Kunming

Saavuin tänne vähän ennen puoltayötä ja aloin etsiä yöpaikkaa. LP:tä tuli vähän ikävä, tai edes karttaa, sillä minulla ei ollut mitään käsitystä halpojen paikkojen sijainnista. Aloin kävellä yhtä katua pohjoiseen ja löysinkin muutaman pienen hotellin, mutta ilmeisesti ne olivat vain kiinalaisille tarkoitettuja, sillä minut torjuttiin jo ovelta, ja yhden ison hotellin jossa yö olisi maksanut 200y. Kävellessäni takaisin rautatieasemalle päin yhdeltä ovelta mies huitoi minut luokseen ja kysyi tarvinko huonetta, hänellä on. En ollut noteeranut paikkaa edes majapaikaksi, sillä ovella oli vain kiinalaista tekstiä. Sainkin pienen huoneen 50 yuanilla, suihkun käytöstä piti maksaa 10 yuania ekstraa.

Aamulla vilkaisin wikitravelista vinkkiä (Olen tallentanut todennäköiset kohteet läppärille) ja lähdin suunnistamaan kohti Hump hostellia. Humpista löytyikin vuode 10 hengen dormista 30 yuanilla. Hostelli on todella viihtyisä ja vuode iso. Hostelli toimii myös baarina/ravintolana, joten ainoa miinus on pieni melu joka tulee yöllä huoneeseen.


Ilmeisesti tämän takia ensimmäissä paikassa vettä tuli todella huonosti, säännöstely päällä kiinalaisten paikoissa.


Näkymä hostellin parvelta.



Kunming on hyvin moderni kaupunki ja keskusta on täynnä länsimaisia muotiliikkeitä ja varsinkin nuorten pukeutuminen on muodikkaan yksilöllistä, aivan kuten suurissa länsikaupungeissa. Mopoja on paljon, mutta ne toimivat kaikki sähköllä, tämän tajusin, kun aloin ihmetellä miten ne ovat niin hiljaisia. Englantia täällä puhutaan todella vähän. Tämä ei ollut yllätys, mutta esim. Laosiin ja Thaimaahan verrattuna iso ero on siinä, että kaikki olettavat minunkin puhuvan kiinaa. Siinä missä thaimaalainen puhuu vähän ja näyttää enemmän elein, kiinalainen vain puhuu kiinaa ja olettaa, että viesti menee perille, esimerkiksi kaupoissa. Hauskaa ja omituista.


Sokeita/liikuntarajoitteisia katusoittajia on paljon enemmän, kuin kerjäläisiä, mikä on todella positiivinen asia ja oikea suuntaus. Soittajille olenkin useimmiten antanut yuanin.

Perjantaina suuntasin LP:n kartan avulla Yantong temppelille (tulostelin vähän, Kiinassa ei kuulemma myydä LP:tä). Sisäänkäynti löytyikin (kaikki kirjoitus kiinaksi) ja maksoin 10 yuanin pääsymaksun ja kävelin portista sisään. Hetken katseltuani tajusin olevani eläintarhassa. Katsoin karttaa uudelleen ja eläintarha oli merkitty enemmän pohjoiseen ja temppeli tähän kohtaan. LP:n kartat ovat usein ennenkin olleet epätarkkoja ja kohteet jossain aivan muualla, kuin mitä kartta kertoo. Kiinassa en olisi eläintarhaan halunnut, mutta nyt kun kerran tuli jo maksettua päätin katsella ympärilleni.


Tämä oli hirvein häkki.


Ei ilvekselläkään kovin hyvin ole asiat. Näiden lisäksi näin vielä muutaman samanlaisen häkin ja käännyin takasin, en todellakaan käynyt läpi koko eläinrääkkäysaluetta. En yleensäkkään rakasta eläintarhoja ja täällä tuli todella huono olo.


Yantong temppeli


Pariskunta kaataa lisää kaloja temppelin altaaseen, jossa on myös paljon kilpikonnia.


Monikäsibuddha-alttari


Vihreän järven puistossa oli paljon tällaisia perinnemusiikkiesityksiä.


