Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

maanantai 24. marraskuuta 2014

Quime (3000m)

Vanha hotellimme oli täynnä, joten päätettiin lähteä yöbussilla kohti pohjoista. Kohteenamme oli Quime hieman Oruron pohjoispuolella. Ostettiinkin liput Oruroon (40b/hlö). Lipunmyyjä arveli, että olemme perillä kolmen aikoihin, näihin arvioihin on yleensä saanut lisätä tunnin, mutta tällä kertaa kuski ajoi sellaista rallia, että olimme perillä jo kahdelta yöllä ison kaupungin pimeällä ja suljetulla bussiasemalla. Onneksi La Pazin busseja meni tähänkin aikaan, joten ostettiin liput sellaiseen (20b/hlö) ja päästiin bussiin turvaan. Konaniin oli vain reilun tunnin matka, joten oltiin tässä risteyskylässä neljän aikoihin yöllä.

Ei toivoakaan jatkoyhteydestä tähän aikaan, joten jäätiin risteykseen palelemaan, väkeä liikkui ja busseja meni jatkuvasti ohi, joten ei ollut liiallisen hiljaisuuden vuoksi epämukavaa, mutta kylmä oli. Pian huomattiin mennä kahvila/kauppaan lämmittelemään ja juttelemaan mukavan vanhan miehen kanssa, joka puhui jonkin verran espanjaa ja koitti opettaa hieman Aymaraa. Opetettiin vastineeksi pari sanaa suomea tai Minnahan miehen kanssa jutteli, minuun ei espanja ole vielä tarttunut. Kuorma-autokyydillä oltais varmaankin päästy Quimeen, kun mies huuteli kyytiläisiä, mutta arveltiin paleltuvamme lavalle. Seitsemän aikoihin ensimmäinen Quimen minibussi saapui ja hypättiin kyytiin (25b/hlö).

Matkalla oli hienoja maisemia. Noustiin lähes 5000 metriin ja laskeuduttiin lopulta n. 3000 metriin kanjonin pohjalle Quimeen, jossa oltiin vajaan parin tunnin matkan jälkeen. Keskusaukion vierestä löytyi Quime hotelli, josta saatiin huone 80 boliviaanolla.

Kuva huoneemme ikkunasta, kylä vaikutti kivalta ja päätettiin lähteä seuraavana päivänä kävelemään kanjonia eteenpäin. Tänne oltiin tultu juuri trekkailumahdollisuuksien takia ja koska tätä paikkaa ei vielä löydy opaskirjoista. Pian varmaankin löytyy, täällä on jo turisti-infokin.

Keskusaukio.

Seuraavana aamuna lähdettiin suunnitelmien mukaan pienelle trekille. kuvassa Quimen läpi virtaava joki.

Tuo vaaleampi maisemaan sopimaton puusto osoittautui eukalyptukseksi, jota täällä kasvatetaan paljon nopean kasvun vuoksi.

Eukalyptusöljytehdas.


Vesiputous, toisella reitillä olisi ollut näitä paljon enemmän ja isompia, mutta ollaan edelleen vähän vesiputousähkyssä, joten ei valittu sitä reittiä. Auringon lämmittäessä alkoi tulla kuuma ja vaelluskengät osoittautuivat vääräksi valinnaksi, olisi pitänyt laittaa sandaalit.

Quime näkyy vielä.


Kymmenisen kilometrin jälkeen vastaan tuli TitiAmayan kylä jossa päätettiin kääntyä takaisin. Kylässä kanssamme alkoi jutella mies, joka pyysi tulemaan odottamaan, kun hän laittautuu valmiiksi ja lähtee matkaseuraksemme paluumatkalle, sillä hänkin on menossa Quimeen pelaamaan jalkapalloa ja vuosipäivän juhlaan, joka on lauantaina. Sainkin tästä tiedosta ongelman. Kauden viimeinen formulakisa on sunnuntaiaamuna, mutta juhlaa ei haluttaisi missata (täällä ei ole kanavaa josta kisa näkyisi). Ratkaistiin ongelma siten, että lähdetään kahdelta sunnuntaiyönä bussilla La Paziin juhlien jälkeen. Emilin kanssa paluumatka meni mukavasti välillä oikopolkuja pitkin.

Tämä tarkoittaa, että kauppa on kiinni.

Lauantaina juhlat alkoivat kylien kulkueella. Edustettuna taisi olla viisi kylää ja muutama kaivos.

Yksi kaivosmies keksi minua katsoessaan Jeesuksen ja seuraava ilmeisesti hieman enemmän rohkaisua ottanut mies huudahti Jeesus Kristus. Sitten kaikilla olikin oikein mukavaa, minusta tuli katsojan sijaan nähtävyys. Idea ei onneksi levinnyt kuin tähän yhteen porukkaan.

Kulkue ohitti Quimen ja jatkoi tälle hieman kylän ulkopuolella olevalle jalkapallokentälle, jonne oli rakennettu lava. Ruokaa oli hyvin tarjolla, joten ei tullut nälkä. Minna ei valitettavasti päässyt mukaan, sillä nyt oli hänen vuoronsa kärsiä mahavaivoista, jotka eivät onneksi kestäneet kuin tämän yhden päivän.

Juhlan aluksi kentälle laskeutui muutama liitelijä, jotka lähtivät liikkeelle vuoren päältä.

Hyppääjät saivat sankarin vastaanoton. Täällä käytettiin vihannesseppeleitä ja leipäseppelitä, joiden sisällä näytti olevan rautalanka tai vastaava pitämässä leipää kasassa.

Hyppyjen jälkeen alkoivat poliitikkojen puheet. Oltiin kuultu huhua, että itse presidentti Evo tulisi paikalle, mutta hän esiintyi vain kiitospuheissa. Kuvassa taidetaan laulaa kansallislaulua.


Tämän juhlan päätti tanssi ja soitanta, kun kylät pistivät parastaan.

Iltapäivällä kylän keskustassa oli bändi esiintymässä ja väki joi olutta. Väkeviäkin vilahteli, mutta niitä pidettiin piilossa. Ostin itsekkin pari pulloa 30 boliviaanolla ja tuli kumottua useampi lisää, kun löysin seuraksi kaivosmiehen joka puhui ihan ok englantia. Bolivialainen juomatyyli ei ole hitaasti tissutteleva vaan porukan yhteistä lasia täytettiin jatkuvalla syötöllä, tarkoitus oli selkeästi tulla humalaan. Poski ei oikein venynyt niihin mittoihin mitä olisi tarvittu, kun miehet tajosivat kokalehtiä. Kymmenen aikoihin seurueeni hyppäsi kuorma-auton kyytiin ja lähti omaan kaivoskyläänsä ja minä nukkumaan pariksi tunniksi. Ei ollut mukavin matka La Paziin, mutta perille päästiin ja löydettiin hotelli (200b), jonka huoneissa on telkkarit ja nähtiin kisakin, joka oli vähän tylsä. Nicon voittoa toivoin, mutta kyllä Hamilton on mestaruutensa ansainnut.

2 kommenttia:

Siina kirjoitti...

Mummon sormustinkukka kasvaa sielä!

Nyt on samannäkösiä ihmisiä ko Aku Ankoissa, hyväksyn.

Tuukka kirjoitti...

Maa en tommosta muistakkaan, voi johtua sukupuolesta :) Kiitokset hyvaksynnasta.