Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Imrahor

 Kotimatka alkoi taksilla yhdeltä yöllä. Varmaan joku byrokraattinen juttu, että näitä halpalentovuoroaikoja lennetään näinä aikoina, luulisi spotteja olevan vapaana järkevämpiinkin aikoihin. Lentoni lähti siis 3.55, mikä on ehkäpä surkein lähtöaika. Väsyttävän myöhään, mutta ennen lentoakaan ei oikein ehdi nukkua. 

Lentokentällä oli ensin lippujen etukäteistarkastus, jossa kai lähinnä tarkistettiin, että henkilöllä on oikeus lentää sinne minne on menossa. Suomi ei vaadi suomalaisilta mitään tositteita, joten minulla oli helppoa. 

Check inistä minun piti kantaa rinkkani erikoismatkatavaroiden linjalle ja mennä sen jälkeen hakemaan leima ja allekirjoitus koronatodistukseeni. Nyt alkoivat vaikeat kysymykset. Olisi pitänyt olla kuitti maksusta. Ensin vain ilmoitin, ettei minulla ole sitä, mutta sitten muistin, että taisin saada tekstarin maksusta. Koitin näyttää sitä, mutta virkailija halusi nähdä paperisen kuitin. No selitin, että olen heittänyt sen roskiin jo aikaa sitten. Kun aloin tarkistaa kuvista olenko kenties ottanut kuitista kuvan, virkailija vilkaisi  ohitseni ja totesi, että alkaa tulla jonoa. Leimataan ja allekirjoitetaan sitten ilman tositetta. Kiitosta vaan. En kyllä ymmärrä miksei hänellä ollut tietokonetta, mistä tarkistaa maksut ja todistuksien aitous. 

Lento oli lähes täynnä. Katsoin leffan ja nukuin ihan mukavasti. Lentohan oli aika pitkä. Saatiin yksi eväspussi pian nousun jälkeen ja toinen vähän ennen laskeutumista. Lennolla oli maskipakko ja matkustamohenkilökunnan päätehtävä tuntui olevan siitä muistuttelu. Näki sitäkin, että maskia pidettiin leualla ja lentoemännän lähestyessä nostettiin se äkkiä naamalle. 

Turkin maahantulotarkastuksessa minulta ei taaskaan kyselty testitodistusta, leima napsahti passiin ilman kysymyksiä. Sata dollaria kankkulan kaivoon, mutta ehkä oli parempi pelata varman päälle. Passintarkastuksesta suuntasin testauskeskukseen. Sen verran väsytti, etten muistanut, mikä vasta-ainetesti oli englanniksi. Tarjolla oli PCR, Antibody ja Antigen. Portilla oli avulias nainen vastassa, joka sanoi, että Suomeen mennessä tarvitaan varmaankin PCR testi. Sanoin, etten virallisesti tarvitse mitään, mutta haluaisin PCR:n lisäksi tarkistaa onko minulla ollut korona. Antibody ja PCR siis, yhteensä 63€. Vaikutti siltä, että ihmiset ottavat lähinnä pakolliset testit. Ihan heti ei mahdu järkeen miksei Suomi vaadi vieläkään negatiivista etukäteistestiä, kuten lähes kaikki muut maat, joiden raja on auki.

PCR oli tuttu ja helppo, verikoetta hoitaja koitti ottaa kahdestakin eri kohdasta, mutta joutui hakemaan kokeneemman, että saatiin putki täyteen. Ei ole ensimmäinen kerta, minulla on kai jotenkin hankalat suonet. 

PCR tuloksen näkisi netistä, vasta-ainetestin tulosta piti tulla kysymään henkilökohtaisesti. 

Taksien hinnoittelu oli selkeästi ymmärrettävissä ja kaikissa takseissa oli mittari. Ei uskoisi, mutta Bernerin ja Sipilän ansiosta Turkissa taitaa olla selkeämpi taksien hinnoittelu, kuin Suomessa.

Puolen tunnin taksimatka tänne Imrahoriin maksoi vajaan kympin. Olin valinnut 20€ Acar airport hotellin lähes puhtaasti sijainnin takia, mutta huonekin oli hyvä, ihan Suomen perushotellitasoa.

Suihkun jälkeen oli aika mässäillä. Olinhan yhdessä maailman parhaista ruokakulttuureista. 

Alkupaloiksi Adana Kebab muutamalla eurolla. Ayrania pitäisi saada Suomestakin. Pitänee kaivaa resepti ja koittaa tehdä itse, erinomainen ruokajuoma.

