Suomesta poistuminen tapahtui uusien lippujen vuoksi Lufthansan sijasta Swiss airilla, vaihto Zurichissa.
Portilla olin ensi kertaa kärkkymässä...
Lentolehden pääaihe oli Helsinki. Mielenkiintoinen lohiohje löytyi jutun lopusta. Perinteistä suomalaista lohta luovalla vadelmavoi vivahteella. Täytyy testata.
Ruoka meni lentokonesafkojen podiumpaikalle. Lohta, moussea ja hyvää leipää, punaviinin kera tietenkin.
Ja mitä parasta sitä sai kysymättä lisää! Lentoemo kiersi ja kyseli haluaako joku lisää, kun menevät kuulemma muuten haaskuuseen, loistavaa toimintaa. Ekstrajälkiruoksi jaettiin sveitsiläistä suklaata. Vieressä istuneet rouvat löivät omat suklaansa pöydälleni, kiitin.
Zurichin lentokenttä oli erittäin moderni ja EU-alueelta poistumisen myötä tupakkamainoksia alkoi taas näkyä.
Penkit olivat muodoillut, mutta löysin suljetusta Starbuckista hyvän yöpaikan (alkoi olla semikoditon fiilis). Aamulento Milanoon oli lyhyt, eikä alppeja näkynyt, joten siltä lennolta ei jäänyt paljoa kerrottavaa, paitsi, että sveitsiläistä suklaata tarjoiltiin jälleen. Huomasin että joku otti useamman ja kysyin vähän nälissään, että sopisiko ottaa kaksi. Stuertti nyökkäsi, että toki ja otettuani kaksi, hän antoi vielä kourallisen lisää.
Ensimmäinen kahvini italiassa. Automaatista, mutta silti hyvää, Saattoi johtua kahvihampaan kolotuksesta...
Milanon rautatieasemalle päästyäni kiirehdin hostelliini (Milano Hostel 28€/vrk/sänky), jossa kerrottiin, että saan vuodepaikkani vasta parin tunnin päästä. Kerroin, että minulla on kiire aika-ajoihin ja olisin iloinen, jos voisin käyttää suihkua. Tämä onnistui ja sisäänkirjautumisen voisin hoitaa vasta illalla.
Aamiaiseksi kävin hakemassa palan tuota oikeanpuolimmaista, ei ollut hääviä, mutta pahin nälkä lähti (4€).
Monza sijaitsee 15 kilometrin päässä Milanosta ja kätevimmin sinne pääsi junalla. Automaatissa oli hirveästi vaihtoehtoja, mutta sain sen sylkäisemään lipun, jossa luki Monza, kelpasi...
