keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Jaffna

Jaffna on Sri Lankalaisessa mittakaavassa melko iso kaupunki. Ei kuitenkaan niin iso, ettei sitä olisi voinut helposti ymmärtää ja kävellä ympäri.


Heti aluksi pisti silmään komeat vanhat kirkot, joita ei ole muualla Sri Lankassa näkynyt. Jaffna oli erityisesti Jaffnan kuningaskunnan aikaan (1215-1624) hindutamilikulttuurin keskus ja edelleen hindulaisuus on alueen valtauskonto. Portugalilaisten vallattua alue 1620-luvulla aloitettiin systemaattinen hindutemppelien tuhoaminen ja vääräuskoisten käännyttäminen kristityiksi. Myöhemmin hollantilaiset loivat Jaffnasta kaupan keskuksen ja brittien siirtomaa-aikana tamileja suosittiin. Tämä loi myös sisällissodan siemenen. Tulee mieleen hutut ja tutsit.


Lähetystyö jatkuu edelleen.

Portugalilaiset rakensivat 1625 Jaffnaan linnoituksen, joka sai hollantilaisten komennossa nykymuotonsa 1680. Linna palveli myös brittien joukkoja 1795-1948. Sittemmin sekä singaleesien, että tamilien joukot ovat käyttäneet linnaa tukikohtanaan. Linnan muurit ovat edelleen komeasti pystyssä.

Mutta sisällä ei ole enää juurikaan mitään.

Vulgaarinen käytös oli linnassa kiellettyä.

Komeista rakennuksista pitää mainita vielä Jaffnan entisöity kirjasto, joka oli ikävä kyllä kiinni, kun kävelimme sen ohi. Kirjasto oli yksi Aasian suurimmista, kun singaleesien puolisotilaalliset joukot polttivat sen 1981, väkivaltaisten mellakoiden yhteydessä. Kirjaston polttaminen oli yksi niistä suurista kipinöistä jotka sytyttivät sisällissodan.




Nyt kun sota on ohi, pakolaiset tekevät paluuta ja useat kansainväliset avustusjärjestöt ovat paikalla. Toki monet pakolaiset ja vapaaehtoisemmin lähteneet ovat kriisin pituudenkin vuoksi kotiutuneet jo niin hyvin, ettei heillä ole tarkoitusta palata. Tapasimme lyhyen vierailumme aikana kaksi tällaista ihmistä. Toinen oli eläkeläisnainen, joka oli tullut vierailemaan synnyinseudulleen ja esitteli itsensä austraalialaiseksi. Toinen oli vielä työelämässä oleva mies, joka oli työ/lomamatkalla tyttäriensä kanssa. Lisäksi tapasimme miehen, joka oli asunut pitkään Englannissa ja palannut asumaan Jaffnaan. Hänellä ei ollut juurikaan hyvää sanottavaa Sri Lankan nykyhallinnosta. Ympäri maailmaa lähteneet tamilit voivat olla suuri voimavara, kun alueen talous nousee. Koko Sri Lankassa on paljon potentiaalia ja sitä pidettiin Singaporen ohella Aasian lupaavimpana taloutena ennen sisällissodan alkua.

Vanhaan ilmeisesti hylättyyn taloon oli perustettu kuntosali. Raudan pumppaajia ei näkynyt. Saattoi johtua kolmesta isosta ja aggressiivisesta vahtikoirasta. Tähän väliin on luontevaa mainita Super Bowlista. Yhdeltäkään hotellin kanavalta se ei näkynyt, olisi vaatinut Sony ESPN:n. Nettiyhteys oli kuitenkin niin vahva, että näin pätkimättä huikeimman NFL-finaalin koskaan.

Jaffnan museon (0€/hlö) sisällä ei harmillisesti saanut kuvata, kuten Sri Lankassa tuntuu olevan tapana. Museo oli kuitenkin yllättävän laaja ja mielenkiintoinen tyypillisine museoesineineen: kippoja, rahoja, vaatteita, kaiverrettuja puuesineitä ja aseita.

Perinteinen hääportti. U.S hotellin edessä on iso kirkko, joten hotellissa pidetään luultavimmin paljon hääjuhlia.

Tämä oli yleisin ruoka. Ensin tilattiin leipää, riisiä tai nuudeleita, jotka saatuamme tarjoilija toi päivän kastikkeet tällaisissa kipoissa. Yleensä tarjoilija kauhoi kastikkeet ruokailijan lautaselle, mutta tässä ravintolassa oli itsepalvelu. Kastikkeita sai kaikkialla lisää, lasku maksettiin "pääruoan" mukaan.

