Negombo

Riadissa vietettyjen viiden yön jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Viimeisenä päivänäkin satoi, joten päivä meni lusien. Ostareita ei jaksanut enää kiertää ja ulkona ei viihtynyt. Mutta kaikenkaikkiaan pysähdys oli erittäin mielenkiintoinen. Kansallismuseon takia pitää tulla vielä jonain päivänä takaisin. Muutaman vuoden päästä kaupunki näyttää hyvin erilaiselta ja liikkuminen on helpompaa, kun maailman laajin metroprojekti valmistuu. Kruununprinssi kehittää maata kovaa vauhtia. Saudit haluavat olla merkittävävässä asemassa öljyn loputtuakin.

Matka jatkui Sri Lankan airlinesilla. Lento lähti hieman myöhässä, sillä kone saapui Riadiin myöhässä. Taululla näkyi yksi isompi myöhästyminen. Pegasuksen 2.40 lähtevän lennon uusi lähtöaika oli 6.40...

Lentoemäntä kertoi, että viiniä ei saa ruoan kanssa, sillä oltiin vielä saudien ilmatilassa. Kansainvälisen ilmatilan saavutettuamme lentoemäntä toi lasillisen ilman eri pyyntiä. Loistava palvelu, tätä lentoyhtiötä voi suositella. Ruokakin oli hyvää ja stuertti jakoi ylimääräiset annokset halukkaille.

Colombon lentokentälle saavuttiin aikaisin aamulla ja jatkolentoni lähti vasta 12 tunnin päästä. Olin hakenut ilmaisen etransit viisumin valmiiksi netistä. Rajaviranomainen antoi maahantulolapun bumerangina takaisin, hotelli? Normaalisti kirjoitan tuohon kohtaan jonkin randomhotellin, jos minulla ei ole varausta, mutta nyt olin jättänyt sen tyhjäksi, enhän aikonut yöpyä maassa. Mies kysyikin tämän selitettyäni hämmästyneen näköisenä, miksi oikein lähden ulos? Ajattelin, että rannalla on mukavampi odotella lentoa, vastasin. Ei lisäkysymyksiä ja sain leiman.

Tuktuk Negomboon 2000 rupiaa (5€). 

Jäin pois kyydistä rantatiellä ja lähdin kävelemään aamiaispaikkaa etsien. Tätä paikkaa piti iäkäs rouva. Stereotypisesti ajattelin, että ruoka on hyvää ja olin oikeassa. Nainen valitteli, että turisteja on kovin vähän.

Jatkoin matkaa ja toivoin, että pian rannan näkisi tieltä. Negombon näyttivät vallanneen isot resorttikompleksit.

Resorttien välistä pääsi onneksi katsomaan rantaa ja kävelemään sitä pitkin, resortit eivät olleet aidanneet rantaviivaa. 

Pohjoispäädystä löytyi Honey Beach Rooms and restaurant. Päivä kului paikan riippumatossa, josta juttelin yhden työntekijän kanssa koko päivän lähinnä politiikasta ja matkailusta. Tai ei Cham varsinaisesti ollut paikan työntekijä, vaan oli tullut jeesaamaan edellisen päivän juhlien kanssa. Miehellä oli yrittäjäkokemusta ja työntekijäkokemusta monesta eri maasta. Negombossa on hänen muistaakseen suomalaisen aloittama mielenkiintoinen bisnes. Firmat hoitavat turisteille tuktukkortteja, opettavat ajamaan ja luonnollisesti myös vuokraavat lopuksi menopelin. Mielenkiintoinen tapa nähdä Sri Lankaa.

Cham kertoi, että eurooppalaiset turistit eivät ole vielä palanneet. Venäläisiä on melko paljon, mutta he eivät kuluta, kuten eurooppalaiset. Usein yksi perhe on ostanut talon ja majoittaa muita venäläisiä sinne, ruoka haetaan kaupasta ja tehdään itse. 