Ison urheilustadionin läheltä oli tämä autonäyttely.


Vakioruokapaikakseni ei ole muodostunut mäkkäri vaan kiinalainen ravintola jonka sapuskat ovat kaikki n.10y ja mikä parasta heillä on seinä täynnä ruokien kuvia ja englanninkielinen ruokalista, ei tarvi herkkuja tilata aivan summassa. Mäkkärissä tuli käytyä lauantaina läpällä, kun paikalliset pienet ravintolat olivat jo kiinni. 19,5y tuplajuustoateriasta, maistui samalle, kuin Suomessakin, eli ei hääviä. Lauantai-iltana suuntasin myös hieman viihteelle. Ensin seurasin musiikkia ja saavuin hienolle clubille, jossa tilasin 25y pienen oluen. Paikka oli todella tyylikäs ja äänentoistoon oli panostettu. Lisäksi paikassa oli todella hyvä meininki. Kaikkialla jammailtiin ja korokkeille nousseet todella osasivat tanssia. Juteltuani paikallisen miehen kanssa sain kuulla tulleeni gayclubille. Juotuani oluen päätin lähteä katselemaan ehkä halvempaa ja erilaista paikkaa. Harmikseni lähistöllä ei näkynyt enempää kiinalaisia clubeja ja oli kylmä, joten päätin mennä käymään hostellin alakerrassa olleessa baarissa. Menoa oli täälläkin ja tanssilattia täynnä, noin puolet asiakkaista oli tosin länkkäreitä. Lauantaiyönä muuten satoi vettä kaatamalla.

Sunnuntaina kirjauduin ulos hostellista ja lähdin bussilla linja-autoasemalle ostamaan lippua Lijiangiin. Hostellissa sanottiin, että kannattaa käydä ostamassa lippu etukäteen joten uskoin heitä. 40min bussimatka maksoi yhden yuangin. Matka kestää n. 8 tuntia, joten tarkoitus oli ostaa lippu viimeiseen kello kymmenen bussiin. Linja-autoasemalla oli taas monta luukkua ja kaikki kiinaksi. Kysyttyäni vartijalta neuvoa hän ei ensin ymmärtänyt, mutta toisella yrittämällä huiskaisi jonoa kohti. En ollut varma kaupungin ääntämisestä, enkä jonosta, joten kaivoin kamerasta esille kuvan jossa luki Lijiang ja kirjoitin 22*00 kännykkään ja näytin näitä luukulla. Nainen ymmärsi ja sain lipun 158 yuanilla. Lipussa numeroita lukuunottamatta kaikki on Kiinaksi, joten piti vielä hostellilla tarkistaa, että olen varmasti menossa oikeaan paikkaan.



(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)

Junamatka

Kello on 11 päivällä, istun junassa määränpäänä Kunming. Pysähdyimme hetki sitten Nanningissa, jonka laiturikojusta kävin ostamassa banaaneja ja lisää vain vesi nuudelikeiton. Junasta löytyy kuumaa vettä ja kiposta haarukka, joten sain syötyä ei niin elämyksellisen aamiaisen. Jossain vaiheessa voisi käydä kävelyllä, ehkä tästä junasta löytyy ravintolavaunu. Viimeistään päivällisaikaan. Kunmingiin saapumisajasta ei ole varmuutta. Netistä luin, että matka kestää 25 tuntia, matkaan lähdimme eilen hieman yhdeksän jälkeen. Tällä alueella viljellään ilmeisesti paljon banaaneja, sillä ikkunasta näkyy silmänkantamattomiin banaanipuita. Nanningissa jäi paljon väkeä pois, siihen asti juna taisi olla ainakin melkein täynnä. Nyt takanani käydään kiinankielistä keskustelua muutaman miehen toimesta, edessäni nuori mies torkkuu istuimella ja kauempana nainen joka aikaisemmin teki neulontatyötä alkaa syömään lounaaksi samanlaista kippoa jonka itse söin hieman aikaisemmin.