Tässä eräs toinen herkullinen ateria. Sri Lankalainen tapa peittää lautaset muovipusseilla tiskin välttämiseksi on ärsyttävän epäekologista. Pitää lähteä ensi kerralla Rwandaan...

Tämä lihapata/maksa-annos oli eräs aamiaisista. Ehkä hieman tuhti normaaliin suomalaiseen makuun, mutta minä en kahdesta lounasmahdollisuudesta valita. Pitäisi ehkä suomessakin siirtyä lounastyyppisiin aamiaisiin, toisaalta silloin pitäisi herätä aikaisin kokkaamaan...

Tässä ollaan ostarilla hedelmämehuilla. Selfiet Minnan kanssa ovat olleet suosittuja.

Bindejä paikallisessa Glitterissä.

Nallur Kandaswamin temppeli. Sisällä ei saanut kuvata ja miehien tuli ottaa paita pois, semitasa-arvotonta, mutta näillä mennään. Molempien sukupuolien tuli riisua kengät. Temppeli oli komeampi sisältä, kuin ulkoa. Menossa ei ollut minkäänlaisia uskonnollisia menoja, joten kierreltiin temppeli rauhassa läpi ja lähdettiin jäätelölle.

Perinteinen Banana Split. Jäätelöiden jälkeen käännyin katsomaan miestä, joka oli ostamassa kookospähkinää. Kysyin Minnalta onko tuo Danny ja jatkoin tuijottamista, mies käänsi päänsä ja Dannyhan se oli! Sama Danny, jonka kanssa jaettiin pari vuotta sitten talon alakerta Little Cornilla (Daniel). Hän etsi tuolloin töitä Amerikoista ja kertoi lopulta löytäneensä loistavan työpaikan Perusta. Hän toimii nykyään matkaoppaana ja on käynyt esimerkiksi Machu Picchulla ainakin kymmenen kertaa. Palkka riittää mukavaan elämään Perussa ja ulkomaanmatkoihin. Danny on yksi firman kehutuimmista oppaista, mikä on helppoa uskoa, puhetta kaverilla riittää.

Kuulimme häneltä, että Nallur temppelissä alkaisi pian puja (jumalanpalvelus), jota lähdimme katsomaan hänen kanssaan. Tiedän jonkin verran uskonnoista, mutta hindulaisuudesta olen ihan pihalla, niin myös näkemästämme rituaalista. Ihmiset tarkkailivat temppelin keskiosaa suurella mielenkiinnolla, rituaalia säestettiin rummuilla ja huiluilla. Pyhät miehet touhusivat jotain ja välillä väki kohahti. Välillä mielenkiinnon kohde vaihtoi paikkaa ja lopussa kannettiin pyhää riikinkukkoa. Oli outo tunne, kun en tajunnut mitään.

Minna suosittelikin Intian matkaa, voisin oppia uutta ja löytää mieluisia epämukavuusalueita ja ehkä jopa hieman kulttuurishokkia. Intia on aina ollut listalla, muttei ole kiehtonut koskaan niin paljoa, että olisin sinne todella matkannut.


tiistai 21. helmikuuta 2017

Pohjoiseen

Nature Parkin omistaja neuvoi, että kannattaa ottaa tuktuk rautatieaseman eteen ja hypätä Batticaloa-Jaffna bussiin. Jos sellaista ei ala näkymään, niin sitten ensin Dambullaan ja vaihto siellä. Tehtiin työtä käskettyä ja tunnin venattuamme hypättiin Dambulla bussiin, joka ajeli melkein majapaikkamme ohi... Olisi kannattanut valita heti tämä vaihtoehto, sillä Dambullasta löytyi lähes samantien Jaffnan bussi, joka oli tulossa Colombosta.

Vavuniyassa matka kuitenkin tyssäsi. Kaikenlaisia ajatuksia tuli mieleen vasta päättyneen sisällissodan vuoksi. Armeijan lava-auto ei kuitenkaan tainnut liittyä asiaan.

Jostain syystä bussilla ei vain ollut lupaa jatkaa syvemmälle pohjoiseen ja meille jaettiin rahaa takaisin. Siitä kuinka paljon kuului saada takaisin oli selkeitä näkemyseroja paikallisten ja rahastajan kesken. Meille annettiin 150r/hlö ja uusi kyyti Jaffnaan maksoi 180r/hlö. Lähes rehellinen rahastaja siis.

