San Cristobalille

 

Liskot päiväunilla

Olin sovitusti varttia vaille kolme satamassa. Yksi vene lähti samaan aikaan kohti pohjoista. Olin joitain tunteja sitten lähettänyt matkatoimiston miehelle viestin ja kysynyt veneen nimeä, sillä niitä näytti olevan useita kylän edustalla. Vastausta ei tullut. Vartin yli kolme satamaan saapui muutama muu turisti ja olin helpottunut. Porukan paikallinen, joka osoittautui kapteeniksi kysyi nimeäni. Se ei ollut listalla, mutta näytettyäni matkatoimistolta saamaani lippua hän otti numeron ylös ja pyysi minua astumaan taksiveneeseen. 

Varsinaisessa veneessä odoteltiin tovi ecuadorilaisen pariskunnan kanssa (perällä vasemmassa laidassa). Sain hyviä vinkkejä San Cristobalille. Esimerkiksi surffaajien suosima Puerto Chino on hyvä paikka myös snorklata. Heti rannassa on pieniä mustatäplähaita ja syvemmällä isompia haita. Mieleeni muistui Paulinan mietteet uskaltaako hän surffata Isabelalla. Keskimäärin parin vuoden välein alueella majailevista tiikerihaista joku luulee surffaria hylkeeksi ja iskee. Edellisestä hyökkäyksestä on pari vuotta. Puerto Chinon rannalle voi pyöräillä, mutta helpommalla pääsee, kun ottaa taksin vuoren päälle, laskettelee rantaan ja palaa taas taksilla vuoren päälle ja laskettelee takaisin pää"kaupunkiin". 

Vähän ennen neljää veneen loput matkustajat eli iso päiväretkiryhmä saapui ja päästiin matkaan. Vähän ihmettelin miksi lähdimme rannan myötäisesti kohti Post Office Baytä.

Opas oli pyytänyt kapteenia poikkeamaan paikassa, jossa saaren pingviinit yleensä majailevat. Näimme viisi rantakivillä. Jos oikein muistan opas taisi sanoa, että koko saarella elää vain 14 pingviiniä. Mukava lisä reittimatkalle. Satamassa olin saanut viestin matkatoimiston häsläriltä (Wittmerien wifi oli todella voimakas). Hän kertoi kadottaneensa puhelimensa...

Puerto Ayorassa kävelin ensimmäiseltä yöltä tuttuun Darwin hostelliin ja sain huoneen 20 dollarilla. Pyysin samalla miestä varaamaan minulle paikan huomiseen aamuveneeseen San Cristobalille. Mies soitti ensimmäiseen firmaan, kaikki veneet olivat täynnä, sama toisen ja kolmannen pienemmän firman kanssa. No mennään sitten iltapäivällä. Uusi soittokierros, kaikki täynnä... Mies sanoi, että kannattaa mennä aamukuudelta satamaan, veneissä on usein peruutuksia tai he saattavat ottaa ekstramatkustajia. 

Menin aamulla satamaan, ei mitään mahdollisuutta, kaikki firmat sanoivat olevansa täynnä. Kävelin takaisin hostellille ja pyysin josko mies koittaisi saada minut seuraavan päivän veneeseen. Eka firma taas täynnä, mutta toisessa tärppäsi. Maksoin lipun ja toisen yön hostellissa. Alkaa saaret täyttyä. Tämän totesi myös majatalon mies. So so many people now... 

Kylillä kuljaillessani kysyin huvikseni sisältääkö tuo 8 päivän (1600$) Darwin+Wolf risteily sukellukset. Mies sanoi ei... Se on hinta tavalliselle risteilylle, sukellusristeilyjen hinnat ovat tällä hetkellä 3500$-10000$. Laskeskelin, että reilun tonnin päivässä, ei ole halpaa se. 

Kengän korjauttaminen sen sijaan oli. Itse en suutaria löytänyt, mutta torin hedelmäkauppias laittoi poikansa minulle oppaaksi ja tämä vei minut suutarinaisen luokse (tippasin). Sain sandaalin korjattua kolmella dollarilla (+1$ tippiä). Sandaalit alkoivat olla jo sen verran loppu, että olisin voinut ostaa uudetkin, mutta täältä ei kunnollisia löydy. 

