tiistai 19. syyskuuta 2017

Karhunkatseluilta

Olen kerran nähnyt vilauksen karhusta auton ikkunasta, mutta pitkään haaveeni on ollut nähdä tämä metsiemme kuningas hieman paremmin. Metsässä tallustaessa karhun näkeminen on erittäin harvinaista, joten turvauduimme retkipalveluita tuottaviin ammattilaisiin. 75€/hlö he veivät meidät ja muutamat ulkomaalaiset turistit katselukojuun, jonka edustalla oli karhujen ruokintapaikka.

Ajoimme autolla muutaman kymmenen metrin päähän kojusta. Kojulle kävellessämme näimme jo vilauksen karhusta, joka oli saapunut syömään.

Kuulimme, että alkukesästä karhut ovat arkoja ja auto jätetään kauas kojusta ja ensimmäiset karhut saapuvat paikalle vasta tuntien odottelun jälkeen. Nyt syksyllä ruoan tuovan mönkijän ääni toimii päivälliskellona. Vähän mietin onko tämä välttämättä kovinkaan hyvä asia. Luontoturismi ei saisi liikaa vaikuttaa luontoon ja varsinkaan kesyttää luonnonvaraisia petoja.

Kojussa oli puoliläpäisevät lasit, eli me pystyimme näkemään karhut, mutta ne eivät nähneet meitä (kuulivat ja haistoivat varmasti). Kameran sai hyvin tuelle ja objektiivin reiästä läpi.

Ensimmäinen karhu sai pian seuraa ja meillä oli enemmän katseltavaa.



Ruokana nalleilla oli kalaa, sekä koiran nappuloita.

Kalat houkuttelivat myös merikotkia paikalle. Keväällä täällä oli käväissyt pari kertaa ahma. Tämä katselukoju ei ole seudun ainoa ja niillä kojuilla, joilla on tarjolla lihaa, käy joskus myös susi.



Vaikka ruokapaikkoja oli paljon, nähtiin pari kertaa myös pientä ärhentelyä.


Ei ollut kaukana kojuun törmäys




Karhuja oli samaan aikaan parhaillaan kuusi, mutta sateen alkaessa ne kaikkosivat. Eivät kuulemma näe kovin hyvin verrattuna kuulo- ja hajuaisteihin, joten pelkäävät hajut ja äänet peittävää sadetta.

Syöpöttelyä katsellessa oli meillekkin tullut nälkä. Evääksi oli pari leipää, banaania ja nisuja kahvin kanssa.

Sateen tauottua useat karhut palasivat syömään, mutta kaikkosivat yhtäkkiä. Jännityksellä katselimme ympäriinsä. Mikä pelotti ne pois?

Pian metsästä ilmestyi tämä nuori alfauros


Joka levitteli hajuaan ympäri metsää, eikä ollut niin kiinnostunut syömisestä. Lopulta metsästä ilmestyi vanhempi uros, joka ajoi nuorukaisen käpälämäkeen. Karhujen paineltua peräkanaan pois näkyvistä, kuuntelimme hiljaa josko alkaisi kuulua taistelun ääniä, mutta metsä pysyi hiljaisena ja muita karhuja alkoi ilmestyä paikalle. Alkukesästä täällä oli vieraillut emo parin pennun kanssa, mutta uroksen ajettua ne puuhun vierailut olivat loppuneet. Opas (joka kuuluu videoilla) näytti videon, jossa ylimpänä puussa oli kaksi pentua ja alempana emo. Uros oli lähtenyt myös kiipeämään, mutta emon pistettyä hirveän metelin pystyyn, oli uros päättänyt perääntyä.



Illan hämärtyessä opas kertoi, että ennen kuin tulee pimeä, meidän on hyvä lähteä. Kojun edessä oli edelleen se sama karhu, joka oli ollut paikalla meidän saapuessamme. Opas yritti häätää sen pois läimäyttämällä kojun ovea. Ei vaikutusta. Seuraavaksi yritettiin karhulle juttelua. Tuloksena mulkaisu ja kyljen kääntäminen... Kävelimmekin tiiviinä ryhmänä pikaisesti autolle ja lähdimme pois, karhun jäädessä pötköttelemään kojun edustalle. Hieman oli liiaksi kesyyntynyt, tämän turismin seurauksena...

maanantai 18. syyskuuta 2017

Pieni Karhunkierros

Tuhdin aamiaisbuffetin (lohi puuttui!) jälkeen ajettiin sateessa Pienen Karhunkierroksen aloituspisteeseen. Edellispäivä oli mennyt farkkushortseissa ja hihattomassa, mutta nyt tuli käyttöä veden kestävälle ulkoilupuvulle.

Myllykoski

Myllykosken riippusilta

Sitä minä vain taivaltaessa ihmettelin, että miten hyttyset pystyy sateessa lentämään.

