tiistai 28. tammikuuta 2014

Paluu Lomeen

Maksettuani huoneen lähdin tienvarteen ja mopotaksi löysikin minut pian. Pyysin kyytiä vain päätielle, mutta pienen tinkauksen jälkeen mies sanoi heittävänsä minut rajalle tonnilla, joten valitsin tämän helpon keinon.

Beninin puolella kovasti lappujen täyttelyä ja kyselyä, ovat tarkkoja näköjään Beninissä, monesti kysellään vähemmän maahan saapuessa... Virkailija kysyi erikseen voiko hän lyödä leiman Ghanan viisumin viereen, annoin luvan, kieltämättä passissa on enää 3 täysin puhdasta sivua ja 2 muuten puhdasta, mutta viereisen sivun leimoista on tarttunut mustetta. Kyllä nuo vielä tälle reissulle riittää ja seuraavalle tarvii joka tapauksessa uuden. Muistan joskus miettineeni, että miksi passissa on niin paljon sivuja, kuinka joku voi saada tämän täyteen...

Togon puolella oli helpompaa, 10000cfa ja sain 7 päivän viisumin, lappu piti täyttää, ei kyselyjä. Tässä mökissä ranskalainen mies alkoi jutella odottaessamme passia ja kysyi onko minulla kyyti, sanottuani ei, hän sanoi, että pääsen heidän kyydillään Lomeen, kiitin ja hän lähti autoon odottelemaan, sillä oli jonossa ensin.

Pääsin mökistä passin ja viisumin kanssa ulos, mutta tarkistuspisteellä tarkastaja pyysi minut mukaansa pieneen koppiin ja käski purkaa rinkan, siinä sitten seliteltiin mikä on snorkkeli ja miksi minulla on kaksi kameraa. Ei kuumottamista, mutta ikkunasta näin kuinka ranskalaiset alkoivat olla kyllästyneitä odottamaan ja lähtivätkin liikkeelle. Kun olin matkatavarani esitellyt sain jatkaa matkaa, pitihän tämäkin joskus tapahtua, ennen en ole tarkastukseen joutunut.

Ranskalaiset olivat kulman takana, joten pääsin sittenkin kyytiin. Toinen miehistä oli ollut puoli vuotta töissä Cotonoussa ja ostanut sieltä vanhan pösön, kunnostanut sen ja olivat nyt varta vasten tälle matkalle Beniniin tulleen ystävänsä kanssa ajamassa autoa Ranskaan. 40 päivää on suunniteltu matka-aika ja vaikka reitti kulkee Malinkin läpi suurimpia ongelmia he odottavat Senegalissa, sillä siellä on astunut uusi laki voimaan, joka kieltää yli 10 vuotta vanhojen autojen maahantuonnin. Kavereiden matkaa voi seurata täältä http://www.cotonou-paris.tumblr.com/

Melkein päästiin Lomeen asti, kun alkoi vastustaa, vaihteet eivät menneet päälle. Pukattiin auto liikennevaloista tien varteen ja Quentin lähti auton alle tutkimaan. Paikallisia miehiä tuli myös auttamaan. Ei saatu kunnolla kuntoon, mutta yksi miehistä hyppäsi kyytiin ja lähti näyttämään korjaamoa. Korjaamolla oli ensin riitaa siitä kuka auton saa korjata, sillä yksi tien varressa auttaneista miehistä tuli paikalle skootterilla ja ihmetteli miksei hänen korjaamonsa kelvannut. Yhteisymmärrykseen kuitenkin päästiin ja tämän korjaamon miehet alkoivat töihin. Kytkin oli rikki ja sitä alettiin huoltaa. Parin kolmen tunnin päästä kun öljytkin oli vaihdettu, auto oli valmis ja kytkin pelasi. Hintaa korjaukselle öljyineen tuli kuulemma vain 20€, kiiteltiin kovasti ja jatkettiin matkaa, ihan hauska kokemus oli Togolainen korjaamo, kaverukset jättivät minut Lomeen ja jatkoivat Ghanan rajan yli, ihan hauska päivä, vaikka matka kestikin paljon odotettua pitempään.

