Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

maanantai 31. tammikuuta 2022

Samana

 

En jäänyt enää odottelemaan korttia, vaan jatkoin Samanaan. Vuonna 2013 WHO rankkasi Dominikaanisen maailman vaarallisimmaksi maaksi kuskeille. Thaimaa jäi täpärästi kakkoseksi. Kumpaakin yhdistää, että kännissä ajelu on käytännössä sallittua.
Mapsistä olin todennut, että tällä kujalla on paljon halpoja hotelleja. Valitsin toisen, sillä ensimmäisen portaat näyttivät pitkiltä.  
Huone oli erittäin perus 20€/yö.
Kun jatkoi rantaan saapuin turistialueelle. Tänne saapuu bussilasteittain turisteja joka päivä etelän ja pohjoisen rysistä. Kuvassa turisteille rakennettu komea kompleksi.
Minä kävelin Whale Samanan toimistoon, jota pyörittää kanadalainen valasspesialisti Kim Beddal, joka on tutkinut alueen valaita jo kymmeniä vuosia. Hän oli ensimmäinen, joka keksi Samanan olevan tieteellisesti ja ekonomisesti tärkeä valasalue jo vuonna 1985. Kaikenlaisiin safareihin osallistuessa on hyvä ottaa tarkkaan selvää, että ne järjestetään vastuullisesti. Tämän pitäisi täyttää kriteerit. Seuraavan päivän reissu oli täyteen varattu, mutta torstaille oli tilaa. Varasin paikan 60 eurolla.
Ryhmävalas on alueen vetonaula.
Hevonen oli kaupungin toiseksi yleisin maanisäkäs.
Täältä löysin pikkupullon Dominikaaneissa tuotettua viiniä. Hintaa vähän yli euron. Maistettuani vilkaisin etikettiä tarkemmin, 8 prosenttista. Sanotaanko, että erittäin tuore, mehuisa.
Samanan rantabulevardi
Tässä lepää Nima. Ryhävalaiden pyrstön väritys on jokaisella valaalla omanlaisensa, joten todella monet valaat on nimetty. Nima syntyi täällä, kuten 85% muistakin Pohjois-Atlantin ryhävalaista. Samanan lahti on täynnä valaita näihin aikoihin, sillä tänne tullaan parittelemaan, jonka jälkeen naaras ui pohjoiseen syömään. Näiltä lämpimiltä vesiltä ei ryhävalaille löydy juurikaan syötävää. Seuraavana vuonna naaras saapuu tänne synnyttämään, sillä myöskään vihollisia täällä ei juurikaan ole. Ryhävalaan luontainen vihollinen on miekkavalas. Synnytettyään poikasen, naaras imettää poikastaan täällä, kunnes poikanen on tarpeeksi iso vaaralliseen pohjoiseen. Kesällä poikanen ja emo uivat yhdessä pohjoiseen. Seuraavana vuonna ne palaavat ja seuraa poikasen elämän traumaattisin aika. Urokset tunkevat poikasen ja emon väliin, kunnes poikanen eksyy äidistään. Poikasen on aika pärjätä yksin ja äidin muuttua taas villiksi ja vapaaksi, jotta se voi tulla uudelleen raskaaksi. 

Palataan Nimaan. Se palasi tänne viimeisen kerran 1993 vanhana valaana. Etsi sopivan poukaman kivien suojasta ja kuoli pois, siellä missä oli syntynytkin. Sen ruumis löydettiin ja luut toimitettiin tänne museoon.
Saltin pyrstö. Salt on alueen kuuluisin valas, sillä se on nähty täällä joka kesä vuodesta 1976 lähtien ja synnyttänyt 12 poikasta.

Satamassa oli melko paljon huonokuntoisia veneitä ja pari hylkyä.
Cayacoa ranta. Täällä näin länkkärinaisen paikallisten kanssa. Yhdellä paikallisista oli maski pöydällä, joten kysyin onko täällä snorklauspaikkoja. Kuulemma on molemmin puolin rantaa. Kävelin hotellille ja otin varusteet mukaan.

