Ambon

Singaporeen mennessä kahteltiin leffoja/sarjoja, kuunneltiin musiikkia, nukuttiin ja syötiin. Meillä oli tosiaan vaihto Singaporessa, vaikka liput olivat suoraan Jakartalle. Luultiin, että istutaan koneessa ja osa matkustajista vain vaihtuu, mutta lentoemo tuli ilmoittamaan meille, että kaikki ulos ja sitten takaisin, siivousryhmä tuli vastaan putkessa. Singaporessa kuumotuin hieman virkailijasta joka oli kiinnostunut viinapulloistamme (eivät laittaneet sinetöityyn pussiin Istanbulissa), kyseli ja sitten piti esitellä boarding passeja, tai no Minna esitteli passiaan, sillä lappunen oli jo ehtinyt hukkua. Päästiin kuitenkin viinojen kanssa takaisin koneeseen. Tarjoilu oli hyvä Singaporeen, mutta nyt saatiin valita vain pienestä pullasta tai vielä pienemmästä piirakanpalasta. Lento oli kuitenkin lyhyt ja alle kahden tunnin päästä laskeuduimme Jakartalle.

Maahantulotarkistuksessa virkailija kyseli mikä on visiittini tarkoitus ja milloin olen lähdössä Indonesiasta, mietin hetken ja ilmoitin tammikuussa, ilmeisesti en ollut uskottava, joten hän kysyi jotain todistusta tästä, pyysin Minnan takaani jonosta tiskille ja kaivoimme hänen laukustaan erittäin halvat Jakarta-Singapore liput, jotka oli ostettu tammikuulle nimenomaan tällaisia kyselyjä varten. Nämä liput esitettyämme virkailija ei enää kysellyt, vaan löi 2kk leimat passeihimme.

Lentokentältä ostin sim-kortin, jonka numero on +62812 8392 1851 löytyy myös tuosta oikealta tietoja minusta kohdasta. Minnallekkin ostettiin myöhemmin Ambonista sim, jonka numero on +62852 5463 2977. Suosittelen edelleen Telealea. Käytiin syömässä ja vaihdettiin terminaalia ilmaisella bussilla. Lämpötila oli mukavat +30, vaikka oli jo ilta. Kotimaan terminaalissa tehtiin check in, maksettiin lentokenttävero 40k ja mentiin odottelemaan lennon lähtemistä, odottelutilassa oli ilmainen netti.

Batavian kone Jakarta-Ambon välille. Tällä lennolla saatiin vesipurkki ja pulla, turbulenssia oli sen verran, että Minna ei aio enää koskaan lentää, takaisin Suomeen tullaankin sitten ilmeisesti laivoilla ja Siperian pikajunalla tai jäädään tänne asumaan. Molemmat nukuttiin hieman ja aamulla oltiin Ambonissa. Bemot kulkivat pienen lentokentän edestä kohti kaupunkia, joten hypättiin yhteen tällaiseen ja reilun tunnin päästä oltiin kaupungissa jollain torilla rannan lähellä, kuski vaati 50k, joka hänelle maksettiin. Kyytejä olisi ollut tarjolla eteenpäinkin, mutta päästiin kartalle ystävällisen paikallisen miehen avustuksella ja lähdettiin kävelemään kohti keskustaa. Hello misteriä ja hello huutoja kuului paljon, tuttua Indonesiaa.

Keskustassa törmättiin turisti-infomieheksi esittäytyneeseen ja hän näytti meille majapaikan, joka sopisi budjettiimme (100k paikka), täällä oli kuitenkin täyttä, kuten myös kahdessa muussa saman firman paikassa, johon respasta soitettiin. Me jatkoimme matkaa Lonely Planetista katsomaamme paikkaa kohti, kysyen myös parista matkanvarrella olleesta paikasta huonetta, kaikki täynnä, kuten myös ne kaksi, jonne olimme suunnistaneet. Lähdimme kävelemään toiseen suuntaan kaupunkia ja aloimme jo hieman huolestua, matkalla kaupunkiin olimme nähneet poliisien saattamia linja-autoja täynnä muslimeja ja ajattelimme, että täällä on joku uskonnollinen tapahtuma tai muslimien pyhäpäivä, Ramadan oli kuitenkin päättynyt jo ajat sitten ja muita juhlia en tiennyt. Jätin Minnan rinkkojen kanssa tien laitaan ja lähdin kyselemään ilman kantamuksia, heti ensimmäisessä paikassa tärppäsi, heidän ensimmäisessä kerroksessa olevissa huoneissa oli tilaa, hinta oli aika kova 225k, mutta ei tainnut olla vaihtoehtoja. Kävin kysymässä vielä parista paikasta, jotka olivat täynnä, joten otimme huoneen.

