Kotimatka

Pitkä kotimatka alkoi perjantaiaamuna vähän ennen kahdeksaa Songthaew-kyydillä Bua Lam Phuuhun. Täältä matka jatkui vajaan puolen tunnin kuluttua bussilla Bangkokiin. Matkalla tuli nukuttua vähän, mutta suurimman osa ajasta tuli katseltua haikeana kaupunkeja ja peltoja. Bangkokissa olin viiden maissa. Oli tarkoitus ostaa pari riippumattoa mukaan Suomeen, mutten löytänyt yhtään linja-autoaseman läheisyydestä, enkä jaksanut lähteä muualle, joten reilun parin tunnin asemalla oleskelun jälkeen koitin löytää bussin lentokentälle. Sinä päivänä ei kuitenkaan mennyt enää busseja, joten piti ottaa taksi. Onneksi lentokentälle menee moottoritie, joten viimeiseksi muistoksi Thaimaasta ei jäänyt hajottava ruuhkassa istuskelu. Löydettyäni Finnairin lähtöselvityksen sain kuulla, että lento on ylibuukattu ja jos voin odottaa Bangkokissa huomiseen, Finnair maksaa korvaukseksi 600€, tarjoaa hotellin ja kyydit. Isänmaallisena miehenä päätin auttaa kotimaista yhtiötä. Vielä ei kuitenkaan ollut varmaa, että kaikki tulevat lennolle, joten minulle annettiin 300 bahtin ruokakuponki ja pyydettiin tulemaan takaisin 5 minuuttia lähtöselvityksen sulkeudettua. Kävin syömässä hienossa japanilaisessa ravintolassa ja harhailin ympäri lentokenttää. 23.15 Menin takaisin lähtöselvitykseen, jossa odotti muitakin suomalaisia. Pienen odottelun jälkeen näin kuinka rinkkani nostetaan hihnalle ja virkailija kyseli kuka on Tuukka. Minä "pääsin" koneeseen sillä olin ensimmäinen joka oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Tästä lähtien en enää koskaan saavu lentokentälle liian aikaisin. Pääsin muutaman muun onnellisen kanssa diplomaattejen ja vippejen käyttämän passitarkastuksen läpi, sillä meillä oli jo kova kiire lennolle. Lento myöhästyi puolisen tuntia, sillä kone joutui odottamaan lähtölupaa Afganistanin ruuhkaisen ilmatilan takia. Lento meni mukavasti suurimman osan ajasta nukkuen. Helsinkiin laskeutuessa tuli taas vähän synkkä fiilis, sillä ikkunasta näkyi vain lehdettömiä ruskeita puita ja lunta. Mieli piristyi, kun näin vastassa olleet Jukan ja mummon (Kiitoksia). Viikonlopun vietin mummolassa ja kotimatka jatkui junalla sunnuntaiyönä. Ennen en ole ollut mikään vilukissa, mutta Riihimäen asemalla olin ainoa, joka tärisi ja yritti hautautua syvemmälle talvitakin sisään (pakkasta oli varmaankin hurjat 5 astetta). Junamatka meni taas suurimmaksi osaksi nukkuen. Puoli kahdeksalta maanantaiaamuna matka oli ohi, sillä olin Oulussa ja sain Mutterilta auton lainaan (Kiitoksia).


Viimeisenä iltana syötiin kanaa torilta, sillä naapurin ankat olivat ympäri pihaa, eikä niitä voinut saada kiinni.


Yksinkertainen ja tehokas tapa pitää ötökät poissa ruokakaapilta.


Bangkokin lentokentällä näin varmaankin enemmän kansallisuuksia, kuin olen tähänastisessa elämässäni nähnyt yhteensä.


Nikotinistit kertovat inhoavansa pitkiä savuttomia lentoja. Pöntöllä istuskellessa tuska ei todennäköisesti ainakaan helpotu...


Jotenkin sitä toivoi, että kevät olisi jo pidemmällä...