Matka kulki historiallisten paikkojen ohi. Kilinochchi oli Tamilitiikerien epävirallinen pääkaupunki ja täällä pidettiin jopa yksi lehdistötilaisuus 2002 Prabhakaran toimesta. Kuvassa Kilinochchi War Memorial, harvinainen muistomerkki. Sri Lankan sisällissodasta tai Tamilitiikereistä ei ole juurikaan jälkiä museoiden tai muistomerkkien muodossa. Tamilitiikerit toki rakensivat patsaita ja sankarihautausmaita vuosikymmeniä kestäneen hallintansa aikana. Ne kuitenkin tuhottiin Sri Lankan armeijan toimesta. Esimerkiksi Jaffnan niemimaalla moneen kertaan. Ensin 1995, SLA:n valloitettua niemimaan. 2002 TT rakensi ne uudestaan rauhansopimuksen tultua voimaan, mutta taisteluiden alettua uudestaan 2006 ja varsinkin TT:n kukistuttua 2009 armeija tuhosi sankarihautausmaat ja muistomerkit järjestelmällisesti ja rakensi jopa varuskunnan 2011 yhden TT:n sankarihautausmaan päälle. Sankarihautausmaa sanan käytöllä en tahdo osoittaa kunnioitusta tiikereille, mutta sankareiksi sodassa kuolleita yleensä kutsutaan. Sri Lankassa virallinen kanta on, että kuolleet tamilit olivat terroristeja. Voittajat kirjoittavat historian. Saa nähdä miten sisällissota muistetaan vuosikymmenten päästä. Sri Lanka on edelleen hengenvaarallinen paikka harrastaa tutkivaa journalismia ja viime vuosiin asti tamilimiehiä on kadonnut jäljettömiin.

Elephant Pass on maakaistale, joka yhdistää Jaffnan niemimaan muuhun saareen. Paikka oli sisällissodan aikaan erittäin tärkeä strateginen alue ja täällä käytiinkin paljon taisteluita, suurimmat 1991 (SLA voitti), 2000 (TT voitti) ja 2009 (SLA voitti).

Nuorelle Sri Lankan armeijan sotilaalle pystytetty muistomerkki Elephant Passin pohjoispuolella. Jaffnaa lähestyttäessä sodasta kertoivat rauniotalot, joissa näkyi edelleen luodiniskemiä.

Olimme varanneet Jaffnassa huoneen Yaarl Holiday Innistä. Nostimme kuitenkin kytkintä saatuamme aivan eri huoneen jonka olimme varanneet. Varatussa huoneessa oli kuulemma silmäleikkauspotilas, joka ei vielä nähnyt tarpeeksi hyvin lähteäkseen.

Tämä näytti kalliilta

Mutta tien toisella puolella oli tämä. U.S kirjainyhdistelmä ja kunnioitettava lautasantennimäärä sai minut kiinnostumaan paikasta niin paljon, että huhuiltiin viitisen minuuttia henkilökuntaa (Super Bowliin oli pari päivää).

Sinnikkyys palkittiin ja saatiin tämä huone 4500r/30€ hintaan. Oma kylpyhuone, tv ja jääkaappi. Ilmastoinnin kanssa olisi maksanut 500r/3,5€ lisää. Majoittuminen täällä Jaffnassa on hieman kalliimpaa, kuin muualla Sri Lankassa. Majatalo oli hotellin alaisuudessa ja maksaessani huonetta näin varauslistan tietokoneelta. Majatalon puolella majoittui lisäksemme "Israelilaisten kuski". Majataloa ei löytynytkään esimerkiksi booking.comista, vaan se toimi erityisesti kuskien yösijana. Sri Lankassa on suosittua vuokrata auto kuskin kera ja kierrellä tällä tavoin maata. Hintaa tällä tavoin liikkumiselle tulee noin 50€/vrk ja useat hintavammat hotellit majoittavat kuskit ilmaiseksi.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Polonnaruwan vanha kaupunki

Polonnaruwasta tuli "Sri Lankan" pääkaupunki tamilien valloitettua Anuradhapuran 993. Kaupungin kukoistus kuitenkin päättyi 300 vuotta myöhemmin, kun etelä-intialaisten valloittivat sen. Palatsit, temppelit ja asumukset peittyivät viidakkoon ja ne "löydettiin" uudestaan 1900-luvulla. Unescon maailmanperintökohde raunioista tuli 1982.

Sisäänpääsymaksu vanhaan kaupunkiin on melko korkea (ulkomaalaisille 3500r/25€). Tähän liittyen sattui mielenkiintoinen kohtaaminen pikkutytön kanssa. Kävelimme edellisenä päivänä kaupunkiin, kun seuraamme liittyi n. 10 vuotias tyttö. Minna sattui kysymään onko hän käynyt usein raunioilla, jotka näkyivät kanavan toisella puolella. Tyttö puisteli päätään ja kertoi sisäänpääsymaksun olevan kallis. Hänen setänsä on kuitenkin tuktukkuski, joten hänen kanssaan hän on päässyt ilmaiseksi pari kertaa. olinkin lukenut, että rauniot on mahdollista nähdä maksamatta pääsymaksua, sillä tuktukkuskit tietävät keinot päästä alueelle ilman lippua. Meillä kuitenkin oli varaa maksaa ja toivon mukaan raha menee alueen ylläpitoon, joten ostettiin liput.