Lomessa kävelin tuttuun Galioniin ainakin yhdeksi yöksi, ei jaksanut ettiä parempaa. Paikan ranskalainen mies toivotti minut tervetulleeksi kotiin, muisti vielä. Täällä olen pari yötä, huomenna pelaavat Ghana ja Nigeria välierissä. Jos Ghana voittaa välierän, ajelen Accraan etsimään kisastudiota, voi olla hyvä tunnelma ja karnevaalit, jos Ghana pelaa finaalissa ja varsinkin, jos voittavat mestaruuden, Ghana on ollut Afrikan mestari viimeksi vuonna 1982. Jos Ghana häviää välierän, jatkan Kpalimeen.

Grand Popo

Resortilla lojuin maanantaihin asti, Aika kului altaalla, välillä rannassa ja sängyssäkin loikoilin, nyt jaksaa jatkaa reissaamista. Mutteri lähti kotimatkalle sunnuntaina. Yhtenä yönä ukosti kovaa ja satoi. Heräsin kun päälleni tippasi vettä, pitikin siirtyä nukkumaan sängyn toiselle laidalle, onneksi valui vain yhdestä kohtaa.

Menu oli tämän näköinen. Kalavartaat olivat parasta sapuskaa mitä täällä söin. Mustekala oli uusi kokemus, siis tällainen vähän isompi, ei mikään squid, palojen koosta päätellen, mureaa ja hyvää, ei lainkaan kumimaista.

Tässä pieni barracuda, aika miedon makuinen. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei hintansa veroista, näillä hinnoilla saisivat hankkia paremman kokin, varsinkin soosseissa olisi paljon parantamisen varaa.

Koiratkin otti rennosti.

Maanantaina vaihdoin lähemmäs kylää, Lion baariin.

Huoneen taso putosi hieman, kuten hintakin (5000cfa).

Lounaalla kävin katuravintolassa, mukavan tulista kastiketta, tuo valkoinen juttu ei ole noussut suosikikseni (100cfa).

Syy miksi jäin vielä päiväksi Beniniin oli Villa Karo, Suomalais-Beniniläinen kulttuurikeskus. Juha Vakkurin perustama paikka, mies jolta olen lukenut kirjat Afrikan läpi ja Afrikan ympäri, suosittelen molempia.

Yrittävät tuoda roskikset Beniniin, tässä riittää työsarkaa...

Ensimmäisenä kävin museossa, luin kirjan jossa selitettiin näitä erilaisia patsaita, mutta pakko tunnustaa, etten nyt muista mitä tämä edusti, oisko ollu tulen. Kysyin saako kuvata ja nainen sanoi, että ei. Mutta jatkoi hetken päästä, että jos haluat pari kuvaa ottaa, niin ota vain. Hän on aiemmin antanut kuvata, mutta kun jotkut räpsivät kaikista patsaista kuvia, eivätkä muuta tee, hän on päättänyt kieltää sen.

Toisessa huoneessa ollut hyvä kartta, josta voi hahmottaa hieman oikeita heimorajoja ja ymmärtää kuinka hölmösti näitä rajoja on tänne vedelty.

Toisen huoneen jälkeen nainen pyysi minut mukaansa kirjoittamaan vieraskirjaan. Kirjastolla näin hyvin suomalaisen näköisen naisen ja kysäisinkin suomeksi onko hän Suomesta, myöntävä vastaus tuli samalla kielellä. Paikallinen nainen hämmästyi ja kysyi olenko Suomesta, vastattuani kyllä, hän sanoi, että olisit heti sanonut, hän jättää minut nyt tänne kirjastoon kirjastonhoitajan hoiviin (en muista nimeä, anteeksi), mutta muista kirjoittaa kirjaan. Jäinkin juttelemaan uuden kirjastonhoitajan kanssa, joka oli aloittanut hommansa vasta muutama viikko sitten, kuusi kuukautta on tarkoitus olla. Lahjoitin mutterin antaman kirjan tänne kirjastoon, josta löytyy ruotsiksi, ranskaksi ja suomeksi kirjoja ja näytti elokuviakin olevan.