Jälkiruoaksi baklavaa. Nämä nautin hotellihuoneessa, samalla, kun hain takin päälle. Ei ollut enää tai vielä t-paitakelit. Hotellilla tarkistin myös PCR testitulokseni netistä, negatiivinen. Tulos oli tullut reilussa kahdessa tunnissa.
Matkalla Imrahorin keskustaan edestäni juoksi hevosia liikenteen sekaan. Pian perässä tuli pikkupoikia. Hevosten päästyä tien yli niiden perään lähti tien toisella puolella myös toiset pojat. Toivottavasti saivat kiinni, muuten voi tulla vanhemmilta sanomista.

Tietenkin turkkilaista kahvia piti saada. Leivokset olivat aivan liian kutsuvia, jotta olisin voinut sanoa ei, vaikka tiesin, että ne vievät tilaa kebabilta.

Yemen kahvilassa oli kiva seurailla kylän liikennettä. Tuo niqab on ihan kätevä päähine näinä aikoina.

Palmuja oli outo nähdä näin kylmässä ilmastossa.

Haastava risteys. Yhden pakun kuski poltti ensin reilusti kytkintä, stumppasi ja seuraavaksi poltti kumia... Välimallin ratkaisu olisi ollut se oikea.



Vaikka maha alkoi olla jo täynnä, liekitettyä kebabvarrasta ei voinut ohittaa. Tästä oli hyvä jatkaa nukkumaan. 

Lento starttasi yhdeksältä, joten kentälle piti lähteä minareettien soittaessa aamurukouskutsua. Huoneen hintaan olisi kuulunut aamiainen, mutta se olisi alkanut vasta yhdeksältä. Eipä haitannut, maha oli vieläkin täynnä edellisen päivän mässäilyistä.
Kentällä kävin ensimmäiseksi kysymässä vasta-ainetestin tulosta. Negatiivinen, eli korona on edellen sairastamatta. Seuraavaksi join kahvit ja ostin rakipullon. Tarkastaessani verotonta viinakiintiötä myyjä kertoi tax-freekaupan rajan olevan 3 litraa, EU-rajasta hänellä ei ole tietoa. Muistin oikein, se on 1 litra.
Neolla suomeen.

Maahanpaluuohjeet.
Tallinnan yltä näkyi Helsinki.

10.3. Kaikkien matkustajien piti kulkea testialueen läpi. Testituloksen kanssa pääsi läpi ilman uutta testiä, näin toimi suurin osa matkustajista. Läpi pääsi myös ilmoittamalla, ettei ole tehnyt testiä, eikä aio tehdä sitä täälläkään. Tämän näin omin silmin, kun noin kolmikymppinen mies meni läpi pienen keskustelun jälkeen. Minä päätin testauttaa itseni täälläkin. Tuokin testi oli negatiivinen, kuten myös neljän päivän päästä tekemäni uusi testi.



lauantai 20. maaliskuuta 2021

Dar es Salaam

 

Dariin piti palata muutamaa päivää ennen Suomeen paluuta. Syynä oli koronatesti. Vaikka Suomeen pääsee ilman minkäänlaista testaamista, ajattelin silti testauttaa itseni vastuullisen matkaajan tavoin. Testin voi tehdä Darin lisäksi ainakin Arushassa, Sansibarilla ja kai muissakin kaupungeissa. Tansaniassa testejä tutkii kuitenkin ainoastaan valtion laboratorio Dar Es Salaamissa. Olen lukenut epäilyjä, että Tansaniassa positiivisen tuloksen saaminen on lähes mahdotonta. Minulla oli 20 tunnin vaihto Istanbulissa, joten olin päättänyt tehdä luotettavan testin siellä. Turkkiin ei kuitenkaan virallisesti pääse ilman alle 72 tuntia vanhaa negatiivista koronatestiä ja testauspaikka on kansainvälisen alueen ulkopuolella. Piti siis käydä testissä myös Tansaniassa. 

Testipäivä piti varata etukäteen netistä ja maksaa NMB:n konttorissa, tein tämän jo Bagamoyossa. Hintaa testillä oli sata dollaria. Valitsin näytteenottosairaalaksi Upanga Muhimbli National Hospitalin. Sijainnin ja hyvän arvostelun perusteella. Suurin osa turisteista ja yläluokasta käynee yksityisillä klinikoilla, joten niissä tuntui mapsin arvostelujen perusteella olevan jonoa.

