavaksi lähdemmekin pitkälle reissulle Amerikkoihin, ei kylläkään sinne mitä yleensä sanotaan Amerikaksi, eli jenkkilään. Pohjois-Amerikka oli mukana suunnitelmissa, mutta päätettiin jättää se pois, koska aikaa on rajallisesti ja jos yrittää nähdä kaiken ei todella näe mitään.

Jo ostetut lennot ovat seuraavat:

Oulu-Helsinki 22.9. 11.00-11.55 Finnair

Helsinki-Amsterdam 22.9. 14.45-18.25 (tunti Oslossa) SAS

Amsterdam-Buenos Aires 24.9. 13.20 - 25.9. 08.20 (vajaa 4 tuntia Atlantassa) KLM lukee lipussa Delta Air oli kun varattiin.

Belize-Amsterdam 19.5. 12.35 – 20.5. 12.50 KLM (5 tuntia Atlantassa)

Amsterdam-Helsinki 20.5. 20.20 – 21.5. 10.40 SAS (reilu 9 tuntia Kööpenhaminassa)

Helsinki-Oulu 21.5. 12.40-13.40 Finnair

KLM kustansi 750€, Finnair 81€ ja SAS 181€

Tuo paluulentosysteemi on aika karsea, mutta siihen on vielä aikaa.

Tässä on alustava reitti, joka todennäköisesti pitää ainakin sinnepäin, kun suuntaa on pakko noudattaa, toisin, kuin aiemmilla reissuilla.

En nyt ala kovin tarkkaan käymään suunnitelmia läpi, mutta kerrotaan silti jotain.

Ensimmäisenä kohde on Buenos Aires Argentinassa. Siellä tutustutaan tangoon. Argentiinassa on pari juttua jotka pitää muistaa, Suomi on paha maa, sillä tehtaamme Uruguayn puolella saastuttaa rajajokea ja valuuttakriisi. Suomen suosiosta ei sen enempää, mutta valuutasta se, että sitä ei kannata nostaa virallisella kurssilla automaatista, vaan vaihtaa n. 30% paremmalla kurssilla kadulta, riskinä tässä on väärä raha.

Argentiinasta poiketaan varmaankin Paraguayn puolelle ennen paluuta Argentiinaan ja Iguazun putoksille, jotka on tarkoitus nähdä Argentiinan ja Brasilian puolelta. Täältä reissumme jatkuu luontoteemalla Brasilian Pantanaliin, jonka kautta menemme Boliviaan.

Boliviassa ykkösjuttu ovat Salar de Uyuni ja Andit muutenkin. Bolivian tilannetta pitää seurata, sillä jokin aika sitten todettiin, että siellä on yli 50% maailman litiumista. Tämä on tietenkin tuonut normaalin ongelman, kun paikallinen väestö ei siirry syrjään, kun sivistyneet ihmiset tulevat tekemään bisnestä. Lokakuussa olevat vaalit voivat lisätä jännitettä, jos tyhmä kansa äänestää väärin. Maa on kuitenkin tällä hetkellä turistille turvallinen, mutta kuten sanoin, tilanne on tiedossa ja sitä seurataan. Latinalaisessa Amerikassa on tärkeää ottaa asioista selvää, eikä mennä ihan kahjona.

Boliviasta Peruun, jossa Machu Picchu, Ballestas saari ja Amazon. Tarkoituksemme on hypätä jokilaivaan Yurimaguasissa ja seilata parilla pysähdyksellä aina Leticiaan asti, josta lennämme Kolumbian Medelliniin.

Kolumbiasta ”pitää” purjehtia Panamaan, jossa kanava. Panamasta Costa Ricaan, sieltä Nicaraguaan. Nicaraguan jälkeen on Honduras, jossa ajattelin vähän sukeltaa Utilassa. Mayojen raunioihin tutustutaan matkalla Guatemalaan, jossa elää edelleen Mayoja. Guatemalan jälkeen vielä hetki Caye Caulkerin paratiisirannoilla Belizessä ennen paluuta Suomeen.

Aikataulun hahmotelma on seuraava:

Argentina/Paraguay/Brasilia 5vk
Bolivia 5vk
Peru 5vk
Kolumbia 1kk
Panama/CR 1kk
Nicaragua/Honduras 1kk
Guatemala 1kk
Belize 1vk

Seuraavaksi voisi puhua rahasta. Päiväbudjettimme on 25€/hlö, tämä tulee tietenkin vaihtelemaan paljon eri maissa ja paikoissa, mutta noin keskimäärin. Lisäksi olemme varanneet yhteensä touhutonnin kalliimpia aktiviteettejä varten, kuten esimerkiksi valasretki Costa Ricassa ja Machu Picchu Perussa.

Matkustajavakuutukset otamme Pohjolasta koko ajalle 190€/hlö + yhteinen matkatavaravakuutus 60€.

Jenkkien ESTA:sta piti pulittaa 10€, vaativat moisen myös välilaskulla.

Oulu-Amsterdam-Buenos Aires Belize-Oulu 1012€

Leticia-Medellin lento maksaa vajaan satasen ja 4-5 päivän purjehdus Kolumbiasta Panamaan 420€/hlö.

Yhteensä siis 8287€/hlö, tämä ei sisällä omaa sukellusharrastustani, joten siihen voi mennä muutama satanen lisää.

Viisumeja emme tarvitse etukäteen, paitsi tuon ESTA:n ja rokotuksiakin on tarpeeksi, malarialääkitystä emme näillä näkymin syö.

Hotellivarauksia olemme sen verran tehneet, että 6 yön yöpyminen 2 hengen huoneessa Buenos Airesissa tulee maksamaan yhteensä 93€ ja kaksi yötä dormissa Amsterdamissa yhteensä 56€.

Eipä nyt enempää, espanjaa on tullut opiskeltua huonosti, mutta Minna osaa alkeet, eiköhän me siellä opita lisää, en mää englantiakaan paljoa puhunut, kun ekalle reissulle lähin…