Yö meni hyvin ja heräsin vasta hieman yhdeksän jälkeen. Näin tosin unen, että Kunmingissa on metri lunta, tämä ei onneksi varsinkaan näin keväällä pitäisi olla mahdollista. Minulla on ylin punkka, jonka jalkopäässä on hyvä tila rinkalle. Eilen illalla kiinalaisilta kyseltiin paperit ja ne merkittiin ilmeisesti ylös jonkinlaisella kämmentietokoneella, minun papereistani konduktööri ei ollut kiinostunut.


Kello on kolme. Kävin lounaalla ravintolavaunussa. Tilasin "two times cooked pork" ja söin vihanneshässäkkää sienillä, ei siinä mitään, hyvää sekin oli. Lounaan jälkeen otin tunnin torkut joilta heräsin kahdelta. Juna oli pysähtynyt jollain asemalla, joten koitin ulos, mutta juna oli juuri lähdössä, joten konduktööri pysäytti minut. Jo ovelta pystyin kuitenkin tuntemaan, että tropiikki on jäänyt taakse, ulkona oli viileää. Istun taas ikkunalla ja katselen ulos. Maasto on muuttunut paljon mäkisemmäksi ja tunneleita on paljon. Viljelyksiä on edelleen, mutta myös kaivoksia ja tehtaita näkyy paljon. Kerrostaloja, patoja ja siltoja näytetään myös rakennettavan joten tämä on ilmeisesti uutta kaivosaluetta. Talot ovat lähinnä rumia betonikerrostaloja.


Kello on puoli viisi. Kävin ravintolavaunussa oluella (500ml/3,6% 8Y), ei ollut hääviä, mutta ravintolavaunussa oli huomattavasti mukavampi istua, kuin näillä kääntötuoleilla.




Maisemat ovat upeita, mutta pitkiä tunneleita on harmittavan paljon. Eilen illalla muuten soitettiin Suomen tutkimuskeskuksesta, olisivat halunneet haastatella ajankohtaisista asijoista, mutta puhelu loppui nopeasti, kun kerroin olevani Kiinassa. Nyt on menossa ilmeisesti kiinalainen siesta, sillä käytävällä on vähän väkeä, he nukkuvat punkissaan. Pitänee itekkin ottaa torkut, kun tulee pimeää.


Kuva on huono, mutta vasemmalla näkyy kaivos, jonka rajalta alkaa iso ja vanha hautausmaa, veikkaan kyllä ettei kaivos ole kunnioittanut vanhaa hautasmaata, vaan kaivanut sen läpi.

Kello on seitsemän ja alkaa tulla hämärää. Ostin juna-aterian 20 yanilla, tämä oli hyvää. Sen sijaan äskeisellä pysähdyksellä laiturilta ostamani tyhjiöpakattu siansorkka (katsoin vain, että jotain lihaa) ja tyhjiöpakatut lihavartaat eivät. Pysähdyksellä ostin myös appelsiinimehua ja paikallisia sipsejä, jotka maistuvat (yht.20Y). Maisemat muuttuvat koko ajan hienommiksi. Loppuajaksi siirryn punkkaan lukemaan Across China kirjaa ja mutustamaan sipsejä.



(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)

Guangzhou

Hotellini lähellä oli "bussiasema", jossa oli suoria busseja Guangzhouhun, joten päätin kävellä sinne. Matka maksoi 80 MOP ja ensimmäinen matka raja-asemalle taittui normaalia isommalla minibussilla yksin (nainen pienessä toimistossa ilmeisesti tilasi sen samantien kun ostin lipun).


Macaun puolella oli otettu hienosti vanhukset ja liikuntarajoitteiset huomioon. (Oma paljon lyhempi jono.)

Rajan ylitys onnistui todella helposti. Kiinanpuolella oli kaksi nuorta asemakopissa, jotka jopa naureskelivat keskenään. Ei uskoisi, että olin tulossa tiukasti valvottuun Kiinaan. Kiinan puolella jouduin odottamaan reilun tunnin bussiani, busseja meni jatkuvasti, joten järkevämpää ja todennäköisesti halvempaa olisi ollut tulla erillisillä kyydeillä. Guangzhoun päätepysäkillä näin rautatie-asemalle osoittavan kyltin, joten lähdin kävelemään siihen suuntaan. Tarkoitus oli lähteä mahdollisimman nopeasti Kunmingiin, mutta olin varautunut siihen, että junat voivat olla täynnä ja joudun odottamaan ainakin päivän. Kävelymatkaa oli ehkä reilut pari kilometriä, enkä nähnyt automaatteja matkalla, minulla oli vain HK:n dollareita. Ajattelin kuitenkin, että eiköhän rautatieasemalla ole automaatti.