Sri Lankan talouskriisi on erittäin vakava. Esimerkiksi polttoaineen hinta on noussut 300%. Korona romutti koko maan talouden. Kerroin Tansanian kokemuksista, köyhissä maissa nähdään nälkää ympäri maailmaa, kun rikkaat linnoittautuivat norsunluutorneihinsa, eikä murusia enää tipahdellut. Sri Lankassa myös heroiiniongelma on kasvanut ja rikollisuus lisääntynyt, kun nuorilla miehillä ei ole tekemistä.

Kissakevennys.

Neljän aikoihin ajelin lentokentälle, Cham jatkoi samalla kyydillä kotiinsa. Lentokentältä sai todella hyvää kahvia. Papuja olisin ostanut, ellei seuraava kohteeni olisi Aceh, joka myöskin on kuuluisa kahvistaan. 

Kuala Lumpurin portti ilmoitettiin alle tunti ennen lennon lähtöä. Samoin oli tehty myös kahdelle muulle lennolle. Näille kaikille kolmelle lennolle piti mennä saman lisäturvatarkastuksen läpi. Aluksi homma toimi kauniisti jonottaen, mutta kun tuli viimeinen kuulutus ensimmäisenä lähtevälle Dohan lennolle, homma meni aivan sekaisin ja epämääräiseksi avopalloiluksi, jossa läpivalaisu ja henkilökohtainen turvatarkastus oli lähinnä pakollinen muodollisuus, välillä ihmiset pääsivät läpi vaikka laitteet piippasivat. Dohan lento lähti ainakin tunnin myöhässä, minun lentoni suurinpiirtein ajallaan.

Kuala Lumpurissa olin kahden aikaan yöllä ja suuntasin suoraan kakkosterminaalin kapselihotelliin. 

Tämä on perhekapseli, minun oli puolet pienempi.

Meinasin kirjoittaa tähän vitsikkäästi "Isommat ruudut?", mutta sitten ajattelin, ettei sellainen ole nykypäivänä sopivaa.

Nawam Maha Perahera

Sri Lankan reissu huipentui helmikuun täydenkuun juhliin. Buddhisteille täysikuu on aina juhlan aikaa. Colombon suurin uskonnollinen tapahtuma on tämä Gangaramaya temppelin järjestämä Nawam Maha Perahera.

Saavuimme hyvissä ajoin juhlakulkuetta katsomaan. Täällä oli myös maksullisia paikkoja lähempänä temppeliä, mutta löysimme hyvän ilmaisen istumapaikan tästä risteyksestä. Katsomoon myytiin kaikenlaista snäkiä, mutta vettä jouduttiin etsimään melko kaukaa.

Nestomalt on lähes Sri Lankan kansallisjuoma ja sitä mainostetaan kaikkialla. Vastapäiselle ilmaisjuomakojulle muodostui pitkä jono aina, kun juomaa oli tarjolla.

Kulkueen alussa oli lippuja, samaan tapaan kuin Suomenkin kulkueissa. Oikealla ja keskellä uskonnollisia lippuja, joita seuraavat Sri Lankan liput.

Musisointi oli tietenkin tärkeä osa paraatia

Kuten myös tanssi, raipatkin heiluivat.

Buddhapatsaat kiersivät kulkueen mukana.

Ensimmäinen lukuisista norsuista

Jostain muistelen kuulleeni, että norsu pitää kärsää suussaan, kun se on stressaantunut. Ei ihme. Paljon melua, kuumat tamineet ja jalat sidottuina siten, etteivät norsut voineet ottaa, kuin lyhyitä askelia.

Pienikin on joutunut mukaan.

Hieman erikoisempaa tanssia. Munkit ohjasivat toimintaa.

Lisää buddhalaisia lippuja. Naiset olivat kulkueen selkeä vähemmistö.

Tanssia

Kulkue huipentui tähän norsun kantamaan pyhään juttuun.

Olisi kannattanut jättää huipentuma aivan viimeiseksi, sillä sen jälkeen tulleilla esittäjillä oli jo hieman hankalaa ottaa tarvittava tila, ihmisten poistuessa paikalta. Hieno monen tunnin kulkue, vaikkakin norsut voisivat jäädä jo pois tällaisesta...

Sukellukset Colombossa

Olimme kuulleet Kieralta, että Sri Lankan parhaat sukelluspaikat löytyvät Colombosta, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Ykkösjuttu täällä ovat hylyt.

