Kumasiin

Takoradiin oli tarkoitus jäädä vain yhdeksi yöksi, mutta kun puolivälierä Venäjää vastaan olikin keskellä päivää, en uskaltanut lähteä n. 6 tunnin päässä olevaan Kumasiin vaan jäin katsomaan peliä.

Kanadapelissä aloin ymmärtää miksi täällä markkinoidaan monen liittymän kännyköitä. Verkkojen toimivuudessa on paljon katkoja ja välillä ei toimi 3G. Ostinkin myös Vodafonen liittymän varmuuden vuoksi (+233 50 290 5614). Tämä tuli heti tarpeeseen sillä MTN:n 3G oli poikki, kun peli alkoi. Toisen ja kolmannen erän katsoin kanadalaiselta kanavalta. Selostaja oli nostalginen, kuulosti aivan siltä EA:n NHL selostajalta ja ehkä olikin se, asiantunteva ja hyvä, ainakin kun vertaa BBC:n selostajiin, jotka taitavat olla enemmän yleisselostajia ja eihän briteissä suurta kiekkokultturia ole. Peli oli loistava, hyvä Suomi!

Kumasiin olin ajatellut mennä STC:n bussilla, mutta lähtöaika oli järjetön. Ymmärtäisin tämän, jos matka kestäisi 12+ tuntia, mutta miksi 6 tunnin matkalle pitää lähteä keskellä yötä? Metro Mass busseja menee kuitenkin periaattella lähtee, kun on täynnä. Kävin kysymässä asemalta, että mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja minulle kerrottiin, että neljältä lähtee ensimmäinen ja n. 2 tuntia kestää aina, että seuraava pääsee lähtemään. Olinkin asemalla seitsemän jälkeen aamulla ja bussi lähti varttia vaille kahdeksan (14c). Matkalla bussiasemalle törmäsin ensimmäistä kertaa täällä jonkinlaiseen avoimeen rasimiin, ohi kulkenut mies sanoi white ja jotain hyvin epäystävälliseen sävyyn, jatkoin matkaa enkä jäänyt kyselemään mitä hän sanoi. Bussin penkkijonossa oli vasemmalla puolella 3 istuinta ja oikella 2, paikkani oli vasemmalla puolella. Ikkunapaikalla oli paikallinen mama ja bussi suunniteltu aasialaisille, joten minulle riitti käytäväpaikalla vain reilut puoli penkkiä, vaikka keskellä istunut mies oli minua pienempi, olinkin puoliksi käytävällä.

Matkalla kuuntelin musiikkia kännykästä, mutta lopetin, kun 20% oli jäljellä, ajatuksena, että perillä näen gepsistä missä olen. No perillä näyttö oli taas sekaisin, eikä siitä saanut mitään selvää. Idässä näkyi iso markkina-alue, jonka aavistelin olevan tämä Kumasin suuri tori, joten lähdin kävelemään etelään ja pääsin kartalle nähtyäni oppaassa kehutun rahanvaihtopaikan. Ensimmäistä etsimääni hotellia ei taida olla enää olemassa ja toisessa halvin huone oli 50c, jatkettuani matkaa löysin Kingsway hotellin, josta sain huoneen 42 cedillä.

Mukavasti kulmassa ja omalta parvekkeelta näkyy linkkimasto, joten täällä on hyvä katsoa loput pelit. Vastapäätä on entinen turistien suosima ravintola, joten hello hello turistikaman myyjiä on edelleen paljon tällä seudulla, vaikka ravintola onkin muuttanut muualle. Ystävällisiä tyyppejä, joten ei viitti olla hirveän epäystävällinen, muttei toisaalta jaksa tuhlata aikaa näiden kanssa, kun tietää, että he näkevät vain kävelevän automaatin. Moikkaankin lähinnä takaisin ja näytän kiireiseltä, kun nämä innostuvat nähdessään turistin.

Tämä taitaa olla aika kristitty kaupunki. Paljon sanan julistajia kadunkulmissa ja täällä minua kutsutaan jatkuvasti Jeesukseksi. Olenkin ajatellut alkaa esittelemään itseni tästä lähtien Jeesuksena, sillä Ghanassa keksityt kutsumanimet ovat yleisiä ja ei mun nimeä muutenkaan osata lausua oikein.

Iltapäivällä päätin lähteä tutkimaan kännykkäkauppoja ja ostamaan työkalun jolla saan avattua puhelimeni, sillä ehkä siellä on vain kosketushäiriö. Meisseliä ei meinannut löytyä millään, mutta sen selvitin, että Lumia 520 maksaa 380 cediä, eli lähes saman, kuin Suomessa, ei kuitenkaan innosta ostaa tätä halpapuhelinta, sillä mulla on ollut tapana ostaa alle satasella pari vuotta vanhoja "laatu"puhelimia, nykynen N8:kin on edelleen paljon parempi monitoimivekotin, kuin Lumia 520, Suomessa älypuhelimet ovat sen verran muodikkaita, että niitä vaihdetaan, kuin sukkia, joten käytetyt ovat todella halpoja. Yhdestä kaupasta sain lopulta lainaan meisselin ja aloin purkaa kännyä kadun varressa, vähän tutkittuani kaupan korjaaja tuli luokseni kysymään mitä yritän tehdä, selitin näyttövian ja hän sanoi, että voi tutkia, annoinkin puhelimen hänelle.