Asematunnelissa oli ilmeisesti ollut tulipalo, sen verran pahalta se näytti ja haisi.

Rautatieasemalla kaikki oli kiinaksi, mutta ennen tätä ongelmaa piti löytää automaatti. Kävelinkin edestakaisin ja löysin kaksi automaattia, joista kumpikaan ei hyväksynyt kuin kiinalaisia kortteja. Koitin kysellä onko lähistöllä kansainvälisiä automaatteja, mutta juuri kukaan ei ymmärtänyt englantia, eikä osannut auttaa. Lopulta löysin miehen joka kertoi, että ei täällä, mutta monitasomoottoritien toisella puolella olevissa ostoskeskuksissa on. Tässä vaiheessa pinna alkoi olla jo melko kireällä, ei vähiten painavan rinkan kanssa vaeltamisen takia. Normaaliratkaisu olisi jo aikaa sitten ollut mennä syömään ja rauhoittumaan (nälkäkin oli), mutta ilman rahaa se oli mahdotonta. En löytänyt enää edes asematunnelia ja kysellessäni miten pääsen toiselle puolelle eräs mies luuli, että haluan lentoon ja alkoi ohjata minua lentotoimistoon, lisäksi hotellien mainostajat olivat jatkuvasti kimpussa. Tässä vaiheessa päätin laittaa rinkan maahan ja istahtaa sen päälle 10 minuutiksi rauhoittumaan.


(Vähän feikattu, lähes normaalinaamalla painoin menemään, tiedän, ettei Kiinassa pidä näyttää tunteitaan, suomalaisia kirosanoja tuli kyllä jupistua...)

Tämän hermotauon jälkeen löysin asematunnelin melkein heti ja jonkin aikaa etsittyäni ostoskeskuksesta myös automaatin, tässä vaiheessa hymyilytti jälleen, kaikki on paljon helpompaa, kun on rahaa. Seuraavaksi meninkin syömään. Hetken ihmeteltyäni ruokapaikan systeemiä ymmärsin, että ensin piti ostaa tietyn kokoinen poletti ja mennä sen jälkeen ruokatiskille valitsemaan sapuskaa.


Tämännäköisen aterian sain 10 yanilla. Osoittelin vain aikani eri sapuskoja, kunnes ruoan annostelija löi lootan kiinni ja ojensi sen minulle.

Ruoan jälkeen suuntasin rautatieaseman lipunmyyntihalliin, josta löysin 20 eri jonoa, joiden yläpuolella kaikki oli kiinaksi. Kysyinkin vartijalta apua, hän ei kuitenkaan ymmärtänyt ja ohjasi minut toiselle, joka ymmärsi heti ja ohjasi minut todella pitkän jonon kärkeen, koitin näyttää, että voin mennä tuonne päähän, mutta hän näytti, että ei kun nyt tänne luukulle. Luukulta sain 330 yanilla hard sleeper lipun Kunmingiin samalle illalle. Vartija ehti häipyä, joten en voinut edes kiittää häntä. Kaikki meni lopulta hienosti.


Rautatieasema oli todella iso ja väkeä oli todella paljon.

(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)

Macau

Macauhun saavuin hieman etuajassa ja otin taksin varaamalleni SanVa hotellille. Jo taksimatkalla kasinojen valoloiste häikäisi, todella komean näköistä.