Hieman koralleja ja muutamia kaloja. Pidin myös korvat auki ja muutaman kerran jäin kuuntelemaan. Vesi kantaa hyvin ja lahti on täynnä valaita. Yhtä outoa ääntä enempää en kuullut. 
Mönkijäinen
Meritähtiä oli paljon
Muutaman viuhkankin näin. Matkalla rannan toiseen päähän vesi muuttui ruskeaksi. Käännyin rantaa, enkä halua tietää miksi vesi oli ruskeaa.
Rannassa jäin juttelemaan hollantilaisen naisen kanssa.

Hän oli reissanut paljon. Oli hienoa kuulla tarina esimerkiksi liftausreissusta Afrikassa ainoastaan riippumatto majoituksena. Hän oli lopulta nähnyt simpansseja ilmaiseksi, mikä oli tavoitteena. Kuulin myös, että jo ysärillä puhuttiin, että Kaakkois-Aasia on pilalla, toista se oli kasarilla, kun vain hipit olivat löytäneet paikalle. Tuli mieleen, että pitäisi itsekin olla rohkeampi. Voisi myös harkita reissua ihan vain repun kanssa. Onhan se kiva, että on esimerkiksi läppäri ja snorklausvehkeet mukana, mutta kyllä se vähän rajoittaakin.

Hollantilainen oli jo toinen jolta kuulin suunnitelmasta matkata Lappiin ja ajella moottorikelkalla ympäri kolmen maan rajapyykkiä. 

Hollantilainen kysyi olenko ajatellut mennä Bonaire saarelle, kun kerran niin paljon pidän snorklauksesta ja sukeltamisesta. Se on osa Hollantia ja kuuluisa sukelluskohde. Hän myös soitti sukulaiselleen, joka asuu viereisellä saarella ja kyseli lauttayhteyksistä, sillä suoria halpoja lentoja Bonairelle ei löytynyt. 

Palattuani hotellille avasin heti läppärin ja aloin tutkia asiaa. Bonaire osoittautui pienen tutkinnan jälkeen loistavaksi sukelluskohteeksi, mutta se oli kallis kuten olin ajatellutkin ja majoitus oli 94% varattu. Bonaire nousi kyllä jonain päivänä listalle. Huikea sukellus- ja snorklauskohdekohde, mutta vaatii sukelluskaverin, sillä sukeltaminen yksin on vaarallista ja kustannuksiakin jakamaan olisi kiva saada joku. Majoitus maksaa noin sata euroa päivässä ja tuolla näyttää olevan tapa, että sukeltajat vuokraavat auton, jolla pystyy kulkemaan sukelluspaikasta toiseen, sillä suurin osa sukelluksista on rantasukelluksia. Sukellusvarusteet ja rajoittamaton ilma maksaa noin 350€ viikossa. Hollantilainen Lupasi jeesata, jos olen menossa. Hänen sukulaisiaan asuu Curaçao saarella ja hän tuntee ihmisiä, jotka vuokraavat majoitusta. Kuka lähtee mukaan?

sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Santo Domingo

 

Hotellin katolla oli pyykkitupa ja merinäköala.

Metroa en käyttänyt kovinkaan paljoa, sillä se ei mennyt keskustaan, eikä vanhaan kaupunkiin.

Tällainen metrokartta pitäisi olla kaikkialla, niin moneen kertaan olen tutkinut mapsistä, että missäs tuo pysäkki on ja mihin tämä linja menee kartalla. 

Uber tuli metroa tutummaksi. Muutaman kilometrin matka maksoi pari euroa. Todella kätevää, kun ei tarvi väitellä kuskien kanssa hinnasta ja uberin voi tilata mihin tahansa karttapisteeseen ja sillä pääsee juuri sinne minne haluaa.

Haahuiltuani ympäri keskustaa törmäsin moderniin ostariin, josta löytyi leffateatteri.
Matrix 4D:nä, niin mielenkiintoista, että oli pakko sijoittaa kymmenen euroa leffalippuun.