Kirjasto on kaikkien käytössä, suurimpana käyttäjäkuntana lisensiaatit, paikallisia kävijöitä toivottaisiin enemmän.

Katutaidetta paluumatkalta, jolla muistin, että uima(futis)shortsini olivat jääneet edellisen majapaikan vessaan, mopo alle ja hakemaan. Shortsit löytyivätkin siivoojien huostasta, ei tarvinnut taas lähteä ostoksille.

Siitä se idea sitten lähti, Lion baari on rannalla, joten vaihdoin shortsit ja lähdin rannalle koittamaan aaltoja. Kun yksi iso kaatoi minut vastustamattomasti maahan, päätin, että olen pulikoinut tarpeeksi. Yksin ei kannata olla liian rohkea.

Täällä voisi viihtyä pitempäänkin, täydellinen paikka levyttelyyn. Palmujen välistä löytyisi loistava paikka riippumatolle (jollainen pitäisi teettää). Nyt ei ole kuitenkaan sellainen fiilis, joten jatkan matkaa. Baarista testasin pari juomaa. Cool Lion oli nimensä veroinen, hyvin raikas. Beach Lion taas oli todella inkiväärinen (1000cfa/kpl). Olin baarin ainoa asiakas, paikkaa pitävä mies taisi torkkua lähempänä rantaa.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Awale Plage

Meinasin kirjoittaa otsikoksi Grand Popo, mutta resortin nimi on totuudellisempi, kylillä ei oo tullut käytyä.

Tänne päästiin melko helposti, aikaa kyllä meni. Cotonoussa oltiin vasta seitsemän aikoihin illalla, hirvittävän Porto-Coto ruuhkan takia. Päätettiin kuitenkin pysyä suunnitelmassa ja lähteä taksilla Popoon. Taksikuski löysi meidät, odottaessani rinkkoja, kerroin määränpään ja sovimme hinnaksi 30000cfa. Kuski hommas matkalta itselleen taskulampun ja katukojusta bensaa, molempien osalta piti tingata useammasta paikasta, joten aikaa meni... Jossain vaiheessa kuski mainitsi, että hinta on 40000, mainitsin vain, että sovittiin 30000, sen enempää en alkanut asiasta puhua, meille suotuisampi tinkauspaikka on hotellin piha. Kuski kysyi sopiiko, että napataan sisko kyytiin Ouidahista, tämä sopi meille.

En suosittele autoilua pimeällä. Tie on vieläpä remontissa, joten vaihtoehtoisia reittejä ja vaikeasti havaittavia monttuja riitti matkalla, hidastetöyssyissä auton pohja raapi maata. Jostain päin akselistoa alkoi kuulua epämääräistä ääntäkin, tätä tutkittiin, mutta jatkettiin siitä huolimatta, vähän alkoi mietityttää, että pääseekö tässä ollenkaan perille. Päästiin lopulta, kellon ollessa jo reilusti yli kymmenen. Annoin kuskille 20000, kymppitonnin olin antanut jo aiemmin. Hän sanoi, että ei ole oikein ja piirsi maahan nelosen, puhui kyllä englantiakin.

Onneksi hän oli vihjannut tästä tilanteesta, joten olin tehnyt suunnitelman valmiiksi. Selitinkin tinkausprosessimme Cotonoussa. Tämän jälkeen näytin, että autossa on kuusi paikkaa (oikeasti siis 4, mutta Afrikassa 6), normaalitaksa Popoon on 3000 puskataksilla (mikä tämä oli). Yhteensä auto maksaa siis 18000. Hänen pitäisi siis olla erittäin tyytyväinen kolmeen kymmeneen tuhanteen. Selitykseni oli ilmeisesti hyvä, sillä hän halusi enää 5000, sanoin ei ja hän sanoi että anna edes 3000 lisää, hän kerjää, sanoin en ja kaivoin 500 taskustani ja annoin sen, jotta saatiin piste tälle vänkäämiselle. Tähän hän tyytyi ja lähdimme respaan, saimme bungalowin ja pääsimme nukkumaan, pitkä päivä...

