Nandana Tea Factory

Sri Lanka on kuuluisa teemaa, joten lauantaina lähdettiin vierailemaan teetehtaalla, joka on Mataran lähellä. Perille päästiin tunnissa Akuressan bussilla (40r/0,4€/hlö). Portilla meidät neuvottiin toimistoon, jossa hetken odotettuamme johtaja lähti esittelemään aluetta.

Ensimmäisenä esittelyssä oli perinteinen keittiö. Ylähyllyllä säilytetään jyviä, jotka säilyvät savun ansiosta hyvin. Hyllyllä oli kanelikeppejä, joista yhden rouva pyysi katkaisemaan ja haistelemaan sisusta. Erittäin voimakas kanelin tuoksu.

Taimitarha. Vuoden ikäisenä teentaimi on tarpeeksi vahva istutettavaksi. Täältä jatkoimme tehtaan puutarhaan.

Nuori dragonfruit.

Ananaksia

Babila. Auttaa synnytyskipuihin ennakkoon nautittuna.

Tämä taas parantaa malariasta.

Seuraavalla puskalla huomion vei kameleontti, joka muuttui ruskeasta vihreäksi.

Vanilja

Thorn cloverin marja voi viedä hengen. Tätä käytetään anestesialääkkeenä. Puutarhasta löytyi lähes vaivaan, kuin vaivaan lääke.

Kahvipensaskin löytyi. Ennen englantilaisten tuloa täällä viljeltiin paljon kahvia, mutta teekansa korvasi kahvipensaat teepensailla.

Aloe vera. Minnalla oli vähän auringonpolttamaa käsissä, joten tämä tuli tarpeeseen.

Papaija. Nähtiin myös miespapaija ja hoksattiin, että hedelmätarhan perustaminen olohuoneeseen ei ehkä olekkaan niin yksinkertaista.

Tummia teeviljelmiä. Näistä poimitaan vain silmut.

Vaaleammasta nuoret lehdet.

Tiikkipuu. Nähtiin myös puu, josta valmistetaan mustia pianonkoskettimia. Se puu oli niin harvinainen, että kaatamiseen tarvitaan viranomaisten lupa.

Teenpoimia työssään.

Lisää viljelmiä.

Seuraavaksi tutustuttiin varsinaiseen tehtaaseen. Tänne teenlehdet tuodaan ensiksi. Tuulettimien alla lehtien sisältämästä vedestä lähtee 40% pois. Paikallinen pientilallinen oli myymässä säkillistä, kun saavuimme paikalle. Tehdas ei siis tuota suurinta osaa lehdistä itse, vaan ostaa ne viljelijöiltä. Etualalla johtaja ja hänen takanaan punnituspisteen työntekijä. Työntekijät olivat yleisesti erittäin iloisia.

Matkalla seuraavaan osaan nähtiin neilikkaa aurinkokuivatuksessa.

Ja lakritsaa

Polttouuni, eli kuivaamon lämmöntuottaja.

Jauhaja.

Siivilöijä.

Valmista tuotetta liukuhihnalle. Tänne kuivaamoon tullessa pestiin jalat ja kädet, sekä laitettiin suojatakki päälle.

Lopuksi oli teenmaisteluosio. Minna piti eniten Supreme Pekoesta ja minä FBOP1:stä. FBOPF oli silmuteetä ja selkeästi voimakkaimman makuista. Maistelun jälkeen saatiin kannulliset suosikkejamme.

Vierailu päättyi kauppaan. Parin tunnin kierros oli ilmainen, mutta toiveena oli, että jotain ostettaisiin. Hinnat olivat hyvin kohtuulliset. 200 gramman pussukka perusteetä kustansi 600r/4€, joten ostettiin hieman kotiinviemisiä. Tehtaalla on ulkomaanvientiä ainakin Saksaan, Britteihin, Uuteen-Seelantiin, Australiaan, Tsekkiin ja Venäjälle, muttei vielä Suomeen.