Sairaala löytyi tuktukilla helposti, mutta kävellessäni ympäri kompleksia mietin, että mitenhän ihmeessä tulen löytämään testauspaikan. Vartijat eivät puhuneet englantia, mutta hoitajien ohjeilla suunnistin ensiapuun, siellä vippiin ja lopulta löysin oven jossa luki travel covid test. Testiin pääsin lähes suoraan täytettyäni lomakkeen. Testitikkua pyöräytettiin ensin suussa ja tämän jälkeen muutaman sentin syvyydessä nenässä. Tieto negatiivisesta tuloksesta tuli reilu vuorokausi myöhemmin sähköpostilla todistuksen kera. Tulostuspalveluja löytyi keskustasta runsaasti, joten tulostimen löytäminen ei tuottanut ongelmia. 

Keskustan pilvenpiirtäjiä
Vodacomin pääkonttori. Firman mobiilinettiyhteys on toiminut loistavasti. Kaikista kaupungeista on löytynyt 4g ja tienpäällä olen huomannut, että jopa useimmissa kylissä toimii 4g. 
Suomessa ei taida päästä elokuviin, joten kävin katsomassa 3D:nä Monster Hunterin. Visuaalisesti ihan hieno, mutta muuten aika keskinkertainen. 
Slipwayn aidattu turistialue. Tuntui keinotekoiselta ja kahvi oli kitkerää. En ole muutenkaan näiden tavalliselta kansalta suljettujen paikkojen ystävä. Kojukujalta löysin Kigoman alueelta tuodun komean, vanhan afrikkalaisen maskin muutamalla kympillä. Turistikaupoissa on tällä hetkellä ostajan markkinat. 
Tämä upea maalaus maksoi vain 40 euroa. 

Slipwayn uimaranta ja huvipursisatama. Snorkalaajiakin oli, vaikka luulen, ettei tuolla ollut kovin paljoa nähtävää. 

Kariakoo market. Olin shoppaillut sen verran paljon, että tarvitsin uuden repun, rinkan tai matkalaukun, jotta saan kaiken Suomeen. Olin ajatellut, että löydän täältä edullisen käytetyn helposti. Väenpaljous oli kuitenkin niin runsas, ettei täältä löytynyt helposti yhtään mitään... Viikonloppuna luovutinkin lähes heti, mutta seuraavana arkipäivänä löysin lopulta kauppiaan jolla oli käytettyjä rinkkoja ja ostin sellaisen vajaalla kahdellakymmenellä eurolla. Tinkiminen ei juurikaan toiminut. Koitin sanoa, että nämä käytetythän maksavat lähes saman mitä uudet.. Kauppias totesi, että merkkituotteet ovat käytettynäkin parempia, kuin uudet kiinalaiset. Oli pakko myöntää, että olen samaa mieltä. 

Joku oli käynyt patjaostoksilla.

Obaman isä on Keniasta, mutta täälläkin rantatie on nimetty hänen mukaansa. 
Kalasatama oli mielenkiintoinen, iso ja hajuisa. Kuva läheisestä lauttarannasta.

Pitkä tumma ja komea.


Coco beach oli erittäin suosittu sunnuntaina.

Syömässä kävin rannan päässä olevassa ravintolassa. Kuuden euron fisu.

torstai 18. maaliskuuta 2021

Caravan Serai

Tämän kartanon on rakennuttanut 1860-luvulla rikas kookospähkinäfarmari.
Paikka on toiminut historiansa aikana orjarahtarien majapaikkana ja saanut tästä nimen Caravan Serai, eli majapaikka. Jotenkin tästä on syntynyt myös väärinkäsitys, että täällä säilytettiin orjia. Todellisuudessa paikka oli aivan liian pramea orjille, heidät varastoitiin paljon alkeellisempiin olosuhteisiin. Nykyään täällä on orjakaupasta kertova museo.
Samoja kolikoita, joita ostin vanhalta mieheltä satamassa.
Orjan kaulapanta

Pikkupojat olivat arvokkainta kauppatavaraa, sillä heidän odotettu palveluaikansa oli todella pitkä.

Vaikka orjakauppa loppui 1920, sen varjo haittasi ihmisten elämää paljon pidempään. Vaikka orja oli nyt vapaa ja hänen lapsensa ja lapsenlapsensa syntyivät vapaiksi, heitä saatettiin silti karsastaa esimerkiksi naimamarkkinoilla, entisinä orjina.

Minulla oli melkein samanlainen sänky huoneessani. Hyttysverkko on yli sata vuotta vanha keksintö.
Pastantekokone. Vaikka jotain ruoanlaitosta tiedän, niin millään en ymmärrä miten tuolla tehdään pastaa..
Katiska, joka on rakennettu yli satavuotiaan ohjeen mukaan.
Yläkerrassa. En ole asiantuntija, mutta väittäisin, että täällä saatta olla sisäilmaongelmia.