Sukelluskeskuksia Colombossa on vain kaksi. Island Scuba oli muutaman sadan metrin päässä mökistämme, joten valitsin sen. Paikkaa johti alunperin Bulgariasta kotoisin oleva Michael. Aluksi meillä ei oikein synkannyt. Juuri sukeltamasta tullut suomalainen pariskunta kuitenkin kehui paikkaa sen verran vuolaasti, että päädyin varaamaan sukellukset seuraavalle päivälle. (n. 40€/sukellus sisältäen varusteet).

Michaelinkin kanssa ymmärsimme toisiamme paremmin myöhemmin. Hän oli täällä viettämässä talvikautta vaimonsa kanssa. Päätyönään he kouluttavat tekniikkasukeltajia Kreikassa. Michael kertoi, että on vähän tylsää opettaa OW-kurssilla maskin tyhjennystä, kun on tottunut opettamaan sadassa metrissä kuuden sukelluspullon kanssa. Pian he siirtyvätkin takaisin Kreikkaan, varauksia on jo paljon. Kanadalainen Roya näytti pitävän kaikki OW/AOW-kurssit mitä pystyi. Hän opettaa täällä kakkostyönään. Hän työskentelee myös paikallisella meribiologianlaitoksella.

Ensimmäisen päivän sukellukset tein bulgarialaisen ryhmän mukana ja venekieli oli bulgaria. Sukelluksen johtajana oli Michaelin vaimo ja minun sukellusparinani Neli. Porukka oli kokenut, joten sukellukset menivät erittäin hyvin.

Ensimmäisellä sukelluksella (28,5m/36min) kamera ei toiminut. Paikan nimi oli yksinkertaisesti rahtilaiva. Nähtiin mm. mustekala, lionfish ja moreena.

Toinen sukellus oli Thermopylae Sierralle. Tämä kyproslainen rahtilaiva upposi 2012, oltuaan kolme vuotta taloudellisten epäselvyyksien vuoksi Sri Lankassa.

Putkia. Hylky oli suuri ja siinä riitti katselemista. Näkyvyys oli kymmenen metrin luokkaa.

Moreena

Toinen moreena

Neli

Lionfish

Oudon mallinen pallokala.

Varsinkin pieniä kaloja oli paljon.

Sukellus oli kaikin puolin hyvä ja sen kruunasi lopussa nähdyt mustekalat. (22,9m/50min)

Rantaan täräytettiin vauhdilla. Vähän hirvitti uimareiden puolesta. jokainen päivä alkoi ja päättyi veneen kiskomiseen.

Toisen päivän ensimmäinen sukellus oli jälleen Sierralle. Olin ajatellut sukeltaa kuusi sukellusta, mutta päädyin neljään. Olosuhteet olivat kuulemma sellaiset, että nyt sukelletaan lähinnä kolmelle hylylle.

Edellisenä päivänä olin sukeltanut divemasterin parina ja nyt sukelsin paikallisen Francisin kanssa, jolla oli kymmenen sukelluksen kokemus. Ainoastaan Roya oli töissä ja hänellä oli oppilas, joten sukelsimme Franciksen kanssa kahdestaan. Minulla oli sukellustietokone ja olin paljon kokeneempi, joten johdin sukellusta, mielenkiintoinen kokemus tämäkin. Francis oli stuertti ja Royan oppilas skottiutunut jenkki, joten tällä kertaa veneessä puhuttiin englantia.

Mato

Torvi. Hylyn perän takana näin yllättäen valtavan pyrstön. Francis oli onneksi lähellä, joten koputin häntä olkapäähän ja pyysin seuraamaan.

Valashai ui ensin pois päin meistä.

Mutta onneksi se kävi vain kääntymässä kauempana hylystä ja ui kohta ohitsemme.

Upea majesteettinen kala! Francis näytti, että häntä vähän jännittää ja voisimmeko mennä. Yritin näyttää, että ei mitään hätää. Pinnalla selitin, että valashai syö vain planktonia. Enpä ole ennen valashaita sukelluksella nähnyt, upea kokemus.