Leffa alkoi kuitenkin vasta yhdeksältä illalla, joten jatkoin matkaa Mirador Del Surin puistoon, jota voi kutsua myös Santo Domingon keskuspuistoksi. Täällä oli vehreää. Ihmiset olivat piknikillä ja monessa paikassa pelattiin baseballia. Se oli erikseen kielletty kaikilla aukioilla, jossa sitä ei pelattu. 

Turistialueen ulkopuolinen Santo Domingo vaikutti oikein mukavalta. Kukaan ei häirinnyt ja minuun suhtauduttiin kuten paikallisiin. Tai no kun avasin suuni, minua pidettiin tollona, jolle pitää puhua vähän hitaammin ja kovempaa, eikä se silti tajua...

Puiston itäpäässä näkyi jonkinverran kodittomia luolissaan. Tai miksei luolakin voi olla koti.
Suomesta on haastavaa löytää Protosia, mutta täältä sitä löytyy monestakin paikasta. Tästä tuli suosikkiviinini vierailtuani alueella ja tehtaalla. Roble on perus hyvä, mutta Crianza erinomainen. En ostanut, jos löydän paikallista punkkua niin maistan, vielä ei ole tullut vastaan.
Tämä on rommimaa. Tässä suurimman tislaamon parasta laatua. 18€/puteli, voin kertoa, että on hyvää.
Kaupasta tarttui hedelmien ja kasvisten lisäksi mukaan myös mutteripannu! 8€ tarjouksessa ja pääsin keittelemään mutterin joululahjaksi antamaa kahvia. Saattoi olla maailmanhistorian ensimmäinen kerta, kun Karibialla keitellään Iiläistä kahvia. Ihan hyvää, mutta maústeita oli niin, että maku oli lähes kaakaomainen.
4Dx kokemus oli aika hieno. Vesi ja savuefektit toimivat tosi hyvin ja tuulikoneet olivat mahtavia, penkki olisi voinut heilua vähemmänkin ja 3D olisi ollut hieno lisä. 
Seuraavana päivänä jatkoin kaupungin tutkimista. Tässä ollaan, arvaatte varmaankin missä?
Reissun ekat nemot... Mitä lienee kauheuksia tehneet, kun ovat vankilaan joutuneet.
Nykytaiteen museo oli suuri rakennus, mutta sisätilat olivat suurimmaksi osaksi tyhjiä.
Puutaidetta

Dustin Munozin 2018 maalaamat taulut olivat vaikuttavia.
Tyhjä suihkulähde ja mies torkuilla
Kärmesauto
Eiffel?
Kaupungin parhaasta kirjakaupasta löysin Lonely Planeteja, mutta tietenkin kaikki olivat espanjaksi. Kysyin myyjältä löytyykö näitä englanniksi. Ei tällä hetkellä. Vaikka pystyin jo käymään tämän keskustelun espanjaksi, päätin silti jättää kirjan hyllyyn. Onhan noita ekirjoinakin ja netti on täynnä tietoa. Kirjan selailu on vain niin paljon mukavampaa, varsinkin alustavia suunnitelmia tehdessä.
Luonnontieteellinen puutarha oli ihan kiva puisto, mutta ei sen kummemmin säväyttänyt. Varsinkaan pääsymaksuun nähden, joka oli 5€. Ympäri aluetta olisi päässyt potnapekalla, mutta päätin kävellä.

Karibialainen vanha jumala Cohoba. Rituaaleissa päästiin jumalan kanssa yhteyteen nuuhkimalla patsaan päälle siroteltua taikajauhetta.

