Kirjoittamiseen tuli tauko ja Kolumbiaan päästyäni minulta varastettiin puhelin (en ollut ottanut kuvista varmuuskopioita pariin viikkoon), joten kirjoittaminen jäi. Cristobalilla kävin vielä Kicker rockilla sukeltamassa ja jatkoin sen jälkeen Kolumbiaan. Postikortteja pyrin lähettämään, mutta matkamuistomyymälässä kuulin, että presidentti oli lakkauttanut postilaitoksen.
Bogota ja Medellin olivat yllättävänkin miellyttäviä kaupunkeja ja kahvi hyvää. Kahviin tutustuin enemmän Salentossa, joka oli kaunis turistikylä. Suurin osa turisteista oli kolumbialaisia, joten vähän kuin kiinassa, paikka ei tuntunut niin rysämäiseltä, kuin se todellisuudessa oli. Finca Momotaan tein kahvifarmivierailun. Todella mielekiintoinen monimuotofarmi, joka näytti enemmän viidakolta, kuin perinteiseltä viljelmältä. Myös kahvi oli aivan erinomaista.
Sisämaan jälkeen suuntasin edelliseltä Kolumbian reissulta tuttuun Tagangaan. Olin päättänyt suorittaa rescue diver kurssin ehkäpä maailman parhaassa sukelluskeskuksessa Reef Shepherdilla.
Hyvin menneen kurssin jälkeen päätin tehdä vielä pari sukellusta, sillä olin päässyt 99 sukellukseen ja kaikkihan tietävät, miten 100 sukellus kuuluu tehdä oikein.. au naturel... Ehkä parempi tehdä se tutussa paikassa, kuin jättää ensimmäiseksi sukellukseksi ensi reissulle.
Ennen suurta päivää käytiin pitkällä dinnerillä Sarahin kanssa, joka oli ensimmäinen ja ainut suomalainen, jonka tällä reissulla tapasin. Ravintolasta lähdettyämme käännyttiin rantabulevardilta pois ja PAM, tai noi ei pam, mutta kommandopipoon sonnustautunut mies juoksi luoksemme, osoitti pistoolilla ja ilmoitti dinero telefone! Siinä sitten tyhjenneltiin taskut ja hetken päästä todettiin, että olimme tulleet ryöstetyksi aseella uhaten. Uusi ja toivottavasti ainutkertainen kokemus.
Peruin seuraavan päivän sukelluksen sähköpostitse jo yöllä, sillä päätimme mennä aamulla poliisilaitokselle. Hotellissani majaillut paikallinen mies avusti meitä. Lisäksi olin jäljittänyt puhelimeni erääseen taloon. Poliisi näytti kuvaa nuorukaisesta, jonka kertoi asuvan talossa ja olevan narkkari. Jos teemme varman tunnistuksen ja menemme Santa Martan poliisiasemalle, sieltä voidaan lähettää iskuryhmä. Emme voineet antaa varmaa tunnistusta, joten homma kuivui kasaan.
Myöhemmin päivällä kävin kävelemässä narkkitalon ohi. Musiikki raikasi muurien sisältä, joka oli ilmeisesti kesken jäänyt raksa. Teinitytöt molemmissa päissä tonttia selkeästi vahdissa. Aika leffamainen asetelma. Myöhemmin kuulin paikalliselta mieheltä, jonka kanssa viestittelin vielä Suomesta, että ryöstäjä oli kaverinsa kanssa tehnyt pian uuden ryöstön ja tällä kertaa päättänyt hakata uhrin. Tämä oli kuitenkin napannut aseen ryöstäjän kädestä mukiloinnin lomassa ja ryöstäjät olivat juosseet karkuun. Ase oli oikea ja paikalliset tavalliset ihmiset olivat päättäneet, että nyt riittää. Turistien ryöstely tekee huonoa bisneksille turistikylässä ja narkeilla oli ainakin yksi ase vähemmän. He olivatkin hyökänneet taloon. Ampuneet yhtä ja hakanneet toisen. Kukaan ei ollut kuollut, mutta ryöstäjät ovat ainakin jonkin aikaa poissa pelistä.
Sukeltamaan en enää ehtinyt.
Tänä vuonna olen käynyt myös Montenegrossa hyvän ystäväni viinitilalla, viettänyt juhannuksen Latviassa ja teinpä vielä syntymäpäiväretken Yhdysvaltoihin ja Kolumbiaan. Lisäksi Suomea olen nähnyt asunto-autolla enemmän, kuin koskaan. Olen instaan (vapaataival) jonkinverran laittanut kuvia, mutta kirjoittelemaan en ole ehtinyt.
Latvia oli kyllä upea maa. Juhannus (tai siis Jāņi) oli todella mielenkiintoinen kokemus pienillä maaseutufestareilla, joilla tehtiin seppeleitä ja meno oli muutenkin ihanan perinteistä. Kuin suomalaisissa mustavalkofilmeissä.
Tulevaisuudesta sen verran, että olen jo ostanut lennon Riadiin ja sieltä Kuala Lumpuriin. Tarkoitus on tutustua maailman tärkeinpään ja suurimpaan muslimivaltioon. Saudiviisumi oli kallein koskaan hankkimani viisumi 140€. Onneksi se on multientry ja voimassa vuoden.