Fiksu muutos.

Nuotiopaikkoja ja puuliitereitä oli täälläkin useita.

Suomaisemaa. Lehtipuita oli täällä enemmän, kuin Hossassa, kuin olisimme siirtyneet etelämpään.

Toinen riippusilta Harrisuvannossa.

Harjanteilla sai täälläkin kävellä. Sade alkoi taukoamaan puolen välin jälkeen.

Kalliosaari keskellä jokea. Minna huomasi, että tämä maisema oli huoneemme seinällä.

Vessat olivat täällä ja Hossassa erittäin siistejä.

Siilastuvan hieno koski. Näissä maisemissa kannattaa yöpyä, jos karhunkierrokselle lähtee.

Aallokkokoski. 12 kilometrin reitti taittui reilussa neljässä tunnissa, kaunista oli. Ehkä jonain päivänä oikealle karhunkierrokselle.

Jos olisi ollut vielä yksi päivä lisää pidennetyssä viikonlopussa, niin oltaisiin ehdottomasti lähdetty laskemaan koskia. Villireitti K-18 56€/hlö, koskiluokitus 2-4. Nyt suuntasimme illaksi karhuja katselemaan.

torstai 14. syyskuuta 2017

Hossa

Hossassa on retkeilty jo pitkään, mutta kansallispuisto siitä tuli vasta tänä vuonna. Hossasta löytyvät Suomen vanhimmat kalliomaalaukset, joiden innostamina aloin suunnitella retkeä. Suomessa patikoiminen on jäänyt turhan vähälle.

Hossan Luontokeskuksesta sai hyvän retkikartan, johon reitit oli merkitty (löytyvät myös täältä). Myynnissä oli myös maastokarttoja. Pitkän ajomatkan jälkeen oli jo sen verran nälkä, että päätettiin syödä lounas buffetista (12€/hlö).

Etelä-Amerikassa lihaton vaihtoehto oli kanaa ja täällä kasviskyltti löytyi muikkulootan vierestä.

Lounaan jälkeen ajettiin Lihapyörteen parkkipaikalle ja lähdettiin kiertämään Värikallion kaarrosta, jolla on 8km pituutta.

Oudon tasaisen pyöreä pahka alkumatkasta.

Polku oli erittäin helppokulkuinen. "Likaiseen" maahan ei juuri tarvinnut koskea, kun polut oli sorattu

Ja mäet porrastettu.



Täällä olisi kelvannut makkarat paistaa. Tehtiin jämäkkä päätös, että ehkä seuraavalla kerralla.

Värikallion laituri. Suomen pohjoisimmat kalliomaalaukset löysivät Leena Mäkelä ja Juha Rossi hiihtoretkellä 1977. Maalaukset on tehty (todennäköisesti) aika tarkkaan 3300-7000 vuotta sitten, punamullalla.

Hyvin on maali pysynyt.

Seinältä on tunnistettu mm. 33 hirveä, 21 eläinhahmoa, karhu, kaksi tassua, yksi kaksoiseläin ja kaksi sisiliskoa. Ei kerrottu kuka on tunnistanut, mutta mielikuvitus on ollut hyvä ja yliopiston penkkiä kulutettu riittävästi, että uskottavuutta on selityksille löytynyt. Minä en useimpia kuvia erottanut, vaikka niistä oli selventävä kartta infotaulussa. Mielenkiintoinen seinä silti. Tykkäsin erityisesti taiteiljan omaperäistä tyylistä piirtää päät kolmiomaisiksi.

Värikalliolta lähdimme kohti Julma-Ölkkyä, joka on yksi Suomen suurimpia kanjonijärviä.

Suu pysyi kiinni herra puulla.

Julma-Ölkyn parkkipaikalta olisi saanut helposti kanootin vesille.

Parkkipaikan kahvilasta olisi voinut ostaa järvelle veneristeilyn. (Aikuiset 15€, 5v-12v 9€ ja alle 5v ilmaiseksi)



Riippusilta on saatu aivan vasta rakennettua

Kulku sillalle oli auki, mutta kulkeminen omalla vastuulla kytti kertoi, että porrastyöt ovat vielä kesken.


Silta mahdollisti uuden 5 kilometrin Ölökyn Ylitys reitin, jonka kävelimme, järven kiertävän Ölökyn Ähkäsyn (10km) sijasta. Järven länsipuoli ei tarjonnut aivan yhtä hienoja maisemia, kuin itäpuoli.

Päivän aikana tehtiin yhteensä 19km lenkki Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella.

Jotenkin erinäkösiä nämä nälkämaan porot, kuin tutut Lapin kaverit.

Yöksi ajettiin Rukahoviin (75€/yö), sillä seuraavana päivänä oli vuorossa tutustuminen Oulangan kansallispuistoon.