Paritalomme puolikas, kaksi kerrosta ja kaksi isoa sänkyä, ilmastointi puhaltaa lähinnä alakertaan, mikä sopii täydellisesti, Mutteri kun tykkää kylmästä, minä en. Hintaa tällä on reilut 30000/yö, oikein hyvä paikka Mutterin viimeisille lomapäiville.

Uima-allas löytyy.

Rantaan on muutama kymmenen metriä, rantabaari on pysynyt kiinni. Meressä uimista ei täälläkään suositella, aika isoja aaltoja tuntuu olevan.

Bungalovien keskellä oleva ravintola on auki, ruoka on kallista (5500 pääruoat) ja vesi varsinkin (1000cfa/litran pullo). Ruoan suhteen en valita, mutta veden hinta ylitti kipukynnyksen. Kävinkin hakemassa vähän matkan päästä katukojusta sixpäkin 1,5l pulloja (3000cfa).

Heti ensimmäisenä aamuna tuntui kolotusta vähän joka paikassa ja päivän mittaan kuume nousi 38:aan, sairastumisesta huolimatta olin tyytyväinen ajoitukseen. Tänään ei ole enää ollut juuri mitään oireita, joten olisko ollut ruokamyrkytyksen tapaista, kun näin nopeasti meni ohi. Toivottavasti ei palaa, kivempi täällä on terveenä loikoilla...


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Natitingou

Natitingousta ei ole vielä tullut kirjoitettua, vaikka täällä ollaan oltu eniten. Kaupunki ei ole kovin iso, mutta supermarketti löytyy, posti, pankkeja ja muutenkin saa mitä tarvii, toimii myös hyvänä tukikohtana lähiympäristön tutkimiseen, kuten olette varmasti huomanneet.

Pakollinen kissakuva, Bourgogne hotellilta. Kissoja täällä näkyy todella vähän, koiria on myös vähän, mutta enemmän, kuin kissoja.

Torilla.

Paikallinen erikoisuus, punainen juusto (1000cfa). Maistuu aika paljon vuohenjuustolta, mitä voi toki ollakkin. Parissakin katukojussa olen tätä syönyt, kastikkeen kanssa erittäin hyvää, paljaaltaan tai patongin välissä ihan ok. Katukeittiöistä olen löytänyt valkoisia (kassava?) palloja, joita syödään käsin kastikkeen kera, sekä riisiä ja nuudeleita liha/juustokastikkeen kera, hinnat annokselta alle 1000cfa.

Tästä kahvilasta on tullut vakio aamiaispaikkani.

Kahvi ja patonki kahdella paistetulla munalla (mietoa chilipaprikaa hieman seassa) ja majoneesilla 1000cfa.

Miesjoukko joka halusi, että heistä otetaan kuva. Huomaa menillään oleva manikyyri.

Hedelmäkauppa, kuoritut appelsiinit 2kpl/100cfa.

Yestel Lumia. Olisin ostanut ihan mielenkiinnosta, mutta kamera oli muistaakseni 0,08 Mpixeliä, joten luovuin ajatuksesta.

Bensa-asema, on täällä "normaalejakin", mutta näitäkin riittää.

Yhtenä aamuna kuului huoneeseen rumpujen pärinää ja laulua, lähdin katsomaan mitkä juhlat ovat käynnissä ja näin tämän Jeesusmarssin, hyvä meno näytti olevan, marssin idea jäi Jeesusta lukuunottamatta hämärän peittoon.

Kun sunnuntaina lähdin kyläretkelleni, kuulin, että huoneemme on varattu tiistaista lähtien, ei tiedetty kauanko ollaan täällä, joten oltiin varattu vain viikonlopun yli. Tiistaina oli siis edessä hotellin vaihto, ihan keskustassa ei ollut toista paikkaa, joten valitsin 500 metrin päässä olevan Tata Somba hotellin seuraavaksi majapaikaksemme.

