Jaffna on Sri Lankalaisessa mittakaavassa melko iso kaupunki. Ei kuitenkaan niin iso, ettei sitä olisi voinut helposti ymmärtää ja kävellä ympäri.
Heti aluksi pisti silmään komeat vanhat kirkot, joita ei ole muualla Sri Lankassa näkynyt. Jaffna oli erityisesti Jaffnan kuningaskunnan aikaan (1215-1624) hindutamilikulttuurin keskus ja edelleen hindulaisuus on alueen valtauskonto. Portugalilaisten vallattua alue 1620-luvulla aloitettiin systemaattinen hindutemppelien tuhoaminen ja vääräuskoisten käännyttäminen kristityiksi. Myöhemmin hollantilaiset loivat Jaffnasta kaupan keskuksen ja brittien siirtomaa-aikana tamileja suosittiin. Tämä loi myös sisällissodan siemenen. Tulee mieleen hutut ja tutsit.
Lähetystyö jatkuu edelleen.
Portugalilaiset rakensivat 1625 Jaffnaan linnoituksen, joka sai hollantilaisten komennossa nykymuotonsa 1680. Linna palveli myös brittien joukkoja 1795-1948. Sittemmin sekä singaleesien, että tamilien joukot ovat käyttäneet linnaa tukikohtanaan. Linnan muurit ovat edelleen komeasti pystyssä.
Mutta sisällä ei ole enää juurikaan mitään.
Vulgaarinen käytös oli linnassa kiellettyä.
Komeista rakennuksista pitää mainita vielä Jaffnan entisöity kirjasto, joka oli ikävä kyllä kiinni, kun kävelimme sen ohi. Kirjasto oli yksi Aasian suurimmista, kun singaleesien puolisotilaalliset joukot polttivat sen 1981, väkivaltaisten mellakoiden yhteydessä. Kirjaston polttaminen oli yksi niistä suurista kipinöistä jotka sytyttivät sisällissodan.
Nyt kun sota on ohi, pakolaiset tekevät paluuta ja useat kansainväliset avustusjärjestöt ovat paikalla. Toki monet pakolaiset ja vapaaehtoisemmin lähteneet ovat kriisin pituudenkin vuoksi kotiutuneet jo niin hyvin, ettei heillä ole tarkoitusta palata. Tapasimme lyhyen vierailumme aikana kaksi tällaista ihmistä. Toinen oli eläkeläisnainen, joka oli tullut vierailemaan synnyinseudulleen ja esitteli itsensä austraalialaiseksi. Toinen oli vielä työelämässä oleva mies, joka oli työ/lomamatkalla tyttäriensä kanssa. Lisäksi tapasimme miehen, joka oli asunut pitkään Englannissa ja palannut asumaan Jaffnaan. Hänellä ei ollut juurikaan hyvää sanottavaa Sri Lankan nykyhallinnosta. Ympäri maailmaa lähteneet tamilit voivat olla suuri voimavara, kun alueen talous nousee. Koko Sri Lankassa on paljon potentiaalia ja sitä pidettiin Singaporen ohella Aasian lupaavimpana taloutena ennen sisällissodan alkua.
Vanhaan ilmeisesti hylättyyn taloon oli perustettu kuntosali. Raudan pumppaajia ei näkynyt. Saattoi johtua kolmesta isosta ja aggressiivisesta vahtikoirasta. Tähän väliin on luontevaa mainita Super Bowlista. Yhdeltäkään hotellin kanavalta se ei näkynyt, olisi vaatinut Sony ESPN:n. Nettiyhteys oli kuitenkin niin vahva, että näin pätkimättä huikeimman NFL-finaalin koskaan.
Jaffnan museon (0€/hlö) sisällä ei harmillisesti saanut kuvata, kuten Sri Lankassa tuntuu olevan tapana. Museo oli kuitenkin yllättävän laaja ja mielenkiintoinen tyypillisine museoesineineen: kippoja, rahoja, vaatteita, kaiverrettuja puuesineitä ja aseita.
Perinteinen hääportti. U.S hotellin edessä on iso kirkko, joten hotellissa pidetään luultavimmin paljon hääjuhlia.
Tämä oli yleisin ruoka. Ensin tilattiin leipää, riisiä tai nuudeleita, jotka saatuamme tarjoilija toi päivän kastikkeet tällaisissa kipoissa. Yleensä tarjoilija kauhoi kastikkeet ruokailijan lautaselle, mutta tässä ravintolassa oli itsepalvelu. Kastikkeita sai kaikkialla lisää, lasku maksettiin "pääruoan" mukaan.
Tässä eräs toinen herkullinen ateria. Sri Lankalainen tapa peittää lautaset muovipusseilla tiskin välttämiseksi on ärsyttävän epäekologista. Pitää lähteä ensi kerralla Rwandaan...
Tämä lihapata/maksa-annos oli eräs aamiaisista. Ehkä hieman tuhti normaaliin suomalaiseen makuun, mutta minä en kahdesta lounasmahdollisuudesta valita. Pitäisi ehkä suomessakin siirtyä lounastyyppisiin aamiaisiin, toisaalta silloin pitäisi herätä aikaisin kokkaamaan...
Tässä ollaan ostarilla hedelmämehuilla. Selfiet Minnan kanssa ovat olleet suosittuja.
Bindejä paikallisessa Glitterissä.
Nallur Kandaswamin temppeli. Sisällä ei saanut kuvata ja miehien tuli ottaa paita pois, semitasa-arvotonta, mutta näillä mennään. Molempien sukupuolien tuli riisua kengät. Temppeli oli komeampi sisältä, kuin ulkoa. Menossa ei ollut minkäänlaisia uskonnollisia menoja, joten kierreltiin temppeli rauhassa läpi ja lähdettiin jäätelölle.
Perinteinen Banana Split. Jäätelöiden jälkeen käännyin katsomaan miestä, joka oli ostamassa kookospähkinää. Kysyin Minnalta onko tuo Danny ja jatkoin tuijottamista, mies käänsi päänsä ja Dannyhan se oli! Sama Danny, jonka kanssa jaettiin pari vuotta sitten talon alakerta Little Cornilla (Daniel). Hän etsi tuolloin töitä Amerikoista ja kertoi lopulta löytäneensä loistavan työpaikan Perusta. Hän toimii nykyään matkaoppaana ja on käynyt esimerkiksi Machu Picchulla ainakin kymmenen kertaa. Palkka riittää mukavaan elämään Perussa ja ulkomaanmatkoihin. Danny on yksi firman kehutuimmista oppaista, mikä on helppoa uskoa, puhetta kaverilla riittää.
Kuulimme häneltä, että Nallur temppelissä alkaisi pian puja (jumalanpalvelus), jota lähdimme katsomaan hänen kanssaan. Tiedän jonkin verran uskonnoista, mutta hindulaisuudesta olen ihan pihalla, niin myös näkemästämme rituaalista. Ihmiset tarkkailivat temppelin keskiosaa suurella mielenkiinnolla, rituaalia säestettiin rummuilla ja huiluilla. Pyhät miehet touhusivat jotain ja välillä väki kohahti. Välillä mielenkiinnon kohde vaihtoi paikkaa ja lopussa kannettiin pyhää riikinkukkoa. Oli outo tunne, kun en tajunnut mitään.
Minna suosittelikin Intian matkaa, voisin oppia uutta ja löytää mieluisia epämukavuusalueita ja ehkä jopa hieman kulttuurishokkia. Intia on aina ollut listalla, muttei ole kiehtonut koskaan niin paljoa, että olisin sinne todella matkannut.
