maanantai 13. maaliskuuta 2017

Sukellukset Colombossa

Olimme kuulleet Kieralta, että Sri Lankan parhaat sukelluspaikat löytyvät Colombosta, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Ykkösjuttu täällä ovat hylyt.

Sukelluskeskuksia Colombossa on vain kaksi. Island Scuba oli muutaman sadan metrin päässä mökistämme, joten valitsin sen. Paikkaa johti alunperin Bulgariasta kotoisin oleva Michael. Aluksi meillä ei oikein synkannyt. Juuri sukeltamasta tullut suomalainen pariskunta kuitenkin kehui paikkaa sen verran vuolaasti, että päädyin varaamaan sukellukset seuraavalle päivälle. (n. 40€/sukellus sisältäen varusteet).

Michaelinkin kanssa ymmärsimme toisiamme paremmin myöhemmin. Hän oli täällä viettämässä talvikautta vaimonsa kanssa. Päätyönään he kouluttavat tekniikkasukeltajia Kreikassa. Michael kertoi, että on vähän tylsää opettaa OW-kurssilla maskin tyhjennystä, kun on tottunut opettamaan sadassa metrissä kuuden sukelluspullon kanssa. Pian he siirtyvätkin takaisin Kreikkaan, varauksia on jo paljon. Kanadalainen Roya näytti pitävän kaikki OW/AOW-kurssit mitä pystyi. Hän opettaa täällä kakkostyönään. Hän työskentelee myös paikallisella meribiologianlaitoksella.

Ensimmäisen päivän sukellukset tein bulgarialaisen ryhmän mukana ja venekieli oli bulgaria. Sukelluksen johtajana oli Michaelin vaimo ja minun sukellusparinani Neli. Porukka oli kokenut, joten sukellukset menivät erittäin hyvin.

Ensimmäisellä sukelluksella (28,5m/36min) kamera ei toiminut. Paikan nimi oli yksinkertaisesti rahtilaiva. Nähtiin mm. mustekala, lionfish ja moreena.

Toinen sukellus oli Thermopylae Sierralle. Tämä kyproslainen rahtilaiva upposi 2012, oltuaan kolme vuotta taloudellisten epäselvyyksien vuoksi Sri Lankassa.

Putkia. Hylky oli suuri ja siinä riitti katselemista. Näkyvyys oli kymmenen metrin luokkaa.

Moreena

Toinen moreena

Neli

Lionfish

Oudon mallinen pallokala.

Varsinkin pieniä kaloja oli paljon.

Sukellus oli kaikin puolin hyvä ja sen kruunasi lopussa nähdyt mustekalat. (22,9m/50min)

Rantaan täräytettiin vauhdilla. Vähän hirvitti uimareiden puolesta. jokainen päivä alkoi ja päättyi veneen kiskomiseen.

Toisen päivän ensimmäinen sukellus oli jälleen Sierralle. Olin ajatellut sukeltaa kuusi sukellusta, mutta päädyin neljään. Olosuhteet olivat kuulemma sellaiset, että nyt sukelletaan lähinnä kolmelle hylylle.

Edellisenä päivänä olin sukeltanut divemasterin parina ja nyt sukelsin paikallisen Francisin kanssa, jolla oli kymmenen sukelluksen kokemus. Ainoastaan Roya oli töissä ja hänellä oli oppilas, joten sukelsimme Franciksen kanssa kahdestaan. Minulla oli sukellustietokone ja olin paljon kokeneempi, joten johdin sukellusta, mielenkiintoinen kokemus tämäkin. Francis oli stuertti ja Royan oppilas skottiutunut jenkki, joten tällä kertaa veneessä puhuttiin englantia.

Mato

Torvi. Hylyn perän takana näin yllättäen valtavan pyrstön. Francis oli onneksi lähellä, joten koputin häntä olkapäähän ja pyysin seuraamaan.

Valashai ui ensin pois päin meistä.

Mutta onneksi se kävi vain kääntymässä kauempana hylystä ja ui kohta ohitsemme.

Upea majesteettinen kala! Francis näytti, että häntä vähän jännittää ja voisimmeko mennä. Yritin näyttää, että ei mitään hätää. Pinnalla selitin, että valashai syö vain planktonia. Enpä ole ennen valashaita sukelluksella nähnyt, upea kokemus.