Hotelli oli varmaankin Macaun halvin ja yli sata vuotta vanha, paikassa on kuvattu myös useita elokuvia, 100 mop/yö (1€=10Mop). Hong Kongin dollari on käytännössä saman arvoinen ja molemmat ovat käytössä Macaussa. Hotellin englantia puhumattomalla miehellä ei ollut vaihtorahaa 500MOP setelistä ja hän näytti, että mene syömään, jotta raha särkyy. Meninkin syömään 20 mopin munakeiton ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana päivänä kävin kiertelemässä vanhassa kaupungissa ja katsomassa miltä kasinot näyttävät sisältä, shortseissa ja sandaaleissa ei ollut ongelmaa päästä sisälle, en pelannut ollenkaan päivällä.


Legendaarinen Casino Lisboa.


Wynn


Grand Lisboan sisääntuloaula, pelialueella kuvaaminen on tiukasti kiellettyä.


Sao Paulo Cathedral


Tällaisia pieniä katuja Macaun vanhakaupunki on täynnä, myös hotellini sijaitsi tällaisella.


Largo do Senado


Wynn yövalaistuksessa


Grand Lisboa oli upea yövalaistuksessa. Tuon alaosan kuva vaihtui jatkuvasti hienoin tehostein. Täällä kävin testaamassa hieman pokeria ja hävisin surkealla pelillä hieman, ei siitä sen enempää. Uhkapeleihin en koskenut myöskään illalla. Varmaankin puolet pöydistä oli Baccaratia, en ymmärrä miten se voi olla niin suosittu peli Aasiassa.


Missä on kuulia ne vei mun rahat!!!


Parempi kuva linnakkeen tykistä, turisteja oli niin paljon, etten millään saanut kuvaa pelkästä tykistä...


Viimeinen ateria Macaussa. Tilasin ensin tuon keiton, mutta sitten näin kun yksi paikallinen söi purilaista, joten pakkohan sellainen oli tilata (20 mop). Leipä oli aika pullamainen ja väliin olisin kaivannut hieman jotain maustehässäkkää, ihan hyvää kuitenkin.


Viimeinen ostos Macausta, paikallinen herkku ja kieltämättä hyvää.

(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)

Manila

Malaten turistialuetta en voi suositella. Täynnä tyttöbaareja, viagrakauppiaita ja kerjäläisiä. Kävellessäni Intramurosiin lauma kerjääviä pikkupoikia ympäröi minut, kerjäsi rahaa agressiivisesti ja pyrki taskuille, vaikka oli keskipäivä ja ihmisiä joka puolella. Huidoin kädet pois ja jatkoin kävelemistä, jolloin he jättivät minut rauhaan. Lauantaina ajoin metrolla Chinatowniin ja kävin katselemassa suuresta ostoskeskuksesta Lonelyplanet SW Kiinaa. Muu Manila vaikuttikin paljon miellyttävämmältä seudulta ja jos vielä menen Manilaan vähänkin pidemmäksi aikaa pyrin johonkin muualle yöpymään. Vaikka Malatessa sijaitsevat kaikki kirjojen ja matkailusivustojen mainitsemat yöpaikat, näytti muuallakin olevan pieniä hotelleja, jotka eivät voi olla kovin kalliita.


Keskeltä Manilaa löytyy golfkenttä


Yksi toisen maailmansodan verisimmistä taisteluista käytiin Manilassa, vaikkei sitä moni Eurooppalainen tiedäkkään.


Voisiko sitä pitää jo merkkinä Jumalalta jos kirkko pitää rakentaa 8 kertaa...


Manila Cathedral


Metrossa oli paljon väkeä ja sisään piti ahtautua puoliväkisin, kuten myös ulos.


Binondosta löytyi suuri ja mielenkiintoinen ostoskatu


Ostoskadun lähellä olleesta kirkosta löytyi yllättävä valistustaulu, tuli mieleen, että olisikohan tällä jotain tekemistä abortin vastustamisen kanssa.


Filippiineiltä löytyy todella halpoja kännyköitä. Kuvasta on vaikea nähdä hintoja, mutta esim. iphone oli 5700p. Itse ostin kiinalaisvalmisteisen piraatti mp4 ipodin, sillä paikallisia merkkejä ei löytynyt (2gb/580p). Muuten hyvä laite mutta valittaa lähes jokaisesta kappaleesta ettei tue formaattia... Pitänee ostaa Kiinasta uusi.