Simpsonit on hyvä sarja ja viikon papupatakuurin jälkeen teki mieli hampurilaista. Tavallinen hamppari kustansi 10 dollaria, mikä tuntui kalliilta. Tupla 12$. Listan 15 dollarin monsteri alkoi tuntua hyvältä diililtä.

Mielummin överit, kuin vajarit. Sämpylä vähän kuiva, mutta muuten erittäin oivallinen burgeri. 

Rauhallista rinnakkaiseloa.

Kaupasta löytyi myös Galapagoksen viinaa. Oli perjantai, joten otin testiin. Jonossa takanani ollut paikallinen mies kehui valintaani ja totesi, että tuo on oikeasti tällä saarella tehtyä. Hyvin pontikkamainen, lievän sokeriruokoinen maku.

Aamulla satamassa. Merileijonat ei juurikaan välittäneet ihmismassoista. Matkatavaroiden läpivalaisussa vaaditaan maskia, jonka jälkeen suuri osa riisuu sen tai siirtää leukavaipaksi.

Isot on myllyt. Tuo ei ollut minun veneeni, mutta jätettiin sinne pari asiakasta tästä taksista. Minun veneeseen oli jo kivunnut yksi lasti, joten jouduin sisälle. Ihan ok näkymät sieltäkin oli. Ohitettiin Santa Fe aika läheltä. Lintuja näytti olevan melko paljon. Veneessä vastapäätä minua oli saksalainen pariskunta ja heidän noin parikymppinen tyttönsä. Isämiehen mielestä paikallinen nuori mies oli liian lähellä hänen tytärtään ja näytti, että siirrytkö vähän. Tyttö vähän nolona selitti, että ei tässä mitään ja hän kyllä mahtuu oikein hyvin istumaan. Jutullehan tästä avauksesta nuoret alkoivat ja paikallinen kitaristin alku sai saksalaisnaisen numeronkin. 

Cristobal on kuuluisa suuresta merileijonapopulaatiosta.

Hieman oudosti meidät tuotiin ensin laiturille ja vasta sitten merirosvotaksi kävi hakemassa laukut. Kieltämättä olin Puerto Ayorassa katsellut laukkupinoja taksien keulassa ja miettinyt, että montakohan on tippunut mereen.

Puerto Baquerizo Moreno. Galapagossaarten pääkaupunki, asukasluku vuonna 2015 6500 ihmistä. Olin katsonut pari hostellinimistä edullista majapaikkaa valmiiksi, mutta ne olivat täynnä.

Sitten näin tämän hotellin. Paikka ei löydy tällä hetkellä varauskoneista ja se vaikuttikin melko tyhjältä.

Sain tämän huoneen 20 dollarilla. Oma parveke oli kiva lisä, varsinkin koska... Jo ensimmäisenä päivänä oli vähän heikko olo, mutta ajattelin sen johtuvan siitä, että olin nukkunut huonosti. Seuraavana päivänä nokka alkoi vähän vuotaa, päätä särki ja nousi pieni lämpö. Ärsyttävää päänsärkyä ja heikotusta jatkui muutaman päivän, hyvin lievä nokan vuotaminen muuttui pieneksi kurkkukivuksi. Täsmälleen samat oireet, kuin alkureissusta Sosualla. Uteliaisuuttani kävin kysymässä apteekista covidtestiä, mutta täällä tehdään ainoastaan labratestejä. Ilmeisesti lähinnä niille jotka sitä matkustuksen takia tarvitsevat. Niin paljoa ei kiinnostanut, että olisin labraan lähtenyt. 

Hoitosuunnitelma oli joka tapauksessa se, että mähöttäisin lähinnä huoneessa ja partsilla kunnes oireet katoaisivat + yksi päivä. Vastapäätä hotellia oli kauppa ja take away kanapaikka. Aamiaisella ja lounaalla kävin väljässä semituristiravintolassa, jossa oli iso terassi ja vähän asiakkaita.  Maski päässä ulkona kävely tuntui taas hassulta, mutta nyt se oli mielestäni järkevää.