Kolmas sukellus oli Medaufarulle. Pienempi hylky, jolla lähdimme ensin väärään suuntaan ja emme melkein löytäneet takaisin hylylle... Suurin osa ajasta menikin pohjaa katsellessa. Hylky olisi ollut varmasti mielenkiintoisempi, nyt ehdimme nähdä vain komentotornin. (28,4m/31min)

Francis

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Mount Lavinia

Yöjunat olivat täynnä, joten päädyttiin kalleimpaan päiväjunaan. Lähtö kahden aikoihin päivällä ja perillä Mount Laviniassa yhdeksän aikaan illalla (10€). Mount Lavinia vaikutti hyvältä reissun viimeiseltä kohteelta. Rantaloma pääkaupungissa.

Alku ei kuitenkaan ollut lupaava. Olin varannut huoneen edullisesta Colonial hostellista ensimmäiseksi yöksi. Tärkeimpänä valintakriteerinä oli rautatieaseman läheisyys. Hostellille kävellessä kohtasimme reissun agressiivisimman koiralauman. Piti hieman kyyristellä (esitin, että otin kiven) ja kävellä takaperin, jotteivat pirulaiset hyökkää.

Koirista selviydyttyämme totesimme hostellin portin olevan kiinni. Hakattiin porttia ja koitettiin soittaa kyltin numeroon. Ei vastausta. Booking.comin varauksesta löytyneestä numerosta lopulta vastattiin ja oltiin hieman hämillään. Hostelli oli suljettu.

Ystävällinen omistaja kuitenkin ilmoitti avaavansa hostellin meille yhdeksi yöksi, jos jaksamme hieman odottaa. Hän on muualla, mutta avaimenpitäjä on kaupungissa. Kohta tukutukkuski saapui ja pääsimme sisään. Hostelli oli suljettu tulevan remontin takia ja booking.comiin oli jostain syystä jäänyt tämä päivämäärä auki. Aamulla lähdettiin etsimään uutta majapaikkaa.

Matkalla nähtiin muuntaja tulessa.

Oltiin päätetty majoittua lähelle rantaa, ilman suurempaa stressiä budjetista. käveltiinkin pitkin rantaa ja etsittiin sopivaa hotellia, jossa olisi kiva näköala. Ensimmäinen paikka (Berjaya) maksoi yli 100€/yö, joten jatkettiin matkaa tuktukkuskin suosittelemaan Cottage Gardens Bungalowsille, joka sijaitsi naapurissa.

Ei merinäköalaa, mutta muuten tämä mökki oli täydellinen. Kiven heiton päässä rannasta, oma piha ja silti lähellä pääkaupungin keskustaa. Miksei tultu tänne jo aikaisemmin? (25€/yö, ilman ilmastointia)


Mökissä oli oma keittiö, joten lähdin melko pian käymään vajaan puolen kilometrin päässä olevassa supermarketissa.

Tonnikalapihvit olivat parempia, kuin purjekalapihvit. Molemmat herkullisia mangomarinadissa.

Rannalle piti kävellä junaradan yli, joka kulkee lähes koko matkan Galleen rannan viertä. Mitä lie britti-insinööri miettinyt.

Rannan eteläpäädyssä kalastettiin usein.

Eräänä päivänä nähty saalis.

Yksi auringonlaskuista.

Syömässä käytiin useimmiten pääkadulla, jonne oli n.300 metrin matka. Myös erittäin hyvää kahvia oli tarjolla. Kupponen maksoi saman kuin useimmat ateriat.

Rautatieasema oli vartin kävelymatkan päässä, junalla keskustaan meni suurin piirtein saman verran. Nähtävyyksiä tai museoita ei jaksettu enää katsella, vaan keskityttiin hedonistisempaan lomailuun.

Kuva ei ole kovin hyvä, mutta saa tästä käsityksen maisemista, jotka avautuivat Cloud ninen kattobaarista. Pieni miinus, että kaikki baarit sulkivat tarkasti kahdeltatoista, jopa täällä pääkaupungissa. Muistaakseni Iso olut 4€ ja Morgan rommi 2,5cl 2€.

Myöhemmin erillistarinat merenalaisesta maailmasta ja täydenkuun juhlista.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Jaffnan saaristo

Jaffnan lähellä on paljon saaria, joihin tehtiin pieni kiertomatka. Aluksi suunniteltiin polkupyöräretkeä, mutta Dannyn suosittelujen jälkeen päätin tarttua skootterin sarviin vielä kerran.

