Toba järvi

Matka tänne oli mukavampi, kuin olin pelännyt. Sain nukuttua 20 tunnin matkasta ainakin 6 tuntia (600km). Parapatissa minä ja belgialainen Julie lähdimme kävellen satamaan, sillä meidän molempien oli löydettävä automaatti ja kävely tuntui hyvältä idealta pitkän istunnon jälkeen. Satamassa totesimme lautan juuri menneen, mutta aika kului hyvin jutellessa keskenämme ja Tobalta poispäin suuntaavan reissaajan kanssa. Satamassa oli yksi infoäijä (majoitushäsläri), joka hetken tyrkyttämisen jälkeen luovutti, sillä halusin vahvasti nähdä ensimmäisenä Mas cottagesin (paikka jota brittinainen oli ylistänyt Maninjaulla), mies sanoi itsekkin, että se on hyvä paikka. Julien hän jätti ensin täysin rauhaan, mutta, kun jostain sivulauseesta selvisi, että emme olekkaan pariskunta, hänen silmissään näkyi välähdys ja Julie sai uuden ystävän. Lautalla huomattavasti miellyttävämpi mies kyseli mihin olemme menossa ja tämäkin äijä kehui Masin niin hyvin, että Julie päätti lähteä mukaani. Sama paikallinen mies soitti Masiin satamasta ja kaksi skootteria tuli hakemaan meidät, sillä paikka sijaitsi hieman turistikeskittymä Tuktukin ulkopuolella.

Batak taloni (40k Rp). Ehdottomasti hinta-/laatusuhteeltaan koko reissaushistoriani paras paikka. Julie majoittui samanhintaiseen huoneeseen, mutta vaihtoi viereiseen Batak taloon, kun se vapautui parin yön jälkeen.

Yläkerrassa oli pari patjaa sänkynä ja olihan se hienoa ensimmäisenä herättyään avata ikkuna ja ihastella järveä.

Pakollinen "näkymä riippumatosta" kuva.

Atrainkalastaja

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä teimme n.10 kilometrin kävelyretken pohjoiseen, nättiä maalaismaisemaa ja pieniä kyliä.

Kaakaopuu.

Tämän jälkeen pysähdyimme kalankasvattajaien luokse ja sain maistaa kotitekoista palmuviiniä, ei hääviä, mutta ostin silti 1,5 litraa hetken mielijohteesta (15k Rp). Tuhosimme pullon illalla yhdessä Julien kanssa, puolen pullon kohdalla uutuudenviehätys tuntui häviävän ja tuumasin, että huonosti tehdyltä kiljulta se tosiasiassa maistuu ja sotkin sekaan kolaa, joka toimi yllättävän hyvin. Paikan henkilökunnan sammutellessa valoja ostimme mukaan vielä pari pulloa olutta ja siirryimme terassilleni jatkamaan. Rennon illanvieton katkaisi pöydälle yhtäkkiä loriseva neste, joka osoittautui yläpuolellamme majailevien lepakoiden virtsaksi, selvitimme ongelman siirtämällä pöytää. Terassilta piti siivota myös aamuisin muutamia kikkaroita, joita nämä vakituiset asukkaat paskoivat katoksen kärjen alta.

Majapaikan ravintola sijaitsi majoituspaikkojen yläpuolella ja täältä oli oikein mukavat näkymät, seuraavaan ruokapaikkaan oli myös sen verran matkaa, että tuli syötyä täällä todella usein, mikä ei haitannut sillä ruoka oli hyvää, tietenkin hieman hinnakkaampaa, mihin olen tottunut paikallisten paikoissa.

Kissa joka alkoi maukua välittömästi, kun ruokaa kannettiin pöytään, kertaalleen näimme ruokaa odotellessamme, kuinka se kulki edestakaisin katolla ja mietti uskaltaako hypätä, mutta ilmestyi jalkoihin välittömästi ruuan saavuttua. Yhtenä yönä löysin sen viereiseltä patjalta talostani. Ruokavalio: kaikki, myös hedelmät maistuivat, kananluista ei jäänyt mitään jäljelle.

Seuraavana päivänä vuokrasimme skootterin (70k Rp sis. täyden tankin bensaa) ja lähdimme tekemään reissun saaren toiselle puolelle, tai no ei tämä itseasiassa ole saari, mutta riittävän lähellä, jotta virallisestikin paikka on saari. Jälleen nättiä maalaismaisemaa ja pieniä kyliä, oikein rento matka.

"Kahvi ja seksi" Pysähdyimme tähän paikkaan, kun jokapäiväinen iltapäiväsade alkoi. Tarkistin myöhemmin majapaikastamme ja seksi on indonesiaa (tai batakkia en ole varma) ja tarkoittaa seksikästä.

Paikallistyylinen sisääntulo on taidettu lisätä jälkikäteen. Koko Toba on kristittyjen aluetta ja kirkkoja on paljon, moskeijoita ei juuri lainkaan.

Toisella puolella saarta pysähdyimme syömään. Oikealla vesipuhvelin maidosta tehtyä juustoa, aidon ja käsittelemättömän makuista, vahvaa ja hyvää.

Varsinainen kohteemme olivat kuumat lähteet, joilla emme kuitenkaan pysähtyneet kauaa, sillä "luonnollista" allasta ei ollut, vaan ainoastaan muutama kuuma uima-allas aitojen sisällä, miehille, naisille ja ulkomaalaisille omansa, ulkomaalaisten maksoi ja se oli molemmille sukupuolille. Kylät ja maaseutu olivat mielenkiintoisempia, joten jatkoimme matkaa.

Yritin pariin otteeseen ottaa yhteiskuvaa vesipuhvelin kanssa, mutta pelkäsimme molemmat toisiamme hieman liikaa...

Paluumatka kulki saaren läpi todella huonoa tietä ja illan hämätyessä alkoi sataa. Tuli testattua Vietnamistakin tuttua skootterilla-ajoon suunniteltua sadetakkia, vieläpä niin leuhkaa, että siinä on kuskin selkäpuolella toinen pääaukko, joten molemmat olivat hyvin suojassa. Toimi oikein hyvin. Matka pimeässä oli mielenkiintoinen, sillä meillä ei ollut tarkkaa käsitystä missä olemme ja olemmeko oikealla tiellä, mutta lopulta pääsimme takaisin yhdeksän aikoihin, saaden vähän toruja majapaikan naiselta, jolta olimme vuokranneet skootterin, hän oli ollut huolissaan ja luullut, että olimme joutuneet onnettomuuteen. Majapaikkaan oli saapunut myös saksalainen Raiku. Seuraava päivä menikin rennosti kolmestaan.

Lauantaina oli aika lähteä viihteelle. Tässä majapaikan Sanin ystävä tulkitsemassa kevyttä rokkia ja saimme kuulla myös Batak musiikkia, kitaroita näkyy paljon ja lähes kaikki paikalliset miehet osaavat soittaa jotain. Illallisen jälkeen kävelimme Roys baariin, jossa oli livemusiikki-ilta. Ensin totesimme musiikin olevan liian kovalla, mutta pian siirryimme ulkopöydistä sisälle, sillä bändi kuulosti hyvältä, ikävä kyllä he eivät soittaneet enää kuin muutaman biisin, jonka jälkeen lavan otti haltuun bändi, jonka laulaja näytti olevan kännissä ja lauloi biisit pitkälti nuottikirjasta, esitys kuulosti aivan karaokelta, varsinkin, kun osa biiseistä oli aivan liian vaikeita, esimerkiksi "Wake me up when september ends" ei kuulosta hyvältä, kun se vedetään tasaisella äänellä, ilman minkäänlaista tunnetta, päätimmekin vaihtaa baaria, Tuktukin suosituin paikka osoittautui pieneksi yökerhoksi, täällä tapasin ensimmäiset suomalaiset Sumatralla (Masilta oli lähtenyt yksi juuri päivää ennen, kuin saavuin), he olivat vaihto-oppilaita Penangista ja olivat tulleet vain viikonlopun viettoon.

Julie ja Raiku

PS. Euro tekee nousua, jo 1,42 dollaria vastaan, tuntuu hyvältä kiitos. Mutta jos Soinista tehdään pääministerin niin en tuu takasin...