Paikka osoittautui erittäin viihtyisäksi ja olimme hyvillämme, että olimme joutuneet vaihtamaan. Uima-allas toi projektin, uimahousujen hankinnan. Varsinaisia uimashortseja ei vähemmän yllättäen löytynyt, joten päädyin ostamaan AC Milanin logolla varustetut futisshortsit (1500cfa). Aamu-uinti herättää ja iltapäivän kuumudessa on mukava käydä vilvoittelemassa.

Mutterin osasto.

Minä majoitun eteisessä. Hintaa huoneelle tuli 21000/yö, eli paikka on edullisempikin, kuin edellinen. Kylpyhuoneessa on lämminvesivaraaja, joten pääsin nauttimaan ensimmäisestä lämpimästä suihkusta tällä reissulla. Lämmin vesi oli mukava myös pyykkiä pestessä. Hotellin hinnastosta tajusin t-paidan pesuhinnan, joka oli 700cfa. Pyysinkin ämpärin lainaan ja pesin vaatteet käsin.

Eilen huomasin, että sporttibaarissa näytetään Afrikan mestaruusturnausta, joten menin tutustumaan tähänkin paikkaan. Vastakkain olivat Ghana ja Etiopia. Väki oli Ghanan puolella ja tunnelma positiivinen ja minut hyväksyttiin joukkoon. Melko hiljaista oli, eikä suurta tunnetta ollut ilmassa, verrattavissa suomalaiseen sporttibaariin, jossa pelataan ei niin tärkeää matsia. Lihaa sai taas lähigrillistä ja olut oli kylmää. Paikka oli täynnä porukkaa, mutta aika harva tilasi mitään. Ghana voitti rankkarilla 1-0 ja näin ollen myös lohkonsa, lauantaina alkavat puolivälierät, pitää muistaa katsoa. Benin ei päässyt kisoihin, kuten ei Togokaan, Muista naapureista Burkina Faso tippui lohkovaiheessa ja Nigeria jatkaa puolivälieriin. Etelä-Afrikka on näiden kisojen isäntä.

Yleensä olen tilannut tästä grillistä päivälliseni, taka-alalla jalkoja, joista olen ottanut 1000-2000cfa siivuja, tänään kokeilin myös tuota sisäelinsuolirullaa, yllätyin erittäin positiivisesti. Jos olisin tiennyt maun näin hyväksi olisin tilannut aikaisemminkin, pitäisi kokeilla rohkeammin...

Otin myös salaatin toisella puolella olevasta kojusta, hyvää tämäkin (700cfa). Hakiessaan astian takaisin nainen ihmetteli etten ollut juonut kastikkeen loppuja, hörppäsin sitten vielä nekin. Hänellä olisi ollut suositeltavana muitakin annoksia, mutta jouduin kertomaan, että lähden seuraavana aamuna ja nyt on maha täynnä.

Huomiseksi ollaan siis hommattu hotellin kautta bussiliput Cotonouhun (8500cfa) ja taksikyyti aamuksi (6000cfa), sillä linja-autoasema on n. 6 kilometrin päässä ja bussi lähtee jo seitsemältä aamulla. Cotonoussa ollaan toivottavasti valoisan aikana ja saadaan taksi Grand Popoon, josta ollaan varattu bungalowi sunnuntaihin asti, jolloin Mutteri lähtee takaisin Suomeen ja minä jatkan Togoon näillä näkymin.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Koussoukoingou