Kolmas sukellus oli Medaufarulle. Pienempi hylky, jolla lähdimme ensin väärään suuntaan ja emme melkein löytäneet takaisin hylylle... Suurin osa ajasta menikin pohjaa katsellessa. Hylky olisi ollut varmasti mielenkiintoisempi, nyt ehdimme nähdä vain komentotornin. (28,4m/31min)

Francis

Mount Lavinia

Yöjunat olivat täynnä, joten päädyttiin kalleimpaan päiväjunaan. Lähtö kahden aikoihin päivällä ja perillä Mount Laviniassa yhdeksän aikaan illalla (10€). Mount Lavinia vaikutti hyvältä reissun viimeiseltä kohteelta. Rantaloma pääkaupungissa.

Alku ei kuitenkaan ollut lupaava. Olin varannut huoneen edullisesta Colonial hostellista ensimmäiseksi yöksi. Tärkeimpänä valintakriteerinä oli rautatieaseman läheisyys. Hostellille kävellessä kohtasimme reissun agressiivisimman koiralauman. Piti hieman kyyristellä (esitin, että otin kiven) ja kävellä takaperin, jotteivat pirulaiset hyökkää.

Koirista selviydyttyämme totesimme hostellin portin olevan kiinni. Hakattiin porttia ja koitettiin soittaa kyltin numeroon. Ei vastausta. Booking.comin varauksesta löytyneestä numerosta lopulta vastattiin ja oltiin hieman hämillään. Hostelli oli suljettu.

Ystävällinen omistaja kuitenkin ilmoitti avaavansa hostellin meille yhdeksi yöksi, jos jaksamme hieman odottaa. Hän on muualla, mutta avaimenpitäjä on kaupungissa. Kohta tukutukkuski saapui ja pääsimme sisään. Hostelli oli suljettu tulevan remontin takia ja booking.comiin oli jostain syystä jäänyt tämä päivämäärä auki. Aamulla lähdettiin etsimään uutta majapaikkaa.

Matkalla nähtiin muuntaja tulessa.

Oltiin päätetty majoittua lähelle rantaa, ilman suurempaa stressiä budjetista. käveltiinkin pitkin rantaa ja etsittiin sopivaa hotellia, jossa olisi kiva näköala. Ensimmäinen paikka (Berjaya) maksoi yli 100€/yö, joten jatkettiin matkaa tuktukkuskin suosittelemaan Cottage Gardens Bungalowsille, joka sijaitsi naapurissa.

Ei merinäköalaa, mutta muuten tämä mökki oli täydellinen. Kiven heiton päässä rannasta, oma piha ja silti lähellä pääkaupungin keskustaa. Miksei tultu tänne jo aikaisemmin? (25€/yö, ilman ilmastointia)

Mökissä oli oma keittiö, joten lähdin melko pian käymään vajaan puolen kilometrin päässä olevassa supermarketissa.

Tonnikalapihvit olivat parempia, kuin purjekalapihvit. Molemmat herkullisia mangomarinadissa.

Rannalle piti kävellä junaradan yli, joka kulkee lähes koko matkan Galleen rannan viertä. Mitä lie britti-insinööri miettinyt.

Rannan eteläpäädyssä kalastettiin usein.

Eräänä päivänä nähty saalis.

Yksi auringonlaskuista.

Syömässä käytiin useimmiten pääkadulla, jonne oli n.300 metrin matka. Myös erittäin hyvää kahvia oli tarjolla. Kupponen maksoi saman kuin useimmat ateriat.

Rautatieasema oli vartin kävelymatkan päässä, junalla keskustaan meni suurin piirtein saman verran. Nähtävyyksiä tai museoita ei jaksettu enää katsella, vaan keskityttiin hedonistisempaan lomailuun.

Kuva ei ole kovin hyvä, mutta saa tästä käsityksen maisemista, jotka avautuivat Cloud ninen kattobaarista. Pieni miinus, että kaikki baarit sulkivat tarkasti kahdeltatoista, jopa täällä pääkaupungissa. Muistaakseni Iso olut 4€ ja Morgan rommi 2,5cl 2€.

Myöhemmin erillistarinat merenalaisesta maailmasta ja täydenkuun juhlista.