Tästä paikasta kyseisellä 225k hinnalla, eihän täällä oltaisi kuin pari yötä ja ompahan pehmeä lasku kivassa huoneessa, jossa on satelliittikanavia omaava telkku, oma pesuhuone ja muutenkin huone on hyvin siisti, ilmainen Wi-Fikin löytyy. Nettiä käyttäen selvitettiin, että muslimien uusivuosi on 15.11. tänä vuonna, joten eiköhän hotellien täysinäisyys johdu tästä. Eka päivä meni lähinnä syödessä, vähän kaupunkia katsellessa ja nukkuessa. Minä olin saanut flunssan Istanbulista, joten nenäliinoja kuluu.

Polettavia riksoja näkyy paljon. Väsemmassa reunassa näkyy bemo.

Eräs aterioista (10k), Minna on tyytyväinen Istanbulin jälkeen lihattomien vaihtoehtojen paljoudesta.

Seuraavana aamuna noustiin ylös jo viideltä ja PELNI:n toimiston auettua menimme ostamaan liput Bandasaarille. Meillä oli tuuria, sillä viime reissulta tuttu Ciremai pysähtyisi täällä seuraavana päivänä ja pääsisimme sillä Panda Neiralle (102k per nenä), lähtö aikataulun mukaan 5PM ja perillä olemme keskiyöllä.

Kaupungilla kävelyn lisäksi otimme bemon Siwa Lima museolle, joka sijaitsee vajaan 5km päässä keskustasta, kyyti maksoi yhteensä 5k, sisältäen 1k tippiä, sillä kuski poikkesi reitistä ja vei miedät ylös asti, koska muita matkustajia ei ollut.

Näkymä ylhäältä. Täällä oli joku museon tapainen, mutta tultuamme pihaan mies tuli sisältä ja selitti, että museo löytyisi alhaalta, tämä paikka ei ole auki. Vieressä oli kuitenkin joku temppeli, joten kävimme katsomassa sitä.

Viimeinen kuva on matkalta alaspäin, varmaankin hollantilaisten tykkejä.

Patsas, jossa mies perinteisessä taisteluvarustuksessa. Kävellessessämme rakennuksen ohi, jota luulimme kouluksi lasten määrän vuoksi, paikallinen mies kysyi olemmeko tulossa museoon ja viittoi sisään, näköjään olimme sattuneet paikalle samaan aikaan koululaisryhmän kanssa. Maksoimme pääsymaksut (yht. 6k) ja astuimme sisään. Mies oli museon henkilökuntaa, puhui hämmästyttävän hyvää englantia ja pyysi kysymään, jos kysyttävää tulisi.

Tätä sarvea ihmettelimme, sillä ei täällä pitäisi olla norsuja ja mietimmekin onko se sarvi ollenkaan, vaan joku puusta tehty juttu, kysyin lähtiessä tästä mieheltä, hän kertoi sen oleva norsun syöksyhammas ja hollantilaiset olivat antaneet se vaihtotavarana mausteista aikoinaan. Ambon oli hyvin tärkeä maustekaupan keskus, jota hallitsivat ensin portugalilaiset ja sen jälkeen kovalla otteella hollantilaiset. Harvinaisten mausteiden kaupasta tehtiin omaisuuksia Euroopan markkinoilla siihen aikaan. Ambonista saatiin lähinnä neilikkaa, joka on täältä Malukulta peräisin.

Paikallisia soittopelejä

Helmisimpukka.

Täytetty krokotiili, veneen koristeita ja koululaisia.

Museolta lähdettiin kävelemään rantatietä pitkin tähän paikkaan, jossa Minna otti mehun ja minä nautin tämän reissun ensimmäisen kookospähkinäni (yht. 15k). Täältä jatkettiin bemolla takaisin kaupunkiin.

Joulun lähestyminen näkyy jo täälläkin.

Torstaina matka jatkuu siis Bandasaarille, joilta tuskin löytyy sellaista nettiyhteyttä, jolla voisi päivityksiä tehdä, puhelinyhteydet saattavat toimia. Jokatapauksessa huolestua ei saa vaikkei vähään aikaan mitään kuuluisikaan ja puhelimetkin olisivat mykkiä. Ciremai käy Papuan rannikolla pyörähtämässä ja palaa muutaman päivän päästä Bandalle, matkallaan takaisin Jakartaan, tähän kyytiin emme tietenkään vielä nouse, mutta suunnitelmana on hypätä kyytiin kaksi viikkoa tämän jälkeen, kun laiva on taas paluumatkalla Papualta, mutta mikään ei ole varmaa.

1€ = 12000 Indonesian rupiaa = 12k