Sunnuntaina päätin käydä sporttibaarissa katsomassa viimeisen pudotuspelimatsin. Tai vedonlyöntitoimisto tämä enemmänkin oli. Isoilta ruuduilta näkyi hevosurheilua, jenkkifutista ja koripalloa. Pikkuruuduilta näki tällä hetkellä kukkotappelua, lisää korista ja jalkapalloa. Kukkotappelussa ei tainnut olla teriä käytössä, sen verran kauan matsit kestivät. Toisen kukon tuuperruttua kanveesiin alkoi 30 sekunnin luvunlasku, jonka aikana pystyssä oleva kukko teki kaikkensa, että vastustaja myös pysyy kanveesissa. Tuomari ei siis tullut väliin. Raakaa eläinrääkkäystä. Kaikesta pystyi lyömään vetoa tietokoneella tai perinteisellä vedonlyöntiluukulla. Selostus ymmärrettävästi uupui, joten suihkaisin puoliajalla uberilla hotellille katsomaan huippujännittävän pelin loppuun.

Tiistaina ajelin kovin odotuksin uberillä vanhan kaupungin Popular pankkiin. Eihän heillä tietenkään ollut korttiani... Huomenna, ehkä ylihuomenna...


perjantai 28. tammikuuta 2022

Kolumbuksen majakka

 Turistikuplan nähtyäni lähdin kävelemään Kolumbuksen majakalle. Ylitettyäni joen poliisi pysäytti minut ja kysyi espanjaksi mihin olen menossa. Huomattuaan kielitaitoni tason hän vaihtoi englantiin ja kertoi, että minun pitää ottaa taksi. Matka on pitkä, yli viisi kilometriä ja vaarallinen. Sanoin matkaa olevan vain reilut kaksi kilometriä ja pidän kävelystä. Olin katsonut reitin kartasta. Matka kulki pääteitä pitkin ja oli keskipäivä. Poliisi sanoi lähtevänsä seuraamaan, sillä siellä voi olla vaarallisia ihmisiä. Kiitos vain, ei minulla ennen olekaan ollut turvanani poliisisaattuetta. 

Moottorisoitu saattueeni. Päästyäni Kolumbuksen majakan poliisien näköpiiriin saattelijani kaasutti pois. Mielestäni tämä oli vähän ylireagointia. Toki Santo Domingolla on vähän vaarallinen maine ja jokainen ryöstetty turisti on imagotappio.

Tämän valtavan monumentin rakentaminen aloitettiin 1986 ja avajaiset pidettiin vuonna 1992, eli Amerikan löytymisen 500 vuotisjuhlavuonna. Hintalappu oli hieman vajaat sata miljoonaa dollaria. Suunnittelukilpailu käytiin jo vuonna 1931 ja tuomaristossa istui myös suomalainen arkkitehtisuuruus Eliel Saarinen. 

Katolla on valtavan tehokas valonheitin, jonka risti näkyy Puerto Ricoon saakka. Tai siis näkyisi, jos valonheitin olisi päällä. Jo rakennusvaiheessa projektia arvosteltiin, sillä kaupunki ja koko maa kärsi sähkökatkoksista. Kun valonheitin sytytettiin koko tienoo pimeni. Valonheitintä ei ole Lonely Planetin mukaan sytytetty toistamiseen.

Hyvin vanha kartta Hispaniolan pohjoisrannikosta. Alkuperäisasukkaat kutsuivat koko saarta Haitiksi, joka tarkoitti vuorimaata.
Ristin keskellä on arkku, jonka sisällä sanotaan olevan Kolumbuksen luut. Tämä on siis ennen kaikkea mausoleumi. Kolumbus kuoli Euroopassa, mutta luut matkasivat todistettavasti tänne vuosia myöhemmin, Kolumbuksen pojan vaimon mukana, leskellä oli mukanaan myös miehensä luut. Sen jälkeen ainakin osa niistä siirtyi Kuubaan Ranskan valloitettua saaren ja sieltä takaisin Sevillaan 1898. Sevillan katedraali on tutkituttanut omat luunsa ja niistä ainakin osa on Kolumbuksen. Mausoleumin luiden tutkimiseen ei ole saatu lupaa.

Rakennuksen siivissä oli näyttely maailman eri maista. Pääpaino oli Latinalaisessa Amerikassa.
Helsingin tuomiokirkko! Torille!
Yhtenäinen Korea? Nyt kyllä Kimi suuttuu..