Sunnuntaina lähdin otsikon mukaiseen vuoristokylään. Lausumisen kanssa oli hieman hankaluuksia puskataksiasemalla, mutta lapun kanssa sain miehet ymmärtämään mihin olen menossa, yksi miehistä puhui jopa ihan kohtalaista englantia. 1500 oli matkan hinta ja suunniteltu lähtöaika 1-3 tunnin päästä. Kävin vielä moikkaamassa Mutteria hotellilla ja palasin tunnin päästä asemalle. Nyt oli auto remontissa, jäin odottamaan, kun kaikki oli saatu paikoilleen pyöritteli mies vielä jotain osaa kädessään, päätin kysyä mitä mopokyyti maksaisi. Se oli vain tuplat ja ilmastointi pelaa paremmin, joten hyppäsin mopon kyytiin. Heti alkumatkasta bongasin Plan elämä lapselle logon ja tien viitta oikealle, täällä on käsittääkseni muutenkin aika paljon isojen tekijöiden kehitystyötä, eli uusia kaivoja ja hienoilla jeepeillä ajelevia avustuslänkkäreitä.

Kyyti oli pomppuisaa ja 30km matka kesti vajaan tunnin. Melko alkumatkasta oli hämärä pysäytyspiste. Kolme heeboa oli virittänyt liputetun narun tien yli ja pysähdyttyämme yksi näistä miehistä tallusti avojaloin juttelemaan kuskini kanssa, hetki sananvaihtoa ja naru laskettiin alas, kivääri näkyi nojaamassa puuta vasten.

Perillä olin hieman hukassa, kylä oli pieni ja oikeaa majapaikkaa ei ensin meinannut löytyä, ranskankielentaito ois auttanu. Lopulta päätin lähteä hieman takaisin päin, sillä ennen kylää olin nähnyt kyltin, jostain väärän nimisestä lodgesta. Samalla kuulin Tuukka huudon, Sylvain (tulkkimme) oli palaamassa kotikylästään mopolla Natiin. Hän olisi halunnut lähteä esittelemään myös tätä seutua meille autolla. Mutteri halusi kuitenkin ottaa rennosti ilman suurempia aktiviteetteja, joten olimme päätyneet tähän ratkaisuun. Sylvain sanoi, että olin menossa oikealle lodgelle ja antoi kyydin risteykseen. Kyltissä olikin pienemmällä nimi, jota olin etsinyt.

Ecolodge La Perle de I'Atakora. Halusin tänne oppaiden ja mahdollisen pyörän vuokraamisen vuoksi. Elättelin myös pientä toivoa, että joku osaisi englantia tässä Ecobeninin pyörittämässä paikassa, respan mies puhuikin hieman englantia. Pyörän vuokra olisi tullut melko kalliiksi 5000+ opas 5000, kylä vaikutti myös pieneltä, joten en ollut enää niin varma tarvinko pyörää. Sovittiinkin, että lähdemme tämän hieman englantia puhuvan miehen kanssa 1-2 tunnin kyläkierrokselle katsomaan Tata taloja (2000cfa).

Huoneeni oli yläkerrassa, yhdessä noista torneista (8000cfa). Pesutilassa oli ämpärillinen vettä, ei juoksevaa ja huoneen ulkopuolella oli yhteiskäytössä oleva hyysikkä.

Tällainen. Lapussa oli selitetty luonnon kiertokulkua, ilmeisesti käyttävät lannoitteeksi jätökset. Keittiö ja ruokailutila tomivat aurinkoenergialla, joten ympäristöystävällisyyteen on panostettu. Myös opaspalveluista saaduista tuloista osa menee kylälle.

Neljältä lähdettiin kierrokselle, tässä puu, jonka hedelmistä kasvaa isoja. Puu jäi muuten tuntemattomaksi.

Mangopuita sivuilla ja keskellä iso ontto puu, jonka hedelmän sisusta maistoin, aika mieto hieman kirpeä maku.

Puu sisältä, hyvin mahtui sisään.

Ensimmäinen Tata talo.

Oven päällä oli juttuja, joiden uskon liittyvän voodoohon.

Heti eteisessä oli jauhojen jauhamispaikka.

Alakerta on tarkoitettu eläimille. Kuvassa peti vanhukselle, joka nukkuu alakerrassa, eikä enää yläkerrassa rappusten takia.