Skootteri löytyi läheltä, vuokrattiin se U.S hotellilta (1500r/10€). Kilometrit oli rajattu sataan, mutta Dannyn suosittelujen vastaisesti ei alettu tinkaamaan. Minulle ei aluksi meinannut löytyä sopivaa kypärää, mutta respan pomo lainasi lopulta omansa.



Alkumatkasta bongailtiin erilaisia lintuja. Isoista sai helpoiten kuvia.

Ensimmäisessä satamassa, odottamassa kyytiä Nainativulle.

Minna joutui purtilon sisään, minä sain matkustaa skootterin kanssa kannella.

Vene pysähtyi ensin buddhalaisen temppelin eteen. Siellä ei saanut jäädä ajoneuvolla pois, vaan piti odottaa hindutemppelin pysäkkiä.

Me päätettiin jättää temppelit myöhemmäksi ja ajettiin ensin saari ympäri. Kuvassa näkyy kirkko.

Tässä taas moskeija. Saari on vain 6km pitkä, mutta kaikki suurimmat uskontokunnat ovat edustettuna.

Pottua?

Nainativu Nagapooshani Amman temppelillä. Nuo lehmät opettavat varmaankin vasikoitaan välttämään muslimeja ja kristittyjä. Jos on pakko, niin buddhalaisten alue on turvallisempi, mutta paras pysyä mahdollisimman lähellä hindutemppeliä.

Epämiellyttävän näköisiä naisia.

Alue on sotilaiden hallinnassa ja he vastaavat myös lauttaliikenteestä. Mennessämme buddhatemppelille eräs sotilas tuli kasarmin portilla juttelemaan ja antoi meille tämän kukkakorin.

Laiteltiin kukat randomisti eri alttareille. Joissain oli enemmän ja joissain ei juuri lainkaan kukkia, joten ilmeisesti sillä on merkitystä minne kukkansa jättää.

Rahapuu.

Merkitys jäi arvoitukseksi, mutta laitettiin myös oma kolikko puuhun.


Saaren kuuluisa Nagadeepa Purana Viharaya oli tuolla. Jätettiin väliin korkean sisäänpääsymaksun vuoksi. Temppeli on paikalla, jonne Buddha astui ja jätti jalanjälkensä toisella Sri Lankan vierailullaan 2500 vuotta sitten.

Kuivaa kalaa. Paluumatkalla Kurikadduwanille Minnakin pääsi veneen katolle.

Tuollaisia rysiä oli pitkin rantaa. Kokeminen näytti tapahtuvan kahlaamalla.

Matkalla Kaytsiin nähtiin paljon haukkoja ja korppeja pellonlaidassa. Tilanne vaikutti oudolta, joten jätin Minnan ja mopon tienvarteen ja lähdin katsomaan lähempää.

Korppien keskeltä löysin pussillisen kananpaloja. Joku oli heittänyt teurasjätteet tiensivuun.

Haukat eivät uskaltautuneet maahan, vaan tyytyivät napsimaan korppien levittelemiä paloja. Seurasin hienoa syöksynäytelmää hetken, jonka jälkeen jatkettiin matkaa.

Kaytsilta piti siirtyä seuraavalle saarelle tällä lautalla. Aikaa lähtöön oli yli tunti, joten lähdettiin vilkaisemaan kylää.

Minnalla oli nälkä, joten hän tilasi paikallisesta ravintolasta paistettua riisiä merenelävillä. Paikalliset katsoivat vähän pitkään katkarapuja kuorivaa Minnaa ja Minna ihmetteli miksei katkarapuja oltu kuorittu valmiiksi, työlästä tälleen jälkikäteen ja ruokakin jäähtyy...

Kylä vaikutti vanhalta ja vahvasti kristityltä.

Kalatorilla ei enää iltapäivällä ollut myyntiä, mutta haju oli jäljellä.

St.James oli ilmeisesti sukua Che Guevaralle?


Lauttamatkalla näimme Hammenhielin linnoituksen, josta armeija on tehnyt loistohotellin. Tai ainakin se on kallis.


Sataman tuntumassa oli paljon flamingoja.


Päivän päätteeksi käväisin vielä uimassa täällä Casuarinan rannalla. Miten meduusoita varotaan?

Ehdin jo säikähtää, että kello tuli tiensä päähän uimareissulla, mutta siitä vain loppui akku. Takaisin Jaffnaan päästiin iltahämärässä ja vaikka mittariin tuli muutama ylimääräinen kilometri, hotelli ei laskuttanut ylimääräistä.