Hän sanoi, että näyttö on todennäköisesti rikki. Soitettiinkin liikkeeseen joka myy näyttöjä, 70c oli näytön hinta, jota miehet pitivät kalliina. Selitettyäni, että puhelin toimi muutaman viikon lähes kuukauden sekoiltuaan, alkoi korjaajakin epäillä kosketushäiriötä. Purkaminen ja liittimien putsaus ei kuitenkaan auttanut. Kysyin onko näyttöliike kaukana, voin maksaa sen 70c, mies lähti kanssani liikkeeseen, josta vähän aikaa etsittyään myyjä löysi oikean näytön. Opin samalla, että kosketuspinta on vain levy normaalinäytön päällä ja vain näytön voisi vaihtaa, kosketuslevy olisikin kuulemma paljon kalliimpi. Myyjä pyysi ensin näytöstä 90c, mutta suostui 70c hintaan selitettyäni, että puhelimessa lupasit jo. Kaveri kuitenkin keplotteli itselleen 20c siitä hyvästä, että laittaa näytön paikoilleen, suostuin, kunhan puhelin tulee kuntoon. Hän ei kuitenkaan tehnyt hommaa loppuun vaan avulias toisen liikkeen kaveri otti puhelimen ja sanoi, että lähdetään takaisin hänen liikkeeseensä, hän osaa tehdä loput.

Ensimmäisessä liikkeessä saatiin puhelin kasaan ja kysyin mitä olen velkaa, hän sanoi, että mitä ikinä haluat antaa, annoin kympin ja hän vaikutti tyytyväiseltä, kuten olin minäkin, nyt toimii taas puhelin, saan otettua kuvia ja mikä tärkeintä näen välierän ilman pelkoa, että näyttö taas sekoilee. Yöllä heräsin kutinaan, ensin luulin, että täällä on luteita, mutta sitten näin kaksi itikkaa kädessäni, tiedä kuinka moni oli jo ehtinyt kupata. Piti alkaa keskellä yötä virittelemään hyttysverkkoa, jota ei Busualla ja Takoradissa tarvinnut käyttää.

Perjantaina kävin vaihtamassa loput 123 000 CFA rahaa cedeiksi, kun olin varma, etten enää CFA maahan mene. Xe.com näytti, että minun pitäisi saada 647c, parista paikasta kysyttyäni sain 615c, joten ihan hyvään kurssiin vaihtavat täällä. Pitkästä aikaa näin 500€ seteleitä, vaihtokojussa lojui muutama pöydällä.

Kisastudioevääksi ostin paluumatkalla jugurttia ja mangoa, ensimmäisellä erätauolla hain alakerran baarista myös vahingossa tummaa olutta, josta yllättäen pidin kovasti, Castle Milk Stout oli merkki (626ml/6%/4c). Pelin alussa luulin, että valmennusjohto on tehnyt tarkoituksella rohkean liikkeen, laittaessaan kakkosmoken maaliin. Suomellahan on tähän varaa, sillä vaihtopenkki on täynnä NHL:n eliittimokkeja ja Ruotsi on varmasti tutkinut tarkkaan Tuukan heikkouksia. Peli näkyi suurimmaksi osaksi hyvin, muutaman kerran yhteys alkoi pätkiä ja vaihdoinkin taas Vodafoneen, molemmat ruottin maalit tulivat pätkimisen keskellä, sitä aina odottaa, että eihän yhteyden katketessa tapahdu mitään, nyt tapahtui..Ikävä lopputulos, tässä turnauksessa olisi periaatteessa ollut mahdollisuuksia vaikka mihin. Saa nähdä kiinnostaako pronssiottelu USA:ta ja Suomen tähtiä, vai joko on ajatukset takaisin työssä. Pelaakohan Selänne, enää ei ole niin paljon panosta ja sehän huilaa NHL:ssäkin, jos on peräkkäisinä päivinä peli, toisaalta viimeinen peli maajoukkueessa ja onhan se kapteeni...

Pelin jälkeen lähdin kohti Kejetia toria, jonka sanotaan olevan Länsi-Afrikan suurin. Kuvassa Kumasin rautatieasema, joka ei ole vuosiin ollut toiminnassa, koko Ghanan rautatiet laitetaan uusiksi ja liikenne aloitetaan uudestaan joskus tulevaisuudessa. Tori oli kieltämättä iso, täällä näin jopa punaista juustoa ja kaikkea muutakin mitä olen tällä reissulla nähnyt. Vähän tuli mieleen Teheranin bazaari, lähinnä kokonsa puolesta, siellä vain oli kartta, jonka avulla suunnistaa, täällä ei. Paikka oli kuitenkin melko selkeissä sektoreissa, joten täältäkin voi löytää mitä etsii, jos vähän enemmän panostaisi. tyydyin kuitenkin vain harhailemaan hetken, jonka jälkeen lähdin takaisin kaupungille. Kaupungilta löysin mitä tarvitsin, lompakon ja shortsit. Kerran piti lähes juosta karkuun häiriintynyttä katulasta, joka halus kovasti koskea ja rahaa, eikä meinannut jättää rauhaan.

Supermarketista olisi löytynyt myös tuttua Flooraa (14c).