Yläkerrassa. Tuossa jossa on nuo Y-rappuset on ruokavarasto. Muissa torneissa oli pienet nukkumatilat ja yhdessä varasto. Lattia oli hyvin kalteva, jotta vesi saadaan sateella nopeasti pois. Nuo lehdet ovat tupakinlehtiä, jotka ovat kuivumassa. Keskellä on nuotiopaikka ruoantekoa varten.

Mäskintekopaikalla. Ihan en ymmärtänyt mitä mäski on jota porukalla kirnutaan näissä jutuissa. Juustoa ehkä, sitä täällä ainakin on paljon.

Toinen Tata, isompi ja vanhempi.

Katossa/lattiassa olevasta reiästä näkyy rakennetta. Ensin puukehikko, sitten maata ja lopuksi jotain supermarketista, ihan en ole varma mitä.

Tata oli samantyyppinen, kuin edellinen. Alakerrasta löytyivät eläinten ja vanhusten tilat ja yläkerrassa oli nukkumahuoneet muille, sekä ruokavarastot.

Tähän väliin naama-arvista. Tässä kylässä lähes kaikille on tehty hyvin nuorena naama täyteen viiltoja, merkki, että kuuluu tähän heimoon.

Samat viivat löytyvät myös talojen koristelusta.

Tämä tata oli pyhä, sisään ei saanut mennä, pihalla näkyy uhraamiseen liittyvä juttu.

Pojat pelaamassa jalkapalloa kivikuvioista välittämättä. Oppaani on matematiikan opettaja ja vähän paheksui tätä, oppilaiden turvallisuudenkin takia, ei kuitenkaan puuttunut asiaan.

Kierroksemme päättyi tälle näköalkapaikalle, aika huikea maisema Togoon päin.

Paluumatkalla näimme helmikanoja tien varressa. Oppaani oli aiemmin kysynyt mitä haluaisin syödä illalla, nyt kysyinkin onko heillä näitä mehevän näköisiä lintuja?

Vastaus oli kyllä. Aika kanamainen maku, mutta ei kuitenkaan, erittäin hyvää joka tapauksessa ja annos oli hyvin runsas (3000cfa).

Jäin tänne kahdeksi yöksi, sillä maanantaina oli paikallisen maissioluen markkinat. Menin paikalle ennen kuutta illalla ja näin markkinapaikalla kolme pistettä, joissa saaveja ja kanistereja, yhdessä kulmauksessa tehtiin ruokaa. Saavien luona oli myyjänaiset ja ympärillä ihmisiä. Liityin yhteen seurueeseen sillä tunnistin joukossa olleen miehen. Yhteistä kieltä ei käytännössä ollut lainkaan, mutta sain kahdeltakin saavinaiselta maistiaisen puolikkaasta hedelmänkuorista (en tiedä mikä hedelmä, mutta hyvin tomi kuppina kuivattuna). Aika sakeaa oli aine, mutta parempaa miltä näytti, tilasinkin lisää.

Oppaani tuli jonkin ajan päästä paikalle, ilmeisesti katsomaan miten pärjään. Häneltä kuulin, että tämän juoman valmistukseen menee 3 päivää, juodessa mietin, että, jos tästä ei mene maha sekaisin, niin sitten ei mistään, ei kuitenkaan mennyt ja kokemus oli upea. Juoda paikallista kiljua kyläläisten kanssa, nämä hetket ovat niitä jotka muistaa ikuisesti (mukana paikallisten jutussa). Voi kun osaisin ranskaa... Viitisen kipollista join ja tulin jopa pieneen humalaan, enempi ei kuitenkaan enää maistunut. Joillekkin näytti maistuvan ja pidot jatkuivat varmasti myöhään, minä lähdin kahdeksan aikoihin oppaani kyydillä majapaikalle. Muutaman satasen kustansivat juomat ja satasen pala lihaa, joitain uppopaistettuja juttuja tilasin neljällä sadalla ja sain niitä niin paljon, että syötin myös kolme nuorta poikaa. Erittäin hyvä ilta.