Poistuessani mausoleumilta poliisi pyäytti minut taas ja kysyi olenko lähdössä taksilla. No okei otetaan sitten taksi, vaikka kuplasta toiseen suihkiminen ei ole lainkaan minun juttu, siinä missaa paljon ja se on aika tylsää. Päivä ei ollut vielä pitkällä, joten päätin suihkaista luonnontieteelliseen museoon. 

Poliisi tilasi minulle Uberin. 
Tältä saarelta löytyy 763 erilaista hämähäkkilajia
Tosi jännä lintu, kuuluu saaren kotoperäisiin lajeihin.

Ryhävalaan luuranko. 

Pohjoisessa oleva Samanan lahti on yksi maailman parhaista valaanbongauspaikoista ja kausi on juuri alkanut. Ajattelin kuitenkin odottaa vielä hetken, sillä helmikuussa lahti kuhisee näitä valaita.

Enriquillo järvi vaikutti mielenkiintoiselta. Päätin lähteä sinne seuraavaksi.

Aamiaisen jälkeen suuntasin pankkiautomaatille, sillä lännen pikkupaikkakunnilla ei välttämättä ole automaatteja. Kesken toisen noston automaatti pimeni. Odotin ja odotin. Koitin kysyä kaupan henkilökunnaltakin apua, mutta he eivät voineet auttaa, kuin antamalla pankin numeron. Oli tietenkin perjantai ja jonkun pyhimyksen takia pyhäpäivä. Automaatti heräili ja alkoi toimia taas, korttia se ei antanut takaisin, mutta muut pystyivät käyttämään sitä. Koitin soittaa numeroon, valikko oli pelkkää espanjaa. Turistipoliisi kertoi, että pankki olisi huomenna, eli lauantaina auki. Mahtavaa, sillä maanantainakin olisi joku pyhä. Ollaan sitten vielä yksi yö vanhassa kaupungissa.

Seuraavana päivänä marssin Popular pankin konttorille. Jonotettuani tovin pääsin tiskille ja aloitin google kääntäjän kanssa keskustelun. 

Ensimmäisenä virkailija kysyi onko kyseessä tuo heidän konttorinsa automaatti. Ei ollut. No sitten hän ei voi auttaa, minun on mentävä siihen pankkiin minkä konttorissa pankki on. No se oli kaupassa.

Sitten en voi saada sitä takaisin, minun pitää kuolettaa kortti ja tulla hakemaan tiistaina uusi. Aika nopeaa toimintaa, mutta kyseessä ei ikävä kyllä ole heidän pankkinsa kortti. No joka tapauksessa minun on tilattava uusi kortti. 

Ei se nyt onnistu, kun kyseessä on suomalainen kortti ja siellä ei kortteja toimitella hetkessä edes naapuripitäjään. Puhumattakaan toiselle puolelle Atlanttia. Minun pitää saada vanha kortti automaatista. Ei onnistu. No täytyyhän sen onnistua. 

Lopulta sain virkailijan soittamaan jonnekin ja hän selvitti minkä konttorin automaatti on kyseessä. Se konttori aukeaa kuitenkin vasta tiistaina. No voihan paska, mutta kiitokset.

Onhan minulla toki varadepitkortti ja käteistäkin, mutta haluaisin jatkossakin, että varakortti on varakortti. 

Jäädään sitten Santo Domingoon. Olihan NFL kauden paras viikonloppu, eli divisionalkierros, UFC:n numeroilta ja vieläpä vaalit. Istahdin alas ja aloin etsiä majoitusta, jossa olisi hyvä katsella illat telkkaria. 

Päädyin Torres Apart Studioon, josta sain keittiöllisen huoneen 28 eurolla. Paikka oli vanhan kaupungin ulkopuolella, töllössä riitti kanavia ja nettiyhteys oli nopea. Keittiön varustelutaso oli heikko, mutta paremman paistinpannun, kattilan, kauhan ja veitsen sain pyytämällä. Tiskiharja piti ostaa itse.
Lukemistakin oli tarjolla talon puolesta.