Ajoin toiselle puolelle kaupunkia Mall of Asiaan, tarkoituksena löytää LP SW China, mutta löysin ainostaan 2007 vuoden version 1399 pesolla, joten päätin jatkaa etsimistä.


Ostoskeskus oli valtava ja sisältä löytyi mm. tämä luistelurata.

Lähes koko Manilassa oloajan minua vaivasi poskiontelutulehdus, joten ei tullut tehtyä hirveästi. Friendly's GH:ssa oli kuitenkin lauantaina ilmaisen punaviinin ilta, joten päätin muuttua läppärin takaa/sängystä hieman sosiaalisemmaksi, olokin oli jo parempi. Yleisissä tiloissa tapasin ensin kanadalaisen pariskunnan, mutta hakiessani lisää viiniä toisesta pöydästä huudettiin Tuukka! Käänsin pääni, enkä ollut uskoa silmiäni, morjestaja oli puttaalainen Joonas, joka istui pöydässä vaimonsa ja myöskin puttaalaisen Mikon kanssa. Ei sitä jokapäivä tapaa puttaalaisia Manilassa. Itseasiassa tähän mennessä pohjoisimmat suomalaiset ovat olleet Vaasasta. Istuinkin heidän pöytäänsä ja ilta jatkui Hobitti paikan (tarjoilijat olivat kääpiöitä) kautta yhteen harvoista ei tyttöbaari yökerhoista.

Ilta jatkui myöhään ja olo oli hieman heikko yhdeltätoista kun piti vääntäytyä ylös jatkamaan matkaa. Majapaikasta oli kerrottu, että viimeinen bussi lähtee Clarkkiin 14.00 toisesta kaupunginosasta. Pääsinkin sinne lopulta parin metromatkan jälkeen viittä vaille kaksi. Linja-autoasemaa ei näkynyt lähistöllä, joten otin taksin joka vei minut läheiselle bussiasemalle, jossa kerrottiin, ettei heillä ole busseja Clarkkiin, kävele tien varteen. Puoli kolmelta löysin onneksi paikan josta näytti lähtevän vähintäänkin tunnin välein busseja Dauhun, joka on lähellä Clarkkia. Nousinkin tyytyväisenä, vaikkakin edelleen hieman huonovointisena bussiin.


Metroa vaihtaessa näin hieman tätä Manilan kuuluisaa slummia

En pitänyt kiirettä lentokentälle vaan maleksin ja söin hyvin bussiaseman läheisyydessa, jonka jälkeen otin moottoripyöräriksan mallia vaimontappaja jeepneylle jolla pitäisi päästä lentokentälle. Jeepneykuski pyysi 200p lipusta täyteen ahdetussa jeepneyssä. Jeepney oli täynnä paikallisia, enkä todellakaan suostunut maksamaan vähintäänkin nelinkertaista hintaa. Kyselin hetken ympäriinsä, mutta tämä tai taksi osottautui ainoaksi vaihtoehdoksi. Paikallinen äijä kuitenkin tuli kysymään haluanko jakaa hänen kanssaan taksi jeepneyn, satanen molemmilta. Suostuin tietenkin tähän ja hyppäsimme kolmestaan tyhjään jeepneyhyn joka lähti samantien, mies oli menossa vaimonsa kanssa takaisin töihin Macauhun ja sanoi kuskien repivän täällä ulkomaalaisilta törkeää ylihintaa, joten hän päätti hieman auttaa. Minä kiitin.

Lentokentällä piti vielä maksaa 600p lentokenttämaksu. Parin tunnin odottelu meni mukavasti netissä, kentältä löytyi tähän mennessä ensimmäinen ilmainen langaton netti, ihan hyvin halpaterminaalilta.


Saavuin koneelle viimeisenä, sillä läppärin sulkeminen vei hetken...


Koneessa oli myös hieman viihdettä. Lentoemot lauloivat jokainen vuorotellen laulun ja oikein ensimmäisenä arvannut voitti lentomatkasetin, jonka sisältö jäi epäselväksi... (En voittanut.)

(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)