Ensimmäisenä vierailtiin museossa, jossa oli mielenkiintoisia pienoismalleja. Pienoismalleista sai hieman käsitystä siitä miltä rakennukset näyttivät 1000 vuotta sitten (kuvaaminen kielletty). Pyydettiin varmuuden vuoksi lipuntarkastajaa päiväämään ja allekirjoittamaan lippumme, johon oli kirjoitettu passinnumero, jotta voisimme palata, jos herää päivän aikana kysymyksiä. Normaalisti liput ovat kertakäyttöisiä ja niistä repaistaan pala pois.

Kuninkaallinen palju museon vieressä.

Nissankamalla (1157-1196, vallassa 1187-1196) kuninkaan istuntosalissa. Tyypin patsaasta on kuva Dambullan luolapäivityksessä.

Tälle Parakramabahu ensimmäisen (1123–1186 vallassa 1153-86) istuntosalille oikaistiin metsän läpi, jossa nähtiin peura ja iso lisko. Parakramabahu oli valloittaja, joka teki sotaretkiä Etelä-Intiaan ja Burmaan. Hän onkin ansainnut The Great lisänimen.

Kaiverruksia istuntosalin seinässä.

Parakramabahun rakennuttama kuninkaan palatsi. Kuten saksalaisen tytön pukeutumisesta näkee, palatsi ei ole temppeli. Myöhemmin nähtiin paljon kylttejä, joissa kehotettiin pukeutumaan kunnioittavasti (vähintään polvet piiloon) ja tätä myös valvottiin. Lisäksi temppeleihin mennessä piti riisua kengät ja hatut.

Kaivo

Ohitsemme pyyhälsi useita busseja ja itsenäisempien matkaajien tuktukkeja. Monet myös pyöräilivät. Me olimme oikein tyytyväisiä päätökseemme kävellä, sillä välimatkat nähtävyyksien välillä eivät olleet pitkät.

Ja raunioiden välilläkin oli nähtävää.

Tässä pienessä temppelissä näkyi hyvin entisöijien merkinnät.

Parakramabahun rakentama Temple of the Tooth (Vatadage). Nykyään Buddhan hammasta säilytetään Kandyssa sijaitsevassa temppelissä.


Temppeli Vatadagen vieressä

Lukusali

Vijayabahun (1039-1110, vallassa 1055–1110) rakentama Temple of the Tooth (Atadage). Tämä on ilmeisesti ainoa rakennus, joka on säilynyt Vijayabahun ajalta.

Kiveen kirjoitettua ylistystä kuningas Nissankamallasta.

Satmahal Prasada. Parakramabahun rakentama temppeli, joka on mitä ilmeisimmin saanut innoituksen Burman sotaretkiltä.

Pabalu Vehera. Ilmeisesti Rupavatin, eli Parakramabahun kuningattaren rakentama temppeli.

Apina. Eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita turisteista näillä raunioilla. Kojuista pyrkivät sosialisoimaan evästä.

Alueen vanhin hindutemppeli on Etelä-Intian (Cholan) kuninkaan Rajarajan (947-1014, vallassa 985-1014) rakennuttama.


Alueen suurimmassa luostarissa.

Munkkien yhteisvessa.

Lankatilakan temppeli, jonka takaseinällä oli suuri seisova Buddha.

Gal Vihara. Parakramabahun graniittiin kaiverruttamat Buddhat, ovat alueen tärkein nähtävyys.



Täältä lähdettiin kookospähkinöiden ja jäätelöiden jälkeen kävelemään kohti pohjoista ja viimeisille nähtävyyksille.

Mangusti

Iso lisko pesäkolossa

600 metriä leveää Damila Maha Seyaa kaivetaan esiin. Tämän valtavan stuban rakentaminen jäi Parakramabahulta jostain syystä kesken. Mikäli hän olisi rakentanut sen valmiiksi, korkeutta olisi ollut 186 metriä ja rakennelma olisi ollut suurin buddhismirakennus maailmassa.

kaunis lotus lampi.

Viimeinen nähtävyys oli Tivanka house, jonka sisällä oli paljon kauniita maalauksia. Kuvaaminen oli kiellettyä, joten tulkaa itse katsomaan. Voin kertoa, että kannattaa.


Päivän aikana käveltiin 24 kilometria.