Yhtenä päivänä kävelin Bagamoyon pohjoispuolelle Stella Maris hotellille asti. Erittäin hiljaista oli Bagamoyon normaalisti kiireisillä isoilla hotelleilla. Jännä, että Sansibari on se ainoa paikka mihin kaikki turistit haluavat tällä hetkellä.
Istahdin rantabaariin kolalle, oli aika kuuma. Lämmintä 35 ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta. Kaupustelijat jaksavat edelleen päivystää. Minut he jättivät helposti rauhaan, mutta autolla paikalle saapunut valkoinen pariskunta ei päässyt heistä eroon koko aikana, vaan kauppiaat päivystivät ovella. Pariskunta ei tullut ulos autosta vaan oltuaan jonkinaikaa parkissa, he lähtivät pois.
Muistomerkki rannassa. Ymmärsin luvun 1868. Silloin tänne perustettiin ensimmäinen lähetysseura.
Ristiltä sisämaahan oli suora tie kirkolle mangopuiden varjossa. Olin tullut tänne katolilaisen kirkon lähetysmuseon takia.
Lähetystyön eteneminen alueella. Kirkko teki tällä alueella hyvääkin, se toimi orjuuden kieltämisen puolesta ja sai aikaan tuloksia. Itä-Afrikassa vangittiin 1800-luvulla arviolta 1,5 miljoonaa orjaa, mikä on aivan valtava luku, kun ottaa huomioon, että ihmisiä oli todella paljon vähemmän tuohon aikaan. Suomen väkiluku oli saman vuosisadan puolessavälissä samaiset 1,5 miljoonaa. Arviolta puolet orjista pakotettiin työskentelemään Itä-Afrikan farmeilla ja toinen puolikas rahdattiin Arabiaan, Persiaan, Intiaan, Etelä-Afrikkaan, Reunionille ja Mauritiukselle.
Fr. Anthony Hornerin kuvaus orjamarkkinoista Sansibarilla 1863. Ihmisiä myytiin kuin eläimiä.
Orjia toimittaneiden miesten laulu.
Kauppa oli erittäin kansainvälistä.
Alkuperäiset orjan kahleet ja löytyi se Tippu Tipinkin kuva.
1890 Brysselissä annettiin orjien oikeuksien julistus. Orjalla oli tästä lähtien uskonnonvapaus, oikeus avioitua, oikeus ruokaan ja asuntoon, kaksi vapaapäivää, oikeus palkkaan, oikeus omistaa ja oikeus siihen, ettei perheitä eroteta. Kauppatavaraa he olivat silti edelleen.
Saksa lisäsi julistukseen orjalle tien vapauteen. Hänet voidaan ostaa vapaaksi, orjaisäntä voi vapauttaa hänet, oikeus voi vapauttaa hänet tai hän voi ostaa itsensä vapaaksi.
Orjakaupan kerrottiin loppuneen Itä-Afrikassa vuonna 1920.
Eurooppalaisia reissaajia. Vasemmalta ylhäältä lukien: Tuukka, Speke, Grant, Stanley, Peters, Pacha, Burton ja Wissmann.
Taikakalu joka todella näyttää taikakalulta.
1986 rannalle ajautuneen valaan luita. Tätä ei ilmeisesti yritetty räjäyttää..
Rauhaa
Museon partsilla. Tuo apinanleipäpuu näytti jotenkin oudolta ja syy selvisi, kun kävin katsomassa puuta lähempää. Se ei ole paikallinen, vaan jostain muualta tuotu siemen on istutettu tänne 1868.
Seuraavaksi tutustuin oppaan johdolla 1872 rakennettuun Holy Ghost Mission kirkkoon, joka on vanhin kirkko Itä-Afrikan mantereella.
Pyhän veden suhteen oli tehty erityisjäjestelyjä koronakriisin vuoksi. Malja oli poistettu käytöstä ja korvattu hanallisella saavilla. Opas kertoi.
Alttari
Livingstone ei eläessään käynyt Bagamoyossa, mutta hänen tönkkösuolattua ruumistaan säilytettiin tuolla tornissa yksi yö helmikuussa 1874, ennen laivaamista Sansibarille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti