Adanwomase

Obuase oli lopulta tyhjä nappula, ei kultaa. Kaivos on todellakin lopettanut vierailuiden järjestämisen ja sunnuntaina tyhjän näköinen osa oli maanantaina vartioitu ja käytössä. Myöskään kaupungilta ei löytynyt kultaa tai muutakaan jännää siihen liittyvää. Silti kannatti tulla, kylä oli ihan kiva ja ihmiset ystävällisiä. Aamiaiset söin lähellä hotellia olleessa tienvarsikioskissa. Lähtöaamuna tien toiselta puolelta tuli tekotukkatukun työntekijä juttelemaan. Tämä nuori mies kysyi onko hammaskeijuja olemassa? Mielenkiintoinen keskustelunavaus tai sitten häntä oli todellakin mietityttänyt asiaa. Kerroin ensin, että tottakai on, mutta kun hän sanoi vakavanoloisena, että hänen äitinsä sanoi, että niitä ei ole, kerroin, että voi olla, että äiti tai isä toimii hammaskeijuna, jottei hampaittenlähtö tuntuisi niin pahalta. Kaveri hoksas jujun ja selitti sen muillekkin kadunvarressa olleille, hauska tapaus.

Minibussilla taas Kumasiin. Matkalla kyydissä oli joku saarnaaja, joka piti messua lähes koko tunnin ajan. Ilmeisesti saarna oli hyvä, väki oli mukana ja useamman kympin kolehdin kaveri keräsi. Auto olisi mennyt keskusasemalle asti, mutta kävelin viimeiset sadat metrit, ruuhka ei tuntunut liikkuvan mihinkään. Asemalta löysin yllättävän nopeasti minibussin Adanwomaseen. Olin menossa lähes täyteen takaosaan, mutta muorit näyttivät kuorossa, että mene eteen, okei okei jos ei seura kelpaa, sanoin huumorilla ja menin etupenkille. Lähtö Kumasista oli mielenkiintoinen, ensin pysähdyttiin ruuhkaan, jolloin jatkuvasti muille kuskeille avautuva kuskimme päätti kääntyä takaisin ja mennä eri reittiä. Tämä reitti kierteli välillä lähes olemattomia teitä pitkin, mutta lopulta päästiin takaisin päätielle, ihan mielenkiintoinen kiertoajelu.

Adanwomasessa kävelin tähän visitor centteriin, jossa ystävällinen mies kertoi, että heillä on kaksi erilaista kierrosta, kyläkierros ja kente kierros, 7c/kpl tai molemmat kympillä, otin molemmat, mutta kerroin, että ensin pitäisi löytää majapaikka ja syödä. Mies lähti tarkastamaan tilannetta ja minä selasin esittelykansiota.

Hyvät ohjeet, joilla kaikille tulee hyvä mieli. Turisteilta saatava raha menee koko kylän hyödyksi, joka varmasti vaikuttaa siihen, että näitä ohjeita näyttivät ainakin kyläläiset noudattavan.

Kieltämättä pidän kahvista (addikti).

Pian mies tuli takaisin ja alkoi selittää minkälaisia huoneita heillä on, mutta lopetti pian ja sanoi näyttävänsä. Dormi olisi maksanut 20c, 98% todennäköisyydellä olisin ollut huoneen ainoa, vieras, mutta otin silti 5 cedia kalliimman pienemmän huoneen, joka on myöskin kahdelle hengelle, mutta oppaani sanoi, ettei toiseen sänkyyn tule varmasti kukaan. Oma kylpyhuonekkin, joten hinta/laatusuhde kohdillaan. Kun oltiin saatu huoneen valot toimimaan opas lähti viemään minua syömään, kysyen mitä haluan. Tarjolla ainakin riisiä, fufua ja fufun tapaista. Kysyin mikä on hänen lempiruokaansa ja valitsin sen mukaan fufun.

Fufu and "bushmeat". Eli isossa padassa on monenlaista lihaa, mitä nyt on saatu metsästettyä ja sieltä kauhaistiin sen kummemmin valikoimatta. Isoja lihakimpaleita oli pari, mutta mukana oli pienistä luista päätellen myös jotain piennisäkästä, oikein oli maittava annos (3c). Sitä fufun tapaista maistoin Obuasissa, ei ollut niin hyvää, happamamman makuista, kuin fufu, taisi olla maissista tehtyä.

Kadunvarsiroskis. Nämä ovat niin harvinaisia Ghanassa, että oli pakko pysähtyä ottamaan kuva. Tästä jatkoin hetken ihailtuani visitor centteriin ja aloitimme kierrokset. Ensin oli vuorossa kentlekankaasta kertominen.

1697 Ashantien kuningas valitsi viidestä kylästä (mm. Adanwomasesta) kankaantekijät, jotka lähetettiin nykyisellä Norsunluurannikolla sijaitsevaan Bonkutun kylään oppimaan vielä paremmiksi kankaidentekijöiksi. Näiden palattua näissä viidessä kylässä alettiin tehdä kankaita ja vähitellen muodostui oma tyyli ja tapa, joka nykyään tunnetaan ashantien kentenä. Aikoinaan erityisen kentekankaan ostoon vaadittiin kuninkaan lupa, mutta nykyään riittää kylmä käteinen.

Alkujaan kangasta ei vaadittu paljoa, vaan sillä peitettiin vain se pyhin. Kankaantekotaulukaan ei ollut kovin monimutkainen.

Ensin opas näytti kuinka tehdään lankarulla, sitten mittapaikka, jossa erivärejä mitataan kerälle samanpituisesti. Tämän jälkeen lähdimme katsomaan itse kankaan valmistusta.

Melkoisella vauhdilla kangasta syntyi ja kapulat liikkuivat. 12 jaardin tekemiseen täysleveää kangasta menee 10 päivää tällä yksinkertaisemmalla tavalla.

Ja kuukausi monimutkaisemmalla tavalla. Ero taisi tulla jotenkin siten, että monimutkaisemmalla tavalla saadaan viistokuviota, tarkemmin en osaa selittää.

Tässä valmis miesten kangas päälläni. Vaatteen alla ei kuulusi olla, kuin lyhyet shortsit. Melko paljon kangasta ja ei mikään arkiasu, vaan juhlatilaisuuksiin. Erilaisia värejä käytetään tilaisuuden mukaan. Mustapunainen kuuluu hautajaisiin ja mustavalkoista käytetään esimerkiksi nimenantojuhlassa, värikkäät ovat festivaaliasuja. Näillä voidaan myös viestiä, esimerkiksi jos joku on loukannut pahasti, voit ilmaista tämän pukemalla tiettyä kuviota päällesi, kun näet hänet. Kaikilla kuvioilla on joku merkitys.

Kangaskierroksen jälkeen mentiin kaakaofarmille.

Tässä on järjestyksessä pientä kukintoa, pieni hedelmä ja lähes kypsä hedelmä.

Maasta löytyi kypsä joka avattiin ja maisteltiin, valmis suklaa on parempaa. Kaakaopapu oli sisältä violetti, vasta kuivatettuna se muuttuu ruskeaksi. Koko kaakaopuuta käytetään erilaisiin tarkoituksiin. Rungosta uutetulla mehulla voi parantaa kaikki taudit malariasta syöpään, pitää vain muistaa syödä samalla hyvin, sillä lääke on erittäin vahvaa. Vähän on nuha päällä tai pöly ärsyttää, olis pitänyt ottaa palanen mukaan.

Kaakaofarmin jälkeen mentiin päälikön palatsiin (tuo valkoinen).

Jossa oli kokoontumishuone, täällä päätetään edustuksellisen demokratian opein kylän asioista, eli päälikkö ei ole diktaattori ja käydään myös oikeutta. Oikeudessa päälikkö kuuntelee osapuolia ja tekee päätöksensä asiantuntioidensa kanssa. Kysyin tuomioista ja nykyäänkin esimerkiksi varkaudesta tai vahingonteosta säädetään korvausrangaistus, ensin lasketaan haitan määrä, siihen lisät päälle ja lopuksi vielä sakko joka tulee kylälle. Esimerkiksi jos joku varastaa jotain tuhannella cedillä, joutuu varas maksamaan sille jolta varastettiin 1500 cediä ja kylälle 50 cediä. Myös vakavammat rikokset saatetaan käsitellä edelleen täällä, mutta rangaistukset ovat vankilarangaistuksia. Ennen esimerkiksi raiskauksesta tyttö sai rahallisen korvauksen raiskaajalta ja raiskaaja karkoitettiin tyhjin käsin kylästä, eikä hänellä enää koskaan elävänä ollut asiaa takaisin. Jonkun tappamisesta sen sijaan rangaistiin kuolemalla, syyllisen koko omaisuus tuhottiin ja talo poltettiin, hänestä ei haluttu jättää mitään jäljelle.

Kylän päälikkö on kuulemma 110 vuotias ja neuvosto kokoontuu 6 viikon välein, opas ei ollut ihan varma, mutta arvioi, että tämän kylä alueella on 4000-5000 ihmistä. Kierros kesti reilun tunnin ja oli hyvin mielenkiintoinen. Iltapäivällä satoi pitkästä aikaa kaatamalla vettä ja salamoi. Myös sähköt menivät poikki, eivätkä olleet palanneet vielä aamullakaan, jolloin jatkoin matkaa.